Miksi introvertti haluaa PARIsuhteen?

Ei kaikkien suhteet ole symbiooseja. Jos joku ei halua liian läheistä suhdetta ja kaipaa jonkun verran omaa tilaa, niin miksi kuvittelet ettei hän voisi olla toisen samanlaisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kun sitten aina jossain kohtaa ollaan "liikaa yhdessä", "liian lähekkäin", "liian sitovaa" jne jne jne.

Mitä järkeä alkaa siihen suhteeseen kun sitä symbioosia sitten vaikea kestää alun huuman jälkeen?

Kylläpä on taas kysymys!

Introvertti on ihan tavallinen ihminen, on siis myös sellaisia jotka eivät vain halua olla huomion keskipisteenä ja viihtyvät myös yksin.

Onhan ekstroverteissakin kaikenlaisia ihmisiä, on sellaisia päällepäsmäreitä jotka haluavat olla jokapaikassa äänessä ja huomion keskipisteenä, miksi he haluavat parisuhteen? Eivätkö Ekstrovertit halua joka päivä uusia ihmisiä ja huomiota kaikilta, ei vain yhdeltä, eli parempi kysymys siis, miksi ekstrovertti haluaa parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa ei ole kun löytää ihmisen jonka kanssa on kivempaa kuin yksin. Näin voi käydä myös inttovertille :)

En suunnitellut enkä halunnut seurustella koska kuvittelin ahdistuvani jokaisesta ihmisestä mutta niin siinä vaan kävi että rakastuin ja tässä ollaan, introverttina suhteessa enkä vaihtaisi mihinkään.

Aivan kuin omasta kynästä :D

Lisäksi vielä muistutus siitä, että introvertti ei ole synonyymi ihmisiä vihaavalle erakolle. Introvertti saattaa kaivata toista ihmistä, hellyyttä ja kosketusta siinä missä ekstroverttikin. Introvertti vain kaipaa tämän lisäksi sopivassa suhteessa omaa rauhaa ja tilaa.

Onko siis introvertti niin kuin kissa? Eli haluaa itse määritellä, milloin suhteessa on läheisyyttä ja milloin molemmat on omissa oloissaan.

Ei kuulosta mukavalta sen toisen kannalta

Introvertin ja extrovertin ero on siinä että inteovertti pärjää suhteessa yksin. Extrovertti ei. Se mitä extrovertila kuitenkin on enemmän kuin inteovertilla, on ystävät joita mennä tapaamaan jos tuntuu yksinäiseltä. Näin extrovertti voi saada omat sosiaaliset tarpeensa täytettyä. Mutta jos extrovertin tarpeet ovat 24/7 rakkautta ja hellyyttä imtrpvertilta, silloin juttu ei tule toimimaan. Persoonallisuudet eivät tuolloin vain toimi yhdessä.. Jos extrovertti kuitenkin ymmärtää antaa intovertille oman rauhansa, ja tämän jälkeen menee hänen luokse, uskon että introvertti ottaa mielellään vastaan ja molemmat voivat nauttia. Se vaatii kuitenkin paljonymmärrystä extrovertilta. Tuosta syystä introvertit sopivat paremmin toisilleen sillä molemmat ymmärtävät ja tarvitsevat samaa mitä toinenkin. Silloin introvertin oman rauhan tarve ei satuta toista.

Kyllä introverttilakin on ystäviä , jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Niiden kanssa vaan ei ole tarvetta hengailla ja jutella koko ajan koska on ihan tyytyväinen yksinoloonkin. Se mitä introvertti ei tykkää tehdä on höpistä paskaa randomien tuttavuuksien kanssa joihin ei ole oikeaa yhteyttä. Tällainen merkityksetön sosiaalisuus on todella todella rasittavaa, mutta tietyssä määrin sitä oppii sietämään ja kestämään sekä peittämään sen ettei vois vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sitten aina jossain kohtaa ollaan "liikaa yhdessä", "liian lähekkäin", "liian sitovaa" jne jne jne.

Mitä järkeä alkaa siihen suhteeseen kun sitä symbioosia sitten vaikea kestää alun huuman jälkeen?

Kylläpä on taas kysymys!

Introvertti on ihan tavallinen ihminen, on siis myös sellaisia jotka eivät vain halua olla huomion keskipisteenä ja viihtyvät myös yksin.

Onhan ekstroverteissakin kaikenlaisia ihmisiä, on sellaisia päällepäsmäreitä jotka haluavat olla jokapaikassa äänessä ja huomion keskipisteenä, miksi he haluavat parisuhteen? Eivätkö Ekstrovertit halua joka päivä uusia ihmisiä ja huomiota kaikilta, ei vain yhdeltä, eli parempi kysymys siis, miksi ekstrovertti haluaa parisuhteen?

Aplodit, aplodit. Ekstrovertti turhautuu yhden ihmisen seuraan ja heidän tarpeisiinsa tuntuisi paremmin sopivan haaremi, jonka jäsenet vaihtuvat jatkuvasti. Introvertti taas kykenee ja haluaa omistautua yhdelle ihmiselle, jonka kanssa luodaan syvällinen suhde. Ekstrovertin kanssa seurustellessani tunsin olevani yksi kavereista, seuraneiti, jota kyllä raahattiin kaikkialle mukaan, mutta johon ei oikein muilta kavereilta ja kaikelta uudelta jännältä tekemiseltä malttanut edes tutustua.

Täällä on yksi iso ongelma se, että suurin osa jaottelee introvertit ja ekstrovertit todella rajusti, eli umpimielinen arka erakko ja ärsyttävä päällepäsmäri joka hakee koko ajan huomiota. Nämä määritelmät ovat joidenkin luenteenpiirteiden mukanaan tuomia käyttäytymismalleja.

Itse  olen enemmänkin introvertti joka viihtyy ystävien seurassa hetkittäin, mutta suurimman osan ajasta nautin siitä, että saan olla kotona perheeni kanssa. Lapsistamme ei ole tullut mitään erakkoja vaan harrastavat joukkueissa kuka mitäkin. Olen myös mukana talkoilemassa, mutta olen selkeästi ujompi kuin suurin osa muista vanhemmista. En herkästi kyläile tai soittele ystäville muuten vaan, mutta ilahdun kyllä jos joku muu soittaa. Työporukassakin mieluummin kuuntelen muiden selostuksia kuin itse olen äänessä, mutta osaan myös keskustella normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa ei ole kun löytää ihmisen jonka kanssa on kivempaa kuin yksin. Näin voi käydä myös inttovertille :)

En suunnitellut enkä halunnut seurustella koska kuvittelin ahdistuvani jokaisesta ihmisestä mutta niin siinä vaan kävi että rakastuin ja tässä ollaan, introverttina suhteessa enkä vaihtaisi mihinkään.

Aivan kuin omasta kynästä :D

Lisäksi vielä muistutus siitä, että introvertti ei ole synonyymi ihmisiä vihaavalle erakolle. Introvertti saattaa kaivata toista ihmistä, hellyyttä ja kosketusta siinä missä ekstroverttikin. Introvertti vain kaipaa tämän lisäksi sopivassa suhteessa omaa rauhaa ja tilaa.

Onko siis introvertti niin kuin kissa? Eli haluaa itse määritellä, milloin suhteessa on läheisyyttä ja milloin molemmat on omissa oloissaan.

Ei kuulosta mukavalta sen toisen kannalta

Ei kuulosta varsinkaan sellaisen korvaan joka on itse kovin huomionkipeä ja kontrolloiva. 

Musta taas molempien tulisi kunnioittaa toisen tarvetta ja tarpeettomuutta läheisyyteen ja luonnollisesti niiden keiden nämä tarpeet kohtaavat parisuhde toimii paremmin kuin toisien. 

Eiköhänjokaisella se itsemääräämisoikeus tulisi säilyä, vaikka suhteessa olisikin? Ei kenelläkään ole velvollisuutta tyydyttää sinun tarpeitasi.

Introvertti ei ole sama asia kuin erakko tai ihmisvihaaja.

Introvertti tarvitsee paljon omaa aikaa ja rauhaa, mutta ei se tarkoita että haluaa olla koko ikänsä yksin. Oikean ihmisen seurassa mieli lepää vaikkei yksin olisikaan. Eikä sitä tarvii koko ajan olla kylki kyljessä, molemmilla omat harrastukset ja tekemiset yhteisten vastapainona

Kuvailit sitoutumiskammoisen, et introverttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa ei ole kun löytää ihmisen jonka kanssa on kivempaa kuin yksin. Näin voi käydä myös inttovertille :)

En suunnitellut enkä halunnut seurustella koska kuvittelin ahdistuvani jokaisesta ihmisestä mutta niin siinä vaan kävi että rakastuin ja tässä ollaan, introverttina suhteessa enkä vaihtaisi mihinkään.

Aivan kuin omasta kynästä :D

Lisäksi vielä muistutus siitä, että introvertti ei ole synonyymi ihmisiä vihaavalle erakolle. Introvertti saattaa kaivata toista ihmistä, hellyyttä ja kosketusta siinä missä ekstroverttikin. Introvertti vain kaipaa tämän lisäksi sopivassa suhteessa omaa rauhaa ja tilaa.

Onko siis introvertti niin kuin kissa? Eli haluaa itse määritellä, milloin suhteessa on läheisyyttä ja milloin molemmat on omissa oloissaan.

Ei kuulosta mukavalta sen toisen kannalta

Jos joku ihminen haluaa välillä tehdä jotain muuta kuin olla kanssasi ja viihdyttää sinua, koetko sen loukkaavana ja että hän ei rakasta sinua? Kuulostaa kun itse olisit takertuva ja läheisriippuva. Kenenkään ei pitäisi olla noin riippuvainen siitä että joku toinen tekee hänet onnelliseksi, koko ajan ja kaiken aikaa.

Onko parisuhde sinulle sitä että luovuttaa pois oikeuden omaan tilaan, ja oikeuden sanoa ei? Luovuttaako samalla oikeuden enää ikinä sanoa seksiinkään ei? Ei ole tervettä ettei kunnioita toisen rajoja ja itsemääräämisoikeutta.

Lapsuudenperheeni koostui introverteista. Emme häirinneet toistemme olemista, emme syöneet toistemme energiaa, vaikkemme olleetkaan lukittautuneina omiin huoneisiimme. Perheenjäsenten läsnäolo oli ja on edelleen rauhoittavaa ja rakkaudellista, vaikkei puhuttaisi mitään. Mukavaa kuulla, että kotona on joku toinenkin, kuulla puuhailun ääniä, vaikkei juuri jutusteltaisikaan tai koko ajan aktiivisesti puuhailtaisi jotakin yhdessä. Siksi tiedän, että joidenkin ihmisten kanssa on vain mahdollista olla ja elää ilman, että sen tarvitsee olla kuluttavaa yrittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Introvertti ei vihaa ihmisiä ja yhdessä oloa. Introvertti vihaa small talk’ia jota extroverteilta tulee liikaa. Tämä on se syy miksi väsyy nopeasti. Itse olen introvertti, poikaystävänikin on introvertti. Se ei silti tarkoita ettemme viihdy 24/7 yhdessä ja keskustele. Keskusteluiden aiheet vaan eivät ile luokkaa ”kylläpä tänään satoi paljon lunta”.

Miksi kaikilla on luulo että introvertit pelkää tai ei siedä ihmisiä? Ihmisten pelkääminen on sosiaalisten tilanteiden pelkoa (socially awkward). Kyllä, yleensä nämä henkilöt ovat myön introvertteja. Mutta jokainen introvertti ei ole sellainen.

Introverit kaipaavat mielenkiintoisia ja tarkoituksellisia keskusteluita. Jos hän kokee vastapuolelta sellaista, saattaa se jopa toimia pattereiden lataajana enemmän kuin tyhjentäjänä. Mutta jos koitat aloittaa keskustelun small talkilla, voit olla varma että introvertti juoksee karkuun. Mutta vain siksi koska häntä EI KIINNOSTA!

Mä kuuntelen ajaessa huvitukseksi mielelläni radiodokumentteja joku mainosradio typerine juttuineen on kärsimys. Mä en vain jaksa kuunnella tyhjänpäiväistä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko siis introvertti niin kuin kissa? Eli haluaa itse määritellä, milloin suhteessa on läheisyyttä ja milloin molemmat on omissa oloissaan.

Ei kuulosta mukavalta sen toisen kannalta

Pääasia että omaan rauhaan on mahdollisuus, ajankohdan kanssa kyllä voi joustaa. Eihän ekstroverttikaan todennäköisesti vaadi, että toinen on 24/7 valmis tarjoamaan seuraa ja huomiota, aina juuri silloin kun ekstrovertti sattuu haluamaan?

Täällä intro- + ekstroverttipari ja hyvin sujunut jo 20 vuotta. Introtkin jaksaa muita ihmisiä mutta rajoitetusti, joten yhteisten ystävien kanssa hengailu ei ole ongelma. Mä vaan sitte puhun paljon vähemmän kuin mun mies :) ja omaa aikaa saan kun mies harrastaa kavereiden kanssa sillä aikaa.

Koskaan ei ole ollut näistä asioista ongelmia meidän välillä.

Samalla tavalla voisi yleistää ja kysyä, miksi ekstrovertti haluaa parisuhteen. Eikö ne tahdo vaan naida ympäriinsä, kun on niin sosiaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Introvertitkin rakastuvat. Eikä parisuhde ole = yhdessä asuminen. Voi olla pitkäaikaisessa parisuhteessa ja asua omissa asunnoissa.

Juuri näin. Itse olen löytänyt tämän parisuhdetavan viisikymppisenä, kun kaksi eronnutta, aikuisten lasten työhönsä intohimoisesti suhtautuvaa ja introverttia samanlaisista asioista kiinnostuneet kohtasivat.

Arkisin elämme omaa elämäämme ja pidämme yhteyttä sähköpostilla ja puheluin. Viikonloppuna olemme yhdessä. Loma-aikoina ja matkoilla enemmän.

Ja kumpikin on enemmän kuin tyytyväinen.

Itse en ymmärrä PARIsuhteita joissa osapuolet käytännössä käyvät yhteisen katon alla nukkumassa tai panemassa, muutoin ollaan omissa porukoissaan ja menoissaan. Mikä PARIsuhde sellainen kämppiskuvio edes on?

Tässä ketjussa moni on kuvaillut introverttejä niin taitavasti, että ihan liikutuin. Olen itse todella introvertti, vaikka olen sosiaalisuutta vaativassa työssä. Työni vastapainoksi tarvitsen omaa rauhaa, ja kumppanini ymmärtää sen (ja siksi kunnioitan ja rakastan häntä valtavan paljon). 

Introverttikin haluaa antaa ja saada rakkautta, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Ne, jotka ymmärtävät minua (ystävät ja rakastettuni), antavat minulle omaa tilaa ja saavat vastalahjaksi syvää rakkautta, kiintymystä ja kunnioitusta.

Introvertti ja ekstrovertti täydentävät toisiaan sopivasti.

Olen introvertin extrovertti vaimo

Susi lampaiden vaatteissa kirjoitti:

Introvertti on fiksu ja tietää että saa isot asiat parisuhteessa puoleen hintaan; kiinteistöt, vastikkeet, autokulut

Minun introvertti-mieheni kyllä maksaa ihan mielellään yhteiset kulut. Yhteinen tili ja luottamus. Saan käyttää tiliä niinkuin lystään.