Lapsi huusi ja riehui koko 8-tuntisen lennon

Mulla on aina korvatulpat. Muut saa huutaa vapaasti.

Lapselle kohokohta päästä lomalle? Niin muistakin maksavista kanssamatkustajista. 

Pitäisikö harjoitella lyhyillä lennoilla ennen kaukomatkoja? Vähän kerrallaan pidentää matkaa tai miettiä muuta matkustusmuotoa. Lapsi kärsinyt eniten, vanhempien ajattelemattomuutta. Lentoemo voisi vihjata kiljuvan kakaran vanhemmille, että haluaisitteko kenties jäädä seuraavalle kentälle. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen matkustanut uhmaikäisen ja tempperamenttisen lapseni kanssa, ja en kyllä ikinä jättäisi viihdykettä lentokoneen wifin varaan.

Meillä oli koneessa askarteluvälineitä, evästä ja padi ladattu täyteen sisältöä (pelejä ja ohjelmia) joka ei nettiä tarvitse.

Lapsen kanssa tärkeintä on juuri se, ettei tilanne eskaloidu. Kun lapsi ehtii menettää malttinsa totaalisesti, niin tilanteen haltuunotto vaatii paljon enemmän kuin raivarin estäminen ennen kuin se alkaa.

Tuossa tilanteessa olisin kyllä ottanut kunnon painiotteen ja taltuttanut lapsen. Miettikää miten rankkaa on tuolle lapselle raivota ja huutaa 8 tuntia. Lapsi ei kykene säätelemään tunteitaan, on aikuisen tehtävä auttaa häntä noissa tilanteissa joissa kontrolli on täysin menetetty.

Kuvitelkaa itse sekoavanne täysin ja menettävänne kontrollin, ja kukaan ei auta. Lapsen kohtaukseen voi puuttua kovinkin keinoin, ja olla silti empaattinen. Tuo on heitteillejättö.

Tämä on todella hyvä kirjoitus! Itse ajattelin samaa. Lapsen äänestä kuulee videolla, kuinka hän itsekin uupuu huutamiseen, mutta ei vaan pysty lopettamaan, kun ei ole enää jäljellä keinoja lopettaa. Kaikki se vähäinenkin itsekontrolli, mitä tällaiselta lapselta voisi ehkä odottaa, on jo kauan sitten kadonnut.

Alussa lapsi kiljuu jotain sanoja, vaikken ymmärräkään mitä sanoja. Tuntuu kuin hän kiljuisi "kiellettyjä" juttuja ihan testatakseen vanhempiensa ja muiden sietokykyä, ikäänkuin huutaa huutamisen ilosta. Loppua kohden ääni käheytyy ja sanat loppuu, huutaminen muuttuu pelkiksi rääkäisyiksi, kun ei enää muuta voi. Kun ei enää osaa lopettaa, mutta silkka väsymys ei ole vielä pannut sammumaankaan.

Tässä vaiheessa ja jo kauan ennen sitä olisi tarvittu jämäkkää ja turvallista aikuista, joka löytää sen kontrollin kun lapsi ei enää löydä. Eikä edes terveeltä 3-vuotiaalta voisi vaatia löytämään, saatika sitten e-lapselta. Minustakin tuntuu lähes heitteillejätöltä, ikäänkuin siinä vaiheessa kun vanhemmille selvisi, että lapsella peli on jo menetetty, he heittivät itsekin hanskat tiskiin ja jäivät odottamaan vain sitä, että lapsi sammuu liian riehumisen takia. Ehkä se tuntui helpoimmalta ulospääsytieltä heistä siinä pisteessä. Ja ehkä se aikuisen ajatusmaailmassa sitä olikin, mutta lapsi jäi yksin omien täysin hallitsemattomien tunteidensa ja reaktioidensa kanssa. Vajaan viiden minuutin videosta ei voi syytöstä tehdä, mutta tältä minusta tuntui.

Ei lapsen ole mikään pakko päästä liikkumaan, vaan se voi istua paikallaan. Jos ei vapaaehtoisesti pysy, niin lentohenkilökunnalta löytyy kyllä tarvittavia välineitä saada se penkkiin kiinni (sopivia sitomishihnoja). Eiköhän se auta rasavillemmänkin pennun kohdalla. Samaten hiljentämiseen varmasti löytyy tapoja.

Minulla on aina muovisia nippusiteitä käsilaukussa mukana. Jos lapsemme alkavat käyttäytyä huonommin, niin olen kertonut heille että voin sitoa heidän tuoliin tai mihin tahansa penkkiin kiinni ja otan iPadit pois. Nykyään minun tarvitsee vain vilauttaa nippusiteitä käsilaukustani niin hiljenevät ja käyttäytyvät kuin enkelit :)