Veljeni aiheutti minulle suutuspäissään (alaikäisenä) tapaturman jonka jäljet näkyvät edelleen kasvoissani. Ajattelin nyt korjauttaa ne viimein, mutta olisiko moraalisesti väärin
pyytää veljeltä tai vanhemmilta osallistumista kustannuksiin? Arvio hinnasta oli n. 4000 euron luokkaa.
Kommentit (101)
Olen pahoillani siitä, mitä olet kokenut, ap. Tuo on väärin ja vanhempiesi olisi pitänyt suojella sinua paremmin.
Itse äitinä ehdottomasti korvaisin sinulle tuon toimenpiteen kokonaan ja mielestäni voit kysyä vanhemmiltasi suoraan apua asiaan.
Veljeltä ei mielestäni kannata kysyä.
Vahingonkorvausvelvollisuus ei riipu iästä. Veljesi kuuluu maksaa ainakin osa, sillä 12-vuotias on jo iso lapsi ja sen ikäisen pitää jo ymmärtää, että satuttamisesta voi jäädä pysyvät jäljet. Voi kyllä olla, että syyteoikeus on vanhentunut.
Veljellä ei ole mielestäni mitään velvollisuutta maksaa, mutta kannattaa kertoa hänellekin tulevasta leikkauksesta siltä varalta, että hän haluaa osallistua kuluihin. Jos hänellä on yhtään omatuntoa ja raha-asiat kunnossa, luulisi hänen haluavan osallistua maksamiseen ja saavan syyllisyydentuntoa niskoiltaan osallistumalla korjausleikkauksen kuluihin. Toivottavasti hän on tuntenut asiasta syyllisyyttä ilman muiden syyllistämistä, muuten on aika huolestuttava tapaus.
Muistan ajan kun meidän pojat vielä tappeli. Ei jätetty kahdestaan heitä kuin siksi ajaksi kun käytiin kaupassa.
Kerran tuli soitto ja lähdettiin heti kotiin kaupasta.
Mitään ei ehtinyt tapahtua, riitaa oli tullut.
Kuopus sitten kysyi mitä tuotiin kaupasta. Sanottiin ettei mitään, kun aloitte riidellä.
Katsoi meitä suu auki.
Lähdettiin sitten uudestaan kauppaan.
Sen verran rajua riitaa oli että katsottiin että meillä vanhemmilla on iso vastuu katsoa ettei mitään tapahdu.
Aika jännä, että niin monesta oikeasti väkivaltainen käytös sisaruksen taholta, josta jää arvet on näin monen mielestä hyväksyttävää. Koska sitähän tuo on, jos asiaa joka on jäänyt vaivaamaan ja katkeroittamaan ei saisi ottaa edes esille veljen ja vanhempien kanssa! 12-vuotias on vielä lapsi kyllä, mutta sen verran vanha jo, että ymmärtää kyllä moraalista ja suoraa tekojensa seurausta, jos toiselle väkivaltaa aiheuttaa.
Että antaa sisarusten rauhassa vaan terrorisoida toista altavastaajana olevaa pikkusisarusta väkivaltaisesti, hyi hitto nyt.
Ihmisellä, penskallakin on vapaa tahto, ja 12 vuotias, mikäli ei ole mongoloidi tai talidomidi, tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Nyt aikuisena voi hyvittää vahingon, mikäli ei impulsiivena idioottina ole työkyvöttömyyseläkkeellä tai elämäntapatyöttömänä. Vai onko taparikollinen ja pakkolaitoksessa, kuten vankilassa tai mielisairaalassa. Olet Ap oikeutettu moraalisesti saamaan hyvityksen veljeltäsi, pykälillä ja jeesusteluilla ei ole väliä. Sinulla on oikeus ehjään naamaan eikä se ole "syyllistämistä" (syyllinen tuntee syyllisyyttä huonosta omatunnosta johtuen, ei tarvitse s y y t t ä ä) tai "uhriutumista" koska naamasi on asiallisesti tärvelty ja olet rikoksen uhri.
Mitä väliä? Arpi naamassa on kaunistus miehellä. Mitä rujompi sen parempi.
Mutta mitäpä te soijapojat semmoisesta käsittäisitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vaadittiin aikuisena maksamaan yhtäkkiä lelua, jonka rikoin lapsena. Vanhempien mielestä korvausvelvollinen, kun he olivat lelun ostaneet. En maksanut...
Joo lelut onkin yhtä arvokkaita kuin toisen naama...
Samalla logiikalla mennään. LAPSENA törppöilty, kuitenkin lapselle normaaliin tapaan, ja sitten aikuisena ollaan käsi ojossa... ei minusta oikein.
On se kumma, miten sisaruksen tekemää väkivaltaa edelleenkin vähätellään näin voimakkaasti. Sillä väkivaltaahan se on, ei mitään pikku töppäilyä ja lapsen hölmöilyä, vaan väkivaltaa, joka traumatisoi sitä väkivallan kohteeksi joutunutta sisarusta. Vanhemmat hoi! Teidän velvollisuus on turvata turvallinen lapsuus KAIKILLE lapsille! Väkivaltaa kotona ei saa eikä missään nimessä pidä hyväksyä ja vähätellä. Lasten välinen väkivalta on väkivaltaa huolimatta siitä, että tekijä on lapsi. Ja väkivaltaan pitää AINA puuttua. Väkivalta tuhoaa turvallisuuden tunteen ja itsetunnon. Aiheuttaa mielenterveysongelmia aikuisena. Jos olette sitä mieltä, että lastanne ei kukaan aikuinen tai toinen lapsi saa tulla potkimaan ja muksimaan, niin miksi hyväksytte moista käytöstä omalta lapseltanne?!
Alusta loppuun WORD!
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni 12-vuotiaan tapauksessa moraalinen vastuu on ennen kaikkea vanhemman, kasvattajan. Oli lapsen tekojen uhri sitten ulkopuolinen tai perheenjäsen. Tuossa iässä kasvatustyö on vielä niin pahasti vaiheessa, että vanhempi vastaa mielestäni "työnsä hedelmän" teoista. Kaikki lapset eivät toki ole temperamentiltaan tai perusluonnoltaan samanlaisia, mutta tuon ikäisen mahdolliseen oireiluun vanhemman tulee puuttua, ennaltaehkäistä ongelmia, tarvittaessa tunnistaa lapsen avuntarve ja hakea apua. Vanhemman on seurattava lasta, tarvittaessa kiristettävä "talutusnuoraansa".
Joskus näissä on huonoa tuuriakin - lapsi ei etukäteen oireile juurikaan ennen kohtalokasta ensimmäistä kertaa - mutta vastuu kuuluu silti minusta pohjimmiltaan vanhemmalle. Vaikka tilanne olisikin se, että meidän Maija ei ole koskaan ollut väkivaltainen, mutta sitten se yhtenä päivänä tönäisi koulukaverilleen aivotärähdyksen. Onhan se aika raakaa, mutta niin se minusta menee.
Talutusnuorassa kuljettaminen on vihon viimeinen keino mitä kannattaa väkivaltaiselle lapselle tehdä. Se vasta lietsookin. Äitini yritti myös alistamalla saada minut ruotuun, pieleen meni ja teininä hakkasin hänetkin. Lopulta syylliseksi paljastui äiti, josta oli hauskaa nähdä miten sisarukset tappelee ja henkinen väkivalta lapsiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uskomattoman typerältä tuntuu, että kymmenen vuoden kuluttua aletaan penätä jotain korvausvastuita, ajalta jolloin molemmat olivat vielä lapsia.
Vaikea kuvitella, että osa ihan tosissaan kehtaa ehdottaa tämän ajan jälkeen rikosilmoitusta tai välien poikki laittamista jos veli ei maksa.
No koska sitten voi vaatia omia oikeuksiaan jollei aikuisena?
Siis millainen vahinko on kyseessä? En löytänyt vastausta.
Onko kyseessä oikea kauneushaitta (monen sentin haava keskellä naamaa) vai pikkuinen kolo jota tuskin näkee?
Vierailija kirjoitti:
Siis millainen vahinko on kyseessä? En löytänyt vastausta.
Onko kyseessä oikea kauneushaitta (monen sentin haava keskellä naamaa) vai pikkuinen kolo jota tuskin näkee?
Jos hintaa tulee 4000 egee, niin eiköhän se ole hieman pikkunaarmua pahempi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi se aika jännä fiilis, jos oma veljeni nyt tulisi vaatimaan korvauksia kun purin sitä taaperona niin, että sillä on jäljet vieläkin.
Joo.. jos pikkuveli tulee vaatimaan korvauksia siitä kengänkoron jäljestä kädessään minä otan esille ne hampaanjäljet rinnassani :´D
Terkkuja maailman parhaalle pikkuveljelle
Jotenkin minusta tuntuu, että ap kaipaisi myös henkistä tukea ja terapiaa. Ei siksi, että asia olisi hänen syytään vaan koska vaikuttaa siltä ettei veljeä ole osattu pitää kurissa eikä ap:n ongelmaa korjata silloin kun hän oli lapsi.
Jos tiedät että vanhemmillasi on varaa voisit kysyä heiltä voisivatko he osallistua leikkaukseen. On heidän asiansa sitten pyytää veljeltäsi korvauksia itselleen. Tavallaan kun olit lapsi niin vanhempasi olivat vastuussa. Käytetiinkö sinua lääkärissä? Oliko teillä tapaturmavakuutus. Korvaisiko vakuutus mitään? En tiedä näistä vanhenemisajoista.
Vierailija kirjoitti:
pyytää veljeltä tai vanhemmilta osallistumista kustannuksiin? Arvio hinnasta oli n. 4000 euron luokkaa.
ei ole ahneudella taas mitään rajoja!!
ettäs ap edes kehtaat ajatella pyytäväsi rahaa omaan naamaasi!
Tuolla perusteella jokainen voisi vaatia vanhemmiltaan / sisaruksiltaan fyrkkaa kuka mistäkin syystä...
Vierailija kirjoitti:
12-vuotias on liian nuori olemaan vastuussa. Toisaalta vanhemmat olivat siihen aikaan vastuussa molemmista, joten heiltä kannattaa kysyä. Hekään eivät ole velvollisia maksamaan, mutta voisivat korvata sitä etteivät aikoinaan hoitaneet asiaa kuntoon.
12-vuotiaalla on toki korvausvastuu tekemisistään, mutta taitaa olla jo rikoksena vanhentunut.
Vierailija kirjoitti:
Korjausta ei tehdä julkisella puolella, sen olen kysynyt. Tuolloin lapsena tosiaan puhuttiin että katsotaan sitten aikuisena uudestaan, mitä voidaan tehdä. Veljeni ei koskaan saanut mitään rangaistusta teostaan ja oli väkivaltainen minua kohtaan vielä monta vuotta myöhemminkin, olen asiasta katkera, myönnän.
ap
Siis miten se asia oikein tapahtui silloin lapsena ja miten se perheessä käsiteltiin? Oliko veljesi väkivaltainen käytös myös vanhempiesi tiedossa, ja miten sen kanssa toimittiin?
No tuskin se suostuisi edes jos on edelleen väkivaltainen? Toisaalta oli 12-vuotias sillon, 16 olisi eri. Ja sekin vaikuttaa millainen "vahinko" kävi