Erikoisruokavalioystävä on haasteellinen tapaus

Vierailija kirjoitti:

Jahas, tämän päivän eka vegaaniprovo....

1,5/5 uudenlaisesta lähestymistavasta.

Älä hermostu, ei missään puhuttu veganismista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ystävä oikeasti valittaa ettei kahvipöydässä ole riittävästi sortteja hänelle? Kuullostaa uskomattomalta!

Kyllä hän huokailee, jos muille on vaikka kakkua ja keksejä ja hänelle vaan kakkua. Että ai kun olisi kiva syödä keksejäkin. Kyllä teidän muiden kelpaa, kun teille on myös keksejä. Tyyliin.

Ja sitten hän pitää perään luennon kaikista niistä kerroista, kun muille on ollut tarjolla notkuvat pitopöydät ja hänelle vaan se kaksi ruokalajia ja yksi herkku. Että taas hän raukka saa tyytyä vähään. Ja miten sejase piti juhlat ja se ruoka, joka oli tarkoitettu hänelle, siinä.olikin vuoka korppujauhotettu. Kukaan ei ajattele häntä!

... keliaakikkona häpeän silmät päästäni. Minä olen onnellinen jos joku on vaivautunut hankkimaan jotain minulle sopivaa!

Kaikki ei tiedä kaikkea gluteenittomasta tai muusta erityisleivonnasta. Se on inhimillistä, ei mitään muuta.

Vaikka siis tosiasia on, ettei keliaakikko voi syödä kakkua, jossa on korppujauhoja. Mutta ei tuollaista märehtimään tarvitse alkaa

Kyllä minäkin sen ymmärrän, että ei voi. Mutta on kurjaa kuulla aina ruokailun yhteydessä selostus kaikista niistä kerroista 10v ajalta, kun hön on joutunut tyytymään niin vähään.

Sanoinkin, ettei tarvitse moista alkaa märehtiä (urputtaa), koska inhimillinen moka. Ja joku 10v ajalta joka ruokailu, ei hyvää päivää

Oikea keliaakikko mielellään vie omat keksit kyläpaikkaan mukaan, koska on vaikea luottaa, että kyläpaikan emännän itsetekemä "gluteeniton" kakku on oikeasti gluteeniton. Tarkoitus on varmasti hyvä, kun yrittää leipoa kakun ilman jauhoja, mutta jos ei itse ole keliaakikko niin ei osaa ottaa huomioon, että ruoanvalmistusvälineissä ei saisi olla jauhopölyä edes eikä vahingossakaan sekaan saisi sekottua samaan aikaan tehtävistä muista kakuista mitään.

Oikeasti allergiset tai sairaat ovat yleensä aika nöyriä ruokaongelmistaan. Kaikkein kamalimpia ovat ihmiset, joilla on joku päänsisäinen ruokarajoite. Ovat juuri tuollaisia ap:n mainitsemia huomionhakuisia päänaukojia, jotka pyrkivät tekemään muiden elämästä vaikeampaa.

Minä olen karppaaja, ja minua voi käytännössä verrata keliaakikkoon, koska en syö mitään missä on viljaa. No en sairastu siitä, jos vahingossa jossain maustekastikkeessa on ripaus gluteenia, mutta kuitenkin. Lisäksi välttelen kaikkia sokereita, joita taas keliaakikko voisi syödä (keliaakikolle voisi ostaa kahvipyötään suklaata, minulle ei). En minä ole kokenut tätä hankalaksi ruokavalioksi edes matkoilla, aina ravintolasta löytyy vaikka kanasalaatti, jonka voin ottaa. Tai sitten pelkkä pihvi ilman pastaa ja leipää. Matkustelen paljon. Kerran on ollut ikävä hotelliaamiainen, kun siellä ei ollut tarjolla muuta kuin vaaleaa paahtoleipää ja juustoa sen päälle, mutta silloinkin söin sitten kahvin kanssa pelkkää juustoa.

On ihan oma valinta minkä asenteen ottaa tilanteisiin. Nauttiiko matkustelusta, vaikka ei aina saa täydellistä ruokaa, vai haluaako keskittyä vain valittamaan kaikesta. Ap ehkä ystäväsi on masentunut jos hän vain valittaa?

Suosittelen, että seuraavan kerran kun tulee kahville, niin varaat hänelle kekseiksi Jaffoja. Jos alkaa urputtamanaan, niin sanot, että näitähän sinä aina syöt.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen karppaaja, ja minua voi käytännössä verrata keliaakikkoon, koska en syö mitään missä on viljaa. No en sairastu siitä, jos vahingossa jossain maustekastikkeessa on ripaus gluteenia, mutta kuitenkin. Lisäksi välttelen kaikkia sokereita, joita taas keliaakikko voisi syödä (keliaakikolle voisi ostaa kahvipyötään suklaata, minulle ei). En minä ole kokenut tätä hankalaksi ruokavalioksi edes matkoilla, aina ravintolasta löytyy vaikka kanasalaatti, jonka voin ottaa. Tai sitten pelkkä pihvi ilman pastaa ja leipää. Matkustelen paljon. Kerran on ollut ikävä hotelliaamiainen, kun siellä ei ollut tarjolla muuta kuin vaaleaa paahtoleipää ja juustoa sen päälle, mutta silloinkin söin sitten kahvin kanssa pelkkää juustoa.

On ihan oma valinta minkä asenteen ottaa tilanteisiin. Nauttiiko matkustelusta, vaikka ei aina saa täydellistä ruokaa, vai haluaako keskittyä vain valittamaan kaikesta. Ap ehkä ystäväsi on masentunut jos hän vain valittaa?

Ei voi verrata. Keliakia on fyysinen sairaus ja karppaus on psyykkinen sairaus.

Uskon kyllä, että tämä on totta, mutta en usko että ap:n ystävällä on oikeasti keliakia. Kaikki tuntemani keliakikot tai muuten allergiset ovat kyllä sinut ruokarajoitteensa kanssa, ottavat varulta kylään mukaan omat eväät, varmistavat ravintolasta mahdollisesti etukäteenkin miten rajoitteet on huomioitu jne.

Sama minulla ja muilla kasvissyöjäystävilläni. Ei tulisi mieleenkään alkaa vaatimaan mitään omia linssipihvejä tms. koska sellaisten tekeminen voi olla aika haastaavaa jauhelihapihvejä tekemään tottuneille. Voin aivan hyvin viedä mukanani omat evääni. En tee asiasta minkäänlaista numeroa, mutta otan yleensä reilummin omaa evästä mukaan, sillä monia kiinnostaa nykyään kasvisruoka ja haluavat maistaa. Mutta vain minua varten kenenkään ei tarvitse erikseen tehdä.

Toki on mukavaa, jos jotain erityisruokavaliota noudattava on huomioitu, ja nykyään yleensä huomioidaankin varaamalla juuri 1-2 vaihtoehtoa heille. Mutta en kyllä tunne ketään, joka tuolla lailla uhriutuisi ja tekisi asiasta numeron. Ap:n ystävällä taitaa olla ennemminkin vaivana huomionkipeys, kuin keliakia. Tämän keksityn rajoitteen avulla saa kivasti huomiota aina, harmi vain että kukaan ei jaksa tällaista kuunnella loputtomiin. Minä kyllä sanoisin tästä suoraan, silläkin uhalla että välit menisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Oon törmänny tälläseen foodmap-ihmiseen, jolta en suusta kuule muuta kuin tuon sanan hokemista, enkä silti vieläkään ymmärrä mitä se tarkoittaa. On ikävää jos on jokin sairaus että ei voi syödä jotain mutta kai sitä elämässä pitää jotain muutakin puheen aihetta löytyä...

Kyseessä FODMAP- ruokavalio (ei foodmap), joka auttaa 2/3 ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiviä. FODMAP-ruokavalio on tutkitusti tehokkain oireiden hillitsijä, jonka avulla monen on mahdollista saada elämää ja toilintakykyä rajoittava kivulias, kiusallinen toiminnallinen suolistosairaus hallintaan. Ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS on Suomessa jatkuvasti ja vauhdilla yleistyvä sairaus, joka pahimmillaan heikentää paljonkin elämänlaatua kovien oireiden vuoksi. Oireita voivat olla mm. ummetus niin ettei vatsa toimi useisiin päiviin tai sitten sairaus on ripulipainoitteinen. Ripulipainoitteinen ibs saattaa oireilla niin, että kakalla täytyy juosta jopa kymmeniä kertoja päivässä. Jatkuva väsymys ripulin aiheuttaman nestehukan vuoksi on jäätävää ja lisäksi muut oireet kuten ilmavaivat, turvotus, kivuliaat krampit sekä ravintoaineiden imeytymishäiriöt yms. jne ovat todellisia, jokapäiväistä elämää ja työtäkin häiritseviä tekijöitä.

Lääkärit tuntevat sairautta vielä huonosti ja apua on hankala saada kun vaivasta kärsivät kuitataan stressivatsaisiksi ja että ongelma olisi korvien välissä. Epäsopivaa ruokaa syötyään monet saattavat kärsiä useita päiviä suoliston kiukutellessa ja silloin vessat, puskat teiden varsilla yms tulevat tutuiksi ja menot peruuntuvat. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat voimakkaiden kipukohtausten vuoksi joutuneet päivystykseen, kun suolisto on niin solmussa etteivät omat keinot riitä.

Tässä erittäin lyhyesti aiheesta, mutta googlaamalla löytyy lisää ja yritin vain hieman lisätä tietoisuutta tästä nyt enemmän pinnalle nousseesta "uutuustrendistä". Kukaan ruuasta sairastuva ei ole valinnut vaivaa itselleen ja antaisivat lähes mitä vain voidakseen edes hetken elää ns. normaalia elämää syöden ja juoden vapaasti ilman, että tarvitsee pelätä sairastuuko moneksi päiväksi.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse keliaakikosta? Heillä tuntuu elämä usein pyörivän vähän liikaakin kyseisen sairauden ympärillä. Ei toki kaikilla, mutta moneen tälläiseen henkilöön on tullut törmättyä.

Varmaankin sen takia, että srn elämän on pakko pyöriä sairaudenhoidon ympärillä, mikäli haluaa elää terveenä.

Sitä ei ennen omaa sairastumista uskokaan, miten haastavaa elämä on tämän kanssa. Vaihtaisin mielelläni osia sellaisen kanssa, joka voi syödä mitä vaan. Elämänlaatu lähtenyt rajuun laskuun sairastumisen jälkeen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse keliaakikosta? Heillä tuntuu elämä usein pyörivän vähän liikaakin kyseisen sairauden ympärillä. Ei toki kaikilla, mutta moneen tälläiseen henkilöön on tullut törmättyä.

Varmaankin sen takia, että srn elämän on pakko pyöriä sairaudenhoidon ympärillä, mikäli haluaa elää terveenä.

Sitä ei ennen omaa sairastumista uskokaan, miten haastavaa elämä on tämän kanssa. Vaihtaisin mielelläni osia sellaisen kanssa, joka voi syödä mitä vaan. Elämänlaatu lähtenyt rajuun laskuun sairastumisen jälkeen..

Tämä juuri. Harva esim. tietää, että jos keliaakikko altistuu jatkuvasti pienille määrille gluteenia, on hänellä 10-kertainen riski saada suolisto- tai imusolmukesyöpä. Pakko olla sairaan tarkka. Tämä ottamatta kantaa keskustelunavaukseen.

Onkohan kyseessä eräs (entinen?) ystäväni 🤔 Pitkän ystävyyden jälkeen hän suuttui niin paljon, että katkaisi välit lähes kokonaan, kun en ollut vastasyntyneen vauvan kanssa huomannut varata jokaista kahvipöytätarjottavaa hänelle sopiviksi. Olivat siis muutaman muun ystäväni kanssa katsomassa vauvaamme ja oli vaikean synnytyksen ja päällekkäisen muuton, asuntokauppojen ja ristiäisjärjestelyjen kanssa ollut hieman muutakin miettimistä, kuin hänen erikoisruokavalionsa. Tähän ruokavalioon tuntuu lisäksi tulleen muutoksia ja lisärajoitteita säännöllisesti, ja kun emme niin tiiviisti muutenkaan ole viime vuosina ehtineet näkemään, on ollut jo muutenkin haasteellista muistaa, mitä kaikkea hän ei pysty syömään. Sen sijaan, että hän olisi mitenkään pahoitellut käytöstään, hän vielä jälkikäteen lähetti viestin, missä haukkui kaikki siitä, että häntä ei oltu huomioitu.

Ystäväsi ei ole itse hyväksynyt sairauttaan eikä ole varmaan ollut missään vertaisryhmissä tai keskusteluissa mukana. Hän on kateellinen"terveille" ja kärsii itse rajoitteistaan. Yrittää sitten väkisin pakottaa itsensä/kaikki muut samaan muottiin eli yhtä monta tarjottavaa, kaikille jäätelöä jne.

Vika on hänen omassa asenteessaan.

Ohjaa hänet vertaistoimintaan, ihan suoraan ja aika napakasti. Voi mennä välit ainakin hetkeksi aikaa mutta voi myös palautua kun ystäväsi alkaa hyväksyä sairautensa.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kyseessä eräs (entinen?) ystäväni 🤔 Pitkän ystävyyden jälkeen hän suuttui niin paljon, että katkaisi välit lähes kokonaan, kun en ollut vastasyntyneen vauvan kanssa huomannut varata jokaista kahvipöytätarjottavaa hänelle sopiviksi. Olivat siis muutaman muun ystäväni kanssa katsomassa vauvaamme ja oli vaikean synnytyksen ja päällekkäisen muuton, asuntokauppojen ja ristiäisjärjestelyjen kanssa ollut hieman muutakin miettimistä, kuin hänen erikoisruokavalionsa. Tähän ruokavalioon tuntuu lisäksi tulleen muutoksia ja lisärajoitteita säännöllisesti, ja kun emme niin tiiviisti muutenkaan ole viime vuosina ehtineet näkemään, on ollut jo muutenkin haasteellista muistaa, mitä kaikkea hän ei pysty syömään. Sen sijaan, että hän olisi mitenkään pahoitellut käytöstään, hän vielä jälkikäteen lähetti viestin, missä haukkui kaikki siitä, että häntä ei oltu huomioitu.

Ja kyseessä ei siis mitään keliakiaa, maito- tai pähkinäallergiaa tms. ja tarjolla oli kyllä hänellekin sopivaksi mietittyjä juttuja ja lisää vaihtoehtoja yritin tarjota, kun ne eivät hänelle kelvanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse keliaakikosta? Heillä tuntuu elämä usein pyörivän vähän liikaakin kyseisen sairauden ympärillä. Ei toki kaikilla, mutta moneen tälläiseen henkilöön on tullut törmättyä.

Varmaankin sen takia, että srn elämän on pakko pyöriä sairaudenhoidon ympärillä, mikäli haluaa elää terveenä.

Sitä ei ennen omaa sairastumista uskokaan, miten haastavaa elämä on tämän kanssa. Vaihtaisin mielelläni osia sellaisen kanssa, joka voi syödä mitä vaan. Elämänlaatu lähtenyt rajuun laskuun sairastumisen jälkeen..

Tämä juuri. Harva esim. tietää, että jos keliaakikko altistuu jatkuvasti pienille määrille gluteenia, on hänellä 10-kertainen riski saada suolisto- tai imusolmukesyöpä. Pakko olla sairaan tarkka. Tämä ottamatta kantaa keskustelunavaukseen.

Kyllähän keliakian kanssa on oltava tarkka, minullakin kyseinen sairaus on. Ei silti tulisi mieleenkään pahoittaa jatkuvasti mieltäni siitä, etten voi syödä kaikkea sitä mitä on tarjolla. On mielestäni kohtuutonta vaatia esimerkiksi muita olemaan syömättä gluteenipitoisia herkkuja seurassani, ettei minulle tulisi paha mieli tai kommentoida jatkuvasti katkerana toisten ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse keliaakikosta? Heillä tuntuu elämä usein pyörivän vähän liikaakin kyseisen sairauden ympärillä. Ei toki kaikilla, mutta moneen tälläiseen henkilöön on tullut törmättyä.

Varmaankin sen takia, että srn elämän on pakko pyöriä sairaudenhoidon ympärillä, mikäli haluaa elää terveenä.

Sitä ei ennen omaa sairastumista uskokaan, miten haastavaa elämä on tämän kanssa. Vaihtaisin mielelläni osia sellaisen kanssa, joka voi syödä mitä vaan. Elämänlaatu lähtenyt rajuun laskuun sairastumisen jälkeen..

Tämä juuri. Harva esim. tietää, että jos keliaakikko altistuu jatkuvasti pienille määrille gluteenia, on hänellä 10-kertainen riski saada suolisto- tai imusolmukesyöpä. Pakko olla sairaan tarkka. Tämä ottamatta kantaa keskustelunavaukseen.

Näinpä.

Minulla menee juuri päinvastoin monessa paikassa. En nimittäin uskalla syödä vieraspaikoissa, etenkään itseleivottua, koska moni ei tiedä miten sairaalloisen tarkkaa tämä on. Siis ettei saa käyttää samoja ottimia kuin gluteeniruokaan, eri voirasiat jne.

Paras oli, kun gluteenittomat voileivät oli laitettu "turvaan" tyhjään ruisleipäpussiin, siis oikein muhimasn gluteenimuruissa 😕

Mutta enivei, kohteliaasti kieltäydyn ja juon vain kahvin. Tästä taas minulle suututaan, kun "vaivalla tehtiin ja ei kelpaa". Joka kerralla sanon, etten tarvitse mitään ja tuon omat eväät, mutta ei...

Ja tosiaan se kerta-altistuskin takaa kolmen päivän sairasloman, kun vatsa kouristelee kipeästi ja mikään ei pysy sisällä. Että en herkästi ota riskiä vain jottei emäntä/isäntä pahoita mieltään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse keliaakikosta? Heillä tuntuu elämä usein pyörivän vähän liikaakin kyseisen sairauden ympärillä. Ei toki kaikilla, mutta moneen tälläiseen henkilöön on tullut törmättyä.

Varmaankin sen takia, että srn elämän on pakko pyöriä sairaudenhoidon ympärillä, mikäli haluaa elää terveenä.

Sitä ei ennen omaa sairastumista uskokaan, miten haastavaa elämä on tämän kanssa. Vaihtaisin mielelläni osia sellaisen kanssa, joka voi syödä mitä vaan. Elämänlaatu lähtenyt rajuun laskuun sairastumisen jälkeen..

Tämä juuri. Harva esim. tietää, että jos keliaakikko altistuu jatkuvasti pienille määrille gluteenia, on hänellä 10-kertainen riski saada suolisto- tai imusolmukesyöpä. Pakko olla sairaan tarkka. Tämä ottamatta kantaa keskustelunavaukseen.

Kyllähän keliakian kanssa on oltava tarkka, minullakin kyseinen sairaus on. Ei silti tulisi mieleenkään pahoittaa jatkuvasti mieltäni siitä, etten voi syödä kaikkea sitä mitä on tarjolla. On mielestäni kohtuutonta vaatia esimerkiksi muita olemaan syömättä gluteenipitoisia herkkuja seurassani, ettei minulle tulisi paha mieli tai kommentoida jatkuvasti katkerana toisten ruokia.

Tuossa olet aivan oikeassa. Ostanhan minä miehelleni ja pojallenikin joskus gluteeniherkkuja, vaikken itse niitä voi syödä. Berliinimunkkeja yms. tuoksuttelen pitkään ja hartaasti, yrittäen muistaa miltä se maistuu 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on keliakiasta? Vai viljattomuudesta?

Minulla ei ainakaan ole matkoilla mitään ongelmaa. Gluteenitonta on ihan järkyttävän helppo saada esim. Etelä-Euroopassa, jopa vegaanisena. Aamiaistarvikkeet hain itse läheisestä marketista, hotellissa ei ollut. Google käyttöön isoissa kaupungeissa. Siis itsellä allergioita, keliakia ja kasvisruokavalio.

PS. Ei voi olettaa, että jos on mikä tahansa erityisruokavalio, että kaikki pöydästä kävisi

Hänellä on keliakia ja muutama muu rajoite. Kaikki gluteenitonkaan ei aina käy. Mutta sitten hän saattaa syödä yhtäkkiä paketin tavallisia jaffakeksejä. Ja kun olen ihmetellyt sitä, niin kyllä kuulemma joskus voi.

Jos on keliakia, niin oireiden pitäisi tulla viim. 2-3h päästä jonkun jaffakeksipaketin vetämisestä.

Ei pidä paikkansa. On ihan yksilöllistä, koska oireet näkyvät. Itse söin toissajouluna vahingossa ainakin 200g gluteenillista lanttulaatikkoa, oireet tulivat vasta parin päivän päästä (todella kipeät vatsankouristukset ja täysi vesiripuli).

Osallahan ei tule näkyviä oireita lainkaan, vaikka suolistossa tapahtuu sama tuho kuin niillä, joille tulee näkyviä oireita.

Sanot pitäväsi hänestä, mutta tuon kuvauksen jälkeen on vaikea uskoa häntä kovinkaan mukavaksi ihmiseksi. Siis oikeasti kehtaa valittaa, että hänelle ei ole riittävästi tarjottavaa? Tai kieltää jäätelön ostamisen muilta? Huh huh. Itse en kovinkaan kauaa katselisi tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskotteko te oikeasti näitä provoja? Miksi minä en koskaan tapaa erityisruokavalioihmisiä, jotka tekevät aiheesta numeron? Varmaan kun niitä ei ole! Kuka muka suuttuisi ystävälle, kun ei ole montaa sorttia tarjolla? Hahah. Minun kokemukseni mukaan kaikki ruokarajoitteiset ovat mahdollisimman hiljaa asiasta ja syövät, mitä voivat. Ja jos joku todella olisi noin törppö, niin olisi viimeinen kerta kun pöytään kutsuisin.

Mutta ilmeisesti tästä ei voi antaa 0/5, kun noin moni menee halpaan.

Tällä kertaa uskon oman kokemuksen takia. Ystävä oli fodmapilla, puhui asiasta koko ajan, kovin närkästyi jos ei hänelle ollut oikeanlaista tarjolla ja kieltäytyi suureen ääneen. Mutta. Sitten kun hänellä mieli muuttui vedettiin monen sortin roskaruokaa ja alkoholia koska väsyneenä ei voi mitään.

Vähän OT, mutta fodmap-ruokavalion noudattaminen ei sulje pois alkoholinkäyttöä eikä roskaruuan syömistä.