Kolmen vuoden kotiäitiys ja nyt koti ei jaksa enää kiinnostaa

Olin kolme vuotta kotiäitinä. Hoidin sekä lapset että kodin pääasiassa täysin yksin. Mies keskittyi uraansa.

Nyt olen palannut töihin. Ajattelin, että nyt jaksan paremmin olla lasten kanssa ja kotitöitäkin ehkä vähän paremmin. Totuus on jotain aivan muuta. Minua ei kiinnosta tehdä kotona enää mitään enkä jaksa touhuta lasten kanssa juuri ollenkaan. Koen, että töissä on kivaa eikä työt sinänsä verota jaksamistani.

Ongelma on siinä, että se kolme vuotta pelkkää kotia ja lapsia söi kaiken motivaation. En toki ole hylännyt lapsiani, mutta voisin keskittyä vapaalla ollessani heihin paljon paremminkin.

Helpottaako tämä joskus? Mitä pitäisi tehdä, että pääsisin taas johonkin tasapainoon asioiden kanssa?

Mieskään ei ole toistaiseksi täysin omaksunut rooliaan osallistuvana perheen toisena aikuisena. Hän onneksi jaksaa touhuta lasten kanssa. Koti on jäänyt melkolailla huomiotta.