5 vuotias lapsi kysyi mikä on jumala
Mitä olette vastanneet vastaavissa tilanteissa? Uudessa päiväkodissa oli tänään puhuttu uskosta ja jumalasta, vaikka olen nimenomaan kieltänyt lapsen osallistumisen näihin humpuukkeihin.
Selitin sitten jumalan olevan tarina, vähän niinkuin joulupukki. Jotkut uskovat siihen vaikka se on vain jännittävä satu.
Kommentit (34)
Itse kuuntelin parin viisivuotiaan keskustelua Jumalasta.
Jumala on kuollut, sanoi ensimmäinen. Minä höristin korviani, että nyt tulee Nietchen arvoista tarinaa.
Jumala on kuollut ja mennyt taivaaseen, jatkoi toinen.
Niinpä. Kuolleet menee taivaaseen, siinä ihan tarpeeksi viisivuotiaan logiikalle.
Mitä siihen pitäisi vastata? Just niinkuin itse ajattelet asiasta.
Mä olen selittänyt, että jotkut ihmiset uskovat johonkin korkeampaan voimaan, jonka ajatellaan esim. luoneen maailman. Olen kertonut, että minä en usko jumalaan.
Mua ei haittaa se, että lapsi kuulee uskonnollisista asioista esim. päiväkodissa tai koulussa. Lapset saavat tehdä omat johtopäätöksensä uskonasioiden suhteen. Mulla ei ole tarvetta siirtää omaa vakaumustani heille.
Kai sanoit että jumala mielikuvitusolento joka luodaan lasten päähän jo ala-asteella.
Sanot että on luonnoton juttu. Jumala ja usko on ihmisen luoma konsepti. Sairasta että lapsille tuputetaan noita humpuukki juttuja jo pienestä lähtien.
Kai kerroit myös, että vaikkei hän itse usko Jumalaan ja muiden siihen uskominen voi tuntua vähän hassulta, ei lapsi itse ole sen parempi kuin ne, jotka uskovat Jumalaan eikä heitä saa syrjiä? Ja ettei hänen itsekään tarvitse sietää kiusaamista sen takia, ettei hän usko Jumalaan eikä minkään muunkaan takia?
Ainakin oma 5-vuotias tietää että tonttuja, UFOja, yksisarvisia ja muumeja ei ole oikeasti olemassa. Olen vain kuitannut että vanhaan aikaan ihmiset ovat uskoneet kaiken maailman tonttuihin ja jumaliin sekä muihin höpöjuttuihin. Se on kelvannut selityksenä tähän asti.
Koen helpoimmaksi sen, että kysyn lapselta mitä hän tuumaa asiasta ja kuuntelen lapsen näkökulmaa.
Minä en varsinaisesti ole osannut itse kertoa lapselle, mikä Jumala on. Mutta olen sallinut, että päivähoidossa ja sittemmin koulussa asiasta on kerrottu.
Kerran päiväkodissa oli ollut puhumassa pappi ihan paikan päällä. Oli puhuttu siitä, että kyllä Jeesus auttaa jos on tarvetta. Siinä tuli sitten akuutti hätätilanne ja keskustelua siitä, miksi Jeesus ei tullutkaan apuun, kun uusia talvikenkiä ei saanutkaan itse jalkaan.
Päivähoidossa oli myös puhuttu ilmeisesti, että enkelit suojelevat kaikkialla. Kun lähdilmme asuntoautolla reissuun, juniori päätteli alle kouluikäisenä, että enkelit varmaan sitten tulivat auton katolla mukana. Ehkä tulivatkin, kun mitään pahaa ei sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Sanot että on luonnoton juttu. Jumala ja usko on ihmisen luoma konsepti. Sairasta että lapsille tuputetaan noita humpuukki juttuja jo pienestä lähtien.
Hieman off-topic, mutta piirretyissä ja kirjoissa on myös yksisarvisia, kummituksia ja ufoja. Mielestäni kummitukset ovat sikäli ongelmallisempia että ihmisen luontainen ajattelutapa on animistinen, usko esi-isien henkiin on paljon vanhempaa tavaraa kuin joku abstrakti Jumala pilven päällä -usko (esi-isien henkiä ovat pelänneet kivikautiset heimot; Jumala-usko on maatalousyhteiskunnan kamaa).
Lapsissa tämä 'luonnollinen animismi' näkyy mm. kummitusten (pimeän) pelkona, ideoina että puut puhuvat ja kivillä on tunteet. Mutta koetapa poistaa kummituksia populaarikulttuurista, ja onhan niistä joskus isommille jotain 'iloakin' (Halloween).
Eli jonkin verran pitää säätää joka tapauksessa...
Vierailija kirjoitti:
Koen helpoimmaksi sen, että kysyn lapselta mitä hän tuumaa asiasta ja kuuntelen lapsen näkökulmaa.
Tuohan on usealla tasolla hyvä vastaus. Lapsi ei joudu kuuntelemaan shaibaa. Saa vastauksen itseltään niin se on myös lapsen ymmärrykseen käyvä. Se vielä että vastaus laittaa lapsen miettimään. Hienoa noin sitä pitää eikä syöttää samoja valheita kuin monilla on vieläkin tapana.
Vierailija kirjoitti:
Selitin sitten jumalan olevan tarina, vähän niinkuin joulupukki. Jotkut uskovat siihen vaikka se on vain jännittävä satu.
Kuinka voit uskoa, että monimutkainen järjestys syntyy itsestään sattumalta ilman luojaa? Ateismi on järjetön maailmankatsomus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että on luonnoton juttu. Jumala ja usko on ihmisen luoma konsepti. Sairasta että lapsille tuputetaan noita humpuukki juttuja jo pienestä lähtien.
Hieman off-topic, mutta piirretyissä ja kirjoissa on myös yksisarvisia, kummituksia ja ufoja. Mielestäni kummitukset ovat sikäli ongelmallisempia että ihmisen luontainen ajattelutapa on animistinen, usko esi-isien henkiin on paljon vanhempaa tavaraa kuin joku abstrakti Jumala pilven päällä -usko (esi-isien henkiä ovat pelänneet kivikautiset heimot; Jumala-usko on maatalousyhteiskunnan kamaa).
Lapsissa tämä 'luonnollinen animismi' näkyy mm. kummitusten (pimeän) pelkona, ideoina että puut puhuvat ja kivillä on tunteet. Mutta koetapa poistaa kummituksia populaarikulttuurista, ja onhan niistä joskus isommille jotain 'iloakin' (Halloween).
Eli jonkin verran pitää säätää joka tapauksessa...
Se että mailmassa säilyttäisi hivenen olematonta taikuutta on ihan eri asia kuin uskoa johonkin jumalaan. Sekin on vähän surullista kun lapsi kasvaa joulupukin uskomisen ohi. Karu askel aikuisten tylsempään mailmaan. Silti selittämättömiä asioita on.
Itsellä niin arkinen kuin imuri käynnistyi ja molemmat herättiin siihen. Okei meitä oli vain kaksi paikalla. molemmat herättiin samalla siihen ääneen. Nainen sen kävi sammuttamassa ja se miten se itsestään käynnistyi on arvoitus. Rikkaimuri laturissa ja kytkin pitää siirtää on tai off asentoon. Sellainen naks/naks mitä on pakko fyysisesti liikuttaa.
Jos joku olisi onnistunut niin hiljaa hiippailemaan sisälle niin ulos ei mitenkään olisi päässyt huomaamatta.
Sen imurin ääneen herättiin heti. Ollaan molemmat niin herkkäunisia että herätään lähes aina jos toinen nousee käydäkseen vessassa.
Joo menee reippasti jo aiheesta mutta selitä se mitä ei itse osata.
Tekisin kantelun valvovalle viranomaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitin sitten jumalan olevan tarina, vähän niinkuin joulupukki. Jotkut uskovat siihen vaikka se on vain jännittävä satu.
Kuinka voit uskoa, että monimutkainen järjestys syntyy itsestään sattumalta ilman luojaa? Ateismi on järjetön maailmankatsomus.
Ateismi ei ensinäkään ole mikään maailmankatsomus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitin sitten jumalan olevan tarina, vähän niinkuin joulupukki. Jotkut uskovat siihen vaikka se on vain jännittävä satu.
Kuinka voit uskoa, että monimutkainen järjestys syntyy itsestään sattumalta ilman luojaa? Ateismi on järjetön maailmankatsomus.
Kysymys kuuluu enneminkin kuinka sinä voit uskoa kreatonismiin. Ihmisen luoma kristinusko on järjetön maailmankatsomus ja elämäntapa.
Te jotka ette usko, haluaisitte uskoa.
Lapselle kertoisin että jumala on satuolento. Päiväkodin johtajalle taas kertoisin että uusi varhaiskasvatuslaki velvoittaa puhumaan uskonnottomuudesta tasavertaisena vaihteoehtona koko lapsiryhmälle, ei pelkästään sille omalle lapselle. Ellei tätä tapahdu niin kantelu aluehallintavirastoon.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen selittänyt, että jotkut ihmiset uskovat johonkin korkeampaan voimaan, jonka ajatellaan esim. luoneen maailman. Olen kertonut, että minä en usko jumalaan.
Mua ei haittaa se, että lapsi kuulee uskonnollisista asioista esim. päiväkodissa tai koulussa. Lapset saavat tehdä omat johtopäätöksensä uskonasioiden suhteen. Mulla ei ole tarvetta siirtää omaa vakaumustani heille.
En minäkään koe tarvetta siirtää omaa näkemystäni lapsilleni. Mutta vielä vähemmän haluan että joku uskontohihhuli siirtää näkemyksensä lapseeni. Tästä syystä vastustan ankarasti uskonnon harjoittamista päväkodissa ja koulussa.
Yksi satuolento muiden joukossa.