Mikä sinua ihmetytti tai ärsytti kouluaikanasi opettajien tms. henkilökunnan toiminnassa?

Naisopettajien käsittämätön takakireys. Sit ne ihmetteli ku niitä ei kunnioiteta/totella.

Äijäopet oli just rentoja, mutta tarvittaessa jämäköitä. Ja me nuoret tykättiin siitä.

N33

Käyn itse vielä kouluja (9.lk) ja tämä on ihan pikkujuttu, mutta kerronpa silti. :D Se hieman ärsyttää, että osa opettajista puhuu ja kirjaimellisesti lässyttää luokalleni ja ryhmilleni normaalin äänensävyn sijaan. Siis tosissaan! Tulee vähän hölmö olo, kun opettaja lirkuttelee ties mistä vappupalloista ja karkkipäivistä 16-vuotiaille. Joskus tekisi oikeasti mieli sanoa, että kyllä meille voi puhua samalla äänellä kuin aikuisillekin, ymmärrän kyllä puhetta.

up

Välinpitämättömyys oppilaista. Kiusaamiseen ei puututa vaikka sitä tapahtuisi aivan opettajan silmien alla. Itse menetin uskon aikuisiin juuri tämän takia; se osapuoli jonka odotin auttavan ja puolustavan minua ei sitä tehnyt. Tästä on varmaan noin parikymmentä vuotta, toivottavasti nykyään asiat ovat paremmin.

Eräs opettaja päätti riitatilanteessa syyllisen puhtaasti pärstäkertoimen perusteella selvittämättä tilanteen taustoja, antamatta molempien osapuolten tai edes silminnäkijöiden kertoa omat näkemyksensä tapahtuneesta.

Vierailija kirjoitti:

Eräs opettaja päätti riitatilanteessa syyllisen puhtaasti pärstäkertoimen perusteella selvittämättä tilanteen taustoja, antamatta molempien osapuolten tai edes silminnäkijöiden kertoa omat näkemyksensä tapahtuneesta.

Tyypillistä.

Toinen omana kouluaikanani valitettavan yleinen toimintamalli oli tämä perinteinen "riitaan tarvitaan kaksi", jossa molemmat osapuolet laitetaan pyytämään anteeksi toiselta, vaikka toinen osapuoli olisi selkeästi aiheuttanut tilanteen.

Epäpätevien sijaisten palkkaaminen, tupakointi väestönsuojassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs opettaja päätti riitatilanteessa syyllisen puhtaasti pärstäkertoimen perusteella selvittämättä tilanteen taustoja, antamatta molempien osapuolten tai edes silminnäkijöiden kertoa omat näkemyksensä tapahtuneesta.

Tyypillistä.

Toinen omana kouluaikanani valitettavan yleinen toimintamalli oli tämä perinteinen "riitaan tarvitaan kaksi", jossa molemmat osapuolet laitetaan pyytämään anteeksi toiselta, vaikka toinen osapuoli olisi selkeästi aiheuttanut tilanteen.

En ymmärrä miten ihminen voi nukkua yönsä ja katsoa aamulla itseään peilistä, kun laittaa väkivallan uhrin pyytämään väkivallantekijältä anteeksi.

Totta kai niihin "riitoihin" tarvitaan 2. Toinen lyö toista astalolla, ja toinen ottaa iskun vastaan.

Sitten ihmetellään mikä sillä uhrilla on, kun noin masentaa. Teiniangstia.

Lähes peittelemätön joidenkin oppilaiden suosiminen varsinkin alakoulussa. Esim. ekaluokan vanhan koulukunnan ope laittoi aina kaksi suosikkityttöään toimittelemaan open pikku asioita, ja palkitsi tytöt karkilla. Muut eivät tietenkään saneet mitään.

Yläkoulussayksi luokkani tytöistä sai aineesta aina kympin, koska miesopettaja piti tytön ulkonäösta, jota hehkutti ihan avoimesti tunneilla. Tapahtumat ovat 20 vuoden takaa.

Se että oppilaitten versiota ei yleensä kuunneltu, haluttu kuulla tai uskottu jos jotain sattui

Sain kouluaikana kahesti jälkkää, ja kummallakin kerralla koin tilanteen hölmönä. Ekalla luokalla rinnakkaisluokan poika haukkui mielua välitunnilla kun tulimme sisälle, joten vastineeksi näytin keskisormea sille. Ope huomasi vain minun keskarinäyttöni ja rapsautti heti että 5 min jälkkää. Siellä sitten munakellon raksutusta katselin ip-kerhon aikana jona jälkät oli. Siinä olisi voinut kysyä miksi moisen tein, antaa sille pojallekin jälkkää eikä vain mulle, heh. Olihan se minulta väärin, mutta oli se siltä pojaltakin.

Toinen jälkkä oli nelosluokalla. Oli hiihtoa vikoilla tunneilla ja saatiin lupa mennä omaa vauhtia. Tein käsketyn lenkin, ketään ei lenkin lopussa näkynyt. Menin koululle katsomaan, ei ketään sielläkään. Kun ketään ei löytynyt, lähin kotiin kun tuntikin oli jo ohi kellon mukaan. Aamulla luokkalaiset ilmoittivat minulle että sä oot jälkässä monen muun tapaan kun lähitte omin luvin kotiin, olisi kuulemma pitänyt näköttää koululla kunnes ope tulee. Jälkässä sitten seuraavan välitunnnin vietin, ihmetellen että kertaakaan kukaan opettaja ei ees kysynyt mitä oli tapahtunut. Jotenkin hassua minusta, minä olisi mielelläni kertonut olevani pahoillani, etten tiennyt miten olisi pitänyt toimia.

Kolmannella luokalla oli sijainen joka käski kirjottaa luokkaretkestä tarinavihkoon tms. Kirjoitin, että olimme syöneet jotain, muistaakseni lihapiirakkaa. Jostain syystä opettaja kielsi kokemukseni täysin ja sanoi etten voi kirjoittaa tuollaisia ja merkitsi kirjoittamani virheeksi sanoen että valehtelen.

Noh yleisesti ottaen mulla on kuitenkin kivat koulumuistot, lähinnä mietityttää että miksi jos jokin epäkohta sattui, ei kysytty mitä tapahtui tai miksi, vaan tuomittiin siltä istumalta.

Se jos opettaja ei osannut peittää sitä ettei tykkää jostain oppilaasta. Epäammattimaista.

Oppilaan arvottaminen sen mukaan keitä vanhemmat olivat oli myös minusta perin ankeaa. Jotenkin sitä odottais koulutetuilta ihmisiltä vähän enemmän.

Meillä oli peruskoulussa sellainen tapa, että aina kun tultiin välitunnilta takaisin sisälle, poikien piti ottaa pipot ym. pois päästä, kun taas tytöt saivat pitää omansa päässä. Jotkut tytöt pitivät tätä epätasa-arvoisena ja ottivat siksi vapaaehtoisesti omat päähineensä pois.

Toinen hiukan ärsyttävä piirre joissakin opettajissa oli se, että jos jotkut oppilaat talvisin valittivat, että ulos ei halua välitunnilla mennä, kun siellä on liian kylmä (esim 17 astetta pakkasta), näiden opettajien kommentit oli aina jotain tyyliin "SItä varten on pipoja ja lakkeja ja hanskoja".  Onhan se tuollaisia helppo sanoa, kun itse menee samaksi ajaksi opettajanhuoneeseen juomaan kahvia ja puhumaan mukavia. Sinäsä hauskaa, että samat opettajat itse myöhemmin sanoivat, etteivät viitsi mennä ulos, kun siellä on liian kylmä.

up

Kopioin tähän saman teksitin, jonka kirjoita aikaisemmin mikä on ikävin muistosi koululiikunnasta-ketjuun:

Joitakin huonoja muistoja itselläni yläasteen liikuntatunneilta:

Kilpailuhenkisyys.

Liikuntatunteihin ei joidenkin opettajien ja liikunnallisten oppilaiden, (lähinnä muutaman pojan) mielestä olisi saanut suhtautua ilolla, vaan ne piti ottaa aina jonain kilpailuhenkisenä suorituksena. Nämä opettajat ja liikunnalliset oppilaat olivat ilmeisesti sitä mieltä, että liikuntatunneilla tärkeintä ei ole se, onko niissä kivaa vaan se, että niissä asiat tehdään niinkuin käsketään. Muutenkin tuo yltiövakavasti suhtautuminen liikuntatunteihin ärsytti itseäni. Ymmärrän sen, että tuossa iässä moni liikunnallinenkin oppilas hakee vielä omaa minäkuvaansa, ja ehkä heille liikuntatunneissa pärjääminen ja hyvä suorituksen tekeminen on osa hyvän itsetunnon rakentamista aikusielämää varten, mutta ei sen pidä tapahtua muiden ja vähemmän liikunnallisten oppilaiden kustannuksella.

Ykspuolinen sisältö.

Talvisin liikunta oli lähes yksiomaan sählyä sisätiloissa, lumettomina aikoina lähinnä pesäpalloa.

Siitä on niin pitkä aika että en muista.

Opettaja, joka haukkuu toista opettajaa oppilaille. Lukiossa oli yksi täti, joka luokassa puhui toisesta naisopettajasta aika halpamaisesti, ei maininnut nimeä mutta kaikki tiesivät kenestä kyse.

Meidän koulun yhdelle käytävälle hankittiin oppilaskunnan toimesta 2 sohvaa. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun tuli sääntö, että niihin ei saa kukaan muu mennä istumaan, kuin opettajat. Se oli ärsyttävää, kun koko sohva-idea oli kuitenkin joidenkin oppilaiden idea, ja sitten kuitenkin vain opettajilla piti olla oikeus ottaa niistä hyöty irti.

Onneksi jotkut yksittäiset opettajat olivat sen verran reiluja, että antoivat oppilaidenkin niissä joskus istua.

Välinpitämättömyys. Meidän oppilaiden oppimista ja jopa turvallisuutta kohtaan. Oli alkoholisti opettajaa ja jopa ihan psykoottinenkin tapaus. Esim. kokeet eivät käsitelleet koealuetta lainkaan, vaan olivat arvoituksia joita ei edes voinut ratkaista. Kukaan ei läpäissyt kokeita ja numerot putosi. Ei auttanut että tehtiin valituksia vanhempien kanssa, "ei nyt saada uutta opettajaa loppulukuvuodeksi". Ilmankin olisi ollut parempi...

Opettajien oikeus mennä ruokailuja on ohi.