Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Opettaja, mitä tunnet kun katselet koulukiusattua?
16.02.2018 |
Mietitkö ikinä sitä, millainen on juuri tämän oppilaan kohtalo? Että hän ei koskaan saa mahdollisuutta viettää lapsuutensa/nuoruutensa "työpäiviä" ympäristössä, joka olisi edes jokseenkin turvallinen ja ennakoitava? Että oppilaasi on valtavan stressin alaisena yrittäessään selviytyä kiusaamisen kanssa jokapäiväisessä kouluarjessa?
Vai ajatteletko, että koululla ei ole asiaan arpaa, ja että joku on aina se jonka osa on jäädä alakynteen?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aina jonkinlaista mielihyvää huomatessani luokassani jotain kiusattavan. Yritän muka selvittää näitä tilanteita, mutta oikeasti syötän näissä selvityksissä lisää aiheita kiusaamiseen. Esim. Jos Väinöä kiusataan ja tiedän, että luokka ei tiedä Väinön kotioloista, niin tuon tämän selvittelyissä esiin: "ette te voi kiusata Väinöä, vaikka hänen äitinsä onkin alkoholisti". Ja näin kiusaaminen saa uusia tuulia ja saan lisää viihdettä natiaisten kahnauksista. Uskoisin useimpien kollekoidenkin toimivan näin, mutta ulospäin kerrotaan, että ei meillä ole kiusaamista, kun selvitämme kaiken ja olemme Kiva-koulu.
Opettaja osaisi kirjoittaa sanan "kollega" oikein.
0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aina jonkinlaista mielihyvää huomatessani luokassani jotain kiusattavan. Yritän muka selvittää näitä tilanteita, mutta oikeasti syötän näissä selvityksissä lisää aiheita kiusaamiseen. Esim. Jos Väinöä kiusataan ja tiedän, että luokka ei tiedä Väinön kotioloista, niin tuon tämän selvittelyissä esiin: "ette te voi kiusata Väinöä, vaikka hänen äitinsä onkin alkoholisti". Ja näin kiusaaminen saa uusia tuulia ja saan lisää viihdettä natiaisten kahnauksista. Uskoisin useimpien kollekoidenkin toimivan näin, mutta ulospäin kerrotaan, että ei meillä ole kiusaamista, kun selvitämme kaiken ja olemme Kiva-koulu.
Opettaja osaisi kirjoittaa sanan "kollega" oikein.
0/5
Et taida tuntea montaakaa opettajaa. Useimmilla on kielioppi jotain kasiluokkalaisen tasoa ja nämä yrittävät opettaa meiän lapsia.
Tunnen myötätuntoa. Valitettavasti Suomi on kiusaajien luvattu maa, niin kouluissa kuin työpaikoillakin. Etenkin kasvatusalalalla, terveydenhuollossa, seurakunnissa, sosiaalitoimessa... Ei sitä saa kitkettyä pois, mutta aina täytyy yrittää.
Nyky-yhteiskunnan koventuneet arvot ja kaikki realityt, joissa on julmaa pudotuspeliä ja julkista selkäänpuukotusta edistävät tätä.
Sanon kuitenkin, että se peruskasvatus lähtee kotoa. Vanhemmat, antakaa lapsille hyvän ihmisen malli, jossa ei haukuta toisia, ei syrjitä, ei puhuta pahaa selän takana. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Ethän ole itse äiti tai isä rasisti, hauku ihmisten ulkonäköä, ole ilkeä? Tiedän, että kiusaaja tuntuu vaan porskuttavan ja kiusattu saa lähteä, mutta miten on se sisäinen kauneus? Uskon itse karman voimaan.
Nykykoulussa opettajilla on niin paljon tekemistä ihan vain opiskelurauhan pitämisessä, että ei ole ihme, jos joskus kiusaaminen jää huomaamatta. Minun entisessä työpaikassani kiusaaja oli koulun johto - meitä opettajia kohtaan. Minä tosin olin liian kova ja kokenut luu, maailmaa kiertänyt ja nähnyt, mutta moni paloi loppuun ja masentui. Opettajan työ on erittäin vaikeaa. Sopii tulla yrittämään.
Kaikki ne, jotka sanovat että kiusaaminen johtuu kiusatun omasta olemuksesta ja sosiaalisten taitojen puutteesta, kertokaa minulle:
Miten kaverini yläasteella, jolla oli skolioosin takia lääketieteellinen korsetti ja jota tämän takia kiusaattiin 3 vuotta, olisi voinut muuttaa olemustaan? Miksi hänen olisi pitänyt muuttua, eikä kiusaajien?
Entä minä, joka olin pitkä tyttö ja ainoa jolla oli silmälasit ja eronneet vanhemmat luokalla, olisin voinut muuttaa olemustani niin, ettei minua olisi kiusattu siitä että olin pitkä (kiusaajien logiikalla siis ruma), silmälasipäinen ja eroperheestä? Mitkä sosiaaliset taidot olisivat estäneet minua yrittämästä itsemurhaa 12-vuotiaana kiusaamisen takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aina jonkinlaista mielihyvää huomatessani luokassani jotain kiusattavan. Yritän muka selvittää näitä tilanteita, mutta oikeasti syötän näissä selvityksissä lisää aiheita kiusaamiseen. Esim. Jos Väinöä kiusataan ja tiedän, että luokka ei tiedä Väinön kotioloista, niin tuon tämän selvittelyissä esiin: "ette te voi kiusata Väinöä, vaikka hänen äitinsä onkin alkoholisti". Ja näin kiusaaminen saa uusia tuulia ja saan lisää viihdettä natiaisten kahnauksista. Uskoisin useimpien kollekoidenkin toimivan näin, mutta ulospäin kerrotaan, että ei meillä ole kiusaamista, kun selvitämme kaiken ja olemme Kiva-koulu.
Opettaja osaisi kirjoittaa sanan "kollega" oikein.
0/5
Et taida tuntea montaakaa opettajaa. Useimmilla on kielioppi jotain kasiluokkalaisen tasoa ja nämä yrittävät opettaa meiän lapsia.
No, itse asiassa tunnen. Olen itse opettaja, mieheni on opettaja, ja kollegamme ovat tietenkin... opettajia. Myös äitini oli opettaja. Osaamme kaikki kirjoittaa, myöskin yhdyssanat oikein (tämä katoava taito).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne, jotka sanovat että kiusaaminen johtuu kiusatun omasta olemuksesta ja sosiaalisten taitojen puutteesta, kertokaa minulle:
Miten kaverini yläasteella, jolla oli skolioosin takia lääketieteellinen korsetti ja jota tämän takia kiusaattiin 3 vuotta, olisi voinut muuttaa olemustaan? Miksi hänen olisi pitänyt muuttua, eikä kiusaajien?
Entä minä, joka olin pitkä tyttö ja ainoa jolla oli silmälasit ja eronneet vanhemmat luokalla, olisin voinut muuttaa olemustani niin, ettei minua olisi kiusattu siitä että olin pitkä (kiusaajien logiikalla siis ruma), silmälasipäinen ja eroperheestä? Mitkä sosiaaliset taidot olisivat estäneet minua yrittämästä itsemurhaa 12-vuotiaana kiusaamisen takia?
Tämä on Vauva-palsta, ja talviloma on osassa Suomea jo alkanut. Ei kannata välittää. Myötätuntoni kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aina jonkinlaista mielihyvää huomatessani luokassani jotain kiusattavan. Yritän muka selvittää näitä tilanteita, mutta oikeasti syötän näissä selvityksissä lisää aiheita kiusaamiseen. Esim. Jos Väinöä kiusataan ja tiedän, että luokka ei tiedä Väinön kotioloista, niin tuon tämän selvittelyissä esiin: "ette te voi kiusata Väinöä, vaikka hänen äitinsä onkin alkoholisti". Ja näin kiusaaminen saa uusia tuulia ja saan lisää viihdettä natiaisten kahnauksista. Uskoisin useimpien kollekoidenkin toimivan näin, mutta ulospäin kerrotaan, että ei meillä ole kiusaamista, kun selvitämme kaiken ja olemme Kiva-koulu.
Opettaja osaisi kirjoittaa sanan "kollega" oikein.
0/5
Et taida tuntea montaakaa opettajaa. Useimmilla on kielioppi jotain kasiluokkalaisen tasoa ja nämä yrittävät opettaa meiän lapsia.
No, itse asiassa tunnen. Olen itse opettaja, mieheni on opettaja, ja kollegamme ovat tietenkin... opettajia. Myös äitini oli opettaja. Osaamme kaikki kirjoittaa, myöskin yhdyssanat oikein (tämä katoava taito).
Et taida olla opettaja, sillä myös sanan liitteenä ei käytetä kin-liitettä. Nämä kun tarkoittavat samaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat on ihan sairaita ja mielenvikaisia mulkkuja jos eivät älyä tai havaitse kiusaamista. Ihan käsittämätöntä, ettei kiusaamista ja ilkeitä katseitä toisia oppilaita kohtaan huomata. Opettajilta pitäisi alkaa vaatimaan myös sosiaalisia taitoja ja muutenkin tehdä mielenterveystesti. Jostain syystä lähes kaikista opettajista jää puistattava ja konemainen olo mieleen ainoastaan.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy rehellisesti sanoa, etten ole nykyisessäkään koulussa nähnyt yhtään kiusaamistapausta itse. Ymmärtääkseni niitä on ollut ja lv:t selvittäneet, mutta yleisesti ottaen kuitenkaan en niitä huomaa/näe.
Minusta koko keskustelu on vääristynyt siinä mielessä, että koulukiusaaminen ei ole mikään massailmiö. Suurinta osaa lapsista ei kiusata, eivät he kiusaa ketään. En kiellä, ettei tapauksia olisi, mutta se on höpöä, että sitä olisi joka paikassa koko ajan.
Nykyinen tuttavapiirini koostuu sadoista ihmisistä (olen kolmekymppinen) ja vain yksi heistä sanoo olleensa kiusaaja. Kaikki muut osaavat kertoa siitä, miten heistä leviteltiin juoruja, miten heitä hakattiin ja seurailtiin ja miten heitä haukuttiin joka päivä peruskoulussa. Osaa on kiusattu jopa opettajien toimesta, tyyliin opettaja antaa tahallaan huonoja arvosanoja todistukseen vaikka tunnilla olisi ollut aktiivinen ja saanut kokeesta täydet pisteet... ihan vaan koska voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne, jotka sanovat että kiusaaminen johtuu kiusatun omasta olemuksesta ja sosiaalisten taitojen puutteesta, kertokaa minulle:
Miten kaverini yläasteella, jolla oli skolioosin takia lääketieteellinen korsetti ja jota tämän takia kiusaattiin 3 vuotta, olisi voinut muuttaa olemustaan? Miksi hänen olisi pitänyt muuttua, eikä kiusaajien?
Entä minä, joka olin pitkä tyttö ja ainoa jolla oli silmälasit ja eronneet vanhemmat luokalla, olisin voinut muuttaa olemustani niin, ettei minua olisi kiusattu siitä että olin pitkä (kiusaajien logiikalla siis ruma), silmälasipäinen ja eroperheestä? Mitkä sosiaaliset taidot olisivat estäneet minua yrittämästä itsemurhaa 12-vuotiaana kiusaamisen takia?
Totta ja omasta perheestä kokemus, että pitkä ja laiha tytär joutui tyttöjen kiusaamaksi.
Meillä oli rahaa ostaa vähän parempia vaatteita ja matkustella sekä harrastaa taideharrastuksia.
Koululla lähiöstä tulleet tytöt oli kiusaajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoa. On vastenmielistä että jotkut ovat niin saamattomia että eivät osaa puolusta itseään.
Sinäpä sen sanoit
Niin, no. Mä olin kiusattu hintelä poika josta tuli MM-tason urheilija. Osaan todellakin puolustaa itseäni. Lapsena sairastelun takia en pystynyt.
En tiedä onko nämä täällä tollasia aivopieruja päästelevät jonneja hiihtolomahuumassa, kun ei tartte olla koulussa vai kokkarinuorisoa, mutta kannattaisi vähän kyllä pidätellä noita päästöjä. S**tanan tyhmä kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten tätäkin ketjua lukiessa on tullut todistettua, on opet pahimpia kiusaajia. Poistetaan opet kouluista, niin kiusaaminenkin loppuu.
Kyllä vaan palstallakin ollaan samaa mieltä kiusatuista, kuin livenäkin. Eli kiusattu on herkkä ja sosiaaliset taidot hukassa.
Se jokaa tökkii, räkii ja nimittelee on sosiaalisilta taidoiltaan kai sitten huippuyksilö ja pärjääjä.
Valitettavasti harvoin näitä kiusaamisia tapahtuu opettajan nähden joten ne on helppoa kaunistella ja uskoa mielummin se kiusaajan versio, niin ei tarvi kohdata totuutta.
Meilläkin kiusaamiset otettiin todesta vasta, kun opettaja pääsi yllättämään kiusaaja porukan lapseni kimpusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy rehellisesti sanoa, etten ole nykyisessäkään koulussa nähnyt yhtään kiusaamistapausta itse. Ymmärtääkseni niitä on ollut ja lv:t selvittäneet, mutta yleisesti ottaen kuitenkaan en niitä huomaa/näe.
Minusta koko keskustelu on vääristynyt siinä mielessä, että koulukiusaaminen ei ole mikään massailmiö. Suurinta osaa lapsista ei kiusata, eivät he kiusaa ketään. En kiellä, ettei tapauksia olisi, mutta se on höpöä, että sitä olisi joka paikassa koko ajan.
Höpö höpö. Itse kävin kyllä kouluni jo 90-luvulla, mutta jokaisella luokalla oli vähintään yksi kiusattu. Meidän luokalla neljä, joita kiusattiin enemmän tai vähemmän. Kukaan koulun henkilökuntaan kuuluva ei tietenkään nähnyt tai kuullut mitään kiusaamista missään. Ei edes silloin, kun kesken oppitunnin oppilasta nimiteltiin. Oih, yhden kerran kyllä henkilökunnan jäsen puuttui kiusaamiseen! Kohde sattui olemaan hänen oma tyttärensä. Sattumaa toki! :D
Että joo, ei voi kuin ihmitellä, että miten kouluihin sattuukin töihin vain ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista tunneälyä, korvia tai silmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aina jonkinlaista mielihyvää huomatessani luokassani jotain kiusattavan. Yritän muka selvittää näitä tilanteita, mutta oikeasti syötän näissä selvityksissä lisää aiheita kiusaamiseen. Esim. Jos Väinöä kiusataan ja tiedän, että luokka ei tiedä Väinön kotioloista, niin tuon tämän selvittelyissä esiin: "ette te voi kiusata Väinöä, vaikka hänen äitinsä onkin alkoholisti". Ja näin kiusaaminen saa uusia tuulia ja saan lisää viihdettä natiaisten kahnauksista. Uskoisin useimpien kollekoidenkin toimivan näin, mutta ulospäin kerrotaan, että ei meillä ole kiusaamista, kun selvitämme kaiken ja olemme Kiva-koulu.
Opettaja osaisi kirjoittaa sanan "kollega" oikein.
0/5
Et taida tuntea montaakaa opettajaa. Useimmilla on kielioppi jotain kasiluokkalaisen tasoa ja nämä yrittävät opettaa meiän lapsia.
No, itse asiassa tunnen. Olen itse opettaja, mieheni on opettaja, ja kollegamme ovat tietenkin... opettajia. Myös äitini oli opettaja. Osaamme kaikki kirjoittaa, myöskin yhdyssanat oikein (tämä katoava taito).
Et taida olla opettaja, sillä myös sanan liitteenä ei käytetä kin-liitettä. Nämä kun tarkoittavat samaa asiaa.
En jaksaisi viikonloppunakin opettaa, mutta ole hyvä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoa. On vastenmielistä että jotkut ovat niin saamattomia että eivät osaa puolusta itseään.
Sinäpä sen sanoit
Niin, no. Mä olin kiusattu hintelä poika josta tuli MM-tason urheilija. Osaan todellakin puolustaa itseäni. Lapsena sairastelun takia en pystynyt.
En tiedä onko nämä täällä tollasia aivopieruja päästelevät jonneja hiihtolomahuumassa, kun ei tartte olla koulussa vai kokkarinuorisoa, mutta kannattaisi vähän kyllä pidätellä noita päästöjä. S**tanan tyhmä kommentti.
Kielenkäytöstäsi päätellen taisit itse olla se kiusaaja.
Ole nyymi ihan mitä mieltä vaan, ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
No, minä olen opettaja, joka oli itse introvertti ja outo lapsena ja nuorena (varmaan nytkin, mutta osaan peittää sen paremmin). Olin koulukiusattu lähes koko kouluajan. Lukiossa alkoi helpottaa, mutta se johtui lähinnä siitä, että olin kasvattanut luonnetta itse ja siitä toisaalta on ollut aikuisiällä haittaa, koska ihmisille avautuminen on välillä vaikeaa. Vaistoan myös "vaaran" ja ihmisten todelliset ajatukset minusta, koska siinä mielessä olen kuin joskus haavoitettu villieläin. Osaan varoa. Jotkut yrittävät vieläkin kiusata, mutta en suostu kiusattavaksi. Lapsella tilanne on toinen, näin myös aikoinaan itselläni. Monesti jouduin koulussa kiusaamisen kohteeksi, koska puolustin kiusattuja.
Kouluissa ON yhä vain kiusaamista, samoin työpaikoilla, taloyhtiöissä jne. Eräs syistä miksi ryhdyin opettajaksi oli se, että halusin ja haluan puolustaa kiusattuja. Kiusaamiseen on minulla nollatoleranssi. Se jättää pahimmillaan ikuiset jäljet. Haavat voivat parantua, mutta arvet ovat yhä syvällä sielussa, mielessä, sydämessä, miten haluatkin sen ajatella. Toisaalta minä olen selviytyjä, ja osittain se johtuu kiusaajistani. Minua ei kiusaa enää kukaan. Yrittäjiä toki aina riittää. Katkeruutta en ole tuntenut pitkään, pitkään aikaan. Opin puolustautumaan, koska kukaan ei puolustanut minua. Kotona en kertonut kiusaamisesta.
Joka tapauksessa tunnen syvää empatiaa kiusattuja kohtaan, oli kiusaamisen syy mikä tahansa, ja puutun siihen aina ja välittömästi. Kaikkialla.
Olisipa kaltaisia opettajia enemmän.
Iso kiitos ja halaus toiminnastasi lasten hyväksi!
Vierailija kirjoitti:
Kuten tätäkin ketjua lukiessa on tullut todistettua, on opet pahimpia kiusaajia. Poistetaan opet kouluista, niin kiusaaminenkin loppuu.
Juu, kotikouluun vaan kaikki vekarat. Äippä ja iskä huolehtii sitten opetuksesta. Sujuu kaikki kielet, teoria-aineet jne.
Olenkin ollut jo pitkään sitä mieltä että pitäkää tunkkinne. Minusta tulee bussikuski. Vähemmän haistattelua.
Terveisin
Lapsenne opettaja
Alue: Aihe vapaa
Tässä auttaa se, jos lapsella / nuorella on jokin kiinnostuksen kohde, kuten yksinäisillä usein on. Kaikki eivät myöskään tunne itseään yksinäisiksi eivätkä edes halua osallistua ryhmätöihin tai yhteisiin leikkeihin, eivät koulussa eivätkä työpaikalla. He tarvitsevat omaa aikaa. Lapsella tai nuorella voi koulun ulkopuolella olla rakas harrastus, lemmikki, ystävä, vaikka vain nettikaveri.
Minusta nykyään painotetaan liikaa ryhmätöitä ja tiimitekemistä, kaikkialla. Olen introvertti ope, ja ymmärrän senkin, että osa oppilaista ei vain tahdo tehdä ryhmä- tai paritöitä. He sanovat sen usein itse. "Ope, onko pakko?" En minäkään halunnut. En silti kokenut itseäni yksinäiseksi, seura ei vain kiinnostanut.
Nytkin olisin mieluiten välitunnit luokassani kuin opehuoneen möykässä. Aivan oma valinta. En myöskään tykkää osallistua pikkujouluihin tai muihin illanviettoihin, ja kaikki ryhmäytymiset jne. ovat yhtä painajaista. Opettajana olen hyvä ja pidetty - no, kaikkia (etenkään työtovereita) ei voi miellyttää, mutta ei se myöskään ole minun intressini. Minä keskityn työhöni ja oppilaisiin yksilöinä.
Tietenkin jos oppilas tuntee itsensä hyljeksityksi, niin toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä, mutta ei väkisin. Joku tuolla aiemmin kirjoitti, että jotakin ns. huonoa työkaveria ei oteta samaan pöytään istumaan... No, ehkä hän ei edes halua? Olen erityisherkkä aikuinen, ja mieluummin söisin lounaani omassa rauhassa eri pöydässä kuin kuunnellen jonkun massutusta siinä vieressä. Se on itse asiassa aika kamalaa. Minua ei välttämättä myöskään kiinnosta hänen lomasuunnitelmansa tai lastensa kuulumiset.
Ihmiset ovat erilaisia, muistakaa se. Jo lapsina. Kunnioittakaa sitä.