En uskalla tehdä lapsia, kun pelkään että kaikki jää minun vastuulleni.

Musta sun ei kannata hankkia lapsia.

Mitä jos sun mies yhtäkkiä kuolee, tai sairastuu pahasti. Silloin sun pitää huolehtia kaikki itse.

Ja et selvästi edes halua lapsia, jos tuollaista mietit.

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaisi lapsia jossain vaiheessa, mutta en ole aivan vakuuttunut ymmärtääkö hän, mitä se oikeasti vaatii myös häneltä.

Olisi ihana saada oma lapsi, mutta en halua olla se, joka hoitaa yksin kaikki käytännön asiat ja huolehtii aikataulut, ruoka-ajat, lääkärit, vaatteet jne. Ja mies sitten tarvittaessa "auttelee", että "äitikin saa omaa aikaa".

Ikää meillä on 33, joten hirveän montaa vuotta ei jouda ajattelemaan, mutta toistaiseksi lapsiasiat ovat jäissä. Olen hyvin itsenäinen ja omaa rauhaa rakastava ihminen, ja jotta voisin olla hyvä vanhempi, myös toisen pitää osallistua tasapuolisesti lapsen hoitoon.

Mies on myös sitä mieltä, että minä olen se, joka jäisi lapsen kanssa kotiin 2-3 vuodeksi, sillä hänellä on niin paljon paremmat tulot. Itselläni on perheen elättämiseen liian pienet tulot, mutta työni taidealalla on harrastukseni ja intohimoni, juuri sitä mihin kouluttauduin. Saan siitä valtavasti sisältöä elämääni. Tuli tosi surullinen olo, että pitäisi luopua siitä.

Mies kyllä jollain tasolla toki ymmärtää, että lapsessa on iso vastuu ja se sitoo paljon. Mutta silti epäilen. En halua olla tilanteessa, jossa hoidan pientä vauvaa ja vielä aikuisvauvaa yksin. Tai että mies vain auttelee, mutta itse organisoin ja huolehdin kaikesta viine kädessä.

Voinko ikinä saada perhettä, kun en halua ryhtyä siihen rooliin, vaan haluan aidosti tasapuolisen työnjaon?

Kuule..avioeron tilastollinen tod näk on nykyisin 65%, eli susta tulee tolla todennäköisyydellä yksinhuoltaja.

Sit kuka haluu pienituloisen 40v. yksinhuoltajan Tinderissä...hmmm

Luvut on sua vastaan

Vierailija kirjoitti:

Ja et selvästi edes halua lapsia, jos tuollaista mietit.

Miten niin?

Onko vaatimus hoitovastuun jakamisesta kohtuuton?

Kuinkahan moni mies on oikeadti miettinyt, mitä tapahtuu jos puolisolle käy jotain. Siis ennen lasten hankkimista.

Joo ei kannata. Lapsen hankinta naisen näkökulmasta on kuin ampuisi itseään jalkaan. 

Jos olet kotona 2-3 vuotta, niin silloin käytännössä kaikki jää sinun vastuullesi. Ei tuossa auta muu kuin miettiä, että oletko valmis luopumaan asioista lapsen takia.

Taidat olla hidas ja kankea luonne jos tuo harrastepohjainen työsi ei onnistu lapsen kanssa. 🤔

Jättäisin lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaisi lapsia jossain vaiheessa, mutta en ole aivan vakuuttunut ymmärtääkö hän, mitä se oikeasti vaatii myös häneltä.

Olisi ihana saada oma lapsi, mutta en halua olla se, joka hoitaa yksin kaikki käytännön asiat ja huolehtii aikataulut, ruoka-ajat, lääkärit, vaatteet jne. Ja mies sitten tarvittaessa "auttelee", että "äitikin saa omaa aikaa".

Ikää meillä on 33, joten hirveän montaa vuotta ei jouda ajattelemaan, mutta toistaiseksi lapsiasiat ovat jäissä. Olen hyvin itsenäinen ja omaa rauhaa rakastava ihminen, ja jotta voisin olla hyvä vanhempi, myös toisen pitää osallistua tasapuolisesti lapsen hoitoon.

Mies on myös sitä mieltä, että minä olen se, joka jäisi lapsen kanssa kotiin 2-3 vuodeksi, sillä hänellä on niin paljon paremmat tulot. Itselläni on perheen elättämiseen liian pienet tulot, mutta työni taidealalla on harrastukseni ja intohimoni, juuri sitä mihin kouluttauduin. Saan siitä valtavasti sisältöä elämääni. Tuli tosi surullinen olo, että pitäisi luopua siitä.

Mies kyllä jollain tasolla toki ymmärtää, että lapsessa on iso vastuu ja se sitoo paljon. Mutta silti epäilen. En halua olla tilanteessa, jossa hoidan pientä vauvaa ja vielä aikuisvauvaa yksin. Tai että mies vain auttelee, mutta itse organisoin ja huolehdin kaikesta viine kädessä.

Voinko ikinä saada perhettä, kun en halua ryhtyä siihen rooliin, vaan haluan aidosti tasapuolisen työnjaon?

Kuule..avioeron tilastollinen tod näk on nykyisin 65%, eli susta tulee tolla todennäköisyydellä yksinhuoltaja.

Sit kuka haluu pienituloisen 40v. yksinhuoltajan Tinderissä...hmmm

Luvut on sua vastaan

Ketä kiinnostaa joku Tinder enää 7 vuoden päästä? Tai edes nyt.

Jos elämässä eivole muuta sisältöä kuin että kelpaako miehille, niin sitten ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla hidas ja kankea luonne jos tuo harrastepohjainen työsi ei onnistu lapsen kanssa. 🤔

Jättäisin lisääntymättä.

Varmasti onnistuisikin, mutta se tosiaan vaatii sen, että puoliso hoitaa oma-aloitteisesti ja vastuuntuntoisesti osansa, ei vain auttele.

Ja vaikka työni on myös harrastukseni, se on silti ihan oikeaa työtä, jota ei voi tehdä vasemmalla kädellä.

Ap

Tarinasi perusteella sinulle kävisi juuri niin, kuten aavistelet. Jäisit yksin kantamaan vastuun ja hoitamaan asiat oikein. Ellet halua jäädä yksinhuoltaajaksi, suosittelen harkitsemaan lapsen hankkimista useampaan kertaan. Mieti tarkkaan, mitä elämältäsi haluat. Loppupeleissä voit luottaa vain itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kotona 2-3 vuotta, niin silloin käytännössä kaikki jää sinun vastuullesi. Ei tuossa auta muu kuin miettiä, että oletko valmis luopumaan asioista lapsen takia.

Mikseivät molemmat voi käydä töissä ja lapsi hoitoon? Ei kukaan pakota olemaan kolmea vuotta kotona.

Suunnitelmat voi näyttäytyä ihan erilaisina sitten, kun niitä toteutetaan käytännössä. Voi olla, että ap haluaakin olla sen 3v kotona mielellään, tai sitten pälli ei kestä kotoilua ja haluaa töihin jo vuoden jälkeen. Tai aiemmin. Tilanteen mukaan.

Hoitaako se nyt pyytämättä puolet taloushommista? Siinä varmaan paras indikaattori tulevallekin.

Vierailija kirjoitti:

Musta sun ei kannata hankkia lapsia.

Mitä jos sun mies yhtäkkiä kuolee, tai sairastuu pahasti. Silloin sun pitää huolehtia kaikki itse.

Ja et selvästi edes halua lapsia, jos tuollaista mietit.

Onko miehellä rautainen terveys?sit anna mennä vaan:)

Minäkään en ikipäivänä tekisi lapsia miehen kanssa joka ajattelee jäävänsä pariksi tunniksi "lapsenlikaksi" kun vaimo käy asioilla. Tai valittaa kavereille ettei nyt pääsekkään ulos kun vaimolla on sitä ja tätä ja täytyy jäädä lapsenvahdiksi. Ihan puistattaa ajatus isästä joka "joutuu" "lapsenvahdiksi" kun mamma on muualla eikä osaa olla isä ihan 24/7 .

Jos et ole valmis laittamaan työuraasi sivuun 2-3 vuodeksi lapsen takia, ei varmaan kannata hankkia ollenkaan. Jos todella lasta haluaa, ei tuollaista tarvitse edes miettiä. Lapsen vuoksi on valmis tekemään isompiakin uhrauksia kuin työelämän sivuun laitto muutaman vuoden ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaisi lapsia jossain vaiheessa, mutta en ole aivan vakuuttunut ymmärtääkö hän, mitä se oikeasti vaatii myös häneltä.

Olisi ihana saada oma lapsi, mutta en halua olla se, joka hoitaa yksin kaikki käytännön asiat ja huolehtii aikataulut, ruoka-ajat, lääkärit, vaatteet jne. Ja mies sitten tarvittaessa "auttelee", että "äitikin saa omaa aikaa".

Ikää meillä on 33, joten hirveän montaa vuotta ei jouda ajattelemaan, mutta toistaiseksi lapsiasiat ovat jäissä. Olen hyvin itsenäinen ja omaa rauhaa rakastava ihminen, ja jotta voisin olla hyvä vanhempi, myös toisen pitää osallistua tasapuolisesti lapsen hoitoon.

Mies on myös sitä mieltä, että minä olen se, joka jäisi lapsen kanssa kotiin 2-3 vuodeksi, sillä hänellä on niin paljon paremmat tulot. Itselläni on perheen elättämiseen liian pienet tulot, mutta työni taidealalla on harrastukseni ja intohimoni, juuri sitä mihin kouluttauduin. Saan siitä valtavasti sisältöä elämääni. Tuli tosi surullinen olo, että pitäisi luopua siitä.

Mies kyllä jollain tasolla toki ymmärtää, että lapsessa on iso vastuu ja se sitoo paljon. Mutta silti epäilen. En halua olla tilanteessa, jossa hoidan pientä vauvaa ja vielä aikuisvauvaa yksin. Tai että mies vain auttelee, mutta itse organisoin ja huolehdin kaikesta viine kädessä.

Voinko ikinä saada perhettä, kun en halua ryhtyä siihen rooliin, vaan haluan aidosti tasapuolisen työnjaon?

Kuule..avioeron tilastollinen tod näk on nykyisin 65%, eli susta tulee tolla todennäköisyydellä yksinhuoltaja.

Sit kuka haluu pienituloisen 40v. yksinhuoltajan Tinderissä...hmmm

Luvut on sua vastaan

Ketä kiinnostaa joku Tinder enää 7 vuoden päästä? Tai edes nyt.

Jos elämässä eivole muuta sisältöä kuin että kelpaako miehille, niin sitten ehkä.

Sitä miestä tarvitaan siittämään se lapsi...

Taas tämä sama jankkaaja. Hommaapas työ jolla elätät miehen joka makaa kotona 3 vuotta.

Ulise sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole valmis laittamaan työuraasi sivuun 2-3 vuodeksi lapsen takia, ei varmaan kannata hankkia ollenkaan. Jos todella lasta haluaa, ei tuollaista tarvitse edes miettiä. Lapsen vuoksi on valmis tekemään isompiakin uhrauksia kuin työelämän sivuun laitto muutaman vuoden ajaksi.

Miksi se työura pitäisi laittaa sivuun 2-3 vuodeksi?

Lapsen voi laittaa hoitoon aiemmin ja jos naisen palkalla ei elätetä koko perhettä eikä säästöjä, niin molemmat töihin.

Mä en yhtään ihmettele, että syntyvyys laskee laskemistaan, kun näitä juttuja lukee. Ja siitäkin syyllistetään naisia ja heidän itsekkyyttään ja haluttomuuttaan ottaa automaattisesti päävastuu perheestä, ja jättää omat tarpeet ja tavoitteet syrjään hyvillä mielin. Yhä harvempi nykynainen siihen enää haluaa suostua.

Sinuna en tekisi lasta, jos et ole valmis luopumaan työstäsi. Olin vastaavassa tilanteessa vuosia sitten. Tein lapsen, tuli ero ja mun oli opiskeltava toiselle alalle, jotta pystyin elättämään itseni ja lapseni. En kuitenkaan kadu äitiyttäni ja rakastan lastani yli kaiken, mutta ei ollut ihan helppoa luopua unelmiensa työstä ja alkaa tekemään vähemmän kiinnostavaa, mutta paremmin palkattua työtä.

Tee se lapsi.Pulla uunista ulos 9 kk päästä.Parantelet välilihat ym..pois töistä 3kk.

Imettää ei tarvi..mies voi ruokkia pullosta.

Lapsi osa-aika hoitoon 6 kk..ja täyspäivähoitoon 1 vuotiaana.

Älä tee toista

Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.