Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut haalii tuntemattomia facebook-kavereiksi?
16.02.2018 |
Seinät täyttyy "kiitos fb-kaveruudesta" viesteistä, Messengerissä tehdään tuttavuutta.
Laitetaan huomenet, hyvät yöt ja ystävänpäivätoivotukset, vaikka ei ole ikinä tavattu.
Miehet haluavat tutustua lähemmin, jokaikiselle laitetaan sydämiä.
Kertooko tämä ihmisten yksinäisyydestä, vai onko se jotenkin hienoa kun on paljon Facebook-kavereita?
En siis sano tätä pahalla, vaan ihmettelen.
Kommentit (39)
Itse olen pyytänyt vahingossa ihmisen jota en tunne. Kaverin kaveri joka hyväksyi pyyntöni. Mitä lie olen sohinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ajat sitten lähtenyt Facebookista, mutta JOS joskus palaisin niin laittaisin varmaan sen pyydä kaveriksi-namiskan piiloon ja pyytäisin itse vain ne läheisimmät ystävät ja sukulaiset.
Mun mielestä just nuo hyvän yön ja huomenen toivotukset siellä on jotenkin tosi säälittäviä... eikö muuta elämää ole??? 😂
hevitiikeri kirjoitti:
Varmaan se yksinäisyys teettää tuota.
Itse olen yksinäinen. Facebookissa minulla on noin 20 kaveria, joista suurin osa on sellaisia jotka tunnen netin kautta aiemmin (joiltain toisilta foorumeilta), enkä ole koskaan tavannut. Koska minulla ei ole ystäviä todellisessa elämässä, ei sellaisia ole facebookissakaan ketä olisin voinut pyytää ystäväksi.
En koskaan saa kaveripyyntöjä. On se masentavaa. Oma yksinäisyys tietyllä tavalla vain korostuu tuolla facebookissakin. Siksi olen sieltä aina välillä pitkiä aikoja pois, koska henkinen pahoinvointi vain lisääntyy vertailun kautta. Vaikka tiedostan että omaa elämää ei pitäisi vertailla eikä mihinkään internet päivityksiin etenkään niin silti... Sairastahan se on, mutta silti siihen sortuu.
Ehkä minun pitäisi alkaa pyytää kavereiksi kaikkia mahdollisia nimituttuja, ö ja ä luokan julkkiksia ja entisiä koulutovereita, naamatuttuja naapureita ja kaupankassoja...
Voi ei. Täällä sulla on ystäviä. Mä ainakin olen koska kolahti sun kommentti.
Olen facessa enää oikeastaan muutamien ryhmien takia, kaverilistalta on tullut siivottua kaikki puolitutut pois, enemmänkin voisi poistaa vaan ei viitsi serkkuja jne vaikka ei olla missään tekemisissä edes. Viime aikoina on taas alkanut tulemaan kaveripyyntöjä täysin tuntemattomilta ihmisiltä, ovat yhden uskovaisen serkun kavereita, onkohan kyseessä jonkun lahkon käännytystyö?😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluavat näyttää suosituilta. Tosielämässä kenties yksinäisyyttä, jopa mt-ongelmia.
Ihan kuin meidän äiti. Paljon ulkomaalaisia ja suomalaisia miehiä kavereina. Enää en pääse katsomaan kaverilistaansa, haluaa salata sen. Kiusallisia ne ukkojen sydämet ja kaikki toivottelut äidin seinällä :s
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin meidän äiti. Paljon ulkomaalaisia ja suomalaisia miehiä kavereina. Enää en pääse katsomaan kaverilistaansa, haluaa salata sen. Kiusallisia ne ukkojen sydämet ja kaikki toivottelut äidin seinällä :s
Voi apua! Mun äiti on kanssa hirveän nolo Facebookkaaja, mutta sun äiti kyllä vetää vielä pidemmän korren. Itse EN ole Facebookissa, enkä mene!
Vierailija kirjoitti:
Haluavat näyttää suosituilta. Tosielämässä kenties yksinäisyyttä, jopa mt-ongelmia.
Tämä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis... juttelee myös niille tuntemattomille? Onhan ne sitten kavereita vaikka ovatkin netissä tavanneet. Eri asia lisätä kaikki kerrankin tavatut kavereiksi olematta sitten kuitenkaan enää missään tekemisissä (tosin tällaisia kavereita on varmaan lähes jokaisella fb:ssä).
Ei mua kiinnosta miksi joku lisäilee kaveriksi, eihän niitä pyyntöjä ole pakko hyväksyä. Jokainen taaplaa tyylillään!
No on se nyt ihan hullua että satoja tuntemattomia kaveriksi muutamassa kuukaudessa ja erinäisiä sydämmiä yms kyllä sellaisen ihmisen itsetunto on vähän heikko. Ja tykkäyksiä ja ihastuksia satelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan haluaa tuntemattomia kavereita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän luulen että jotain näyttämisen halua siinä on: "Kattokaas nyt kaikki kun olen suosittu, mulla on nääääääin paljon Facebook-kavereita." Jotenkin läpinäkyvää touhua ja mua ainaskin säälittää nämä tyypit, ja ärsyttääkin kieltämättä. Yks tuttu kerää sinne listoille kaikki B-luokan laulajat ym., on kuulkaa tangofinalisteja jne joukossa ja kaikille sitten lähettää synttäri- ja nimpparionnet kuin hyvillekin ystäville. Jaiks. Muistaa kyllä paljonko on "kavereita" ja jos yksi syystä jos toisesta puuttuu, kauhea setviminen että kuka kuka kuka on nyt tiputtanut hänet listoilta ja miksi?! Voi elämä. Itse hyväksyn vain ihmiset jotka tosiaan tunnen, paljon mukavampaa niin.
Mun kaveri erosi ja sitä ennen ei ollutkaan juuri facebuukissa, nyt kalastelee just näitä tykkäyksiä ja vaihtaa profiilikuvaa ja tuntemattomat kauheet ukot kilvan kehuu, ja toinen ihan polleena :D kehuu kuinka paljon saa tykkäyksiä. Mun mielestä hivenen outoa mutta en mä sano sille.
Jännä kyllä miten ihminen jotenkin sokeutuu itse noihin Facebook-juttuihinsa ja tekee itsestään naurettavan. Mäkin tiedän yhden naisen joka erosi ja alkoi sen jälkeen vaihtamaan urakalla prof.kuvia ja laittoi sinne taustakuvakseen (vai mikä se on) koko ajan vaihtuvia voimalauseita ym. Ja näillä prof.kuvan vaihdoksillaan ilmiselvästi pönkitti itsetuntoaan kun haki tykkäyksiä ja kehuja. Nyt kun on uudessa parisuhteessa niin eipä vaihdu kuvat enää juuri koskaan.
Tiedän tämäntyyppisen ihmisen. Sirpahan se on. Sirpalla on tuttavia satoja, mut vain yksi ystävä.
Miten Sirpalla siis voi olla noin paljon FB-kavereita on mystiikkaa. Tunnen Sirpan pirullisena ja ilkeänä tyyppinä. Käyttää ovelasti hyväkseen rikasta kaveriaan ja luulee sitten, että on hyväksyttävää olla uskovainen ja doku, pirullinen ja toivoton tapaus.
Sirpa kun vietti synttäreitään, niin tuliko yhtään FB-kaveria kylään? No ei. Vain se rikas kaveri.
Niin ne hyvänhuomenen toivotukset ja yön. Sydämiä ja vekkuleita lauseita ja kaikille tasapuolisesti. Niin pirullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vuosiin ollut fbssa,se mätti jaoinnpaljon päiviäni kaikkee,ja muutama luki.No ryhmissä sattu kaikkee oli tasasta mutta joskus kauhee sota,ei tartte samaa mieltä olla.No ne kamut,oli laidasta laitaa.Joskus tuntemattomasta tulee hyvä kamu,yksityisviestei,kaikkee heitäkin oli.Sit ne joilla mitää kirjottamista ikinä! Ne lähti ekana oli kuinka tuttuja tahaan..Sitten sarja kyylät.Fbsta oli hyötyäkin,ryhmistä..Ilkeet ihmiset heitäkin oli,heti estoon!Aikaa vievä ,ehkä turha fbkki..eipä oo ollut ikävä sinne.Fbssa oli elämän koko kirjo,kuolemaakin.Surullinen tunne,ilot,surut koettu fbssa.Oli ulkolaisiakin kamuja.Se kuuluisa keneraalijuttukin tuli koettua,kirjotti päivittäin,läksi malesiaan ja sinne jäi..eip rahaa mitään pyydellyt.Kyllä tiesin sen miten toimia,kait niil ihmistuntemusta en mää ihastunnu heh:))).Vaik kyllähän hyvältä näytti..
Mulla on kavereissa tuntemattomia, meillä on yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Siinähän sitä tutustuu, on kuva tutustua uusiin ihmisiin. Kaverimääräni ei näy muille kuin minulle, joten ei ole tarvetta brassailla kavereiden määrällä 😃
Ehkä se on ajan kulua kuten tämäkin. En tiedä, itse en ole Facebookissa.
Ennemminkin epäilyttävää!
Voisiko olla niin, että erilaiset rikolliset ja murtovarkaat etsivät FB:n kautta tarkempia tietoja kohteistaan? Kun lukevat postauksen, että ollaan mökillä tai Nähdään pian!, niin kämppä on vapaa murtoon.
Tai etsivät feikkiprofiilien turvin sopivia höynäytettäviä. Kohta pukkaa rahapyyntöä tai uutta rakkautta.
Narsismin merkki se ainakin voi olla. Huomion hakua ym. Tiedän yhen henkilön joka on tällainen ja on todella leuhka ja ylimielinen ja naisten perään. Perheellinen ja pettää sen mitä ehtii puolisoasa. Omia saavutuksia kehuu ja itse kun oon kertonu esim asunnon ostamisesta ym niin alkaa siitä nokitella ja pitää leuhkana ym. Ja kavereita tulee uusia fb ja niitä ei etes tunne. Mä piän häntä mieleltään ei terveenä. Itsetunnon haavat.
Varmaan se yksinäisyys teettää tuota.
Itse olen yksinäinen. Facebookissa minulla on noin 20 kaveria, joista suurin osa on sellaisia jotka tunnen netin kautta aiemmin (joiltain toisilta foorumeilta), enkä ole koskaan tavannut. Koska minulla ei ole ystäviä todellisessa elämässä, ei sellaisia ole facebookissakaan ketä olisin voinut pyytää ystäväksi.
En koskaan saa kaveripyyntöjä. On se masentavaa. Oma yksinäisyys tietyllä tavalla vain korostuu tuolla facebookissakin. Siksi olen sieltä aina välillä pitkiä aikoja pois, koska henkinen pahoinvointi vain lisääntyy vertailun kautta. Vaikka tiedostan että omaa elämää ei pitäisi vertailla eikä mihinkään internet päivityksiin etenkään niin silti... Sairastahan se on, mutta silti siihen sortuu.
Ehkä minun pitäisi alkaa pyytää kavereiksi kaikkia mahdollisia nimituttuja, ö ja ä luokan julkkiksia ja entisiä koulutovereita, naamatuttuja naapureita ja kaupankassoja...