Ahdistus pilasi tyttöni wanhat

Vierailija kirjoitti:

Ei vittu mitä sakkia. Täällä huutelee sellaset jotka eivät oo itse saanu paniikkikohtausta. Luultavasti olisin itse toiminut samalla tavalla, sillä ainut asia mitä paniikkikohtauksen aikana toivoo ja ajattelee, on ettei kuole ja on ymmärrettävää että haluaa lähteä kotiin.

Aivan varmasti on tanssiparia harmittanu, mutta kokemuksena paniikkikohtaus on aivan hirveä, jos tässä puhutaan ihan aidosta kohtauksesta eikä tavallisesta jännittämisestä jossa sydän hakkaa.

Ymmärrän täysin, ettei paniikkikohtauksen aikana voi kuvitellakaan lähtevänsä tanssimaan suuren yleisön eteen.

Joo mutta silloin käydään asiasta lääkärissä ja saadaan lääkitystä ja käytetään sitä kun tulee tuollaisia tilanteita.

Tai myönnetään suoraan ettei tule onnistumaan edes lääkkeillä, ja sanotaan se ajallaan eikä sitten vasta kun on pilattu muidenkin juhlat, eli sen kavaljeerin.

Jos se oli poikaystävä, miksi se oikeuttaa pilaamaan hänenkin juhlat?

Itsellä on traumat vanhojen tansseista. Pysyttelen nykyisinkin nuo päivät visusti kotosalla ettei näkisi tanssipukuja. Samoin yöjuhlat, penkkarit, painajaismaista. Lukioaika on hirvein aika ihmiselle.

Pumpulissa ootte kasvaneet jos pidätte vanhojen päivää prinsessapäivänä. Lässynlässyn ja hellanduudelis teitä prinsessoja!

Betasalpaaja ei auta jännitykseen. Opamox hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä opettaja sanoi jo kurssin alussa, että jos on taipumusta ns. naistentauteihin eli hysteriaan ja paniikkihäiriöön, niin kannattaa jättäytyä suosiolla pois. Hän ei ala pukuhuoneessa puhumaan ketään ympäri eikä  tuo paperipussia, johon puhallella.

Jestas. Toivottavasti tämä open aivopieru tapahtui 20 vuotta sitten eikä tänä lukuvuonna. Naistentaudit ja hysteria, voi morjens! 😫

Tapahtui 3 vuotta sitten. Paniikkihäiriötä ei tainnut edes olla 20 vuotta sitten.

Turhan moni keksii viimetipassa, että ei olekaan tarpeeksi kaunis/tanssikavaljeeri ei ole komea/ei vaan halua tanssia ja silloin opettaja ei enää jaksa kannustaa, että hyvin se menee. Paniikkikohtauksista oikeasti kärsivät osaa lääkitä etukäteen, heistä ei tule ongelmia.

Paniikkihäiriö lanseerattiin nimityksenä 1989-90. Sitä ennen puhuttiin mm.tuskaneuroosista.

Voin vain kuvitella mitä sen poikaystävän vanhemmat ovat mieltä tästä asiasta, ettei oma poika päässytkään tanssimaan. Tuskin on enää mikään kovin toivottu miniä..

Sekö tässä on se oleellisin, että poika ei päässyt tanssimaan. Että tyttö tahallaan pilasi hänenkin Wanhansa? Empatia jyllää täällä taas. Ei aina tarvitse kivittää jotakuta, kun käy jotakin ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä opettaja sanoi jo kurssin alussa, että jos on taipumusta ns. naistentauteihin eli hysteriaan ja paniikkihäiriöön, niin kannattaa jättäytyä suosiolla pois. Hän ei ala pukuhuoneessa puhumaan ketään ympäri eikä  tuo paperipussia, johon puhallella.

Jestas. Toivottavasti tämä open aivopieru tapahtui 20 vuotta sitten eikä tänä lukuvuonna. Naistentaudit ja hysteria, voi morjens! 😫

Tapahtui 3 vuotta sitten. Paniikkihäiriötä ei tainnut edes olla 20 vuotta sitten.

Turhan moni keksii viimetipassa, että ei olekaan tarpeeksi kaunis/tanssikavaljeeri ei ole komea/ei vaan halua tanssia ja silloin opettaja ei enää jaksa kannustaa, että hyvin se menee. Paniikkikohtauksista oikeasti kärsivät osaa lääkitä etukäteen, heistä ei tule ongelmia.

Paniikkihäiriö lanseerattiin nimityksenä 1989-90. Sitä ennen puhuttiin mm.tuskaneuroosista.

Ennen puhuttiin tenttikauhusta. Opiskelin 80-luvulla (sic!) ja pari kurssikaveriani joutui jättämään koulun kesken ns. tenttikauhun takia, ei sitä silloin ymmärretty eikä ollut mitään apukeinoja.

Vierailija kirjoitti:

Sekö tässä on se oleellisin, että poika ei päässyt tanssimaan. Että tyttö tahallaan pilasi hänenkin Wanhansa? Empatia jyllää täällä taas. Ei aina tarvitse kivittää jotakuta, kun käy jotakin ikävää.

No, tavallaan pilasi tahallaan, koska ongelma oli jo tiedossa, eikä siihen oltu haettu apua. Mä tuon pojan äitinä olisin ollut hyvin katkera tapahtuneesta, koska se on once-in-the-lifetime.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla on aina välillä ollut juttua yliujoista jännittäjälapsista. Silloin on oltu sitä mieltä, ettei lasta saa painostaa, ohjata tai rohkaista mitenkään. Jokainen on sellainen kuin on. On suorastaan suututtu, jos joku on ehdottanut jännittäville tilanteille altistamista. Tässä ketjussa on toinen ääni kellossa.

Missä iässä ihmisen pitäisi oppia hallitsemaan ja hillitsemään jännittämistään? Pitääkö sen tapahtua yhdessä yössä, kun täyttää 18 v tai menee lukioon? Ensin olet saanut koko lapsuutesi vältellä kaikkia vähänkin jännittäviä tilanteita. Sitten yhtenä päivänä yhtäkkiä sanotaan "Sinä olet jo aikuinen, kyllä sinun pitää selvitä tästä".

Jännittävä, ujo lapsi on aivan eri kuin paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä teini. 

Eivät ole eri asia. Ujosta jännittäjälapsesta kasvaa paniikki- ja ahdistushäiriöstä kärsivä teini. Sitten siihen onkin jo paljon vaikeampaa puuttua kuin lapsen jännittämiseen. Ja pienelläkin lapsella voi olla paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö. Läheskään aina ei ole kyse normaalista ujoudesta.

Lasten jännitysoireisiin pitää puuttua jo lapsena. Tämä mieltä ovat kaikki lastenpsykiatrit ja -psykologit.

Vierailija kirjoitti:

Mekko oli ostettu, kampausta ja meikkiä lähdettiin laitattamaan aamuvarhain, kaikki näytti menevän ihan sujuvasti kunnes pukuhuoneessa vartti ennen ensimmäistä esityst meni lukkoon, sai paniikkikohtauksen ja soitti minua hakemaan pois. rahaa meni kuin roskaa mutta eniten harmittaa tytön paha mieli tapahtuneesta. ehkä pääsee ensi vuonna yrittämään toisen kerran.

onko teidän nuorilla käynyt mitään vastaavaa vai onko tämä ihan tavatonta?

Tyttösi pilasi itse, ei ahdistus. Naiset eivät osaa ottaa vastiuuta, vaan aina pitää diagnosoida se syy johonkin muuhun tai jollekin muulle kuin itsestä lähtöisin oleville valinnoille tai käyttäytymiselle.

Mullakin oli lukioaikanani paha paniikkihäiriö. Ei puhettakaan, että olisin kuvitellutkaan osallistuvani wanhojen tansseihin. Lakkiaispäivän aamuna sain aivan valtavan paniikkikohtauksen, itkin ja hengittelin paperipussiin, soitin koulullekin ja sanoin etten pääse tulemaan. Äitipä ei suostunut siihen, että juhlat olisivat jääneet sivu suun, joten hän sitten syötti mulle Diapamia (ei hajuakaan, mistä äiti sitä sai siinä paikassa). Rauhoituin siitä ja pääsin lakitukseen.

En tiedä, mikä pointti tässä avautumisessa oli, muisto vain tuli mieleen tästä keskustelusta. Onneksi sinä yrität saada tytöllesi apua.