Sairaudenpelosta kärsiviä/kärsineitä paikalla? Miten olet selvinnyt, vai oletko?

Mä pelkään enemmänkin sitä että en sairastuisi. Suurin toiveeni on saada tappava syöpä ja kuolla siihen.

Up

Mulla on aina ollut herkkyyttä ylireagoida pieniinkin juttuihin mutta pari vuotta sitten sairastuin hengenvaarallisesti (kohtaus) ja tuossa tilanteessa n.20% kuolee heti. Itse selvisin. Sairaalasta päästyäni tutkin tapahtunutta itsenäisesti ja löysinkin että joskus tapahtuneelle saattaa olla syöpä syypäänä ja että kaikkille pitäisi tehdä koko vatsanalueen ultraus niiden poissulkemiseksi. No minulle ei tehty ja siitä alkoi vuoden kestävä piina. Milloin sairastin mitäkin syöpää ja joka aamu heräsin ajatukseen "tänään kuolen" n. vuoden kärsittyäni ja n.20 eri syöpää sairastettuani, tajusin että tarvitsen apua. Soitin kunnan psykologille ja minulle sattui oikea tyyppi. Kävin hänen luonaan n.10krt ja asiat helpottuivat, enkä koskaan tarvinnut lääkitystä avuksi. Edelleen pelot nostaa päätään mutta jo se auttaa, että tiedän mitä tehdä jos tilanne pahenee. Annan myös peloille "aikaa" ja päätän takarajan jollekin kivulle/oireelle jnejne. jolloin haen apua jos tilanne ei ole parantunut tai helpottunut. Tsemppiä!

Mä olen sairastanut ”terveysahdistusta” vuodesta 2009 saakka ja olen siis vasta kolmekymppinen nainen. Homma levisi käsiin virheellisen lymfoomadiagnoosin ja turhaan tehdyn laparotomian jälkeen.

Siitä lähtien olen pelännyt kehoni jokaista tuntemusta.

Googlailen jokaikistä tuntemusta kehossani, yhdistelen oireita ja diagnosoin itseäni. Viimeiseen puoleen vuoteen olen diagnosoinut itselläni aivokasvaimen, alsin, ms-taudin, lymfooman ja monta superharvinaista oireyhtymää. :’(

Nytkin päällä on varsin kattava joukko kaikkia epämääräisiä oireita jotka täsmäisivät vaikka mihin sairauteen. Suurin vika on kuitenkin puhtaasti korvien välissä. Lääkityksellä olen ja terapiassa käyn.

Tilanne todella vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni ja on hyvin kuluttavaa. Kyllästyttää, ärsyttää, pelottaa ja mitähän vielä...

En ole selvinnyt, keski-ikäinen olen. Välillä on aikoja kun voin hyvin, usein lomilla olo parempi. Tällä hetkellä mulla on verisyöpä, ihosyöpää ja ms-tauti. Ihan kamalaa. Alkoi nuorempana borrelioosista mitä ei oikein ensin tajuttu.

up

Minulla on ollut sairauden pelko vuodesta 2011 kun esikoinen oli reilun vuoden. Sitäkin ennen satunnaisesti mutta 7 v sitten tilanne lähti ihan käsistä,.. olen pelännyt mm. munasarjasyöpää, ihosyöpää, aivokasvainta, ms-tautia, aivoverenvuotoa, sydänkohtausta, vajaatoimintaa sydämessä jne. Rankkaa, tosi rankkaa 😥 Olen käynyt psykoterapiassa pari kertaa mutta tuntuu ettei siitä ollut mitään hyötyä joten lopetin. Pelkään omien sairauksien lisäksi myös läheisten sairastumista, lasten yöhikoilu on leukemiaa jne. Voi miten rasittavaa tämä on 😢

Vaikka sairaudenpelko edelleen yrittää nostaa päätään joskus harvoin, koen vapautuneeni siitä. Se pahin (jokainen sairaudenpelkoa potenut tietää, millaista se pahimmillaan voi olla...) on poissa.

Kun mietin syitä vapautumiseeni, löydän kaksi suurta tapahtumaa: tulin uskoon ja sairastuin oikeasti.

Teini-ikäisenä ja parikymppisenä pelkäsin monia sairauksia, ja löysinkin netistä sekä lääkärikirjoista aina "todisteita", että minulla on ne sairaudet. Kaikkein eniten pelkäsin MS-tautia.

Kolmekymppisenä minulla diagnosoitiin MS-tauti, eli epäilyni olivat sittenkin osuneet oikeaan. Mutta olinkin helpottunut: ei enää tarvinnut epäillä ja pelätä "mörköä", vaan nyt tiesin, mistä oli kyse.

Joskus harvoin siis käy niinkin, että sairaudenpelko ei olekaan pelkkää ahdistunutta kuvitelmaa. Useimmiten pelko on tietysti turha.