Millainen on maailmankuvasi?

Vastaus otsikkoon: enenevässä määrin realistinen. En katso valinneeni maailmankuvaani, ikää ja "kilometrejä" vaan alkaa kertyä.

N37

 Uskon Jeesukseen ja siihen, että Hän rakastaa jokaista ja haluaa pelastaa jokaisen ihmisen. Uskon, että Jumalalla on tarkoitus ja suunnitelma jokaiselle ihmiselle. Uskon, että ihminen on tarkoitettu olemaan yhteydessä Luojaansa, mutta synti erottaa meidät Hänestä. Kun antaa elämänsä Jeesukselle niin tuo yhteys korjaantuu. Meillä voi siis olla aito ja todellinen yhteys Jumalaan. Olen surullinen siitä, että niin moni ei ymmärrä Jumalan rakkautta ja hyvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

astraalismurffi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tieteellinen, materialistinen, humaani, synkkä.

En usko että ihmisiltä voi vaatia oikein mitään - se on empiirisesti osoitettu moneen kertaan, että ihmisistä harva toimii johdonmukaisesti itse tunnustamiensa periaatteiden mukaan. Uskon että yksilöiden valintojen varaan ei voi laskea mitään tärkeitä asioita, vaan ainoa toivo on järjestää maailma niin ettei sössimät ja piittaamattomuus pilaa mitään isoa keneltäkään.

Kulttuurisella tasolla olisi tärkeää korostaa nykyisen rationaalisuuteen, vapaaseen tahtoon, yksilönvastuuseen perustuvan ihmiskäsityksen sijaan sitä, että suhtauduttaisiin aikuisiinkin entistä enemmän niinkuin lapsiin: lempeydellä, myötätunnolla, kärsivällisyydellä, asettamalla tarpeelliset rajat jättämättä niitä valvomatta. Hyväksytään inhimillisyys, ei odoteta liikaa. Tunnustetaan että (tutkitusti!) ihmisen toimintaan ja valintoihin vaikuttavat hänen tilanteensa ja tunteensa moninkertaisesti järkeen verrattuna. Ja se, että meistä fiksuimmat ja koulutetuimmatkin ovat jatkuvasti niin harhojen vallassa että yksinkertaisilla päätöskaavoilla saataisiin (jälleen todistetusti) johdonmukaisesti aikaan paljon parempia päätöksiä kuin mihin maailman huippuasiantuntijat pystyvät. Ollaan rehellisiä rajoituksistamme, niin voidaan niistä huolimatta tehdä se todellinen parhaamme. Se odotus, että olisimme rationaalisia toimijoita ja yksilötasolla vastuussa hyvinvoinnistamme on vahingollinen ennen kaikkea koska se aiheuttaa häpeää ja itsepetosta sen sijaan että käyttäisimme niitä kykyjä joita meiltä oikeasti löytyy tilanteen ratkaisemiseksi parhain päin.

Laajemminkin ihmiskunnan suurin ongelma on se, ettei kyetä olemaan tunteistamme huolimatta rehellisiä. Tähän olisi tärkeää löytää nykyistä toimivampia ratkaisuja. Erityisesti koulutus ja media eivät tee nykyisellään oikein mitään tämän asian eteen, vaikka niistä on odotettu ja yritetty tehdä ratkaisua.

Inhimillisen hyvinvoinnin tulisi olla korkein arvo. Paljon saavutettaisiin jo sillä, että tästä päästäisiin yksimielisyyteen, jo nykyään tunnetuilla keinoilla saataisiin hyvinvointi moninkertaistettua jos niin haluttaisiin tehdä. Inhimillinen hyvinvointi on ainoa mahdollinen "elämän tarkoitus" koska se tekee elämästä itsetarkoituksellista.

Olen 32 ja nainen.

Inhimillisen hyvinvoinnin tulisi olla tärkein arvo, mutta silti aikuisiinkin pitäisi suhtautua kuin lapsiin eikä jättää valvomatta, itsesi mukaanlukien myös? Sinähän se vasta äiti aurinkoinen olet :D

Nyt ymmärrän miten "tuo vapaata tahtoa ei ole" determinismi jota täällä toitotetaan muissakin ketjuissa yhdistyy "yksilöllistä sielua ei ole" jankkaukseen johon liittyy kristinuskon mustamaalaaminen ja yritys saada toiset korvaamaan se new age -henkisyydellä ja uuspakanallisuudella. Sielu on este ajamallenne valtarakenteelle, panteismi ja maailmansielu ok heille, jotka tarvitsevat jotain uskonnollista tai henkistä, kunhan muistavat että kuoleman jälkeen ei ole mitään ja aivan kaikki on mitattavissa.

Promotoitte maailmankuvaa, joka sopisi yhteen tekoälyllä, algoritmeilla suoritettavan yhteiskunnan hallinnoimisen (esim.poliisi, sosiaali ja terveysala) kanssa. Yhdysvalloissa tässä ollaankin jo pidemmällä.

Koko ketjulle 1/5

Aika selvästi ihminen voi hyvin kun kukaan, hän itse mukaan lukien, ei joudu kantamaan hänen olosuhteitaan koskettavia vastuita joihin ei pysty. Ja totta kai kaikkia järjestelmiä, systeemejä ja organisaatioita on johdettava parhaalla näyttöön perustuvalla tavalla, vai mitä oikein ehdotat?

Ihan turha liittää mua mihinkään new ageen tai uuspakanallisuuteen. Kummallakaan ei ole mitään tekemistä tieteellisen ja materialistisen maailmakuvan kanssa.

Hauskaa, miten suhtaudut tunteella ja kieltäen tekstiin jonka keskeisin sisältö oli nimenomaan se, että ihmiset suhtautuvat liian tunteella tosiseikkoihin ja kieltävät ne.

En liitä kirjoittamaasi new ageen ja uuspakanalliseen maailmankuvaan. Viittasin yleisellä tasolla moniin aloituksiin ja kommentteihin, joita tällä palstalla on ollut ja joissa toistuvat samat teemat yhä uudelleen ja uudelleen. Sen lisäksi minusta oli huvittavaa, että annoit ymmärtää ihmisen hyvinvoinnin syntyvän siitä kun häntä valvotaan kuin lasta, ja ilmeisesti hyväksyisit tällaisen lapsen position suhteessa valtaan myös itsellesi. Vai etkö sittenkään?

Haluaisitko avata lisää näitä parhaita näyttöön perustuvia tapoja johtaa systeemejä ja organisaatioita?

Missä voisin tutustua tähän näyttöön? Saisinko artikkeleja tai tutkimuksia linkkeinä, jotain hakusanoja joita hakemalla tutustua asiaan itse?

Ketkä olisivat mielestäsi soveltuvia johtamaan ja miten? Olen kiinnostunut kuulemaan maailmankuvastasi lisää.

40v myntineuvottelija, mies. 

Sosiaaliliberaali ateisti. 

Arvostan suomenuskon kulttuuriperintöä. 

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Minä uskon että Jeesus Kristus on Jumala ja raamattu on Jumalan sana. Uskon että Jumala on luonut meidät ja että tulemme vastaamaan jokaisesta sanomastamme sanastakin Hänelle, kun jonakin päivänä kirkkauden valtaistuimen edessä seisomme tuomiolla. Uskon että Jeesus Kristus on kuollut sen tähden että me syntiset, langenneet ihmiset voisimme anoa häneltä armoa ja jokainen joka kuolee tälle maailmalle ja sen himolle, uskoo Jeesuksen kuolleen syntiensä puolesta ja elää niin kuin Jeesus, eli Jumala tahtoo, hän saa iankaikkisen elämän.

Täyttä aivopesun tuottamaa soopaa tämäkin. Älä usko valheeseen, vaan kanna itse vastuu elämästäsi.

Juuri näinhän olen tekemässäkin! Olen henk. koht. vastuussa Jumalalleni kaikista tekemisistäni, ja sitä se Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa, että pitää lakata syntiä tekemästä, kuten Jeesus sen sanoi, olkaa täydelliset kuten minun isänikin taivaissa täydellinen on.

Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?

Erityisesti te joilla on suoraa vaikutusvaltaa vaikuttaa muiden elämään, miksi teitä kiinnostaa? Eritysesti sillon kun olette tekemässä päätöksiä, jotka heikentävät muiden asemaa, mutta eivät tule koskettaamaan itseänne?

Tai te jotka uskotte että jokaisella on vastuu omasta elämästään: olen useita kertoja todennut sen, että kun esimerkiksi työyhteisö voi huonosti, niin kukaan ei sitten lopulta ole kuitenkaan valmis tekemään mitään asiaa parantaakseen "koska mihinkään ei voi vaikuttaa" tai pelosta. Saati kun puhutaan vaikkapa poliitikkojen päätöksistä, jotka koskevat isoa ryhmää, niin sitä voidaan valittaa, mutta kukaan ei vaikkapa yksiselitteisesti kieltäydy toimenpiteistä.

Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?

Erityisesti te joilla on suoraa vaikutusvaltaa vaikuttaa muiden elämään, miksi teitä kiinnostaa? Eritysesti sillon kun olette tekemässä päätöksiä, jotka heikentävät muiden asemaa, mutta eivät tule koskettaamaan itseänne?

Tai te jotka uskotte että jokaisella on vastuu omasta elämästään: olen useita kertoja todennut sen, että kun esimerkiksi työyhteisö voi huonosti, niin kukaan ei sitten lopulta ole kuitenkaan valmis tekemään mitään asiaa parantaakseen "koska mihinkään ei voi vaikuttaa" tai pelosta. Saati kun puhutaan vaikkapa poliitikkojen päätöksistä, jotka koskevat isoa ryhmää, niin sitä voidaan valittaa, mutta kukaan ei vaikkapa yksiselitteisesti kieltäydy toimenpiteistä.

Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?

Tämä koska mielestäni olen aivan yhtä "järjetön" kuin muutkin. Välillä tuntuu, että muilla on jokin sellainen "tieto" joka itseltäni puuttuu, jokin "salaisuus" joka saa jatkamaan ja tekemään asioita, joita ihmiset ylipäätään tekevät. Vai miettiköö suurinosa edes näitä? Vai unohtavatko vain ajoittain?

Up!

Kukaan?

Jostakin syystäsyy näitä "saa" kysyä lapsilta, mutta jos aikuisilta kysytään, pidetään vähintäänkin tungettelevana tai tyhmänä.

Saatan ollakin tyhmä ei sillä, mutta mistä sitä sitten voisi tietää, jos ei kysymällä.

.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?

Erityisesti te joilla on suoraa vaikutusvaltaa vaikuttaa muiden elämään, miksi teitä kiinnostaa? Eritysesti sillon kun olette tekemässä päätöksiä, jotka heikentävät muiden asemaa, mutta eivät tule koskettaamaan itseänne?

Tai te jotka uskotte että jokaisella on vastuu omasta elämästään: olen useita kertoja todennut sen, että kun esimerkiksi työyhteisö voi huonosti, niin kukaan ei sitten lopulta ole kuitenkaan valmis tekemään mitään asiaa parantaakseen "koska mihinkään ei voi vaikuttaa" tai pelosta. Saati kun puhutaan vaikkapa poliitikkojen päätöksistä, jotka koskevat isoa ryhmää, niin sitä voidaan valittaa, mutta kukaan ei vaikkapa yksiselitteisesti kieltäydy toimenpiteistä.

Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?

En pyri toimimaan oikein jonkun palkkion (esim taivaspaikan) toivossa, vaan koska minusta on yksinkertaisesti väärin kohdella muita huonosti. Kultainen sääntöhän on tunnettu jo antiikin Kreikassa, vanhin maininta taitaa olla muinaisesta Egyptistä joten taitaa olla aika yleismaailmallinen periaate.

Uskon Jumalaan/Luojaan/Lähteeseen, josta virtaa elämä kaikkialle, kaikkiin olentoihin.

Uskon että meillä on sielu ja vielä sitä "korkeammalla" todellinen Minämme, joka on osa Jumalaa, mutta joka matkaa maailmankaikkeudessa kokemassa Elämää.

Uskon että meillä on persoonallisuus, ego, joka haluaa olla erillisyydessä, vastustaa sulautumista sieluun ja Ykseyteen takaisin.

Uskon jälleensyntymään, valaistumiseen. Lukemattomien inkarnaatioiden myötä persoonallisuus pikkuhiljaa avautuu kuulumaan sielun äänen ja lopulta sulautuu sieluunsa ja näin ihminen valaistuu. Eli tekee "Jeesukset". Eli Jeesus ei ollut mitenkään poikkeuksellinen "jumalan poika" vaan sama päämäärä on meillä kaikilla.

Muistan useita aikaisempia elämiäni tällä planeetalla ja tiedän eläneeni muilla planeetoilla. Maa-planeetta ei ole mun alkuperäinen koti, mutta tämänhetkinen se on.

Tärkeintä elämässä mielestäni on olla sekä myötätuntoinen kaikkia kohtaan että myöskin oppia kunnioittamaan ja arvostamaan itseä. Ja pyrkiä kultivoimaan itseä, tarkkailemaan egonsa toimintoja, reaktioita, kohtaamaan syvällä sisimmässään olevat haavat ja antaa niiden parantua, antaa anteeksi toisille ja itselle. Tärkeää on myös nauttia elämästä, olla välittämättä muiden mielipiteistä, arvostelusta, uskoa itseensä ja kannustaa muita.

M46

Edelliseen korjaus:

Uskon jälleensyntymään, valaistumiseen. Lukemattomien inkarnaatioiden myötä persoonallisuus pikkuhiljaa avautuu kuulemaan sielun äänen ja lopulta sulautuu sieluunsa ja näin ihminen valaistuu. Eli tekee "Jeesukset". Eli Jeesus ei ollut mitenkään poikkeuksellinen "jumalan poika" vaan sama päämäärä on meillä kaikilla.

Olen keski-ikäinen perheellinen naistoimihenkilö. Olen:

- uskonnoton, elämän takana ei ole mitään suurempaa voimaa, olemme osa sattumalta syntynyttä unversumia ja elämämme päättyy kuolemaan

-  elämällä ei ole erityistä tarkoitusta muuten kuin yksilötasolla, katson että ihmisen tehtävä on elää ja olla mahdollisimman hyvä ihminen, pitää huolta itseni lisäksi toisista ihmisistä ja maailmasta

- yksilöllä on vastuu omasta elämästään, kaikilla on joitakin tekijöitä joihin elämässä voi vaikuttaa vaika et voi vaikuttaa siihen mihin olosuhteisiin synnyt

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?

Erityisesti te joilla on suoraa vaikutusvaltaa vaikuttaa muiden elämään, miksi teitä kiinnostaa? Eritysesti sillon kun olette tekemässä päätöksiä, jotka heikentävät muiden asemaa, mutta eivät tule koskettaamaan itseänne?

Tai te jotka uskotte että jokaisella on vastuu omasta elämästään: olen useita kertoja todennut sen, että kun esimerkiksi työyhteisö voi huonosti, niin kukaan ei sitten lopulta ole kuitenkaan valmis tekemään mitään asiaa parantaakseen "koska mihinkään ei voi vaikuttaa" tai pelosta. Saati kun puhutaan vaikkapa poliitikkojen päätöksistä, jotka koskevat isoa ryhmää, niin sitä voidaan valittaa, mutta kukaan ei vaikkapa yksiselitteisesti kieltäydy toimenpiteistä.

Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?

Elämä itsessään motivoi, elämä on jännittävää ja maailma ja luonto on kiehtova paikka kaikkine ilmiöineen, eläimineen ja ihmisineen.

En nyt tarkkaan tiedä millaiseen päätöksentekoon tuossa viittaat mutta tällaisessa länsimaalaisessa päätöksenteossa on aina mukana kunkin yhteiskunnan normit ja säännökset ja useimmilla päätöksillä on yleensä sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Mielestäni päätöksiä tulisi tehdä mahdollisiimma  oikeudenmukaisesti ottaen huomioon lait, säädökset ja normit. Silti negatiiviset vaikutukset eivtä ole aina vältettävissä eikä kaikkia päätöksiä voida tehdä niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Itse pyrin vaikuttamaan esim. työyhteisössä positiivisesti, en ole hiljaa jos koen epäkohtia.

En koe että elämän lopussa olisi joku palkinto, elämä itsessään on se palkinto ja siksi se kannattaa elää joka hetkeä arvostaen. Se voi loppua milloin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?

Erityisesti te joilla on suoraa vaikutusvaltaa vaikuttaa muiden elämään, miksi teitä kiinnostaa? Eritysesti sillon kun olette tekemässä päätöksiä, jotka heikentävät muiden asemaa, mutta eivät tule koskettaamaan itseänne?

Tai te jotka uskotte että jokaisella on vastuu omasta elämästään: olen useita kertoja todennut sen, että kun esimerkiksi työyhteisö voi huonosti, niin kukaan ei sitten lopulta ole kuitenkaan valmis tekemään mitään asiaa parantaakseen "koska mihinkään ei voi vaikuttaa" tai pelosta. Saati kun puhutaan vaikkapa poliitikkojen päätöksistä, jotka koskevat isoa ryhmää, niin sitä voidaan valittaa, mutta kukaan ei vaikkapa yksiselitteisesti kieltäydy toimenpiteistä.

Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?

Elämä itsessään motivoi, elämä on jännittävää ja maailma ja luonto on kiehtova paikka kaikkine ilmiöineen, eläimineen ja ihmisineen.

En nyt tarkkaan tiedä millaiseen päätöksentekoon tuossa viittaat mutta tällaisessa länsimaalaisessa päätöksenteossa on aina mukana kunkin yhteiskunnan normit ja säännökset ja useimmilla päätöksillä on yleensä sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Mielestäni päätöksiä tulisi tehdä mahdollisiimma  oikeudenmukaisesti ottaen huomioon lait, säädökset ja normit. Silti negatiiviset vaikutukset eivtä ole aina vältettävissä eikä kaikkia päätöksiä voida tehdä niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Itse pyrin vaikuttamaan esim. työyhteisössä positiivisesti, en ole hiljaa jos koen epäkohtia.

En koe että elämän lopussa olisi joku palkinto, elämä itsessään on se palkinto ja siksi se kannattaa elää joka hetkeä arvostaen. Se voi loppua milloin tahansa.

Tietenkin useimmissa päätöksissä on haittoja ja hyötyjä, mutta väittäisin silti että on lähes yhtä paljon päätöksiä, jotka ovat vain ja ainoastaan järjettömiä sekä päättäjien, että puoltajien kannalta.

Esimerkiksi aktiivimalli. Mitä sillä halutaan säästää ja kenelle? Siitä ovat päättäneet elämänsä ehtoopuolella olevat henkilöt, joilla ei ole huolta huomisessa. Mitään lisäähän se ei tuo tässä hetkessä työssä käyville, saati työttömille. Näkemykseni mukaan kyseessä on ainoastaan kallis valtapeli, jolla ei ole pätevää syytä olemassa ololleen.

Tai ylipäätään se, että monet jotka sanovat kannattavansa yksilönvapautta, kannattavat kuitenkin holhoamispolitiikkaa esimerkiksi päihdelainsäädännössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?

Erityisesti te joilla on suoraa vaikutusvaltaa vaikuttaa muiden elämään, miksi teitä kiinnostaa? Eritysesti sillon kun olette tekemässä päätöksiä, jotka heikentävät muiden asemaa, mutta eivät tule koskettaamaan itseänne?

Tai te jotka uskotte että jokaisella on vastuu omasta elämästään: olen useita kertoja todennut sen, että kun esimerkiksi työyhteisö voi huonosti, niin kukaan ei sitten lopulta ole kuitenkaan valmis tekemään mitään asiaa parantaakseen "koska mihinkään ei voi vaikuttaa" tai pelosta. Saati kun puhutaan vaikkapa poliitikkojen päätöksistä, jotka koskevat isoa ryhmää, niin sitä voidaan valittaa, mutta kukaan ei vaikkapa yksiselitteisesti kieltäydy toimenpiteistä.

Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?

Elämä itsessään motivoi, elämä on jännittävää ja maailma ja luonto on kiehtova paikka kaikkine ilmiöineen, eläimineen ja ihmisineen.

En nyt tarkkaan tiedä millaiseen päätöksentekoon tuossa viittaat mutta tällaisessa länsimaalaisessa päätöksenteossa on aina mukana kunkin yhteiskunnan normit ja säännökset ja useimmilla päätöksillä on yleensä sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Mielestäni päätöksiä tulisi tehdä mahdollisiimma  oikeudenmukaisesti ottaen huomioon lait, säädökset ja normit. Silti negatiiviset vaikutukset eivtä ole aina vältettävissä eikä kaikkia päätöksiä voida tehdä niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Itse pyrin vaikuttamaan esim. työyhteisössä positiivisesti, en ole hiljaa jos koen epäkohtia.

En koe että elämän lopussa olisi joku palkinto, elämä itsessään on se palkinto ja siksi se kannattaa elää joka hetkeä arvostaen. Se voi loppua milloin tahansa.

Tietenkin useimmissa päätöksissä on haittoja ja hyötyjä, mutta väittäisin silti että on lähes yhtä paljon päätöksiä, jotka ovat vain ja ainoastaan järjettömiä sekä päättäjien, että puoltajien kannalta.

Esimerkiksi aktiivimalli. Mitä sillä halutaan säästää ja kenelle? Siitä ovat päättäneet elämänsä ehtoopuolella olevat henkilöt, joilla ei ole huolta huomisessa. Mitään lisäähän se ei tuo tässä hetkessä työssä käyville, saati työttömille. Näkemykseni mukaan kyseessä on ainoastaan kallis valtapeli, jolla ei ole pätevää syytä olemassa ololleen.

Tai ylipäätään se, että monet jotka sanovat kannattavansa yksilönvapautta, kannattavat kuitenkin holhoamispolitiikkaa esimerkiksi päihdelainsäädännössä.

Päihdelainsäädännössä on seikkoja  joita tehdään yksilönvapauden yli jotta heikommassa asemassa olevat tulevat suojelluksi eli esim. lapset. Ihan perusteltuja kompromisseja päätöksenteossa.

Eikä aktiivimalliakaan _kokonaisuudessaan vaikutuksiltaan_huonoksi voi katsoa ,vaikka _sinä_ niin ajatteletkin (ja miksi sanot että sen päätöksen ovat teheeet elämän ehtoopuolella olevat henkilät, sehän ei pidä lainkaan paikkaansa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?

Erityisesti te joilla on suoraa vaikutusvaltaa vaikuttaa muiden elämään, miksi teitä kiinnostaa? Eritysesti sillon kun olette tekemässä päätöksiä, jotka heikentävät muiden asemaa, mutta eivät tule koskettaamaan itseänne?

Tai te jotka uskotte että jokaisella on vastuu omasta elämästään: olen useita kertoja todennut sen, että kun esimerkiksi työyhteisö voi huonosti, niin kukaan ei sitten lopulta ole kuitenkaan valmis tekemään mitään asiaa parantaakseen "koska mihinkään ei voi vaikuttaa" tai pelosta. Saati kun puhutaan vaikkapa poliitikkojen päätöksistä, jotka koskevat isoa ryhmää, niin sitä voidaan valittaa, mutta kukaan ei vaikkapa yksiselitteisesti kieltäydy toimenpiteistä.

Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?

Elämä itsessään motivoi, elämä on jännittävää ja maailma ja luonto on kiehtova paikka kaikkine ilmiöineen, eläimineen ja ihmisineen.

En nyt tarkkaan tiedä millaiseen päätöksentekoon tuossa viittaat mutta tällaisessa länsimaalaisessa päätöksenteossa on aina mukana kunkin yhteiskunnan normit ja säännökset ja useimmilla päätöksillä on yleensä sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Mielestäni päätöksiä tulisi tehdä mahdollisiimma  oikeudenmukaisesti ottaen huomioon lait, säädökset ja normit. Silti negatiiviset vaikutukset eivtä ole aina vältettävissä eikä kaikkia päätöksiä voida tehdä niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Itse pyrin vaikuttamaan esim. työyhteisössä positiivisesti, en ole hiljaa jos koen epäkohtia.

En koe että elämän lopussa olisi joku palkinto, elämä itsessään on se palkinto ja siksi se kannattaa elää joka hetkeä arvostaen. Se voi loppua milloin tahansa.

Tietenkin useimmissa päätöksissä on haittoja ja hyötyjä, mutta väittäisin silti että on lähes yhtä paljon päätöksiä, jotka ovat vain ja ainoastaan järjettömiä sekä päättäjien, että puoltajien kannalta.

Esimerkiksi aktiivimalli. Mitä sillä halutaan säästää ja kenelle? Siitä ovat päättäneet elämänsä ehtoopuolella olevat henkilöt, joilla ei ole huolta huomisessa. Mitään lisäähän se ei tuo tässä hetkessä työssä käyville, saati työttömille. Näkemykseni mukaan kyseessä on ainoastaan kallis valtapeli, jolla ei ole pätevää syytä olemassa ololleen.

Tai ylipäätään se, että monet jotka sanovat kannattavansa yksilönvapautta, kannattavat kuitenkin holhoamispolitiikkaa esimerkiksi päihdelainsäädännössä.

Päihdelainsäädännössä on seikkoja  joita tehdään yksilönvapauden yli jotta heikommassa asemassa olevat tulevat suojelluksi eli esim. lapset. Ihan perusteltuja kompromisseja päätöksenteossa.

Eikä aktiivimalliakaan _kokonaisuudessaan vaikutuksiltaan_huonoksi voi katsoa ,vaikka _sinä_ niin ajatteletkin (ja miksi sanot että sen päätöksen ovat teheeet elämän ehtoopuolella olevat henkilät, sehän ei pidä lainkaan paikkaansa).

Jos päättäjien keski-ikä on lähemmäs 50+ niin kyllä se mun nähdäkseni sitä elämän loppupuolta on kirkkaasti ja monet aktiivimallin tiimoilta esiin tulleet poliitikot ovat jo eläkeiässä.

Halauaisin tietää, että mitä konkreettisia hyviä vaikutuksia sillä sitten pitäisi olla ja kenelle? Ihan yleisesti ottaen.

Onpa laaja kysymys. Tuostahan saisi esseen kirjoitettua, vaikea sitä on muutamalla lauseella järkevästi tiivistää o.O

Mutta lyhyesti sanotuna maailmankuvani hmm.... No ainakin olen tavallinen luterilainen, uskon Jumalaan jne, mutta en ole mikään himokristitty tai ravaa kirkossa viikottain. Se on enemmän semmoinen oman pään sisäinen asia, liiemmin muille asiaa kuuluttele.

Olen aika optismistinen ihminen. Minulla on syntymästäni saakka ollut enemmän tai vähemmän pieniä elämää haastavoittaneita vaivoja, ei mitään vakavia mutta sellaisia että tuovat elämään omaa pientä huomioonottamista. Kuulonalenemaa, keliakiaa, kaikkea pikkuvaivaa... Ajattelen kuitenkin loppuviimein optimistisesti, uskon siihen että asiat lopulta järjestyvät kuten niitten kuuluu, asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Ajattelen etten voi tietää mikä on Jumalan tarkoituksena kaikelle, joten siksi en voi ymmärtää miksi jotkut asiat järjestyvät suuntaan jota en toivoisi. Mutta ajattelen, että jokaisella asialla on tarkoituksensa - jopa kuolemalla, vaikkapa. Kuten se sanonta kuuluu, perhosen siipien havina voi aiheuttaa maapallon toisella puolella myrskyn - sanontahan se on vain, mutta sen tyyppiseen ketjuun ja kaikki vaikuttaa kaikkeen eli kaikella on merkitystä, siihen tällä viittaan. 

Uskon siihen että jokainen ihminen on syntyessään hyvä. Uskon myös siihen, että jokaisella, maailman kammottavimpiin tekoihinkin syyllistyneillä ihmisillä, on jotain hyvää sisimmässään. Kukaan ei ole läpeensä paha. 

Ajattelen nykyään usein, miten ihmeellinen on ihmisen elämä. Siinä voi olla niin monia, hyvin erilaisia vaiheita, ihminen voi ja usein kokee niin monenlaista elämää elämänsä aikana. Kun ajattelen vaikkapa 90 vuotiasta mummoani, mistä kaikesta hän onkaan selvinnyt ja mitä kaikkea onkaan kokenut. Maalaiselämästä kaupunkilaiseen, sotien ajasta rauhan aikaan. Maailman globalisaation myötä myös eri kulttuurien vaikutukset elämään. Ihmisten elämä on lopulta hyvin ihmeellinen asia. Olen omasta elämästäni alkanut huomaamaan että se kulkee viiden vuoden sykleissä - jokainen viisivuotisjakso on jollain tasolla hyvin erilainen, ikäänkuin eri "teemaa" kuin aiemmat. Aina on jotain uutta, elämä menee eteenpäin, asiat muuttuvat - mitä kaikkea saakaan sen ansiosta kokea. 

Saikohan kukana selkoa mun maailmankuvasta ja ajatuksistani, meni vähän lennokkaaksi ajatukset jo x) 

N26, bio- ja kemiantekniikan insinööri AMK - jos sillä ammatilla nyt mitään merkitystä tähän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?

Erityisesti te joilla on suoraa vaikutusvaltaa vaikuttaa muiden elämään, miksi teitä kiinnostaa? Eritysesti sillon kun olette tekemässä päätöksiä, jotka heikentävät muiden asemaa, mutta eivät tule koskettaamaan itseänne?

Tai te jotka uskotte että jokaisella on vastuu omasta elämästään: olen useita kertoja todennut sen, että kun esimerkiksi työyhteisö voi huonosti, niin kukaan ei sitten lopulta ole kuitenkaan valmis tekemään mitään asiaa parantaakseen "koska mihinkään ei voi vaikuttaa" tai pelosta. Saati kun puhutaan vaikkapa poliitikkojen päätöksistä, jotka koskevat isoa ryhmää, niin sitä voidaan valittaa, mutta kukaan ei vaikkapa yksiselitteisesti kieltäydy toimenpiteistä.

Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?

Elämä itsessään motivoi, elämä on jännittävää ja maailma ja luonto on kiehtova paikka kaikkine ilmiöineen, eläimineen ja ihmisineen.

En nyt tarkkaan tiedä millaiseen päätöksentekoon tuossa viittaat mutta tällaisessa länsimaalaisessa päätöksenteossa on aina mukana kunkin yhteiskunnan normit ja säännökset ja useimmilla päätöksillä on yleensä sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Mielestäni päätöksiä tulisi tehdä mahdollisiimma  oikeudenmukaisesti ottaen huomioon lait, säädökset ja normit. Silti negatiiviset vaikutukset eivtä ole aina vältettävissä eikä kaikkia päätöksiä voida tehdä niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Itse pyrin vaikuttamaan esim. työyhteisössä positiivisesti, en ole hiljaa jos koen epäkohtia.

En koe että elämän lopussa olisi joku palkinto, elämä itsessään on se palkinto ja siksi se kannattaa elää joka hetkeä arvostaen. Se voi loppua milloin tahansa.

Tietenkin useimmissa päätöksissä on haittoja ja hyötyjä, mutta väittäisin silti että on lähes yhtä paljon päätöksiä, jotka ovat vain ja ainoastaan järjettömiä sekä päättäjien, että puoltajien kannalta.

Esimerkiksi aktiivimalli. Mitä sillä halutaan säästää ja kenelle? Siitä ovat päättäneet elämänsä ehtoopuolella olevat henkilöt, joilla ei ole huolta huomisessa. Mitään lisäähän se ei tuo tässä hetkessä työssä käyville, saati työttömille. Näkemykseni mukaan kyseessä on ainoastaan kallis valtapeli, jolla ei ole pätevää syytä olemassa ololleen.

Tai ylipäätään se, että monet jotka sanovat kannattavansa yksilönvapautta, kannattavat kuitenkin holhoamispolitiikkaa esimerkiksi päihdelainsäädännössä.

Päihdelainsäädännössä on seikkoja  joita tehdään yksilönvapauden yli jotta heikommassa asemassa olevat tulevat suojelluksi eli esim. lapset. Ihan perusteltuja kompromisseja päätöksenteossa.

Eikä aktiivimalliakaan _kokonaisuudessaan vaikutuksiltaan_huonoksi voi katsoa ,vaikka _sinä_ niin ajatteletkin (ja miksi sanot että sen päätöksen ovat teheeet elämän ehtoopuolella olevat henkilät, sehän ei pidä lainkaan paikkaansa).

Jos päättäjien keski-ikä on lähemmäs 50+ niin kyllä se mun nähdäkseni sitä elämän loppupuolta on kirkkaasti ja monet aktiivimallin tiimoilta esiin tulleet poliitikot ovat jo eläkeiässä.

Halauaisin tietää, että mitä konkreettisia hyviä vaikutuksia sillä sitten pitäisi olla ja kenelle? Ihan yleisesti ottaen.

Valittujen kansanedustajien keski-ikä oli 47,18 v v2015. Eli se taitaa olla ihan hyvä otanta nuorista vanhoihin. Vai oletko sitä mieltä että päätöksiä saisi olla tekemässsä vain joukko alle 40-vuotiaita? Tällä esittämälläsi ikäkysymyksellä ei ole mitän tekemistä koko aktiivimallin säätämisen kanssa vaan sillä mitä puolueita ME suomalaiset olemme valtaan äänestäneet. OHIS ei kuulu tähän ketjuun oikeastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?

Erityisesti te joilla on suoraa vaikutusvaltaa vaikuttaa muiden elämään, miksi teitä kiinnostaa? Eritysesti sillon kun olette tekemässä päätöksiä, jotka heikentävät muiden asemaa, mutta eivät tule koskettaamaan itseänne?

Tai te jotka uskotte että jokaisella on vastuu omasta elämästään: olen useita kertoja todennut sen, että kun esimerkiksi työyhteisö voi huonosti, niin kukaan ei sitten lopulta ole kuitenkaan valmis tekemään mitään asiaa parantaakseen "koska mihinkään ei voi vaikuttaa" tai pelosta. Saati kun puhutaan vaikkapa poliitikkojen päätöksistä, jotka koskevat isoa ryhmää, niin sitä voidaan valittaa, mutta kukaan ei vaikkapa yksiselitteisesti kieltäydy toimenpiteistä.

Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?

Elämä itsessään motivoi, elämä on jännittävää ja maailma ja luonto on kiehtova paikka kaikkine ilmiöineen, eläimineen ja ihmisineen.

En nyt tarkkaan tiedä millaiseen päätöksentekoon tuossa viittaat mutta tällaisessa länsimaalaisessa päätöksenteossa on aina mukana kunkin yhteiskunnan normit ja säännökset ja useimmilla päätöksillä on yleensä sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Mielestäni päätöksiä tulisi tehdä mahdollisiimma  oikeudenmukaisesti ottaen huomioon lait, säädökset ja normit. Silti negatiiviset vaikutukset eivtä ole aina vältettävissä eikä kaikkia päätöksiä voida tehdä niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Itse pyrin vaikuttamaan esim. työyhteisössä positiivisesti, en ole hiljaa jos koen epäkohtia.

En koe että elämän lopussa olisi joku palkinto, elämä itsessään on se palkinto ja siksi se kannattaa elää joka hetkeä arvostaen. Se voi loppua milloin tahansa.

Tietenkin useimmissa päätöksissä on haittoja ja hyötyjä, mutta väittäisin silti että on lähes yhtä paljon päätöksiä, jotka ovat vain ja ainoastaan järjettömiä sekä päättäjien, että puoltajien kannalta.

Esimerkiksi aktiivimalli. Mitä sillä halutaan säästää ja kenelle? Siitä ovat päättäneet elämänsä ehtoopuolella olevat henkilöt, joilla ei ole huolta huomisessa. Mitään lisäähän se ei tuo tässä hetkessä työssä käyville, saati työttömille. Näkemykseni mukaan kyseessä on ainoastaan kallis valtapeli, jolla ei ole pätevää syytä olemassa ololleen.

Tai ylipäätään se, että monet jotka sanovat kannattavansa yksilönvapautta, kannattavat kuitenkin holhoamispolitiikkaa esimerkiksi päihdelainsäädännössä.

Päihdelainsäädännössä on seikkoja  joita tehdään yksilönvapauden yli jotta heikommassa asemassa olevat tulevat suojelluksi eli esim. lapset. Ihan perusteltuja kompromisseja päätöksenteossa.

Eikä aktiivimalliakaan _kokonaisuudessaan vaikutuksiltaan_huonoksi voi katsoa ,vaikka _sinä_ niin ajatteletkin (ja miksi sanot että sen päätöksen ovat teheeet elämän ehtoopuolella olevat henkilät, sehän ei pidä lainkaan paikkaansa).

Jos päättäjien keski-ikä on lähemmäs 50+ niin kyllä se mun nähdäkseni sitä elämän loppupuolta on kirkkaasti ja monet aktiivimallin tiimoilta esiin tulleet poliitikot ovat jo eläkeiässä.

Halauaisin tietää, että mitä konkreettisia hyviä vaikutuksia sillä sitten pitäisi olla ja kenelle? Ihan yleisesti ottaen.

Selvennetään nyt vielä. Tällä hetkellä aktiivimalli tarkoittaa sitä, että koska työtä ei ole työttömät laitetaan mahdollisuuksien mukaan kalleille, mutta työttömien kannalta hyödyttömille kurseille, jonka lisäksi tukea pyritään leikkaamaan mahdollisimman paljon. Koska aktivointimalliin kuuluu osana nämä kalliit kurssit, on vaikea nähdä miten tästä syntyisi säästöä. Sen sijaan tästä on hyötyä tietylle poliitikoille, joilla on kytköksiä kurssinjärjestäjiin. Eli toisin sanoen tuki vain siirretään köyhimmiltä rikkaimmille. _Ehkä_ tästä voi olla hyötyä joillekin pitkällä aikavälillä, mutta mitä ideaa ylipäätään on kahmia pieniä ropoja nyt jo rikkaille vanhuksille, joiden elinajan odote voi olla päivästä ehkä maksimissaan 20-30vuoteen? Vai elävätkö nämä ikuisesti?

Tai millainen maailmankatsomus on presidentillämme, joka pukkasi vauvan maailmaan ja valitsi silti työt lapsen edelle- tietäen että todennäköisyys hengissä selviämiseen edes presidenttikauden ajaksi on laskenut huomattavasti ilman onnettomuuksiakin ja lapsen äitikin voisi hyvin olla jo mummo?

Millainen edes on hyvä ihminen.