Lue keskustelun säännöt.
Millainen on maailmankuvasi?
13.02.2018 |
Mietitkö asiaa kuinka usein?
(Ja kuka olet, ikä, sukupuoli tms.)
Itse mietin omaa ja muiden maailmankuvaa ajoittain paljonkin, ikävä kyllä kyseessä on aihe, josta ei tunnu sopivalta kysyä tuntemattomilta bussipysäkillä.
Joten yritetään tätä kanavaa mielenkiinnosta ihmisten näkemyksiä kohtaan.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että muttamat hallitsee ja muut juoksee.
Siis se ei ole minun maailmankuvani vaan käsitykeni maaimankuvasta.
Minun maailmankuvani on oma valtakuntani. Olisko joku joskus heittänyt tällaisen ilmoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Liberaali, suvaitsevainen ja uskonnoton. Ihmisen omaan vastuuseen ja mahdollisuuksiin uskova.
Mikä on mielestäsi ihmisen vastuuta?
Uskotko että olemassa olosi päätyy kuoleman jälkeen?Uskon harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, että ihminen voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja omaan onnellisuuteensa. Mielestäni ihminen ei voi ulkoistaa omaa onneaan yhteiskunnan tai vaikka puolisonsa vastuulle.
Uskon, että kuoleman jälkeen henkeni ja tietoisuuteni lakkaa ja ruumiini maatuu osaksi luonnon kiertokulkua.
Omaan elämään vaikuttaminen edellyttää vapaata tahtoa. Mutta jos kuolemassa henkesi lakkaa olemasta eli henkesi on vain aivojesi synnyttämä sivutuote, kuinka sinulla silloin voi olla vapaa tahto?
Miksi tätä on alapeukutettu. Vapaatahto on todistettu harhaksi.
Minusta minulla on vapaa tahto eläessäni. Minulla on jopa vapaa tahto päättää oma elämäni milloin vain niin halutessani.
Sinun maailmakuvasi mukaan ei ole ja sinulla on täysi oikeus ajatella niin.
Mitähän järkeä on siinä, että toisten vastauksia on alapeukutettu? Eikö ego kestä sitä, että joku ajattelee eri tavalla? Vai itsellä ylipäänäs vain niin paha olla, että kouristuksenomaisesti on pakko alapeukuttaa, jotta saa edes sekuntiksi minänsä balanssiin? Surullista ja säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristillinen maailmankatsomus, konservatiivi mutta ymmärrän hyvin toisenlaisiakin ajatuksia. Tykkään keskustella syvällisiä ja olen paljon vääntänytkin asioista, mutta "kaikki on jo nähty" eli en jaksa kamalasti enää innostua perustelemaan mielipiteitäni. Ihan sama, jos joku ei halua ymmärtää, harvoin toisen ajatukset muutenkaan muuksi muuttuu vaikka omasta mielestäni perustelisin kuinka loistavasti ;) Ehkä kyynistymistäkin, tai mitä lie keski-ikäistymistä. Mietin aika ajoin asioita, toki ne on taustalla kaiken aikaa ja tiedostan elämässäni. Monet asiat on toisaalta ja toisaalta, mutta en kuitenkaan ajelehdi ollenkaan vaan päämäärä elämässä on selvä.
Akateeminen N44
Mikä sun päämäräsi sitten on?
Lopullinen päämäärä on tietty taivas. Tässä välissä on monenlaisiakin päämääriä, rakastaa Jumalaa yli kaiken ja itseään ja toisia terveellä tavalla, ja mitä kaikkea nämä isot asiat tarkoittaakaan. Käytännössä päämäärä on toteuttaa sitä tehtää (tehtäviä) minkä Hän on minulle tarkoittanut, ihmisenä, naisena, tyttärenä, vaimona, äitinä, työntekijänä, lähimmäisenä... Se on hyvää elämää, rakkautta on ympärillä ja rauhaa sydämessä <3
-Yksilöllä pitää olla vastuu itsestään.
-Vapaus tehdä mitä huvittaa pitää olla jokaisella, mutta se vapaus ei voi tapahtua toisten kustannuksella.
-Ihminen voi olla hyvä tai paha ja kaikkea siltä väliltä. Ikävät asiat ja suoranainen pahuus ovat ovat totisinta totta, eikä niiden kieltäminen tai ”always look at bright side of life”-henkinen teeskentely auta mitään. Pahuuden kanssa pitää pystyä elämään.
-Kaikki eivät koskaan tule olemaan tasa-arvoisia
-Köyhyys on yhteiskunnallisesta järjestelmästä riippumatta aina läsnä. Järjestelmällä voidaan kuitenkin vaikuttaa köyhyyden aiheuttamiin haittoihin yksilölle ja yhteisölle.
-Rakkaus ja läheiset tekevät elämästä paremman. Läheinen voi olla kuka tahansa toinen ihminen. Sosiaalinen kanssakäynti on ihmisen perustarve, jota pahimmatkin introvertit tarvitsevat. Yksinäisyys tappaa tai tekee hulluksi. Tämä ei tarkoita, ettei itsekseen olemisesta voisi nauttia.
-Uskonnot ovat 99,9999% varmuudella humpuukia. Mutta myönnän, että mahdollisuus on olemassa ja ihminen ei ole kaikkitietävä. Tieteen luonne on erehtyväinen.
-Elämässä pärjää, kun on röyhkeä. Vaatimaton saa vähemmän.
-Onnellisuus on ”riittävän” hyväksymistä. Onnea ei ole, jos ei ensin usko sen syntyvän jostain tietystä kokonaisuudesta. Tiedostamaton onni on tyhmyyttä (ei tajua jotain ja luulee kaiken olevan hyvin).
-Ihmisen ei kannattaisi tuhlata aikaa ongelmien ratkaisemiseen, vaan uuden luomiseen. Läpi historian, vain uudet ajatukset, ideat, keksinnöt ovat aidosti vieneet ihmiskuntaa eteenpäin.
Tässä mitä mieleen juolahti. Kyllä, olen kyyninen.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että muttamat hallitsee ja muut juoksee.
Siis se ei ole minun maailmankuvani vaan käsitykeni maaimankuvasta.
Minun maailmankuvani on oma valtakuntani. Olisko joku joskus heittänyt tällaisen ilmoille.
Mutta se että muut tekee työt ja muutamat keräävät voitot on värin. Se on todellisuutta, se ei ole mikään oman turvallisen mielen valtakunnan suurruhtinaan maalama mielikuva vaan se on totta.
Välillä haluaisin vain kieriä maassa ja syödä ruohoa. En kuitenkaan tee niin, koska se on tässä maailmassa hulluuden merkki.
Mutta en silti oikein ymmärrä ihmisten päämääriä ja tavoitteita.
Elän itse samalla tavalla kuin suurin osa ihmisistä Suomessa, mutta vain siksi etteivät läheiseni huolestuisi. Ikään kuin yritän imitoida sellaisen ihmisen mallia, jota tässä yhteiskunnassa pidetään normaalina.
Näen useat työt aivan tyhjänpäiväisinä ja ironista kyllä, niiden töiden joita pidän ihmisen kannalta turhimpina ovat arvostus ja palkkaus usein korkeimpia.
En usko että ihmisillä tai elämällä yleensäkään on tarkoitusta ja että se todennäköisesti tulee päätymään lopullisesti kuolemaan. Jollakin tasolla pidän kyllä mahdollisena, että ihmisten "minuus" voisi jatkua kuoleman jälkeenkin ja muodostua joissakin olosuhteissa uudelleen tänne tai muualle joko samana tai samankaltaisena. Eli "minuus" olisi jonkinlaista materiaa.
Kuitenkin ihmisen toiminta tuntuu olevan niin vahvasti sidottuna biologiaan, että esimerkiksi vapaatahto ei siltäkään kantilta tunnu mahdolliselta. Puhumattakaan siitä, että kun sanotaan että kukin eläköön tavallaan ja omatuntonsa mukaan, lähes kukaan ei tunnu tarkoittavan sitä oikeasti, kun mennään asioihin joita ihmiset mahdollisesti haluisivat, ainakaan jos ne eivät mahdu yhteiskunnan oletuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että muttamat hallitsee ja muut juoksee.
Siis se ei ole minun maailmankuvani vaan käsitykeni maaimankuvasta.
Minun maailmankuvani on oma valtakuntani. Olisko joku joskus heittänyt tällaisen ilmoille.
Mutta se että muut tekee työt ja muutamat keräävät voitot on värin. Se on todellisuutta, se ei ole mikään oman turvallisen mielen valtakunnan suurruhtinaan maalama mielikuva vaan se on totta.
Ja minkkkälainen maailmakuvan sitten jokseenkin tulisi olla, niin sellaiselle vakaalle pohjallle rakennettu kotimainen hirsitalo.
Mies77 kirjoitti:
Minä uskon että Jeesus Kristus on Jumala ja raamattu on Jumalan sana. Uskon että Jumala on luonut meidät ja että tulemme vastaamaan jokaisesta sanomastamme sanastakin Hänelle, kun jonakin päivänä kirkkauden valtaistuimen edessä seisomme tuomiolla. Uskon että Jeesus Kristus on kuollut sen tähden että me syntiset, langenneet ihmiset voisimme anoa häneltä armoa ja jokainen joka kuolee tälle maailmalle ja sen himolle, uskoo Jeesuksen kuolleen syntiensä puolesta ja elää niin kuin Jeesus, eli Jumala tahtoo, hän saa iankaikkisen elämän.
Muuten sanon että samaa mieltä ja aamen, mutta viimeiseen on pakko sanoa, että toista Jeesusta sinusta ei tule, vaikka kuinka tiristäisit. Jos tulisit täydelliseksi, mihin enää Jeesuksen ristintyötä tarvitsisit? Totta kai me kristityt yritetään tulla Jeesuksen kaltaisiksi, mutta se on suuruusharhaa ja kuvitelmaa, että siinä joku ihminen onnistuisi. Mutta juuri siksi Jeesus tuli <3 Hän tuli täydelliseksi, että mekin olisimme täydelliset. Emme omassa itsessämme, vaan kun otamme hänen uhrityönsä päällemme Pyhässä kasteessa ja uskomme että Hän todellakin on sovittanut kaikki syntimme ristillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?
Biologiaan pohjaavat motivaattorit, kuten kaikkia muitakin ihmisiä, uskonnosta riippumatta. Eivät jumaluskoisetkaan ole hyviä tai pahoja minkään muun takia kuin biologiansa, eivätkä pääosin elämällään myöskään tee mitään sen erilaisempaa kuin uskonnottomatkaan, satunnaisia hurahtajia lukuunottamatta, jotka sitten toteuttavat hurahdustaan eri tavoin, jotkut pommeja viritellen ja jotkut kuorossa laulaen.
Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?
Palkinto on usein omien lastensa hyvinvointi ja geeniensä levittäminen tehokkaasti. Jälkimmäistä ei suoraan ihminen edes ymmärrä motiivikseen, ennen kuin tajuaa, että jotakuinkin jokainen asia, josta mielihyvää saa, johtaa tuohon, ja jotakuinkin jokainen sitä vastaan sotiva toimi vastaavasti aiheuttaa mielipahaa.
Lastenkaan hyvinvointi ei silti selitä monien toimintaa, eritysiesesti jos niitä ei ole.
Materiaan ylenpalttinen kiintyminen ja haaliminen varmastikin juontaa biologiasta, mutta monelleko se on tietoista? Tai ainakin siinä määrin, että sitä joskus pysähtyisi ajattelemaan.
Lasten olemattomuus ei vaikuta siihen, että biologia painostaa ihmistä tekemään kaikkensa niiden eteen. Ensin hankkimiseen, sitten huolehtimiseen. Materian haaliminen on oiva tapa pitää huoli siitä, etteivät lapset nälkiinny tai kuole kylmään.
Vierailija kirjoitti:
-Yksilöllä pitää olla vastuu itsestään.
-Vapaus tehdä mitä huvittaa pitää olla jokaisella, mutta se vapaus ei voi tapahtua toisten kustannuksella.
-Ihminen voi olla hyvä tai paha ja kaikkea siltä väliltä. Ikävät asiat ja suoranainen pahuus ovat ovat totisinta totta, eikä niiden kieltäminen tai ”always look at bright side of life”-henkinen teeskentely auta mitään. Pahuuden kanssa pitää pystyä elämään.
-Kaikki eivät koskaan tule olemaan tasa-arvoisia
-Köyhyys on yhteiskunnallisesta järjestelmästä riippumatta aina läsnä. Järjestelmällä voidaan kuitenkin vaikuttaa köyhyyden aiheuttamiin haittoihin yksilölle ja yhteisölle.
-Rakkaus ja läheiset tekevät elämästä paremman. Läheinen voi olla kuka tahansa toinen ihminen. Sosiaalinen kanssakäynti on ihmisen perustarve, jota pahimmatkin introvertit tarvitsevat. Yksinäisyys tappaa tai tekee hulluksi. Tämä ei tarkoita, ettei itsekseen olemisesta voisi nauttia.
-Uskonnot ovat 99,9999% varmuudella humpuukia. Mutta myönnän, että mahdollisuus on olemassa ja ihminen ei ole kaikkitietävä. Tieteen luonne on erehtyväinen.
-Elämässä pärjää, kun on röyhkeä. Vaatimaton saa vähemmän.
-Onnellisuus on ”riittävän” hyväksymistä. Onnea ei ole, jos ei ensin usko sen syntyvän jostain tietystä kokonaisuudesta. Tiedostamaton onni on tyhmyyttä (ei tajua jotain ja luulee kaiken olevan hyvin).
-Ihmisen ei kannattaisi tuhlata aikaa ongelmien ratkaisemiseen, vaan uuden luomiseen. Läpi historian, vain uudet ajatukset, ideat, keksinnöt ovat aidosti vieneet ihmiskuntaa eteenpäin.Tässä mitä mieleen juolahti. Kyllä, olen kyyninen.
M36
Miksi sun mielestäsi ihmiskunnan sitten pitäisi mennä eteenpäin? Mikä merkitys sillä sulle on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieteellinen, materialistinen, humaani, synkkä.
En usko että ihmisiltä voi vaatia oikein mitään - se on empiirisesti osoitettu moneen kertaan, että ihmisistä harva toimii johdonmukaisesti itse tunnustamiensa periaatteiden mukaan. Uskon että yksilöiden valintojen varaan ei voi laskea mitään tärkeitä asioita, vaan ainoa toivo on järjestää maailma niin ettei sössimät ja piittaamattomuus pilaa mitään isoa keneltäkään.
Kulttuurisella tasolla olisi tärkeää korostaa nykyisen rationaalisuuteen, vapaaseen tahtoon, yksilönvastuuseen perustuvan ihmiskäsityksen sijaan sitä, että suhtauduttaisiin aikuisiinkin entistä enemmän niinkuin lapsiin: lempeydellä, myötätunnolla, kärsivällisyydellä, asettamalla tarpeelliset rajat jättämättä niitä valvomatta. Hyväksytään inhimillisyys, ei odoteta liikaa. Tunnustetaan että (tutkitusti!) ihmisen toimintaan ja valintoihin vaikuttavat hänen tilanteensa ja tunteensa moninkertaisesti järkeen verrattuna. Ja se, että meistä fiksuimmat ja koulutetuimmatkin ovat jatkuvasti niin harhojen vallassa että yksinkertaisilla päätöskaavoilla saataisiin (jälleen todistetusti) johdonmukaisesti aikaan paljon parempia päätöksiä kuin mihin maailman huippuasiantuntijat pystyvät. Ollaan rehellisiä rajoituksistamme, niin voidaan niistä huolimatta tehdä se todellinen parhaamme. Se odotus, että olisimme rationaalisia toimijoita ja yksilötasolla vastuussa hyvinvoinnistamme on vahingollinen ennen kaikkea koska se aiheuttaa häpeää ja itsepetosta sen sijaan että käyttäisimme niitä kykyjä joita meiltä oikeasti löytyy tilanteen ratkaisemiseksi parhain päin.
Laajemminkin ihmiskunnan suurin ongelma on se, ettei kyetä olemaan tunteistamme huolimatta rehellisiä. Tähän olisi tärkeää löytää nykyistä toimivampia ratkaisuja. Erityisesti koulutus ja media eivät tee nykyisellään oikein mitään tämän asian eteen, vaikka niistä on odotettu ja yritetty tehdä ratkaisua.
Inhimillisen hyvinvoinnin tulisi olla korkein arvo. Paljon saavutettaisiin jo sillä, että tästä päästäisiin yksimielisyyteen, jo nykyään tunnetuilla keinoilla saataisiin hyvinvointi moninkertaistettua jos niin haluttaisiin tehdä. Inhimillinen hyvinvointi on ainoa mahdollinen "elämän tarkoitus" koska se tekee elämästä itsetarkoituksellista.
Olen 32 ja nainen.
Ihan totta joo, mutta korkein arvo kuuluisi olla kaikenlaisten elävien olentojen kärsimyksen estäminen.
Tuota ei valitettavasti tule kovinkaan moni ymmärtämään. Valtavan asteroidin törmäyttäminen päin Maata olisi kaikkein humaanein toiminto ikinä.
Länsimaat pilaavat maansa, päästämällä muslimit maahan, sama kuin päästäisi ketut kanalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Liberaali, suvaitsevainen ja uskonnoton. Ihmisen omaan vastuuseen ja mahdollisuuksiin uskova.
Mikä on mielestäsi ihmisen vastuuta?
Uskotko että olemassa olosi päätyy kuoleman jälkeen?Uskon harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, että ihminen voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja omaan onnellisuuteensa. Mielestäni ihminen ei voi ulkoistaa omaa onneaan yhteiskunnan tai vaikka puolisonsa vastuulle.
Uskon, että kuoleman jälkeen henkeni ja tietoisuuteni lakkaa ja ruumiini maatuu osaksi luonnon kiertokulkua.
Omaan elämään vaikuttaminen edellyttää vapaata tahtoa. Mutta jos kuolemassa henkesi lakkaa olemasta eli henkesi on vain aivojesi synnyttämä sivutuote, kuinka sinulla silloin voi olla vapaa tahto?
Miksi tätä on alapeukutettu. Vapaatahto on todistettu harhaksi.
Minusta minulla on vapaa tahto eläessäni. Minulla on jopa vapaa tahto päättää oma elämäni milloin vain niin halutessani.
Sinun maailmakuvasi mukaan ei ole ja sinulla on täysi oikeus ajatella niin.
Joka ikinen sinun tekemä päätöksesi ja valintasi on vain seurausta kaikesta mitä olet aikaisemmin elämässäsi kokenut. Jos sinulla muka olisi vapaatahto, mikset valitse nyt että tahdot nyt tunnin päästä lähteä juoksemaan 20 kilometriä? Koska et voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieteellinen, materialistinen, humaani, synkkä.
En usko että ihmisiltä voi vaatia oikein mitään - se on empiirisesti osoitettu moneen kertaan, että ihmisistä harva toimii johdonmukaisesti itse tunnustamiensa periaatteiden mukaan. Uskon että yksilöiden valintojen varaan ei voi laskea mitään tärkeitä asioita, vaan ainoa toivo on järjestää maailma niin ettei sössimät ja piittaamattomuus pilaa mitään isoa keneltäkään.
Kulttuurisella tasolla olisi tärkeää korostaa nykyisen rationaalisuuteen, vapaaseen tahtoon, yksilönvastuuseen perustuvan ihmiskäsityksen sijaan sitä, että suhtauduttaisiin aikuisiinkin entistä enemmän niinkuin lapsiin: lempeydellä, myötätunnolla, kärsivällisyydellä, asettamalla tarpeelliset rajat jättämättä niitä valvomatta. Hyväksytään inhimillisyys, ei odoteta liikaa. Tunnustetaan että (tutkitusti!) ihmisen toimintaan ja valintoihin vaikuttavat hänen tilanteensa ja tunteensa moninkertaisesti järkeen verrattuna. Ja se, että meistä fiksuimmat ja koulutetuimmatkin ovat jatkuvasti niin harhojen vallassa että yksinkertaisilla päätöskaavoilla saataisiin (jälleen todistetusti) johdonmukaisesti aikaan paljon parempia päätöksiä kuin mihin maailman huippuasiantuntijat pystyvät. Ollaan rehellisiä rajoituksistamme, niin voidaan niistä huolimatta tehdä se todellinen parhaamme. Se odotus, että olisimme rationaalisia toimijoita ja yksilötasolla vastuussa hyvinvoinnistamme on vahingollinen ennen kaikkea koska se aiheuttaa häpeää ja itsepetosta sen sijaan että käyttäisimme niitä kykyjä joita meiltä oikeasti löytyy tilanteen ratkaisemiseksi parhain päin.
Laajemminkin ihmiskunnan suurin ongelma on se, ettei kyetä olemaan tunteistamme huolimatta rehellisiä. Tähän olisi tärkeää löytää nykyistä toimivampia ratkaisuja. Erityisesti koulutus ja media eivät tee nykyisellään oikein mitään tämän asian eteen, vaikka niistä on odotettu ja yritetty tehdä ratkaisua.
Inhimillisen hyvinvoinnin tulisi olla korkein arvo. Paljon saavutettaisiin jo sillä, että tästä päästäisiin yksimielisyyteen, jo nykyään tunnetuilla keinoilla saataisiin hyvinvointi moninkertaistettua jos niin haluttaisiin tehdä. Inhimillinen hyvinvointi on ainoa mahdollinen "elämän tarkoitus" koska se tekee elämästä itsetarkoituksellista.
Olen 32 ja nainen.
Ihan totta joo, mutta korkein arvo kuuluisi olla kaikenlaisten elävien olentojen kärsimyksen estäminen.
Tuota ei valitettavasti tule kovinkaan moni ymmärtämään. Valtavan asteroidin törmäyttäminen päin Maata olisi kaikkein humaanein toiminto ikinä.
Niin vaikka noin yksinkertainen oivallus olikin. Ihmiset eivät ehkä osaa hahmottaa kuinka kaikki heidän toisille aiheuttamansa paha kaatuu dominopalikoiden lailla omaan niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette usko jumalaan, mikä teitä motivoi tässä elämässä ja miksi?
Biologiaan pohjaavat motivaattorit, kuten kaikkia muitakin ihmisiä, uskonnosta riippumatta. Eivät jumaluskoisetkaan ole hyviä tai pahoja minkään muun takia kuin biologiansa, eivätkä pääosin elämällään myöskään tee mitään sen erilaisempaa kuin uskonnottomatkaan, satunnaisia hurahtajia lukuunottamatta, jotka sitten toteuttavat hurahdustaan eri tavoin, jotkut pommeja viritellen ja jotkut kuorossa laulaen.
Jos ei usko kuoleman jälkeiseenkään, niin mikä saa suurimman osan käyttäyttymään niin kuin lopussa odottaisi joku palkinto?
Palkinto on usein omien lastensa hyvinvointi ja geeniensä levittäminen tehokkaasti. Jälkimmäistä ei suoraan ihminen edes ymmärrä motiivikseen, ennen kuin tajuaa, että jotakuinkin jokainen asia, josta mielihyvää saa, johtaa tuohon, ja jotakuinkin jokainen sitä vastaan sotiva toimi vastaavasti aiheuttaa mielipahaa.
Lastenkaan hyvinvointi ei silti selitä monien toimintaa, eritysiesesti jos niitä ei ole.
Materiaan ylenpalttinen kiintyminen ja haaliminen varmastikin juontaa biologiasta, mutta monelleko se on tietoista? Tai ainakin siinä määrin, että sitä joskus pysähtyisi ajattelemaan.
Lasten olemattomuus ei vaikuta siihen, että biologia painostaa ihmistä tekemään kaikkensa niiden eteen. Ensin hankkimiseen, sitten huolehtimiseen. Materian haaliminen on oiva tapa pitää huoli siitä, etteivät lapset nälkiinny tai kuole kylmään.
Milloinhan sen biologisen kellon viimeistään kuuluisi alkaa kilkattamaan, vai olenko "sairas" ja epäluonnollinen epänainen?
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Liberaali, suvaitsevainen ja uskonnoton. Ihmisen omaan vastuuseen ja mahdollisuuksiin uskova.
Mikä on mielestäsi ihmisen vastuuta?
Uskotko että olemassa olosi päätyy kuoleman jälkeen?Uskon harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, että ihminen voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja omaan onnellisuuteensa. Mielestäni ihminen ei voi ulkoistaa omaa onneaan yhteiskunnan tai vaikka puolisonsa vastuulle.
Uskon, että kuoleman jälkeen henkeni ja tietoisuuteni lakkaa ja ruumiini maatuu osaksi luonnon kiertokulkua.
Omaan elämään vaikuttaminen edellyttää vapaata tahtoa. Mutta jos kuolemassa henkesi lakkaa olemasta eli henkesi on vain aivojesi synnyttämä sivutuote, kuinka sinulla silloin voi olla vapaa tahto?
Miksi tätä on alapeukutettu. Vapaatahto on todistettu harhaksi.
Minusta minulla on vapaa tahto eläessäni. Minulla on jopa vapaa tahto päättää oma elämäni milloin vain niin halutessani.
Sinun maailmakuvasi mukaan ei ole ja sinulla on täysi oikeus ajatella niin.
Joka ikinen sinun tekemä päätöksesi ja valintasi on vain seurausta kaikesta mitä olet aikaisemmin elämässäsi kokenut. Jos sinulla muka olisi vapaatahto, mikset valitse nyt että tahdot nyt tunnin päästä lähteä juoksemaan 20 kilometriä? Koska et voi.
Minulla on vapaa tahto olla tekemättä niin. Voin myös tahtoa asioita, joita en voi saavuttaa ja silti minulla on vapaus tahtoa. Itse asiassa mikään ei estä minua lähtemästä tunnin päästä 20 kilometrin juoksulenkille. Tiedän kuitenkin seuraukset, joten se ei kannata. Vähän kuin että minulla on täysi vapaus vetää nyt perskännit, mutta tiedän siitä olevan seurauksia. Se ei kuitenkaan estä vapaata tahtoani.
Noh, tämä on tällaista mihinkään vievää saivartelua.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Minä uskon että Jeesus Kristus on Jumala ja raamattu on Jumalan sana. Uskon että Jumala on luonut meidät ja että tulemme vastaamaan jokaisesta sanomastamme sanastakin Hänelle, kun jonakin päivänä kirkkauden valtaistuimen edessä seisomme tuomiolla. Uskon että Jeesus Kristus on kuollut sen tähden että me syntiset, langenneet ihmiset voisimme anoa häneltä armoa ja jokainen joka kuolee tälle maailmalle ja sen himolle, uskoo Jeesuksen kuolleen syntiensä puolesta ja elää niin kuin Jeesus, eli Jumala tahtoo, hän saa iankaikkisen elämän.
Muuten sanon että samaa mieltä ja aamen, mutta viimeiseen on pakko sanoa, että toista Jeesusta sinusta ei tule, vaikka kuinka tiristäisit. Jos tulisit täydelliseksi, mihin enää Jeesuksen ristintyötä tarvitsisit? Totta kai me kristityt yritetään tulla Jeesuksen kaltaisiksi, mutta se on suuruusharhaa ja kuvitelmaa, että siinä joku ihminen onnistuisi. Mutta juuri siksi Jeesus tuli <3 Hän tuli täydelliseksi, että mekin olisimme täydelliset. Emme omassa itsessämme, vaan kun otamme hänen uhrityönsä päällemme Pyhässä kasteessa ja uskomme että Hän todellakin on sovittanut kaikki syntimme ristillä.
Kenelle hänet uhrattiin?
Suren joka päivä sitä että maailma on joutunut kapitalistien käsiin. Mikään muu ei meinaa kuin raha.
YLE uutisetkin piilomarkkinoi uutisissaan kuluttamisen autuutta, olipa se sitten jutut "tammikuussa kannattaa ostaa etelänmatkoja", " ihmiset ovat jälleen alkaneet uskaltaa kuluttaa", "ihmiset ovat menneet joukolla alennusmyynteihin".
Ilmastomuutoksesta pauhataan, mutta media ei osallistu millään tavalla ilmastonvastaiseen taisteluun. Piilomarkkinoidaan "lifestyleä", joka perustuu ostamiselle.
Itse olen alkanut minimalistista elämää viettämään ja olen terveempi ja onnellisempi kuin koskaan!
Johan oli tulkinta.