Millaista sukupolvelta toiselle siirrettyä taakkaa/traumaa sinä kannat

Alkoholismi, passiivis-aggressiivisuus.

Tuon alkoholismin olen tiedostanut itsessäni jo siitä asti kun alkoi ekan kerran maistua, ja kaverikin (joka minun mielestäni joi "yhtä paljon" vaikka oikeasti varmaan yli puolet vähemmän) huomautti että mulla on aika "hyvä tahti".

Isäni vanhemmat olivat aina hieman hiprakassa iltaisin ja isäni on samanlainen, lapsuudessani isä veteli kunnon övereitä. Isä harrasti henkistä väkivaltaa mikä teki äidistäni passiivis-aggressiivisen tunnekiristäjän, ja lopulta äiti joi itsensä hengiltä.

Minulle on myös siirretty valtava määrä häpeää aivan kaikesta mitä teen, oli se sitten purkan syömistä tai oikea epäonnistuminen.

Nyt ton totuuden paikka. Olen 30 ja olen tilanteessa jossa aion paikata häpeään ja pulloon hukatun elämän. Menin takaisin kouluun ja yritän olla antamatta häpeän tuottaa sitä valtavaa ahdistusta mitä se aina tuottaa, pienimmissäkin virheissä. Ja korkki suht soukalla jotta tehtävistä suoriutuminen onnistuu. Sen lisäksi olen astunut elämäni ensimmäiseen vakavaan parisuhteeseen. Huomaan että minun on ihan taisteltava ollakseni pettymystilanteissa avoin ja kohtaava sen sijaan että rupeaisin passiivis-aggressiiviseksi.

Juuri tänä viikonloppuna miehellä on keikka Saksassa. Hän on ollut työkiireinen ja viimeinen ilta ennen reissua olisi ollut hänellä vapaata ja ajattelin että viettäisimme sen yhdessä. Hän meni kuitenkin veljensä kanssa ulos. Onnistuin jotenkin loukkaantumaan tästä, vaikka tiedostin ettei aihetta ole. Ei asuta samassa maassa ja meillä on tällainen järjestely, että skypessä silloin kun ehditään. Ihan tavallista että eletään omia elämiä vaikka juttu onkin vakavoitunut siihen pisteeseen että toistemme perheet ollaan "virallisesti" tavattu. Eikä minulla ole mitään syytä epäillä jutun rakoilevan tai että olisin alhaisella sijalla tärkeysasteikossa. SILTI teki mieli olla loggaamatta faceen nyt viikonloppuna "jotta saa ihmetellä missä olen". Ihan sairasta. Onneksi järki sanoi muuta.

Äidilläni nuo tunnekiristämiset oli hieman vakavampia. Esitti aina ottaneensa purkillisen pillereitä viskipullon kanssa, vaikka oikeasti pillereitä oli mennyt vain sen verran että nuppi oli mukavan turta.

Vierailija kirjoitti:

Negatiivisuus, kukaan ei ole mitään eikä mikään itse asiassa ole mitään. Kaikki on turhuuden turhuutta. 

Koskaan ei oikein ole selvinnyt, että miksi sitten ponnistelivat kovasti menestymisen eteen. 

Ainakaan muilla ihmisillä se ei ollut kuin materialismin, itsekkyyden ja hengen köyhyyden osoitus. 

Tästä on ollut todella vaikea pyristellä pois. Mieheni on samanlainen, kai kohtasimme samanlaisuutemme. Lapsiimmekin olemme tämän valitettavasti onnistuneet siirtämään. 

Vähättelevät kaikkia ja kaikkea, itseäänkin siis myös. 

Menkää perheterapiaan. Osoittakaa vastuunne aikuisina ihmisinä. Muuten bazka ei ikinä looeta viattomaan niskaan keräytymistä. T. Taakkansa karistanut.

Häpeää. Sitä, että meidän suvun jäsenten on jostain ihmeen syystä vain parasta yrittää olla juuri niin kuin muutkin. Taiteilijoita, menestyneitä tai jollain tavalla persoonallisia ihmisiä ei halveksita vaan ihaillaan ja kunnioitetaan sillon kun se tilanteeseen sopii, mutta itse sellaiseen ei tule pyrkiä.

Voin laskea itseni onnistuneeksi vasta sitten kun olen mahdollisimman monessa suhteessa niin kuin muutkin. En liian hyvä, mutta en liian huono. En huonossa ammatissa mutta en liian hyvässäkään.

Kun en asu sotkuisessa ja rumassa kodissa, mutta en liian fiinissäkään. Kun katson mitä muilla ihmisillä on päällä ja ostan samanlaista itse. Kun mielipiteeni noudattavat enemmistön linjaa ja olen aina samaa mieltä niiden ihmisten kanssa joiden seurassa olen. Kun kukaan työkaveri, naapuri, sukulainen tai kaupan kassa ei voi pitää minua outona, epäsiistinä, liian hienostelevana, erikoisena, liian huomaamattomana tai huonokäytöksenä, vaan olen aina juuri tismalleen sellainen kuin enemmistö tai keskiarvo ihmisistä. Kun olen tehnyt tällaisesta elämäntyylistä taiteen ja vaihdan olemustani ja mielipiteitäni kuin kameleontti, hetkestä ja päivästä toiseen.

Suorittaminen, asioiden murehtiminen ja liiallinen sitkeys. "Raivolla eteenpäin, aina on pärjätty, tuli mitä tuli."

Olin hiljan pahassa kolarissa, joka pisti miettimään elämää uusiksi. Ensimmäisen puolikkaan olen suorittanut, toista puolikasta en enää aio.

Vierailija kirjoitti:

Häpeää. Sitä, että meidän suvun jäsenten on jostain ihmeen syystä vain parasta yrittää olla juuri niin kuin muutkin. Taiteilijoita, menestyneitä tai jollain tavalla persoonallisia ihmisiä ei halveksita vaan ihaillaan ja kunnioitetaan sillon kun se tilanteeseen sopii, mutta itse sellaiseen ei tule pyrkiä.

Voin laskea itseni onnistuneeksi vasta sitten kun olen mahdollisimman monessa suhteessa niin kuin muutkin. En liian hyvä, mutta en liian huono. En huonossa ammatissa mutta en liian hyvässäkään.

Kun en asu sotkuisessa ja rumassa kodissa, mutta en liian fiinissäkään. Kun katson mitä muilla ihmisillä on päällä ja ostan samanlaista itse. Kun mielipiteeni noudattavat enemmistön linjaa ja olen aina samaa mieltä niiden ihmisten kanssa joiden seurassa olen. Kun kukaan työkaveri, naapuri, sukulainen tai kaupan kassa ei voi pitää minua outona, epäsiistinä, liian hienostelevana, erikoisena, liian huomaamattomana tai huonokäytöksenä, vaan olen aina juuri tismalleen sellainen kuin enemmistö tai keskiarvo ihmisistä. Kun olen tehnyt tällaisesta elämäntyylistä taiteen ja vaihdan olemustani ja mielipiteitäni kuin kameleontti, hetkestä ja päivästä toiseen.

Janten laki, joka on vain omien korvien välissä. Tuloksena elämätön elämä..

Dont't follow leaders, watch the parking meters.

Miettikää mitä suoritatte ja kenelle. Näkymätön, uhria vaativa esi-isän henki on vain pakko- oire eikä todellinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Suorittaminen, asioiden murehtiminen ja liiallinen sitkeys. "Raivolla eteenpäin, aina on pärjätty, tuli mitä tuli."

Olin hiljan pahassa kolarissa, joka pisti miettimään elämää uusiksi. Ensimmäisen puolikkaan olen suorittanut, toista puolikasta en enää aio.

Hienoa! Go for it!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeää. Sitä, että meidän suvun jäsenten on jostain ihmeen syystä vain parasta yrittää olla juuri niin kuin muutkin. Taiteilijoita, menestyneitä tai jollain tavalla persoonallisia ihmisiä ei halveksita vaan ihaillaan ja kunnioitetaan sillon kun se tilanteeseen sopii, mutta itse sellaiseen ei tule pyrkiä.

Voin laskea itseni onnistuneeksi vasta sitten kun olen mahdollisimman monessa suhteessa niin kuin muutkin. En liian hyvä, mutta en liian huono. En huonossa ammatissa mutta en liian hyvässäkään.

Kun en asu sotkuisessa ja rumassa kodissa, mutta en liian fiinissäkään. Kun katson mitä muilla ihmisillä on päällä ja ostan samanlaista itse. Kun mielipiteeni noudattavat enemmistön linjaa ja olen aina samaa mieltä niiden ihmisten kanssa joiden seurassa olen. Kun kukaan työkaveri, naapuri, sukulainen tai kaupan kassa ei voi pitää minua outona, epäsiistinä, liian hienostelevana, erikoisena, liian huomaamattomana tai huonokäytöksenä, vaan olen aina juuri tismalleen sellainen kuin enemmistö tai keskiarvo ihmisistä. Kun olen tehnyt tällaisesta elämäntyylistä taiteen ja vaihdan olemustani ja mielipiteitäni kuin kameleontti, hetkestä ja päivästä toiseen.

Janten laki, joka on vain omien korvien välissä. Tuloksena elämätön elämä..

En ole onneksi koskaan elänyt näiden asenteiden mukaan, mutta ne ovat niin syvällä perimässäni että tiedostan niiden olemassaolon silti. Joudun joka kerta päätöksiä tehdessäni ikään kuin tietoisesti vakuuttamaan itselleni että voin tehdä eri tavalla. Kun tapaan uusia ihmisiä, vaistomainen reaktioni on hävetä sitä millainen olen, mutta kerron itselleni kerta toisensa jälkeen ettei niin tarvitse tehdä.

Rankkaa se on joka tapauksessa ja mietin onnistunko koskaan uudellenohjelmoimaan itseäni kokonaan.

Jo omassa lapsuuden perheessäkin ollut vaikka mitä esim. Alkoholismia, mielenterveysongelmia ja itsemurha, sekä suvun kesken paljon välirikkoja. En kanna näistä mitään taakka/traumaa, eivätkä myöskään lapseni.

Minun sukutaakkani on kahvikuppineuroosi (käteni eivät ole ihan vakaimmat edes yksin ollessani, jolloin voivat myös vähän täristä ja sitten muiden läsnäollessa tietysti pahemmin ja pelko tärinästä pahentaa sitä). Isälläni oli sama ongelma. Toivon todellakin ettei se periydy lapsilleni.

up

Isän puolen sukuni Etelä-pohjanmaalta on väkivaltaisia alkoholisteja. Näitä valioyksilöitä pitikin siittää yli 10 kappaleen sisaruskatras, että saisivat ulkopuolisetkin kärsiä niin paljon kuin mahdollista.

Itse pääsin suvun vaikutuspiiristä ulos jo varhain äitini ottaessa avioeron. Äidillä oli alunperin hyvä lapsuudenperhe ja terve itsetunto mistä syystä hän uskalsi ja ymmärsi erota.

Toisaalta äitini kärsii edelleen vuosikymmeniä sitten isäni taholta kokemastaan väkivallasta, eikä hän traumatisoituneena kyennyt antamaan meille lapsille niin turvallista ja rakastavaa lapsuutta kuin olisimme tarvinnneet. Siten olen myös itse kärsinyt isän suvun ongelmista omassa kasvuympäristössäni, puhumattakaan geneettisestä äitiydestä isän suvun mielenterveysongelmille.

Isän puolen suku on sosiaalisilta taidoiltaan hurmaavia ja heissä on paljon miellyttäviäkin piirteitä. Serkkuja minulle on siis siunaantunut useita kymmeniä.

Olkaahan siis varovaisia.

Vierailija kirjoitti:

Isän puolen sukuni Etelä-pohjanmaalta on väkivaltaisia alkoholisteja. Näitä valioyksilöitä pitikin siittää yli 10 kappaleen sisaruskatras, että saisivat ulkopuolisetkin kärsiä niin paljon kuin mahdollista.

Itse pääsin suvun vaikutuspiiristä ulos jo varhain äitini ottaessa avioeron. Äidillä oli alunperin hyvä lapsuudenperhe ja terve itsetunto mistä syystä hän uskalsi ja ymmärsi erota.

Toisaalta äitini kärsii edelleen vuosikymmeniä sitten isäni taholta kokemastaan väkivallasta, eikä hän traumatisoituneena kyennyt antamaan meille lapsille niin turvallista ja rakastavaa lapsuutta kuin olisimme tarvinnneet. Siten olen myös itse kärsinyt isän suvun ongelmista omassa kasvuympäristössäni, puhumattakaan geneettisestä äitiydestä isän suvun mielenterveysongelmille.

Isän puolen suku on sosiaalisilta taidoiltaan hurmaavia ja heissä on paljon miellyttäviäkin piirteitä. Serkkuja minulle on siis siunaantunut useita kymmeniä.

Olkaahan siis varovaisia.

Siis geneettisestä alttiudesta, ei äitiydestä