Minkälaista elämäsi olisi ehkä nyt, jos olisit jäänyt ensimmäiseen parisuhteeseesi?

Olisin leski.

Tylsää, seksitöntä ja selkäni takana olisi valehdeltu.

Minulla ei ole koskaan ollut parisuhdetta.

En tiedä millaista olisi, mutta jonkinlainen porotilan emäntä olisin. Hirveä ajatus :DDDD

Minä jäin. Erosimme 20 vuoden jälkeen. Oli ihan hyvää elämää ennen sitä. Mukavimmat muistot minulla on liiton puolesta välistä.

Mielenkiintoinen kysymys. Olisin ilmeisesti autokauppiaan rouva ja hänellä ei välttämättä olisi niitä lapsia joita hänellä nyt on. Minulla ei ainakaan olisi niitä, joita nyt on. En usko, että olisin lähtenyt nuorena pois synnyinseuduilta, mutta ehkä myöhemmin olisimme yhdessä muuttaneet pohjoisesta etelämmäs. Ihan virkeän näköinen mies ja onnellisessa liitossa näyttäisi olevan, joten hyvä näin. :)

Seurustelimme ikävuodet 14-18.

Asuisin varmaan edelleen siinä tuppukylässä mistä olen maailmalle lähtenyt.

Huh, kamala ajatuskin! =D Jätkä oli ihan teini, no kirjaimellisesti koska seurusteltiin kun oltiin 14-19 -vuotiaita, mutta tuntuu olevan edelleenkin, kun häntä satun näkemään kotikylälläni jouluisin käydessäni. Siellä hengaa edelleen pilottitakki päällä kartsalla kaljamahoineen, joten varmaan asuisin siellä perähikiällä itsekin. Crocsit jalassa hiihtelisin menemään paikallisessa S-marketissa hakemassa safkaa, viikon kohokohtana meillä olisi reissu kylän ainoaan pubiin lauantaisin. Aina toisinaan innostuttaisiin lähtemään läheiseen kaupunkiin viihteelle, ai että... Tätä rataa niiden sinne jääneiden elämät tuntuvat pyörivän, eikä minulla ole syytä epäillä etten olisi soljahtanut siihen elämään ihan sujuvasti, jos olisin jäänyt siihen suhteeseen ja kylään.

Suhde olisi kestänyt nyt 25 rakkaudentäyteistä vuotta, joihin toki olisi mahtunut myös muita naisia ja pari tukasta riepottelua, kuten mahtui silloinkin. <3 

Olisin kapiaisen rouva ja elämäsi olisi varmaan maanläisempää. Asuisin maalla, lapsia ja eläimiäkin olisi. Seurustelimme 20 vuotta sitten. Uskon että olisi onnellinen.

Mä olen jäänyt ensimmäiseen parisuhteeseeni! 16-vuotiaina alettiin seurustella, nyt ollaan 4-kymppisiä. Ei ole kaduttanut. Aika suuria saisi tapahtua, että eroon päädyttäisiin, niin paljon on yhdessä koettu, ylä- ja alamäkiä.

Erosin viime kesänä onnettomasta suhteesta. Ei läheisyyttä eikä seksiä, ei keskusteluja, ei yhdessä tekemistä tai tunteista puhumista. Ihastuin lopulta toiseen, ja ero tuli. Taakse jäi yli 20 vuotta yhdessäoloa. Koskaan ei tuntunut tältä miltä tuntuu nyt uuden rakkaan kanssa. Nyt on ihanaa.

Olisin varmaan aivan eri ihminen. En olisi tehnyt puoliakaan niistä asioista joita tein kun yh:ksi jäätyä piti taistella sen eteen että elämä olisi edes elämää.

En olisi työssä jossa nyt olen, exäni mielestä työni silloin oli turhaa ja typerää vaikka sen ansiosta etenin siihen missä nyt olen. Tein silloin kahta työtä joista exä hyväksyi vain sen tylsemmän jossa ei päässyt etenemään ja koitti saada minut jättämään tämän toisen.

En olisi käynyt missään tapahtumissa ja paikoissa joissa nyt olen päässyt käymään. Exä oli hyvin mustasukkainen enkä olisi saanut käydä ulkona edes veljeni kanssa.

Ennen kaikkea en olisi tavannut nykyistä miestäni jota rakastan aivan älyttömästi. En tiennyt että näin voi edes tuntea toista ihmistä kohtaan. Toki exästä myös välitin mutta ei se ollut rakkautta.

Eläisin siis tylsää, rakkaudetonta elämää kontrolloivan miehen kanssa. Varmaan olisi kymmen vuotta riidelty jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Huh, kamala ajatuskin! =D Jätkä oli ihan teini, no kirjaimellisesti koska seurusteltiin kun oltiin 14-19 -vuotiaita, mutta tuntuu olevan edelleenkin, kun häntä satun näkemään kotikylälläni jouluisin käydessäni. Siellä hengaa edelleen pilottitakki päällä kartsalla kaljamahoineen, joten varmaan asuisin siellä perähikiällä itsekin. Crocsit jalassa hiihtelisin menemään paikallisessa S-marketissa hakemassa safkaa, viikon kohokohtana meillä olisi reissu kylän ainoaan pubiin lauantaisin. Aina toisinaan innostuttaisiin lähtemään läheiseen kaupunkiin viihteelle, ai että... Tätä rataa niiden sinne jääneiden elämät tuntuvat pyörivän, eikä minulla ole syytä epäillä etten olisi soljahtanut siihen elämään ihan sujuvasti, jos olisin jäänyt siihen suhteeseen ja kylään.

Suhde olisi kestänyt nyt 25 rakkaudentäyteistä vuotta, joihin toki olisi mahtunut myös muita naisia ja pari tukasta riepottelua, kuten mahtui silloinkin. <3 

Hui ja hauska tarina silti! :)

Tällaista hyvää ja onnellista elämää kuin nyt on. Yhdessä 18-vuotiaista saakka, nyt olemme 44-vuotiaita.

Minä olen jäänyt siihen ensimmäiseen suhteeseen. Nyt yhdeksän vuotta yhdessäoloa ja kolme lasta. Ei ainakaan vielä ole loppua tulossa, paljon on keretty yhdessä kokea niin hyvää kuin huonoakin.

39v yhdessä. Mies ukottunut, kotiin jämähtänyt. Ei seikkailumieltä ei kunnianhimoa - kaikki on hyvä näin, ei haaveilla mistään niin ei petytä.

Onneksi panin kiertoon 25v sitten

Tuppukylässä Keski-Pohjanmaalla varmaan asuttais, hengailtais niiden tyyppien kanssa jotka ollaan tunnettu ala-asteelta asti ja niiden jotka ovat sukua. Muilla ei niin väliä.

Lapsia olisi ja työt samassa tehtaassa. Elettäisiin niin kuin kylässä on aina eletty, sukupolvi sukupolven jälkeen. Tuttua, turvallista ja tylsää.

Ensimmäinen parisuhteeni oli niin lyhyt, että en osaisi sanoa ollenkaan mitä siitä olisi oikeasti tullut. Mies oli kaupunkilainen, minä taas lähes maaseudulta. Mies oli alkoholia nauttineena taipuvainen rähisemään ja tappelemaan, joten luultavasti olisin joskus ärsyttänyt häntä niin, että mies olisi taputellut minut pitkin seiniä. Selvin päin hän oli ihan mukava, rauhallinen ja aika hiljainen. Varmaan asuisimme jossakin Helsingissä, lapsia olisi ehkä pari ja he olisivat jo aikuisia.

Varmaan ihan erilaista kuin nyt. Mies on nykyään epäsiisti ja parrakas juntti jolla 4 lasta (joo, oon vaklinut Facebookista). Oli teinirakkauteni ja oltiin n. 2 v. yhdessä. Maailmamme eivät silloinkaan kohdanneet. Minä olin silloin, ja olen kyllä vieläkin, materian ja kiiltävän perään ja hän boheemi ja epäsiisti piirtelijä. Mutta, onneksi erosimme ajoissa ja hän löysi rinnalleen yhtä boheemin naisen kuin on itsekin ja sai suuren perheen. Ja minä löysin miehen joka tykkää myös laadusta (koti, autot, korut, vaatteet jne), huolehtii ulkoisesta habituksestaan, tykkää matkustella, tyytyy yhteen lapseen. Nämä seikat aikoinaan ärsyttivät ensimmäisessä parisuhteessa toisiamme ja olivat pitkälti myöskin eron syynä. Mies ei oikein kestänyt "hienosteluani" ja sai kuulla siitä myös ystäviltään. Mutta onneksi jokaiselle on olemassa joku samanhenkinen ihminen kun jaksaa vain odottaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin varmaan aivan eri ihminen. En olisi tehnyt puoliakaan niistä asioista joita tein kun yh:ksi jäätyä piti taistella sen eteen että elämä olisi edes elämää.

En olisi työssä jossa nyt olen, exäni mielestä työni silloin oli turhaa ja typerää vaikka sen ansiosta etenin siihen missä nyt olen. Tein silloin kahta työtä joista exä hyväksyi vain sen tylsemmän jossa ei päässyt etenemään ja koitti saada minut jättämään tämän toisen.

En olisi käynyt missään tapahtumissa ja paikoissa joissa nyt olen päässyt käymään. Exä oli hyvin mustasukkainen enkä olisi saanut käydä ulkona edes veljeni kanssa.

Ennen kaikkea en olisi tavannut nykyistä miestäni jota rakastan aivan älyttömästi. En tiennyt että näin voi edes tuntea toista ihmistä kohtaan. Toki exästä myös välitin mutta ei se ollut rakkautta.

Eläisin siis tylsää, rakkaudetonta elämää kontrolloivan miehen kanssa. Varmaan olisi kymmen vuotta riidelty jatkuvasti.

Pari sanaa myös exästä. Hän on nyt varmasti onnellisempi kuin että olisimme pysyneet yhdessä vaikka hänellä meni pari vuotta tajuta että minä en ollut se hänen elämänsä rakkaus.

Hänellä on nyt tyttöystävä josta hän välittää, puhuu lempeällä äänellä kauniita asioita naisesta. On osannut eron jälkeen käsitellä mustasukkaisuuttaan ja päässyt siitä osittain.

Meidän jälkeen olis myös kausi kun hänellä meni aika kovaa, alkoholia ja naisia.

Sen aikana hän alkoi ymmärtää mitä itse haluaa elämältään ja minä myös häntä kannustin niihin muutoksiin. en usko että olisin sitä tehnyt sotaissassa suhteessa.

Kumpikin on sitä mieltä että välimme ovat paljon paremmat nyt kuin seurustellessa.