Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla tehdä lapsia, kun pelkään että kaikki jää minun vastuulleni.
13.02.2018 |
Mies haluaisi lapsia jossain vaiheessa, mutta en ole aivan vakuuttunut ymmärtääkö hän, mitä se oikeasti vaatii myös häneltä.
Olisi ihana saada oma lapsi, mutta en halua olla se, joka hoitaa yksin kaikki käytännön asiat ja huolehtii aikataulut, ruoka-ajat, lääkärit, vaatteet jne. Ja mies sitten tarvittaessa "auttelee", että "äitikin saa omaa aikaa".
Ikää meillä on 33, joten hirveän montaa vuotta ei jouda ajattelemaan, mutta toistaiseksi lapsiasiat ovat jäissä. Olen hyvin itsenäinen ja omaa rauhaa rakastava ihminen, ja jotta voisin olla hyvä vanhempi, myös toisen pitää osallistua tasapuolisesti lapsen hoitoon.
Mies on myös sitä mieltä, että minä olen se, joka jäisi lapsen kanssa kotiin 2-3 vuodeksi, sillä hänellä on niin paljon paremmat tulot. Itselläni on perheen elättämiseen liian pienet tulot, mutta työni taidealalla on harrastukseni ja intohimoni, juuri sitä mihin kouluttauduin. Saan siitä valtavasti sisältöä elämääni. Tuli tosi surullinen olo, että pitäisi luopua siitä.
Mies kyllä jollain tasolla toki ymmärtää, että lapsessa on iso vastuu ja se sitoo paljon. Mutta silti epäilen. En halua olla tilanteessa, jossa hoidan pientä vauvaa ja vielä aikuisvauvaa yksin. Tai että mies vain auttelee, mutta itse organisoin ja huolehdin kaikesta viine kädessä.
Voinko ikinä saada perhettä, kun en halua ryhtyä siihen rooliin, vaan haluan aidosti tasapuolisen työnjaon?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun tarinani:
Kun lapsi on nukkumassa ja mies menee perässä, menen itse sohvalle ja avaan joko läppärin, kirjan tai telkkarin. En jaksa enää mennä perässä samaan aikaan sänkyyn, koska tiedän, että tulen kuitenkin torjutuksi vaikka mies olisi päivällä vihjaillut jotain. Kun mietin, että ehkä seuraavana yönä, tai sitä seuraavana, tai sitten ensi viikolla, niin miehelle tuleekin pitkiä työpäiviä tai hän lähtee kokonaan pois töihin toiselle paikkakunnalle. Kun ensimmäinen kuiva kausi iski lapsen syntymän jälkeen, lakkasin vain enää menemästä hänen perässään sänkyyn, koska kyllästyin siihen torjumiseen. Se asia ei ole muuttunut miksikään, vaikka sinne nyt perässä menisinkin. Kuinka kauan tällaista pitää sietää? Pelottavinta on, että olen aiemmissa suhteissa ollut uskoton, mutta miehen kanssa haluan olla tiukasti yhdessä sotkematta kuvioon ulkopuolisia.
Samaan aikaan heijastelee muitakin ongelmia. Teen kotona töitä, jotka etenevät lapsen takia hitaasti. Mies sanoi kerran, että uppoudun niihin kuulemma liikaa koska en tee enää samaan tapaan taloustöitä vaan kaikki jää repsottamaan. Uskomaton heitto, koska olen tarkoituksella jättänyt asioita tekemättä, että ehdin välillä hoitaa oikeita asioita sen ainaisen tiskaamisen, pyykinpesun ja muiden juttujen sijaan. Paskasta täällä ei ole vaan sekaista.
Jos jota kuta nyt kiinnostaa, niin lapsi on 1,5v.
Lapsi...iihanaaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Miks te ette vaan merkkaa niitä vaatteita ja taas mies pystyy osallistumaan.
Yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä...
No eikös se aita rakenneta seiväs kerrallaan, mies ei tee ja perustelee sillä, että on hankalaa.
Hankaluus poistetaan niin miehen verukkeelta / syyltä putoaa pohja, joten ilman riitoja mies voi osallistua.Entä lasten kasvaessa, kun vaatteita kierrätetään ka osa on ehkä hankittu kirpparilta ja nimikoitu valmiiksi... Minne se uusin nimi laitetaan? Ja kuka jaksaa pyöritellä joka vaatekappaleesta kaikkien nimet esille? Saati "ylläpitää" noita nimikointeja?
Mitä ihmettä 😂 se edellinen merkintä vedetään yli ja viereen/alle/kaulukseen tehdään uusi merkintä, ei kauheen vaikeeta. Sen täytyy jaksaa joka ei muista mitä vaatteita oma lapsi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Makaat siis kotona ja loisit, sekä aiot kyniä miehesi erossa?
Upea nainen ja mikä roolimalli lapsillesi.
Olen töissä. Vien lapset päiväkotiin, haen päiväkodista. Mies tekee pitkää päivää tai on työmatkoilla. Ruokaostokset hoidan kerran viikossa joko lasten kanssa tai yksin jos mies sattuu olemaan kotona. Hoidan neuvolat/lääkärit. Raahaan kirjastosta lastenkirjoja jotka luen iltaisin lapsille kun miestä ei kiinnosta lukea. Teen ruoat, pesen pyykit, siivoan kodin, hoidan pihatyöt. Harvassa on ne minuutit kun ehdin loisia.
Loisija tuossa kuviossa on se MIES. Lapikasta persauksiin tollaselle ukolle, kehtaskin ulkoistaa lastensa hoidon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Makaat siis kotona ja loisit, sekä aiot kyniä miehesi erossa?
Upea nainen ja mikä roolimalli lapsillesi.
Taas näitä upeita ihmisiä, jotka kuvittelee että lapsenhoito on vaan kotona makaamista ja loisimista.
Kertoo, ettet tiedä vit*tuakaan lastenhoitamisesta.
Edellinen tyyppi -> ymmärrän että sua pistää tuo mieslapsen hoitaminen, mulla kans olisi niin helpompaa, sama 24/7 vastuu olisi, mutta muut osa-alueet helpottaisi urakalla. Mutta yhä yhdessä koska ainakin vielä suhteellisen hyvä isä, vaikka illalla pitää muistuttaa aikuista miestä miten lapsi on tärkeämpi kuin tietokoneen automainokset (ja ei, ei olla vaihtamassa. Katselee huvikseen ja lopuksi kiukuttelee miten haluaisi jo uuden auton).
Äläkä ota päämääräksi nyhtää erossa miestä rahoistaan, parempi lapsille että olette suhteellisen hyvissä väleissä. Otat laillisen osasi ja taakse poistu viettämään helpompaa elämää kun ei tarvitse enää miestä hoitaa lasten lisäksi.
Tarkoitus ei ole missään tapauksessa nyhtää miestä vaan ottaa se puolet mikä minulle/lapsille kuuluu. Ja haluan, että lapset saavat olla hyvissä väleissä isänsä kanssa jos haluavat vaikkei meidän juttu toiminutkaan.
Hyvä juttu, lailliseen osaan sulla on oikeus, eikä sillä noilla loisija märisijöillä oo mitään sanottavaa. Noilla tyypeillä aina tuppaa unohtamaan miten paljon työssäkäyvän elämä helpottaa kun joku hoitaa kotona lapsia. Ei tarvitse maksaa päivähoito maksuja, ei tarvitse varata aikaa hoitoon viemiseen ja hakemiseen, ei tarvitse edes pohtia kuka jää kotiin kun lapsi on kipeänä, ei tarvitse viedä lasta neuvolaan, lääkäriin eikä minnekkän muualle... mutta hei, me kotiäidit näitten loisija huutelijan mukaan vaan maataan sohvalla ja mässytetään suklaata vaikka realiteetti on sitä että kaadut pystystä nukkumaan kun saat lapset unten maille ja joka iltainen rukous on, että vihdoin tänä yönä nukuttaisiin koko yö putkeen eikä kukaan sairastu.
Mulle kävi juuri noin. Isi ei edes auttele, kaikki mun harteilla. En pääsisi edes jumppaan, ellen veisi lastani lapsiparkkiin. Lasta en kadu, vahinko ehkäisystä huolimatta ja abortti ei ollut vaihtoehto, siltikään en kadu. Miesvalintaa kadun kyllä, tulen karkaamaan jossainvaiheessa tästä suhteesta ja lapsen kanssa, kunhan työpaikka varmistuu=koeaika loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen. Minunkin mieheni oli se joka kinusi lapsia ja kovat oli lupaukset osallistumisesta lastenhoitoon ja kasvatukseen. Ja p*skat. Meillä nyt kolme lasta, mies leikkii lasten kanssa silloin tällöin, kasvatuksesta ei puhettakaan kun ei näe eikä kuule lapsia. Ei tee ruokaa. Pesi kätensä pyykkihuollosta kun ”en mä tiedä mitkä vaatteet on kenenkin ja sulla on homma hanskassa”. Sitä tässä vaan on viime aikoina miettinyt, että mitä tolla miehellä enää tekee kun pärjätään lasten kanssa oikein hyvin nelistään. Nyt ei vaan ole energiaa mihinkään eroprosesseihin kun joutuisin senkin hoitamaan yksin. Katellaan sitten kun lapset on vähän isompia. Emme edes riitele kun en jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen joten mies varmaan luulee päässeensä kuin koira veräjästä, mutta ylläri odottaa muutaman vuoden päästä. Taloudellisesti jäämme lasten kanssa oikein kivasti voitolle ilman avioehtoa.
Miks te ette vaan merkkaa niitä vaatteita ja taas mies pystyy osallistumaan.
Jos mies ei erota lasten vaatteita toisistaan, niin miten hän sitten erottaisi ne merkit? Ongelma on miehen, joten miehen pitää se merkkaus tehdä. Tuskin viitsii.
Voihan mies jäädä hoitovapaalla lapsen kanssa kotiin. Tulojen vuoksi kieltäytyminen on vain tekosyy. Moni nainen säästää itse palkastaan hoitovapaata varten, joten luulisi sen onnistuvat myös mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita mies lukemaan Jani Toivolan romahduksia. Ukko itse ehdottomasti halusi lapsen, sai sen ja nyt romahtelee vahan valia.
Sinuna en hankkisi lasta.
Meillä kaksi lasta ikäeroa useampi vuosi. Mies yrittäjä. Eli mulle kaatunut kotityöt ja kotipaperihommat. Mies tekee kotitöitä ulkona. Molemmat lapset menneet hoitoon 1,5 vuotiaita. Eli ei välttämättä tarvitse olla pois työelämästä ihan hirveän kauan. Ei kotityöt ole mua haitannut, kun muuten menee hyvin ja mies ei makaa sohvalla. On ahkerampi kuin minä. Ja touhuaa kyllä lasten kanssa, jos lapset ei kiinnostaisi, niin sitten olisi eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita mies lukemaan Jani Toivolan romahduksia. Ukko itse ehdottomasti halusi lapsen, sai sen ja nyt romahtelee vahan valia.
Sinuna en hankkisi lasta.
Janista nyt näki kilsan päähän ettei siitä tulee hyvää isää...ja kun on vaalit tulossa niin pitää jotenkin olla esillä lehdissä kerjäämässä sympatiaa, jotta voi taas laiskotella verorahoilla 4 vuotta tyhmien vi*reiden äänestäjien mandaatilla.
Alue: Aihe vapaa
Paskajonne, tartte joka ketjussa ulista. Töihin siitä!