Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla tehdä lapsia, kun pelkään että kaikki jää minun vastuulleni.
13.02.2018 |
Mies haluaisi lapsia jossain vaiheessa, mutta en ole aivan vakuuttunut ymmärtääkö hän, mitä se oikeasti vaatii myös häneltä.
Olisi ihana saada oma lapsi, mutta en halua olla se, joka hoitaa yksin kaikki käytännön asiat ja huolehtii aikataulut, ruoka-ajat, lääkärit, vaatteet jne. Ja mies sitten tarvittaessa "auttelee", että "äitikin saa omaa aikaa".
Ikää meillä on 33, joten hirveän montaa vuotta ei jouda ajattelemaan, mutta toistaiseksi lapsiasiat ovat jäissä. Olen hyvin itsenäinen ja omaa rauhaa rakastava ihminen, ja jotta voisin olla hyvä vanhempi, myös toisen pitää osallistua tasapuolisesti lapsen hoitoon.
Mies on myös sitä mieltä, että minä olen se, joka jäisi lapsen kanssa kotiin 2-3 vuodeksi, sillä hänellä on niin paljon paremmat tulot. Itselläni on perheen elättämiseen liian pienet tulot, mutta työni taidealalla on harrastukseni ja intohimoni, juuri sitä mihin kouluttauduin. Saan siitä valtavasti sisältöä elämääni. Tuli tosi surullinen olo, että pitäisi luopua siitä.
Mies kyllä jollain tasolla toki ymmärtää, että lapsessa on iso vastuu ja se sitoo paljon. Mutta silti epäilen. En halua olla tilanteessa, jossa hoidan pientä vauvaa ja vielä aikuisvauvaa yksin. Tai että mies vain auttelee, mutta itse organisoin ja huolehdin kaikesta viine kädessä.
Voinko ikinä saada perhettä, kun en halua ryhtyä siihen rooliin, vaan haluan aidosti tasapuolisen työnjaon?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Makaat siis kotona ja loisit, sekä aiot kyniä miehesi erossa?
Upea nainen ja mikä roolimalli lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama asia jotka kertoo kannattaako hankkia lasta miehen kanssa.
-millainen rooli miehen vanhemmilla on? Passaako äiti, osallistuuko isä? Jos anoppi on kodissa vetovastuussa ja isä löhöää sohvalla, 👎.
-roskis täyttyy, viekö mies roskapussin ilman ohjeistamista roskikseen?
-Tyhjentääkö tiskikoneen kun huomaa sen pesseen?
-tulette töistä kotiin kaupan kautta, meneekö suoraan sohvalle/tietokoneelle, koska hänen tarvitsee nollautua, ihan sama vaikka ostokset pitää laittaa pakkaseen tai jääkaappiin?
-olette lapsiperheessä kylässä, osoittaako lapsille huomiota, leikkiikö tai jutteleeko lasten kanssa vai keskittyykö jutteleen vai aikuisten kanssa?
-TÄRKEIN! Kun puhutte asiasta, miten ajattelee että jaatte kotityöt kun olet kotona vauvan kanssa? Lipsahteleeko kertaakaan, että ne kuuluisi sinulle koska olet "vaan" kotona?
-keskustelkaa myös miten saatte rahat riittämään vai meneekö tilanne siihen että hän odottaa sun laittavan yhtä paljon rahaa yhä vaikka yhteisen lapsenne vuoksi tulosi vähenevät radikaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Miks te ette vaan merkkaa niitä vaatteita ja taas mies pystyy osallistumaan.
En hankkisi lapsia tuossa tilanteessa. Sinulla on hyvä parisuhde ja työ, josta nautit. Kuvailet elämääsi sisällökkääksi ja antoisaksi. Se on enemmän kuin useimmilla. Miksi keikuttaa venettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole valmis laittamaan työuraasi sivuun 2-3 vuodeksi lapsen takia, ei varmaan kannata hankkia ollenkaan. Jos todella lasta haluaa, ei tuollaista tarvitse edes miettiä. Lapsen vuoksi on valmis tekemään isompiakin uhrauksia kuin työelämän sivuun laitto muutaman vuoden ajaksi.
Miksi se työura pitäisi laittaa sivuun 2-3 vuodeksi?
Lapsen voi laittaa hoitoon aiemmin ja jos naisen palkalla ei elätetä koko perhettä eikä säästöjä, niin molemmat töihin.
Mä en yhtään ihmettele, että syntyvyys laskee laskemistaan, kun näitä juttuja lukee. Ja siitäkin syyllistetään naisia ja heidän itsekkyyttään ja haluttomuuttaan ottaa automaattisesti päävastuu perheestä, ja jättää omat tarpeet ja tavoitteet syrjään hyvillä mielin. Yhä harvempi nykynainen siihen enää haluaa suostua.
Luepas se ap:n aloitus uudestaan. Ap:n mies on sitä mieltä, että ap on se, joka jää kotiin 2-3 vuodeksi, koska miehellä suuremmat tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Makaat siis kotona ja loisit, sekä aiot kyniä miehesi erossa?
Upea nainen ja mikä roolimalli lapsillesi.
Olen töissä. Vien lapset päiväkotiin, haen päiväkodista. Mies tekee pitkää päivää tai on työmatkoilla. Ruokaostokset hoidan kerran viikossa joko lasten kanssa tai yksin jos mies sattuu olemaan kotona. Hoidan neuvolat/lääkärit. Raahaan kirjastosta lastenkirjoja jotka luen iltaisin lapsille kun miestä ei kiinnosta lukea. Teen ruoat, pesen pyykit, siivoan kodin, hoidan pihatyöt. Harvassa on ne minuutit kun ehdin loisia.
Teille varmaan toimisi sellainen, että kun imetys helpottuu niin saisit illalla tehdä töitä, alkuun tunti-pari pari kertaa viikossa ja sittenhän sitä voi kasvattaa. Lapsi 2-vuotiaana vaikkapa osapäivähoitoon ja 3-vuotiaana kokopäivähoitoon. Jos siis molemmat haluatte lapsen, joka on ensimmäiset vuodet kotihoidossa ja kutakuinkin jonkinlaisen tuloason. Mutta tuohon täytyisi miehen lupautua. Jos lupautuu ja et usko, niin miksi et usko? Koska se on mies? Onko muuten jotenkin lasten kanssa kankea? Vastuuntunnoton?
Minä ajattelin ennen lasta, että ihan yhtä hyvin voisi mies jäädä kotiin kun lapsi on pari kuukautta, mutta tulotason vuoksi sitä ei harkittu. No, kun raskaus eteni ja vauva syntyi, niin ajatukset muuttuivat ja en olisi pystynyt synnytyksen ja imetysten jälkeen niin tekemään, vaikka se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Tarkoitan vain sanoa, että vauvaan sitoutuminen voi tuntuakin helpolta ja luonnolliselta, tai sitten ei. Mutta mielestäni lasta ei kannata tehdä, jos vuosikin kotona oloa tuntuisi olevan itselle liikaa, näin ei kuitenkaan kuulosta olevan kohdallasi.
Mutta vaikka se helpolta tuntui, niin minäkin palasin sorvin ääreen, eli tein etätyönä omaa työtä muutaman kerran viikossa pari tuntia kerrallaan. Joku toinen mamma menee jumppaan. Työt aloitin tuolla tavalla pari tuntia kerrallaan, kun lapsi oli n. 3kk vanha. Ja isä oli hoitanut, googlettanut nukuttamiskeinoja, vaihtanut vaippaa siihen asti siinä missä minäkin, mutta toki vain iltaisin kun tuli töistä.
Mutta se mikä tässä on erona, on se etten edes koskaan epäillyt etteikö mies hoitaisi lasta, ettenkö voisi tehdä töitä iltaisin. Joten lienee paikallaan miettiä, miksi et luota mieheen. Jos tuntuu että perustat mielipiteen vain lähipiiriin, niin annan vinkin, jos haluat jakaa hoitovastuuta, niin kannattaa aloittaa se mahdollisimman aikaisin. Mitä myöhemmin mies ottaa vastuuta, sen epäluonnollisemmalta se hänestä tuntuu. Tarkoitan vain, että on äitejä jotka itse selvittävät kaiken lapseen liittyvän, ivaavat alusta asti miehen tapaa pidellä vauvaa, antavat isän viettää hänen kanssa kahden aikaa vasta puolivuotiaana, jos silloinkaan. Ei silloin mies voi mitenkään samalla tavalla asennoitua lapsensa hoitoon, kuin jos olisi itse joutunut selvittämään vatsakivun syitä, pullolle opetusta (tämäkin voi olla täysin miehen vastuulla), miten kuukauden vanha rauhoittuu parhaiten jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Miks te ette vaan merkkaa niitä vaatteita ja taas mies pystyy osallistumaan.
Yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole valmis laittamaan työuraasi sivuun 2-3 vuodeksi lapsen takia, ei varmaan kannata hankkia ollenkaan. Jos todella lasta haluaa, ei tuollaista tarvitse edes miettiä. Lapsen vuoksi on valmis tekemään isompiakin uhrauksia kuin työelämän sivuun laitto muutaman vuoden ajaksi.
Miksi se työura pitäisi laittaa sivuun 2-3 vuodeksi?
Lapsen voi laittaa hoitoon aiemmin ja jos naisen palkalla ei elätetä koko perhettä eikä säästöjä, niin molemmat töihin.
Mä en yhtään ihmettele, että syntyvyys laskee laskemistaan, kun näitä juttuja lukee. Ja siitäkin syyllistetään naisia ja heidän itsekkyyttään ja haluttomuuttaan ottaa automaattisesti päävastuu perheestä, ja jättää omat tarpeet ja tavoitteet syrjään hyvillä mielin. Yhä harvempi nykynainen siihen enää haluaa suostua.
Sinänsä olen samaa mieltä, että naisen tulisi rohkeammin jättää lasten- ja kodinhoito miehelle ja palata itse työelämään. Sitähän hallituskin ajaa takaa... Miksi sen ihan oikeasti pitäisi olla aina mies, joka on töissä, ja nainen, joka jää kotiin? Tämähän on selkeästi ennakko-oletus ja kaikki muu on poikkeus. Naiset, ottakaa itseänne niskasta kiinni älkääkä alistuko tuollaiseen! Pitäkää kiinni työelämästä ja sen sosiaalisista ympyröistä älkääkä jumittuko ja erakoituko kotihiiriksi! Arjen pystyy pyörittämään myös teidän palkallanne - ei ehkä yhtä hyvin kuin miehen mahdollisesti muhkeammalla palkalla, mutta toisaalta sehän on vain väliaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Miks te ette vaan merkkaa niitä vaatteita ja taas mies pystyy osallistumaan.
Yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä...
No eikös se aita rakenneta seiväs kerrallaan, mies ei tee ja perustelee sillä, että on hankalaa.
Hankaluus poistetaan niin miehen verukkeelta / syyltä putoaa pohja, joten ilman riitoja mies voi osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Miks te ette vaan merkkaa niitä vaatteita ja taas mies pystyy osallistumaan.
Suurin osa onkin merkattu päiväkodissa kun ovat ja luulisi erottavan onko kyseessä pienen vai ison tytön vaate vai sen ainokaisen pojan. Olen jopa merkannut vaatekaappiin mihin mikäkin vaate kuuluu. Mutta ei ole tuottanut tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Makaat siis kotona ja loisit, sekä aiot kyniä miehesi erossa?
Upea nainen ja mikä roolimalli lapsillesi.
Taas näitä upeita ihmisiä, jotka kuvittelee että lapsenhoito on vaan kotona makaamista ja loisimista.
Kertoo, ettet tiedä vit*tuakaan lastenhoitamisesta.
Edellinen tyyppi -> ymmärrän että sua pistää tuo mieslapsen hoitaminen, mulla kans olisi niin helpompaa, sama 24/7 vastuu olisi, mutta muut osa-alueet helpottaisi urakalla. Mutta yhä yhdessä koska ainakin vielä suhteellisen hyvä isä, vaikka illalla pitää muistuttaa aikuista miestä miten lapsi on tärkeämpi kuin tietokoneen automainokset (ja ei, ei olla vaihtamassa. Katselee huvikseen ja lopuksi kiukuttelee miten haluaisi jo uuden auton).
Äläkä ota päämääräksi nyhtää erossa miestä rahoistaan, parempi lapsille että olette suhteellisen hyvissä väleissä. Otat laillisen osasi ja taakse poistu viettämään helpompaa elämää kun ei tarvitse enää miestä hoitaa lasten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja et selvästi edes halua lapsia, jos tuollaista mietit.
Miten niin?
Onko vaatimus hoitovastuun jakamisesta kohtuuton?
Kuinkahan moni mies on oikeadti miettinyt, mitä tapahtuu jos puolisolle käy jotain. Siis ennen lasten hankkimista.
Ajatteletko yhtään lasta tässä? Jos se isä ei suostu sitä jakamaan, eikä ap halua kestää äitiyden vaatimuksia yksin (vain nuijat naiset haluaa), vtun juntti, niin kuka kärsii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
"Jäämme lasten kanssa voitolle"??????? Tajuatko, etteivät lapset erossa mitään saa, josta pääsevät voitolle, vaan ainoastaan sinä, ahne bitch.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Miks te ette vaan merkkaa niitä vaatteita ja taas mies pystyy osallistumaan.
Suurin osa onkin merkattu päiväkodissa kun ovat ja luulisi erottavan onko kyseessä pienen vai ison tytön vaate vai sen ainokaisen pojan. Olen jopa merkannut vaatekaappiin mihin mikäkin vaate kuuluu. Mutta ei ole tuottanut tulosta.
Voi apua inhottava lusmumies :(
Mitä tapahtuu jos et vaan tee jotain, vaikka just niitä pyykkejä? Tai et pariin päivään vaan tee ruokaa?
Jos lähdet vaikka lasten kanssa luistelemaan ja sanot miehelle, että tullaan tunnin päästä syömään voit tehdä vaikka jauhelihakastikkeen ja keittää perunat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Makaat siis kotona ja loisit, sekä aiot kyniä miehesi erossa?
Upea nainen ja mikä roolimalli lapsillesi.
Taas näitä upeita ihmisiä, jotka kuvittelee että lapsenhoito on vaan kotona makaamista ja loisimista.
Kertoo, ettet tiedä vit*tuakaan lastenhoitamisesta.
Edellinen tyyppi -> ymmärrän että sua pistää tuo mieslapsen hoitaminen, mulla kans olisi niin helpompaa, sama 24/7 vastuu olisi, mutta muut osa-alueet helpottaisi urakalla. Mutta yhä yhdessä koska ainakin vielä suhteellisen hyvä isä, vaikka illalla pitää muistuttaa aikuista miestä miten lapsi on tärkeämpi kuin tietokoneen automainokset (ja ei, ei olla vaihtamassa. Katselee huvikseen ja lopuksi kiukuttelee miten haluaisi jo uuden auton).
Äläkä ota päämääräksi nyhtää erossa miestä rahoistaan, parempi lapsille että olette suhteellisen hyvissä väleissä. Otat laillisen osasi ja taakse poistu viettämään helpompaa elämää kun ei tarvitse enää miestä hoitaa lasten lisäksi.
Tarkoitus ei ole missään tapauksessa nyhtää miestä vaan ottaa se puolet mikä minulle/lapsille kuuluu. Ja haluan, että lapset saavat olla hyvissä väleissä isänsä kanssa jos haluavat vaikkei meidän juttu toiminutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Miks te ette vaan merkkaa niitä vaatteita ja taas mies pystyy osallistumaan.
Yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä...
No eikös se aita rakenneta seiväs kerrallaan, mies ei tee ja perustelee sillä, että on hankalaa.
Hankaluus poistetaan niin miehen verukkeelta / syyltä putoaa pohja, joten ilman riitoja mies voi osallistua.
Entä lasten kasvaessa, kun vaatteita kierrätetään ka osa on ehkä hankittu kirpparilta ja nimikoitu valmiiksi... Minne se uusin nimi laitetaan? Ja kuka jaksaa pyöritellä joka vaatekappaleesta kaikkien nimet esille? Saati "ylläpitää" noita nimikointeja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Makaat siis kotona ja loisit, sekä aiot kyniä miehesi erossa?
Upea nainen ja mikä roolimalli lapsillesi.
Taas näitä upeita ihmisiä, jotka kuvittelee että lapsenhoito on vaan kotona makaamista ja loisimista.
Kertoo, ettet tiedä vit*tuakaan lastenhoitamisesta.
Edellinen tyyppi -> ymmärrän että sua pistää tuo mieslapsen hoitaminen, mulla kans olisi niin helpompaa, sama 24/7 vastuu olisi, mutta muut osa-alueet helpottaisi urakalla. Mutta yhä yhdessä koska ainakin vielä suhteellisen hyvä isä, vaikka illalla pitää muistuttaa aikuista miestä miten lapsi on tärkeämpi kuin tietokoneen automainokset (ja ei, ei olla vaihtamassa. Katselee huvikseen ja lopuksi kiukuttelee miten haluaisi jo uuden auton).
Äläkä ota päämääräksi nyhtää erossa miestä rahoistaan, parempi lapsille että olette suhteellisen hyvissä väleissä. Otat laillisen osasi ja taakse poistu viettämään helpompaa elämää kun ei tarvitse enää miestä hoitaa lasten lisäksi.
Tarkoitus ei ole missään tapauksessa nyhtää miestä vaan ottaa se puolet mikä minulle/lapsille kuuluu. Ja haluan, että lapset saavat olla hyvissä väleissä isänsä kanssa jos haluavat vaikkei meidän juttu toiminutkaan.
Lapsille ei tule erossa mitään, tajua nyt jo se. Todella törkeää niputtaa lapset sinuksi. Tajuatko, etteivät he ole sun jatke?
Tässä minun tarinani:
Kun lapsi on nukkumassa ja mies menee perässä, menen itse sohvalle ja avaan joko läppärin, kirjan tai telkkarin. En jaksa enää mennä perässä samaan aikaan sänkyyn, koska tiedän, että tulen kuitenkin torjutuksi vaikka mies olisi päivällä vihjaillut jotain. Kun mietin, että ehkä seuraavana yönä, tai sitä seuraavana, tai sitten ensi viikolla, niin miehelle tuleekin pitkiä työpäiviä tai hän lähtee kokonaan pois töihin toiselle paikkakunnalle. Kun ensimmäinen kuiva kausi iski lapsen syntymän jälkeen, lakkasin vain enää menemästä hänen perässään sänkyyn, koska kyllästyin siihen torjumiseen. Se asia ei ole muuttunut miksikään, vaikka sinne nyt perässä menisinkin. Kuinka kauan tällaista pitää sietää? Pelottavinta on, että olen aiemmissa suhteissa ollut uskoton, mutta miehen kanssa haluan olla tiukasti yhdessä sotkematta kuvioon ulkopuolisia.
Samaan aikaan heijastelee muitakin ongelmia. Teen kotona töitä, jotka etenevät lapsen takia hitaasti. Mies sanoi kerran, että uppoudun niihin kuulemma liikaa koska en tee enää samaan tapaan taloustöitä vaan kaikki jää repsottamaan. Uskomaton heitto, koska olen tarkoituksella jättänyt asioita tekemättä, että ehdin välillä hoitaa oikeita asioita sen ainaisen tiskaamisen, pyykinpesun ja muiden juttujen sijaan. Paskasta täällä ei ole vaan sekaista.
Jos jota kuta nyt kiinnostaa, niin lapsi on 1,5v.
Alue: Aihe vapaa
Siis miksi ihmeessä ap:n olisi luovuttava työstään? :D
En ymmärrä.