Opettaja, mitä tunnet kun katselet koulukiusattua?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan opettaja nykypäivänä ei vain "katsele" koulukiusattua lasta. 

Tuota et usko itsekään. Ja opettajakin voi olla koulukiusaaja, olen tämänkin puolueettomin silmin nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Kun katselen koulukiusattua, niin menen välittömästi selvittämään asian kiusatun, kiusaajan ja heidän kummankin vanhempien kanssa. Tarvittaessa myös muiden henkilöiden, kuten koulupsykologin tai rehtorin tai lastensuojeluviranomaisten kanssa.

Kukaan opettaja nykypäivänä ei vain "katsele" koulukiusattua lasta. 

Tuohan on täysin paskapuhetta. Olen 21-vuotias, ei ole pitkä aika valmistumisesta. Opettajat välttelevät kiusaamiseen puuttumista.

Vierailija kirjoitti:

Olipa aivan harvinaisen lapsellinen aloitus. Joo, juuri tuollaistahan se on. Opettaja seisoskelee katselemassa, kun pientä, viatonta kiusataan.

Minä puutun ihan kaikkeen asiattomaan käytökseen. Vaikea on kuitenkin puuttua siihen, mistä ei tiedä mitään.

Kavereita en voi kenelläkään järjestää. Yläkoulun välitunnilla ei enää leikitä eli en voi kulkea pakottamassa ketään yhteiseen ajanviettoon.

Kiusaamistapaukset ovat hyvin erilaisia. Yksi harvinaisimmista tapauksista on yhden viattoman lähtökohtaisesti pahantahtoinen joukkovaino. Yleensä tarina on paljon monimutkaisempi. Joskus selvitellessä jopa paljastuu, että uhri onkin itse se kiusaaja.

Toki surettaa yksin jäävien kohtalo. Yleensä on kuitenkin selvää, miksi he jäävät yksin. Asperger, heikkkolahjaisuus, paha ADHD, estynyt tai epäluuloinen persoonallisuus, huomattava lapsellisuus, mutismi, aggressiivisuus, yliherkkyys, neuroottisuus yms. ovat piirteitä, joita harva toivoo ystävältä. On kohtuuton vaatimus, että muut nuoret mukautuvat näiden joskus varsin erikoisten oppilaiden tyyliin. Vaikeaa se on usein aikuisillekin. Tuskin ap itsekään ihan kaikkien kanssa jaksaa hengata.

Kuten joku kirjoitti, "uhria" autetaan usein parhaiten opettamalla hänelle sosiaalisia taitoja.

Hienoa syyllistämistä tässäkin. Syy ja seuraus menevät kyllä monesti aivan toisin päin. Itse olin ns. normaali, iloinen, ulospäinsuuntautuva lapsi vielä ekalla ja tokalla luokalla, luokkakavereiden kanssa oli kivaa, ryhmätöitä tehtiin, liikuntatunneilla ei ollut mitään ongelmaa ryhmäjaossa jne. 

Jostain syystä kolmannella luokalla kaikki muuttui - minusta tuli äkkiä luokan silmätikku ja sylkykuppi. En keksi mitään muuta syytä kuin sen, että olin ensimmäinen kasvupyrähdyksen saanut. Venähdin päätä pidemmäksi kaikkia muita, poikia ja tyttöjä, samoin painoa tuli lisää. (Sekin luultavasti vaikutti, että luin paljon ja tykkäsin kirjoittaa pitkiä aineita, joita sitten opettaja luki luokan edessä. En tosin ole varma tästä.)

Kiusaaminen oli ensin pientä, sitten se vain lisääntyi ja muuttui lopulta todella ahdistavaksi, jopa fyysiseksi. Kiusaajat eivät tehneet mitään opettajan (välituntivalvojan) edessä, tietenkään. Heti opettajan selän käännyttyä helvetti alkoi. Suosikkihupia oli se, että minut piiritettiin viiden-seitsemän oppilaan toimesta, en päässyt liikkumaan koska kaikki tulivat iholle, aivan kiinni. Kaikkia tyhmiä ja ahdistavia kysymyksiä, joihin ei ollut oikeaa vastausta sillä verukkeella, että "me päästetään sut pois jos vastaat tähän". Eivät tietenkään päästäneet ennen kuin kello soi, ja piti palata luokkaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

(Yritin suojella itseäni seuraamalla opettajaa niin paljon kuin mahdollista, pysyttelemällä näköpiirissä. Jos oma luokanopettaja oli valvojana, pystyin menemään hänen seurakseen joksikin aikaa, kuluttamaan muutaman minuutin välitunnista ennen paluuta luokkaan, jossa sentään oli jonkin verran turvallisempaa.)

Vuodessa minusta tuli koulussa hiljainen, arka, yliherkkä ja säikky koska jouduin koko ajan olemaan varuillani henkisesti ja fyysisesti. Koskaan ei voinut tietää, milloin joku potkaisee ohimennen tai tekee jotain muuta.

Varmaan opettajat rupesivat ajattelemaan minusta juuri noin: että olen neuroottinen ja vääränlainen ja että oma vika, kun ei ole kavereita. Kummasti niitä kavereita kuitenkin oli koulun ulkopuolella (eri koulusta), ja kummasti opettajat eivät kiinnittäneet mitään huomiota käytökseni muuttumiseen.

En nyt vastaa opena, vaan entisenä koululaisena ja äitinä:

-kiusaaminen on kamalaa, mutta oikeastaan vielä pahempaa on ystävien puute, ja siihen on paljon vaikeampi puuttua. Pienen kiusaamisen kestää, jos on kuitenkin ystäviä, jotka on sun puolella, viettää sun kanssa aikaa, harrastuksia vapaa-ajalla jne... eli se joku kiusaaja on vain sivujuonne.

Sen sijaan, vaikkei kukaan sinällään kiusaisi, on lapselle kamala kokemus olla yksinäinen. Jos joutuu syömään ruokalassa yksin. Jollei kukaan halua liikuntapäivänä kuulua just sun kanssa samaan porukkaan, jollei kukaan kysy että "voiks olla tänään mun kaa" tai "tuuks perjantaina leffaan / hiihtolomalla laskettelemaan". Ope voi toki ryhmäyttää porukkaa ja vaatia peruskäytöstä, että koulussa ollaan kaikkien kanssa "kavereita". Todellisen ystävyyden syntymiseen opettaja ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan, ja se on juuri se alue, joka on kaikkein tärkein nuoren hyvinvoinnille. Päiväkoti-iässä on vielä melko mutkatonta ja synttäreille usein kutsutaan koko ryhmä ja ystävyydeksi riittää se, että äiti kutsuu kaveriperheen leikkimään kotiin. Kouluiässä vaatii kuitenkin lapselta itseltään paljon luoda ja ylläpitää niitä kaverisuhteita, kestää niissä jonkin verran riitoja ja kinoja, oppia sopimaan riidat, kiintyä kavereihin jne. Paljon on myös tuuristakin kiinni, että löytyykö se oma bestis / oma porukka, jonka kanssa synkkaa. 

Opettaja tietysti ryhmäyttää porukkaa ja vanhemmat voivat pitää kodin oven ja sydämensä avoimina lapsen kavereille. Silti kaikki ei välttämättä suju helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole helppoa. Toiset oppivat sen jo nuorena, toiset vasta vähän vanhempana. Koulussa opetetaan realiteetteja ja kiusatuille oiva tilaisuus oppia jotain elämästä, kasvaa itse vahvemmaksi ja tarvittaessa tehdä muutoksia omaan olemukseen, käyttäytymiseen ja luonteeseensa.

Jos olet elänyt sen mukaan mitä kiusaajat sallivat ja odottivat, niin sinulla oppiminen ei ole vielä edes alkanut.

Myös sinulta on jäänyt jotain oppimatta, jos ja kun elämäntarinasi kulkee latua: "minua kiusattiin eskarissa, ala-asteella, ylä-asteella,  toisen paikkakunnan lukiossa, toisella puolella Suomea olevassa yliopistossa ja nyt on menossa aikuisiällä jo viides työpaikka, jossa jokaisessa olen joutunut työpaikkakiusatuksi. Kyllä ihmiset ovat sitten pahoja ja minulla on oikeus olla oma persoona. Kyllä jokaisen ihmisen täytyy voida olla omanlaisensa!"

Varsinaisten kiusaajien osuus koko porukasta on yleensä hyvin pieni (suurin osa on sivustakatsojia). Tämä erityinen joukko ihmisiä sitten purkaa pahaa oloaan ja eksyneisyyttään muihin lapsiin. Se EI ole experttien joukko, jonka tehtävänä on ohjata lapsen persoonallisuuden varhaista kehittymistä. Jos sillä joukolla kuitenkin on jotain merkittävää vaikutusta siihen minkälaisilla henkisillä valmiuksilla joku nuori aikoinaan koulustaan lähtee, merkitsee se vain että koulu (ja yhteisö) on epäonnistunut tehtävässään. Suurin osa selviytyy silti, ei tapahtuneen "oppimisen" takia, vaan siitä huolimatta.

Luuletteko että kaikki tähän ketjuun vastanneet ovat todella opettajia!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole helppoa. Toiset oppivat sen jo nuorena, toiset vasta vähän vanhempana. Koulussa opetetaan realiteetteja ja kiusatuille oiva tilaisuus oppia jotain elämästä, kasvaa itse vahvemmaksi ja tarvittaessa tehdä muutoksia omaan olemukseen, käyttäytymiseen ja luonteeseensa.

Jos olet elänyt sen mukaan mitä kiusaajat sallivat ja odottivat, niin sinulla oppiminen ei ole vielä edes alkanut.

Myös sinulta on jäänyt jotain oppimatta, jos ja kun elämäntarinasi kulkee latua: "minua kiusattiin eskarissa, ala-asteella, ylä-asteella,  toisen paikkakunnan lukiossa, toisella puolella Suomea olevassa yliopistossa ja nyt on menossa aikuisiällä jo viides työpaikka, jossa jokaisessa olen joutunut työpaikkakiusatuksi. Kyllä ihmiset ovat sitten pahoja ja minulla on oikeus olla oma persoona. Kyllä jokaisen ihmisen täytyy voida olla omanlaisensa!"

Ei kulje. Siinäpä sen selvästi huomaa kun on elänyt vanhemmaksi, että ne on ne yksi tai kaksi jotka kiusaavat ja muut hyväksyvät sellaisena kun on. Kiusaaminen vaatii aktiivisuutta kiusaajalta ja sitä tehdään tarkoitushakuisesti, koska halutaan satuttaa toista. Miksi haluat satuttaa muita? Miksi mielestäsi on ok, että Taimi, jolla on skolioosi, Ismo, jolla on pakkoliikkeitä ja Mervi, jolla on iso nenä, tulevat kiusatuiksi jokaisessa koulutus- ja työpaikassa koko loppuelämänsä ajan? Hehän eivät voi muuttua itse, eivätkä he itse aiheuta kiusaamistaan vaan kiusaaja on aktiivinen tekijä. Taimilla, Ismolla ja Mervillä on oikeus kiusaamattomaan elinympäristöön. Vaikka jokaisessa ympäristössä olisi vain tuo yksi tai kaksi jotka kiusaavat niin kuormitus on elinikäinen.

Sen sijaan suurin osa ihmisistä kohtelee heitä normaalisti tai neutraalisti, mutta se ei tee tyhjäksi kiusaajien aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia. Kaikki ihmiset voivat löytää toisesta jotain epämiellyttävää, mutta on oma valinta ryhtyykö niistä asioista toiselle sanomaan vai ei. Suurin osa ihmisistä ei ala arvostelemaan ja pilkkaamaan toisia. Kiusaaja valitsee kiusaamisen myös usein sen jälkeen kun häntä on pyydetty lopettamaan. Kiusaaja rampauttaa ihmisiä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mitä muuta etua siitä on yhteiskunnalle kuin terapeuttien työllistäminen?

Vierailija kirjoitti:

Kun katselen koulukiusattua, niin menen välittömästi selvittämään asian kiusatun, kiusaajan ja heidän kummankin vanhempien kanssa. Tarvittaessa myös muiden henkilöiden, kuten koulupsykologin tai rehtorin tai lastensuojeluviranomaisten kanssa.

Kukaan opettaja nykypäivänä ei vain "katsele" koulukiusattua lasta. 

Ei katsele vai!?

On se jännä sitten miten näitä vuosia kiusattuja on niin saatanasti.

On ollut aina ja tulee olemaan tästä päätellen jatkossakin

Entisenä kiusattuna toivon ainakin kovasti, että joku olisi kouluaikana opettanut minulle sosiaalisia taitoja. Kiusaaminen ei ollut minun vikani, mutta jos olisin osannut karsia käytöksestäni eniten ärsyttäviä piirteitä, olisin ehkä saanut paremmin kavereita niistä, jotka eivät kuuluneet kiusaajien ydinporukkaan. Ainakin minulle pahinta ei ollut itse kiusaaminen, vaan kavereiden puute.

Ja niissä sosiaalisten taitojen oppimisessa näin jälkikäteen ajateltuna oli hankalinta se, että sain opettajilta nimenomaan kannustavaa palautetta juuri sellaisista asioista, jotka ärsyttivät luokkakavereitani. Lapsen on vaikea tajuta, että pitäisi olla tekemättä juuri niitä asioita, joista opettajat häntä kehuvat.

Tutkimusten mukaan kiusaaminen on mm. opettajien vaivannäön takia vähentynyt selvästi. En tiedä, kenen etu on tämä vaahtoaminen, kun asiat ovat paremmin kuin koskaan.

Oppilaista 12 prosenttia ilmoittaa olevansa kiusattu. Näistä osa on omassa päässä ja osa lieviä tai ohimeneviä. Lisäksi merkittävä osa tapahtuu netissä tai muuten vapaa-aikana eli eri open valvontavuorolla.

Kokonaan kiusaamista ei saada maailmasta loppumaan. Jos kiusaaminen on noin sydämen asia, voisi itse lopettaa yhden ammattikunnan kiusaamisen netissä. Opettaja ei ole syypää siihen, että ihmiset ovat epätäydellisiä ja maailma samoin.

Itse osoitan nyt törkeästi sormella kitiväkeä. Seuraako lapsi vieressä, kun naurat televisiossa esiintyjille läskeille tai muka rumille misseille? Tai kuunteleeko hän, kun nimittely puolisoasi? Kotona se kiusaaminen opitaan.

Emme voi kaikkea korjata mutta useimmat teemme sen, mitä voimme.

Vierailija kirjoitti:

Kun katselen koulukiusattua, niin menen välittömästi selvittämään asian kiusatun, kiusaajan ja heidän kummankin vanhempien kanssa. Tarvittaessa myös muiden henkilöiden, kuten koulupsykologin tai rehtorin tai lastensuojeluviranomaisten kanssa.

Kukaan opettaja nykypäivänä ei vain "katsele" koulukiusattua lasta. 

Ikävä kyllä katselee ja on osallistunut myös itse kiusaamiseen.

Asiasta puhuttaessa sanoo asian olleen vahinko, mutta luokassa oli naureskella kehdannut asiasta.

En sano mistä kyse, mutta kiusaamista oli opettajalta kuitenkin.

Toiset oppilaat haukkuu homoksi opettajan kuullen mm eikä opettaja yhtään puutu.

Omankin luokan kurin ylläpitämisessä on tarpeeksi työtä. Välitunneilla valmistellaan jo toista tuntia. Ei minulla ole kiinnostusta selvittää yksittäisiä kiusaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole helppoa. Toiset oppivat sen jo nuorena, toiset vasta vähän vanhempana. Koulussa opetetaan realiteetteja ja kiusatuille oiva tilaisuus oppia jotain elämästä, kasvaa itse vahvemmaksi ja tarvittaessa tehdä muutoksia omaan olemukseen, käyttäytymiseen ja luonteeseensa.

Jos olet elänyt sen mukaan mitä kiusaajat sallivat ja odottivat, niin sinulla oppiminen ei ole vielä edes alkanut.

Myös sinulta on jäänyt jotain oppimatta, jos ja kun elämäntarinasi kulkee latua: "minua kiusattiin eskarissa, ala-asteella, ylä-asteella,  toisen paikkakunnan lukiossa, toisella puolella Suomea olevassa yliopistossa ja nyt on menossa aikuisiällä jo viides työpaikka, jossa jokaisessa olen joutunut työpaikkakiusatuksi. Kyllä ihmiset ovat sitten pahoja ja minulla on oikeus olla oma persoona. Kyllä jokaisen ihmisen täytyy voida olla omanlaisensa!"

Ei kulje. Siinäpä sen selvästi huomaa kun on elänyt vanhemmaksi, että ne on ne yksi tai kaksi jotka kiusaavat ja muut hyväksyvät sellaisena kun on. Kiusaaminen vaatii aktiivisuutta kiusaajalta ja sitä tehdään tarkoitushakuisesti, koska halutaan satuttaa toista. Miksi haluat satuttaa muita? Miksi mielestäsi on ok, että Taimi, jolla on skolioosi, Ismo, jolla on pakkoliikkeitä ja Mervi, jolla on iso nenä, tulevat kiusatuiksi jokaisessa koulutus- ja työpaikassa koko loppuelämänsä ajan? Hehän eivät voi muuttua itse, eivätkä he itse aiheuta kiusaamistaan vaan kiusaaja on aktiivinen tekijä. Taimilla, Ismolla ja Mervillä on oikeus kiusaamattomaan elinympäristöön. Vaikka jokaisessa ympäristössä olisi vain tuo yksi tai kaksi jotka kiusaavat niin kuormitus on elinikäinen.

Sen sijaan suurin osa ihmisistä kohtelee heitä normaalisti tai neutraalisti, mutta se ei tee tyhjäksi kiusaajien aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia. Kaikki ihmiset voivat löytää toisesta jotain epämiellyttävää, mutta on oma valinta ryhtyykö niistä asioista toiselle sanomaan vai ei. Suurin osa ihmisistä ei ala arvostelemaan ja pilkkaamaan toisia. Kiusaaja valitsee kiusaamisen myös usein sen jälkeen kun häntä on pyydetty lopettamaan. Kiusaaja rampauttaa ihmisiä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mitä muuta etua siitä on yhteiskunnalle kuin terapeuttien työllistäminen?

Väitätkö sä ihan tosissas että skolioosi Tarja ja isonenäinen Mervi kärsivät kiusaamisesta lukiossa, yliopistossa ja jokaikisessä aikuisiän työpaikassa poikkeavan ulkonäon takia? Niinpä niin. Eiköhän tässä ajettu takaa juurikin sitä, että kiusaamisen syy voi olla kiusatun käyttäytyminen, olemus, toimintatapa, persoonallisuus, suhtautuminen ja vastaavat piirteet. Voi tsiisu jos se poikkeava ulkonäkö tyyliin iso nenä ja kiero selkä olisi ainoa syy kiusaamiselle, niin meistä lähes jokaista kiusattaisiin. Ihan sama minkä työpaikan ihmisporukkaa katsot, niin johan löytyy ylipainoa, karsastavaa katsetta, lyhytkasvuista ja jne. Eivätkä tule kiusatuksi. Juuri kiusatulle tyypillistä ajattelua, että kiusaaminen johtuu niistä piirteistä (kuten ulkonäkö) joihin ei voi vaikuttaa. Sitä uhriutumista parhaimmillaan.

Kyllä sitä ulkonäöstä kiusaamista tapahtuu myös aikuisiällä. Eivät ne ala- ja yläkoulun kiusaajat miksikään muutu vaan kiusaavat edelleen niissä ympäristöissä  joihin he sijoittuvat. He jatkavat kiusaamista juuri siksi, että sitä pidetään sallittuna. Jos yhteiskunta toimisi toisin ja tuomitsisi kiusaajan kiusatun sijaan niin aikuisissa olisi vähemmän kiusaajia.

Niinhän tälläkin palstalla kiusataan ylipainoisia ja jotkut kertovat omia kokemuksiaan työpaikkakiusatuksi tulemisesta. Kokemuksissa on myös lihavuus mainittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole helppoa. Toiset oppivat sen jo nuorena, toiset vasta vähän vanhempana. Koulussa opetetaan realiteetteja ja kiusatuille oiva tilaisuus oppia jotain elämästä, kasvaa itse vahvemmaksi ja tarvittaessa tehdä muutoksia omaan olemukseen, käyttäytymiseen ja luonteeseensa.

Jos olet elänyt sen mukaan mitä kiusaajat sallivat ja odottivat, niin sinulla oppiminen ei ole vielä edes alkanut.

Myös sinulta on jäänyt jotain oppimatta, jos ja kun elämäntarinasi kulkee latua: "minua kiusattiin eskarissa, ala-asteella, ylä-asteella,  toisen paikkakunnan lukiossa, toisella puolella Suomea olevassa yliopistossa ja nyt on menossa aikuisiällä jo viides työpaikka, jossa jokaisessa olen joutunut työpaikkakiusatuksi. Kyllä ihmiset ovat sitten pahoja ja minulla on oikeus olla oma persoona. Kyllä jokaisen ihmisen täytyy voida olla omanlaisensa!"

Ei kulje. Siinäpä sen selvästi huomaa kun on elänyt vanhemmaksi, että ne on ne yksi tai kaksi jotka kiusaavat ja muut hyväksyvät sellaisena kun on. Kiusaaminen vaatii aktiivisuutta kiusaajalta ja sitä tehdään tarkoitushakuisesti, koska halutaan satuttaa toista. Miksi haluat satuttaa muita? Miksi mielestäsi on ok, että Taimi, jolla on skolioosi, Ismo, jolla on pakkoliikkeitä ja Mervi, jolla on iso nenä, tulevat kiusatuiksi jokaisessa koulutus- ja työpaikassa koko loppuelämänsä ajan? Hehän eivät voi muuttua itse, eivätkä he itse aiheuta kiusaamistaan vaan kiusaaja on aktiivinen tekijä. Taimilla, Ismolla ja Mervillä on oikeus kiusaamattomaan elinympäristöön. Vaikka jokaisessa ympäristössä olisi vain tuo yksi tai kaksi jotka kiusaavat niin kuormitus on elinikäinen.

Sen sijaan suurin osa ihmisistä kohtelee heitä normaalisti tai neutraalisti, mutta se ei tee tyhjäksi kiusaajien aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia. Kaikki ihmiset voivat löytää toisesta jotain epämiellyttävää, mutta on oma valinta ryhtyykö niistä asioista toiselle sanomaan vai ei. Suurin osa ihmisistä ei ala arvostelemaan ja pilkkaamaan toisia. Kiusaaja valitsee kiusaamisen myös usein sen jälkeen kun häntä on pyydetty lopettamaan. Kiusaaja rampauttaa ihmisiä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mitä muuta etua siitä on yhteiskunnalle kuin terapeuttien työllistäminen?

Väitätkö sä ihan tosissas että skolioosi Tarja ja isonenäinen Mervi kärsivät kiusaamisesta lukiossa, yliopistossa ja jokaikisessä aikuisiän työpaikassa poikkeavan ulkonäon takia? Niinpä niin. Eiköhän tässä ajettu takaa juurikin sitä, että kiusaamisen syy voi olla kiusatun käyttäytyminen, olemus, toimintatapa, persoonallisuus, suhtautuminen ja vastaavat piirteet. Voi tsiisu jos se poikkeava ulkonäkö tyyliin iso nenä ja kiero selkä olisi ainoa syy kiusaamiselle, niin meistä lähes jokaista kiusattaisiin. Ihan sama minkä työpaikan ihmisporukkaa katsot, niin johan löytyy ylipainoa, karsastavaa katsetta, lyhytkasvuista ja jne. Eivätkä tule kiusatuksi. Juuri kiusatulle tyypillistä ajattelua, että kiusaaminen johtuu niistä piirteistä (kuten ulkonäkö) joihin ei voi vaikuttaa. Sitä uhriutumista parhaimmillaan.

Kyllä sitä ulkonäöstä kiusaamista tapahtuu myös aikuisiällä. Eivät ne ala- ja yläkoulun kiusaajat miksikään muutu vaan kiusaavat edelleen niissä ympäristöissä  joihin he sijoittuvat. He jatkavat kiusaamista juuri siksi, että sitä pidetään sallittuna. Jos yhteiskunta toimisi toisin ja tuomitsisi kiusaajan kiusatun sijaan niin aikuisissa olisi vähemmän kiusaajia.

Niinhän tälläkin palstalla kiusataan ylipainoisia ja jotkut kertovat omia kokemuksiaan työpaikkakiusatuksi tulemisesta. Kokemuksissa on myös lihavuus mainittu.

Niin. Se on vähän helpompi kiusatun sanoa, että kiusaaminen johtuu siitä kun olen vain 150 cm pitkä tai että hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena lihoin 40 kg ylipainoiseksi. Vaikka todelliset syyt kiusaamiselle johtuvat siitä, että kyseinen henkilö valittaa joka asiasta, haukkuu muita selän takana, nuolee esimiesten per*että, nakittaa hankalat työt muille, myöhästelee ja vitkuttelee tarkoituksella, valehtelee ja kieroilee. Kuinka moni tunnustaa tai edes tajuaa olevansa yltiönegatiivinen, luonnehäiriöinen ja itsekäs, lusmuileva ja laiska työkaveri? Ja sehän on sitten "kiusaamista", kun työkaverit välttelevät, eivät pyydä illanistujaisiin, lounastavat toisessa ruokapöydässä ja eivät pyydä työpariksi? Johtuu tietysti siitä ylipainosta ennemmin kuin siitä, että on vaan pa*ka ihminen.

Luepa huolella tuo kommenttisi. En ole se, kelle vastasit, mutta kirjoitat niin ilkeästi, aggressiivisesti ja rumasti, että sinua en ikinä ottaisi työpariksi tai lounastaisi samassa pöydässä, vaikka olisit Miss Universum.

Hae ihmeessä apua vihanhallintaan. Ihmiset eivät ikinä tule olemaan sinun mieleisiäsi, ja sinun tapauksessasi sanoisin, että se koira älähtää... sadan prosentin varmuudella, koska tekstisi oli kuin kiusaajan oppaasta.

Haluaisitko itse olla työtoveri tyypin kanssa, joka kirjoittaisi sinusta tuohon sävyyn? Toki syyt voisivat olla toiset, mutta joka tapauksessa sinun vikasi, että et kelpaa työporukkaan. Mieti myös mikä sinun tehtäväsi siellä työpaikalla on. Muiden arvosteleminen vai työnteko? Yläastelainen menettely, jossa meidän pöydässä syö vaan ne meidän jengi, ja tuo yksi luuseri saa olla yksin? Miten säälittävää ja lapsellista käytöstä.

Kasva jo aikuiseksi ja ennen kaikkea katso peiliin.

Tunnen epätoivoa ja surua. Jos luokassa on joku, joka otetaan vain pitkin hampain mukaan ryhmätöihin tai joka seisoo yksin pihassa, olen hänen puolestaan ahdistunut. Sellaisella luokalla mieluummin jätän kaikenlaiset ryhmä- ja parityöt kokonaan tekemättä.

Vaikka kuinka puhuisin yleisesti siitä, että kaikki on otettava mukaan ja välitunnilla voi seisoskella väljemmin niin että kaikki kuuluvat porukkaan, silti oppilaat seisovat kuin selät linnanmuurina päin sitä yhtä. En minä oikeasti pysty muuttamaan yläkouluikäisten ihmisten käytöstä tai menemään vääntämään sitä muuria rikki ja komentaa ulos jätettyä tulemaan siihen porukan keskelle. Mitä enemmän kiusaajille osoittaa kiusatun ikävän aseman, sitä korostetummin se tulee myös esille.

Kiusatun kanssa yritän puhua kahden kesken. Jos hänellä on kaveri toisella luokalla, ehdotan luokanvaihtoa. Jos luokassa on joku, jonka kanssa hän edes jotenkin tulee toimeen, määrään parit paritöihin "arvonnalla". Ohjaan kiusatun kuraattorille ja opolle puhumaan. Otan yhteyttä kotiin.

Varsinkin ulkopuolelle jättäminen on tosi vaikea asia kiusaajien kiinnisaamisen kannalta, koska se ei ole ns. selvää kiusaamista. Voin toki laittaa yleisen Wilma-viestin koteihin, että luokalla esiintyy tällaista ilmiötä ja toivoisin myös kodeissa lasten kanssa puhumista.

Tänä päivänä kiusaaminen ei useinkaan tapahdu tunnilla (siellä se katkaistaan heti) tai edes välitunnilla vaan koulumatkalla tai netissä. Siihen ei koulu pysty juurikaan vaikuttamaan muuten kuin puhuttelulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole helppoa. Toiset oppivat sen jo nuorena, toiset vasta vähän vanhempana. Koulussa opetetaan realiteetteja ja kiusatuille oiva tilaisuus oppia jotain elämästä, kasvaa itse vahvemmaksi ja tarvittaessa tehdä muutoksia omaan olemukseen, käyttäytymiseen ja luonteeseensa.

Jos olet elänyt sen mukaan mitä kiusaajat sallivat ja odottivat, niin sinulla oppiminen ei ole vielä edes alkanut.

Myös sinulta on jäänyt jotain oppimatta, jos ja kun elämäntarinasi kulkee latua: "minua kiusattiin eskarissa, ala-asteella, ylä-asteella,  toisen paikkakunnan lukiossa, toisella puolella Suomea olevassa yliopistossa ja nyt on menossa aikuisiällä jo viides työpaikka, jossa jokaisessa olen joutunut työpaikkakiusatuksi. Kyllä ihmiset ovat sitten pahoja ja minulla on oikeus olla oma persoona. Kyllä jokaisen ihmisen täytyy voida olla omanlaisensa!"

Ei kulje. Siinäpä sen selvästi huomaa kun on elänyt vanhemmaksi, että ne on ne yksi tai kaksi jotka kiusaavat ja muut hyväksyvät sellaisena kun on. Kiusaaminen vaatii aktiivisuutta kiusaajalta ja sitä tehdään tarkoitushakuisesti, koska halutaan satuttaa toista. Miksi haluat satuttaa muita? Miksi mielestäsi on ok, että Taimi, jolla on skolioosi, Ismo, jolla on pakkoliikkeitä ja Mervi, jolla on iso nenä, tulevat kiusatuiksi jokaisessa koulutus- ja työpaikassa koko loppuelämänsä ajan? Hehän eivät voi muuttua itse, eivätkä he itse aiheuta kiusaamistaan vaan kiusaaja on aktiivinen tekijä. Taimilla, Ismolla ja Mervillä on oikeus kiusaamattomaan elinympäristöön. Vaikka jokaisessa ympäristössä olisi vain tuo yksi tai kaksi jotka kiusaavat niin kuormitus on elinikäinen.

Sen sijaan suurin osa ihmisistä kohtelee heitä normaalisti tai neutraalisti, mutta se ei tee tyhjäksi kiusaajien aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia. Kaikki ihmiset voivat löytää toisesta jotain epämiellyttävää, mutta on oma valinta ryhtyykö niistä asioista toiselle sanomaan vai ei. Suurin osa ihmisistä ei ala arvostelemaan ja pilkkaamaan toisia. Kiusaaja valitsee kiusaamisen myös usein sen jälkeen kun häntä on pyydetty lopettamaan. Kiusaaja rampauttaa ihmisiä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mitä muuta etua siitä on yhteiskunnalle kuin terapeuttien työllistäminen?

Väitätkö sä ihan tosissas että skolioosi Tarja ja isonenäinen Mervi kärsivät kiusaamisesta lukiossa, yliopistossa ja jokaikisessä aikuisiän työpaikassa poikkeavan ulkonäon takia? Niinpä niin. Eiköhän tässä ajettu takaa juurikin sitä, että kiusaamisen syy voi olla kiusatun käyttäytyminen, olemus, toimintatapa, persoonallisuus, suhtautuminen ja vastaavat piirteet. Voi tsiisu jos se poikkeava ulkonäkö tyyliin iso nenä ja kiero selkä olisi ainoa syy kiusaamiselle, niin meistä lähes jokaista kiusattaisiin. Ihan sama minkä työpaikan ihmisporukkaa katsot, niin johan löytyy ylipainoa, karsastavaa katsetta, lyhytkasvuista ja jne. Eivätkä tule kiusatuksi. Juuri kiusatulle tyypillistä ajattelua, että kiusaaminen johtuu niistä piirteistä (kuten ulkonäkö) joihin ei voi vaikuttaa. Sitä uhriutumista parhaimmillaan.

Kyllä sitä ulkonäöstä kiusaamista tapahtuu myös aikuisiällä. Eivät ne ala- ja yläkoulun kiusaajat miksikään muutu vaan kiusaavat edelleen niissä ympäristöissä  joihin he sijoittuvat. He jatkavat kiusaamista juuri siksi, että sitä pidetään sallittuna. Jos yhteiskunta toimisi toisin ja tuomitsisi kiusaajan kiusatun sijaan niin aikuisissa olisi vähemmän kiusaajia.

Niinhän tälläkin palstalla kiusataan ylipainoisia ja jotkut kertovat omia kokemuksiaan työpaikkakiusatuksi tulemisesta. Kokemuksissa on myös lihavuus mainittu.

Niin. Se on vähän helpompi kiusatun sanoa, että kiusaaminen johtuu siitä kun olen vain 150 cm pitkä tai että hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena lihoin 40 kg ylipainoiseksi. Vaikka todelliset syyt kiusaamiselle johtuvat siitä, että kyseinen henkilö valittaa joka asiasta, haukkuu muita selän takana, nuolee esimiesten per*että, nakittaa hankalat työt muille, myöhästelee ja vitkuttelee tarkoituksella, valehtelee ja kieroilee. Kuinka moni tunnustaa tai edes tajuaa olevansa yltiönegatiivinen, luonnehäiriöinen ja itsekäs, lusmuileva ja laiska työkaveri? Ja sehän on sitten "kiusaamista", kun työkaverit välttelevät, eivät pyydä illanistujaisiin, lounastavat toisessa ruokapöydässä ja eivät pyydä työpariksi? Johtuu tietysti siitä ylipainosta ennemmin kuin siitä, että on vaan pa*ka ihminen.

Sinäpä se vasta mukava työkaveri olet 😂

Ymmärtänet, että ihmisillä on erilaisia taitoja ja tietoja, ja sinun isokokoinen työtoverisi ehkä osaa joitakin asioita paremmin kuin sinä? Jopa huomattavasti paremmin?

Kukahan se on "yltiönegatiivinen, luonnehäiriöinen ja itsekäs"? Kuulostat ihan eräältä minun entiseltä kollegaltani.

Sitten mietitään, mistä se koulukiusaaminen saa alkunsa, kun mamma on tuollainen. Aivan niin, kotoa.

T. Koulukiusatun pojan äiti (painoindeksillä ei merkitystä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole helppoa. Toiset oppivat sen jo nuorena, toiset vasta vähän vanhempana. Koulussa opetetaan realiteetteja ja kiusatuille oiva tilaisuus oppia jotain elämästä, kasvaa itse vahvemmaksi ja tarvittaessa tehdä muutoksia omaan olemukseen, käyttäytymiseen ja luonteeseensa.

Jos olet elänyt sen mukaan mitä kiusaajat sallivat ja odottivat, niin sinulla oppiminen ei ole vielä edes alkanut.

Myös sinulta on jäänyt jotain oppimatta, jos ja kun elämäntarinasi kulkee latua: "minua kiusattiin eskarissa, ala-asteella, ylä-asteella,  toisen paikkakunnan lukiossa, toisella puolella Suomea olevassa yliopistossa ja nyt on menossa aikuisiällä jo viides työpaikka, jossa jokaisessa olen joutunut työpaikkakiusatuksi. Kyllä ihmiset ovat sitten pahoja ja minulla on oikeus olla oma persoona. Kyllä jokaisen ihmisen täytyy voida olla omanlaisensa!"

Ei kulje. Siinäpä sen selvästi huomaa kun on elänyt vanhemmaksi, että ne on ne yksi tai kaksi jotka kiusaavat ja muut hyväksyvät sellaisena kun on. Kiusaaminen vaatii aktiivisuutta kiusaajalta ja sitä tehdään tarkoitushakuisesti, koska halutaan satuttaa toista. Miksi haluat satuttaa muita? Miksi mielestäsi on ok, että Taimi, jolla on skolioosi, Ismo, jolla on pakkoliikkeitä ja Mervi, jolla on iso nenä, tulevat kiusatuiksi jokaisessa koulutus- ja työpaikassa koko loppuelämänsä ajan? Hehän eivät voi muuttua itse, eivätkä he itse aiheuta kiusaamistaan vaan kiusaaja on aktiivinen tekijä. Taimilla, Ismolla ja Mervillä on oikeus kiusaamattomaan elinympäristöön. Vaikka jokaisessa ympäristössä olisi vain tuo yksi tai kaksi jotka kiusaavat niin kuormitus on elinikäinen.

Sen sijaan suurin osa ihmisistä kohtelee heitä normaalisti tai neutraalisti, mutta se ei tee tyhjäksi kiusaajien aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia. Kaikki ihmiset voivat löytää toisesta jotain epämiellyttävää, mutta on oma valinta ryhtyykö niistä asioista toiselle sanomaan vai ei. Suurin osa ihmisistä ei ala arvostelemaan ja pilkkaamaan toisia. Kiusaaja valitsee kiusaamisen myös usein sen jälkeen kun häntä on pyydetty lopettamaan. Kiusaaja rampauttaa ihmisiä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mitä muuta etua siitä on yhteiskunnalle kuin terapeuttien työllistäminen?

Väitätkö sä ihan tosissas että skolioosi Tarja ja isonenäinen Mervi kärsivät kiusaamisesta lukiossa, yliopistossa ja jokaikisessä aikuisiän työpaikassa poikkeavan ulkonäon takia? Niinpä niin. Eiköhän tässä ajettu takaa juurikin sitä, että kiusaamisen syy voi olla kiusatun käyttäytyminen, olemus, toimintatapa, persoonallisuus, suhtautuminen ja vastaavat piirteet. Voi tsiisu jos se poikkeava ulkonäkö tyyliin iso nenä ja kiero selkä olisi ainoa syy kiusaamiselle, niin meistä lähes jokaista kiusattaisiin. Ihan sama minkä työpaikan ihmisporukkaa katsot, niin johan löytyy ylipainoa, karsastavaa katsetta, lyhytkasvuista ja jne. Eivätkä tule kiusatuksi. Juuri kiusatulle tyypillistä ajattelua, että kiusaaminen johtuu niistä piirteistä (kuten ulkonäkö) joihin ei voi vaikuttaa. Sitä uhriutumista parhaimmillaan.

Kyllä sitä ulkonäöstä kiusaamista tapahtuu myös aikuisiällä. Eivät ne ala- ja yläkoulun kiusaajat miksikään muutu vaan kiusaavat edelleen niissä ympäristöissä  joihin he sijoittuvat. He jatkavat kiusaamista juuri siksi, että sitä pidetään sallittuna. Jos yhteiskunta toimisi toisin ja tuomitsisi kiusaajan kiusatun sijaan niin aikuisissa olisi vähemmän kiusaajia.

Niinhän tälläkin palstalla kiusataan ylipainoisia ja jotkut kertovat omia kokemuksiaan työpaikkakiusatuksi tulemisesta. Kokemuksissa on myös lihavuus mainittu.

Niin. Se on vähän helpompi kiusatun sanoa, että kiusaaminen johtuu siitä kun olen vain 150 cm pitkä tai että hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena lihoin 40 kg ylipainoiseksi. Vaikka todelliset syyt kiusaamiselle johtuvat siitä, että kyseinen henkilö valittaa joka asiasta, haukkuu muita selän takana, nuolee esimiesten per*että, nakittaa hankalat työt muille, myöhästelee ja vitkuttelee tarkoituksella, valehtelee ja kieroilee. Kuinka moni tunnustaa tai edes tajuaa olevansa yltiönegatiivinen, luonnehäiriöinen ja itsekäs, lusmuileva ja laiska työkaveri? Ja sehän on sitten "kiusaamista", kun työkaverit välttelevät, eivät pyydä illanistujaisiin, lounastavat toisessa ruokapöydässä ja eivät pyydä työpariksi? Johtuu tietysti siitä ylipainosta ennemmin kuin siitä, että on vaan pa*ka ihminen.

Sinulla on kummallinen käsitys kiusatuista. Jos kiusatulle mainitaan nenästä tai ylipainosta niin kyllähän se kiusaaminen silloin nenästä tai ylipainosta johtuu. Taidatkin olla itse kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen reppanuus näkyy jo päiväkodissa. Ei osaa olla toisten kanssa, jää syrjään. Käyttäytyy oudosti. Valitettavasti ainoa tapa on edistää lapsen selviytymistä, sosiaalisia kykyjä. Ei ole kiusaamista, kun tällainen lapsi pelaa itsensä syrjään. Muut voidaan ohjata ottamaan mukaan. Mukaan otetaan mutta se ei ole samanlaista ystävyyttä ja kiusatuksi joutumisen kokemus voi jäädä

No huh huh!

Voisitko alkaa käyttäytymään kun aikuinen ja lopettaa uhrin syyllistämisen...

Odotin tätä. Tosiasia on se että oma käytös vaikuttaa muiden käytökseen. Jostain on vaan vaikea tykätä. Tähän auttaa vain sosiaalisten taitojen vahvistaminen.

Kiltiksi ja kohteliaaksi opetettu lapsi ei pärjää nykyaikana ryhmässä. Ei etenkään jos ei ole kiinnostunut tapittamaan välitunnilla pornoa älypuhelimesta. Kilttiä aletaan kiusaamaan todella herkästi. Siinä eivät auta aikuisten kehut lapsen hyvästä käytöksestä jne. Lapsi voi puolestaan pahoin jos ja kun joutuu muiden painostuksesta varastamaan kaupasta, polttamaan tupakkaa ja juomaan. Jos ei noita tee niin kiusaaminen yltyy entisestään koska lapsi on ”lälläri”.

Pitäisi myöntää suoraan ettei nykyään arvosteta samoja asioita kuin ennen vanhaan.

Surua, vihaa, huolta, epäoikeudenmukaisuutta ja joskus jopa epätoivoisuutta ja auttamattomuutta jos on pitkään jatkunut tilanne.

Ei kukaan nykyopettaja katso kiusaamista läpi sormien. Itse teen kaikkeni tilanteen selvittämiseksi. Vaikka itse kokeekin surua ja empatiaa niin asiat pitää nähdä asioina. Pyrin miettimään mistä tilanne johtuu, mitä voin tehdä, kenet pyydän avuksi, miten otan yhteyttä vanhempiin, että asiaan suhtauduttaisiin oikein.

Tässä kiusaamiskeskustelussa haastavaa on kuitenkin käsitykset kiusaamisesta. Kiusaamisessa on aina kyse vallan epätasapainosta. Kiusattu on altavastaaja. Kiusaaja voi saada valtansa esim. fyysisestä voimasta tai tukijajoukosta.

Kahden tasaväkisen oppilaan tai oppilasryhmän nahistelu ei ole kiusaamista. Tämä on hyvin yleistä yläluokan tyttöjen kesken, että klikit nahistelee keskenään. Tottakai puutun tähänkin, mutta tilanteen käsittely on erilaista. On sitten ikävää kun vanhemmat väittävät, että en puutu heidän lapsen kokemaan kiusaamisen, vaikka lapsi yhtä lailla käyttäytyy tökerösti toista kohtaan. Kiusaaminen on eri asia kuin erimielisyydet ja välienselvittelyt

Vierailija kirjoitti:

Surua, vihaa, huolta, epäoikeudenmukaisuutta ja joskus jopa epätoivoisuutta ja auttamattomuutta jos on pitkään jatkunut tilanne.

Ei kukaan nykyopettaja katso kiusaamista läpi sormien. Itse teen kaikkeni tilanteen selvittämiseksi. Vaikka itse kokeekin surua ja empatiaa niin asiat pitää nähdä asioina. Pyrin miettimään mistä tilanne johtuu, mitä voin tehdä, kenet pyydän avuksi, miten otan yhteyttä vanhempiin, että asiaan suhtauduttaisiin oikein.

Tässä kiusaamiskeskustelussa haastavaa on kuitenkin käsitykset kiusaamisesta. Kiusaamisessa on aina kyse vallan epätasapainosta. Kiusattu on altavastaaja. Kiusaaja voi saada valtansa esim. fyysisestä voimasta tai tukijajoukosta.

Kahden tasaväkisen oppilaan tai oppilasryhmän nahistelu ei ole kiusaamista. Tämä on hyvin yleistä yläluokan tyttöjen kesken, että klikit nahistelee keskenään. Tottakai puutun tähänkin, mutta tilanteen käsittely on erilaista. On sitten ikävää kun vanhemmat väittävät, että en puutu heidän lapsen kokemaan kiusaamisen, vaikka lapsi yhtä lailla käyttäytyy tökerösti toista kohtaan. Kiusaaminen on eri asia kuin erimielisyydet ja välienselvittelyt

Ja uskon, että nyky-yhteiskunta ja sen arvot edesauttavat kiusaamista. Kiusaamisjutut ovat niin pinnalla koko ajan, että vanhemmat mielummin kasvattavat kiusaajan kuin mahdollisen kiusatun. Kovat arvot ja pärjääminen ovat tärkeämpää kuin empatia ja hyväntahtoisuus. Empaattinen lapsi ei kiusaa.

Koulun tehtävä on kuitenkin opettaa ja tukea kotia lapsen kasvatustehtävässä. Valitettavasti koulukaan ei pysty tarjoamaan kaikkea. Toki opettajilla on iso mahdollisuus ehkäistä kiusaamista ryhmäyttämällä luokka hyvin ja tuomalla suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta esille.