Lue keskustelun säännöt.
Veljeni aiheutti minulle suutuspäissään (alaikäisenä) tapaturman jonka jäljet näkyvät edelleen kasvoissani. Ajattelin nyt korjauttaa ne viimein, mutta olisiko moraalisesti väärin
19.02.2018 |
pyytää veljeltä tai vanhemmilta osallistumista kustannuksiin? Arvio hinnasta oli n. 4000 euron luokkaa.
Kommentit (101)
Tavallaanhan vanhempasi ovat velvollisia korvaamaan, mikäli veljesi on todella ollut lapsi. Siis jos nyt lain näkökulmasta asiaa katsotaan, ja ovathan vanhemmat aina viime kädessä vastuussa sisarusten välisestä väkivallasta lapsina - ihan moraalinäkökulmasta.
Mutta vaikea sanoa tuohon, olet kyllä korvauksesi ansainnut, tuli se sitten keneltä tahansa. Itse ehkä pyytäisin vanhemmiltani, ja ottaisin veljen kanssa asian käsittelyyn ihan tunnetasolle. Haluaisin aikuisiällä anteeksipyynnön, jos asia olisi jäänyt katkeroittamaan itseäni, ja kyseessä ei olisi ollut ainutkertainen tapahtuma tai vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä vain. Veli maksaa kilitisti, jos katuu oikeasti väkivaltaisuutta sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä luulet veljesi tuumaavan asiasta?
Eikös joitain rikoksista voi nykyään nostaa kanteen 18 vuotta täytettyään? Onko pahoinpitely sellainen rikos? Voiko pahoinpitelyssä tulla alaikäiselle korvausvelvollisuus, vaikka ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa teostaan?
Se on sitten toinen juttu että monenko euron arvoiseksi oikeus arvioisi ilmeisesti kosmeettisen haitan joka sinulle on aiheutettu.
Vanhempia en oikein osaisi vaatia mitenkään tuosta vastuuseen, se ei ainkaan millään juridisilla keinoilla onnistua. Toki aina voi vedota omaantuntoon.
Jos veli on ollut alle 15v, niin ei tietysti jälkikäteenkään voi tulla korvausvelvollisuutta. Laki on kuitenkin laki, ja alle 15-vuotiaana tehdyistä rikoksista vastuu on vanhemmilla.
Vanhemmilta voisit pyytää, te olitte alaikäisiä ja ihmettelen miksi vanhemmat eivät hoidattaneet sinua jo silloin!??? Millainen vanhempi tekee noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni 12-vuotiaan tapauksessa moraalinen vastuu on ennen kaikkea vanhemman, kasvattajan. Oli lapsen tekojen uhri sitten ulkopuolinen tai perheenjäsen. Tuossa iässä kasvatustyö on vielä niin pahasti vaiheessa, että vanhempi vastaa mielestäni "työnsä hedelmän" teoista. Kaikki lapset eivät toki ole temperamentiltaan tai perusluonnoltaan samanlaisia, mutta tuon ikäisen mahdolliseen oireiluun vanhemman tulee puuttua, ennaltaehkäistä ongelmia, tarvittaessa tunnistaa lapsen avuntarve ja hakea apua. Vanhemman on seurattava lasta, tarvittaessa kiristettävä "talutusnuoraansa".
Joskus näissä on huonoa tuuriakin - lapsi ei etukäteen oireile juurikaan ennen kohtalokasta ensimmäistä kertaa - mutta vastuu kuuluu silti minusta pohjimmiltaan vanhemmalle. Vaikka tilanne olisikin se, että meidän Maija ei ole koskaan ollut väkivaltainen, mutta sitten se yhtenä päivänä tönäisi koulukaverilleen aivotärähdyksen. Onhan se aika raakaa, mutta niin se minusta menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisesta arvesta on kyse jos julkisella ei korjata? Haen tässä sitä että onko enemmän henkisiä arpia joista haet korvausta. Eli jos on melko pieni arpi mutta sen vaikutus katkeruuteesi on iso.
itse olen miettynyt samoja asioita.
Lapsuudessani kaksosveljeni aiheutti minulle (tyttö) arpia kasvoihin ja kahden etualueen hampaan menetyksen.
Hampaat on korjattu ja korjaus uusitaan julkisella sektorilla jatkossakin, mutta kyllä siitä kuluja on.
Kyse ei ollut riita- eikä ärsyttämistilanteista eikä "kaksi yhtä syyllistä" tilanteista.
Kerran aukaisin ulkoven, kun ovikello soi. Sain nyrkistä naamaani. Jos joku toinen perheenjäsen olisi oven avannut, hän olisi ollut kohteena.
Kerran veljeni huomasi pihalla, että pyöränsä kumi oli puhki. Hän nosti äkkiä pyörän ilmaan ja heitti sen minua kohti. Todennäköisesti hän ei edes katsonut, kuka jää alle.
Rahaa en ole aikuisiän korjauksiin mennyt pyytämään, koska vanhempani todennäköisesti pyöräyttäisivät asiat siten, että kyseessä on ollut riita, jossa oli kaksi yhtä syyllistä osapuolta. En jaksa enää itseni syyllistämistä.
Tympäisee kyllä maksaa hammashoidot sun muut omasta pussista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos veljesi oli tekohetkellä alle 18v. niin et voi.
Eikö korjaus onnistuisi julkisella puolella?
Yleensä jos esim. lapsena saa arpia kasvoihin, ne korjataan vasta aikuisena ja onnistuu myös julkisella puolella.
Kyllä alle 15-vuotiaskin on korvausvastuussa, yli 15-vuotias rikosvastuussakin. 18 v ei ole mikään ikäraja näissä asioissa.
Niin on, vahingonkorvausvastuussa ei ole ikärajaa. Mutta taitaa olla niin, että tässä tapauksessa on kulunut liikaa aikaa ja sen kautta korvausvastuu on rauennut. Asia olis pitänyt hoitaa aikanaan eikä vasta vuosien kuluttua.
Toki voi kysyä haluavatko osallistua kuluihin, mutta jos eivät niin tuskin ap mitään korvauksia vuosien takaisesta teosta saa.
Minäkin olin osallisena siihen, että sisarelta katkesi hammas. Voisin maksaa, jos pyytäisi. On tainnut kuitenkin ottaa kruunun siihen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itse olen miettynyt samoja asioita.
Lapsuudessani kaksosveljeni aiheutti minulle (tyttö) arpia kasvoihin ja kahden etualueen hampaan menetyksen.
Hampaat on korjattu ja korjaus uusitaan julkisella sektorilla jatkossakin, mutta kyllä siitä kuluja on.
Kyse ei ollut riita- eikä ärsyttämistilanteista eikä "kaksi yhtä syyllistä" tilanteista.
Kerran aukaisin ulkoven, kun ovikello soi. Sain nyrkistä naamaani. Jos joku toinen perheenjäsen olisi oven avannut, hän olisi ollut kohteena.
Kerran veljeni huomasi pihalla, että pyöränsä kumi oli puhki. Hän nosti äkkiä pyörän ilmaan ja heitti sen minua kohti. Todennäköisesti hän ei edes katsonut, kuka jää alle.
Rahaa en ole aikuisiän korjauksiin mennyt pyytämään, koska vanhempani todennäköisesti pyöräyttäisivät asiat siten, että kyseessä on ollut riita, jossa oli kaksi yhtä syyllistä osapuolta. En jaksa enää itseni syyllistämistä.
Tympäisee kyllä maksaa hammashoidot sun muut omasta pussista.
Millaiset välit teillä on nykyään? Hän voi kokea huonoa omaatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse olen miettynyt samoja asioita.
Lapsuudessani kaksosveljeni aiheutti minulle (tyttö) arpia kasvoihin ja kahden etualueen hampaan menetyksen.
Hampaat on korjattu ja korjaus uusitaan julkisella sektorilla jatkossakin, mutta kyllä siitä kuluja on.
Kyse ei ollut riita- eikä ärsyttämistilanteista eikä "kaksi yhtä syyllistä" tilanteista.
Kerran aukaisin ulkoven, kun ovikello soi. Sain nyrkistä naamaani. Jos joku toinen perheenjäsen olisi oven avannut, hän olisi ollut kohteena.
Kerran veljeni huomasi pihalla, että pyöränsä kumi oli puhki. Hän nosti äkkiä pyörän ilmaan ja heitti sen minua kohti. Todennäköisesti hän ei edes katsonut, kuka jää alle.
Rahaa en ole aikuisiän korjauksiin mennyt pyytämään, koska vanhempani todennäköisesti pyöräyttäisivät asiat siten, että kyseessä on ollut riita, jossa oli kaksi yhtä syyllistä osapuolta. En jaksa enää itseni syyllistämistä.
Tympäisee kyllä maksaa hammashoidot sun muut omasta pussista.
Millaiset välit teillä on nykyään? Hän voi kokea huonoa omaatuntoa.
Minusta veljeni ja vanhempani käyttäytyvät nykyisin, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Veljeni syvimpiä aatoksia en tiedä. Suoraan en uskalla kysyä, koska väkivaltakokemuksia oli niin paljon, joten pelko on jäänyt. Välimme ovat etäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olisko asiasta kannattanut tehdä aikoinaan rikosilmoitus.
No tottakai. Alaikäisen lapsen aiheuttama tapaturma. Rikosilmoitushan siinä auttaa.
Vahingonkorvausasioissa korvausvaatimus tulee esittää kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun vahinko syntyi. Vahingonkorvausvelvollisuus koskee myös lapsia, joten 15 tai 18 eivät ikärajoina päde silloin, kun vahingokorvauksvelvollisuudesta on kyse. Mutta se, että alat nyt vuosien jälkeen tahtomaan korvausta aiheutuneesta vammasta, voi olla haasteellista. Onko haitta niin paha/näkyvä/ilmeinen, että sen voidaan katsoa haittaavan jne. ja olisiko vahingonkorvausta pitänyt hakea aikaisemmin.
Jos olisin sinä, niin tosiaa kysyisin (ensisijaisesti) veljeltä ja vanhemmilta HALUAVATKO osallistua mahdollisen korjausleikkauksen tai muun operaation kustannuksiin. Jos eivät halua, niin tekisin sen operaation sinuna ihan suosiolla omalla kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vaadittiin aikuisena maksamaan yhtäkkiä lelua, jonka rikoin lapsena. Vanhempien mielestä korvausvelvollinen, kun he olivat lelun ostaneet. En maksanut...
Joo lelut onkin yhtä arvokkaita kuin toisen naama...
Samalla logiikalla mennään. LAPSENA törppöilty, kuitenkin lapselle normaaliin tapaan, ja sitten aikuisena ollaan käsi ojossa... ei minusta oikein.
On se kumma, miten sisaruksen tekemää väkivaltaa edelleenkin vähätellään näin voimakkaasti. Sillä väkivaltaahan se on, ei mitään pikku töppäilyä ja lapsen hölmöilyä, vaan väkivaltaa, joka traumatisoi sitä väkivallan kohteeksi joutunutta sisarusta. Vanhemmat hoi! Teidän velvollisuus on turvata turvallinen lapsuus KAIKILLE lapsille! Väkivaltaa kotona ei saa eikä missään nimessä pidä hyväksyä ja vähätellä. Lasten välinen väkivalta on väkivaltaa huolimatta siitä, että tekijä on lapsi. Ja väkivaltaan pitää AINA puuttua. Väkivalta tuhoaa turvallisuuden tunteen ja itsetunnon. Aiheuttaa mielenterveysongelmia aikuisena. Jos olette sitä mieltä, että lastanne ei kukaan aikuinen tai toinen lapsi saa tulla potkimaan ja muksimaan, niin miksi hyväksytte moista käytöstä omalta lapseltanne?!
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti et varmaan voi vaatia enää mitään, mutta jos minulta kysytään, vanhemmillasi ja veljelläsi on kyllä moraalinen velvollisuus osallistua kuluihin.
Jos veljesi ymmärtää miten paljon asia sinulle merkitsee niin hän maksaa ilomielin jos tällä saatte parannettua välejänne . Jos ei ymmärrä niin vältä häntä, voi vieläkin kuvitella voivansa tehdä mitä vain ilman pelkoa rangaistuksista.
Mieheni aiheutti minulle suutuspäissään mustan silmän ja repeytyneen silmäluomen.
Meillä on tapaturmavakuutus..aion hakea korvauksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse olen miettynyt samoja asioita.
Lapsuudessani kaksosveljeni aiheutti minulle (tyttö) arpia kasvoihin ja kahden etualueen hampaan menetyksen.
Hampaat on korjattu ja korjaus uusitaan julkisella sektorilla jatkossakin, mutta kyllä siitä kuluja on.
Kyse ei ollut riita- eikä ärsyttämistilanteista eikä "kaksi yhtä syyllistä" tilanteista.
Kerran aukaisin ulkoven, kun ovikello soi. Sain nyrkistä naamaani. Jos joku toinen perheenjäsen olisi oven avannut, hän olisi ollut kohteena.
Kerran veljeni huomasi pihalla, että pyöränsä kumi oli puhki. Hän nosti äkkiä pyörän ilmaan ja heitti sen minua kohti. Todennäköisesti hän ei edes katsonut, kuka jää alle.
Rahaa en ole aikuisiän korjauksiin mennyt pyytämään, koska vanhempani todennäköisesti pyöräyttäisivät asiat siten, että kyseessä on ollut riita, jossa oli kaksi yhtä syyllistä osapuolta. En jaksa enää itseni syyllistämistä.
Tympäisee kyllä maksaa hammashoidot sun muut omasta pussista.
Millaiset välit teillä on nykyään? Hän voi kokea huonoa omaatuntoa.
Toivottavast väliä on vähintään 100km..seinähullu veli
Millainen arpi tapauksesta jäi?