Miksi introvertti haluaa PARIsuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä nimenomaan parisuhde ja läheiset ystävät ovat ne, joiden kanssa viihtyy, koska ei tarvitse harrastaa tarpeetonta mitäsäteettyöksesikaunisilmatänään-liibalaabaa, vaan voi puhua heti oikeasti kiinnostavista asioista. Samoin myös matkustellessa nautin sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa voi puhua kiinnostavia. Harrastukseni myötä tapaa paljon ihmisiä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet, eikä heidän kanssaan kokemusten vaihto kuluta ollenkaan niin paljon kuin joku työpaikan pikkujoulujen pakkososialisointi.

Sama homma puolison kanssa. Ei tarvitse käydä läpi joka kerta sitä samaa liirumlaarumia siitä, mitä kuuluu, kun se tietää jo. Ja voidaan sitten parantaa maailmaa viinilasillisen parissa ilman, että se on ollenkaan niin kuluttavaa. Puolison kanssa voi rentoutua, olla oma itsensä, ei tarvitse esittää pirtsakkaa ja turhanpäiväisyyksistä kiinnostunutta.

Niin, hauska juttu. Tämä minun ystäväni introvertti taas nimenomaan jaksaa kepeää liibalaabaa, mutta mikä syvemmissä ihmissuhteissa tulee eteen, on syvällisemmät asiat ja ongelmat, ja hän on siinä kohtaa ihan lukossa.

Kuulostaa siltä, että sinulla jä "ystävälläsi" ei ole syvällistä suhdetta..

Niin, hänen mielestään meillä on, ainakin ollut. Itse en kyllä tiedä. Ei hänellä ole yhtään syvällisempääkään suhdetta.

Nyt ihmettelen sitä kun puhutaan introverteistä ja omasta rauhasta. Eikö muka kaikki tarvitse sitä? 

Itse olen aina pitänyt itseäni ekstroverttinä, mutta tarvitse omaa rauhaa kohtalaisesti minäkin. Rakastan ihmisiä ja sosiaalista pöhinää, mutta kaipaan vastapainoksi myös sitä että istun tuntikausia läppäri sylissä eikä kukaan ota kontaktia. Olenko siis kuitenkin introvertti?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa elämän. Ei se tarkoita, ettei voi olla läheisyyttä jos on introvertti. Esim. itse vaan tarvitsen VÄLILLÄ omaa aikaa. On myös parisuhteita, joissa ei edes asuta yhdessä, joten missä ongelma?

Juu silloin se onkin paras kun ei ala jakamaan asuntoa yhdessä, vaan ymmärtää sitten pitää alusta asti suhteen tarpeeksi erillisenä ettei kehenkään satu

Onko sinulle yhdessä asuminen sitä, että vietätte aina kaiken vapaa-aikanne yhdessä ja teette kaiken aina yhdessä? Kummallakaan ei ole omia harrastuksia, ei lupaa katsoa leffaa läppäriltä ilman puolisoa, ei koskaan mahdollisuutta olla omassa rauhassa kotonaan, tai muuten koet itsesi satutetuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa elämän. Ei se tarkoita, ettei voi olla läheisyyttä jos on introvertti. Esim. itse vaan tarvitsen VÄLILLÄ omaa aikaa. On myös parisuhteita, joissa ei edes asuta yhdessä, joten missä ongelma?

Juu silloin se onkin paras kun ei ala jakamaan asuntoa yhdessä, vaan ymmärtää sitten pitää alusta asti suhteen tarpeeksi erillisenä ettei kehenkään satu

Onko sinulle yhdessä asuminen sitä, että vietätte aina kaiken vapaa-aikanne yhdessä ja teette kaiken aina yhdessä? Kummallakaan ei ole omia harrastuksia, ei lupaa katsoa leffaa läppäriltä ilman puolisoa, ei koskaan mahdollisuutta olla omassa rauhassa kotonaan, tai muuten koet itsesi satutetuksi?

En tietenkään. Haluan omaa rauhaa vaikka olen ekstrovertti. Mutta introvertti haluaa sitä selvästi vielä enemmän, eikö silloin ole ahdistavaa asua jonkun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä nimenomaan parisuhde ja läheiset ystävät ovat ne, joiden kanssa viihtyy, koska ei tarvitse harrastaa tarpeetonta mitäsäteettyöksesikaunisilmatänään-liibalaabaa, vaan voi puhua heti oikeasti kiinnostavista asioista. Samoin myös matkustellessa nautin sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa voi puhua kiinnostavia. Harrastukseni myötä tapaa paljon ihmisiä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet, eikä heidän kanssaan kokemusten vaihto kuluta ollenkaan niin paljon kuin joku työpaikan pikkujoulujen pakkososialisointi.

Sama homma puolison kanssa. Ei tarvitse käydä läpi joka kerta sitä samaa liirumlaarumia siitä, mitä kuuluu, kun se tietää jo. Ja voidaan sitten parantaa maailmaa viinilasillisen parissa ilman, että se on ollenkaan niin kuluttavaa. Puolison kanssa voi rentoutua, olla oma itsensä, ei tarvitse esittää pirtsakkaa ja turhanpäiväisyyksistä kiinnostunutta.

Niin, hauska juttu. Tämä minun ystäväni introvertti taas nimenomaan jaksaa kepeää liibalaabaa, mutta mikä syvemmissä ihmissuhteissa tulee eteen, on syvällisemmät asiat ja ongelmat, ja hän on siinä kohtaa ihan lukossa.

No ehkäpä tämä ystäväsi ongelma/luonteenpiirre ei johdu introverttiudesta vaan jostain ihan muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä nimenomaan parisuhde ja läheiset ystävät ovat ne, joiden kanssa viihtyy, koska ei tarvitse harrastaa tarpeetonta mitäsäteettyöksesikaunisilmatänään-liibalaabaa, vaan voi puhua heti oikeasti kiinnostavista asioista. Samoin myös matkustellessa nautin sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa voi puhua kiinnostavia. Harrastukseni myötä tapaa paljon ihmisiä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet, eikä heidän kanssaan kokemusten vaihto kuluta ollenkaan niin paljon kuin joku työpaikan pikkujoulujen pakkososialisointi.

Sama homma puolison kanssa. Ei tarvitse käydä läpi joka kerta sitä samaa liirumlaarumia siitä, mitä kuuluu, kun se tietää jo. Ja voidaan sitten parantaa maailmaa viinilasillisen parissa ilman, että se on ollenkaan niin kuluttavaa. Puolison kanssa voi rentoutua, olla oma itsensä, ei tarvitse esittää pirtsakkaa ja turhanpäiväisyyksistä kiinnostunutta.

Niin, hauska juttu. Tämä minun ystäväni introvertti taas nimenomaan jaksaa kepeää liibalaabaa, mutta mikä syvemmissä ihmissuhteissa tulee eteen, on syvällisemmät asiat ja ongelmat, ja hän on siinä kohtaa ihan lukossa.

No ehkäpä tämä ystäväsi ongelma/luonteenpiirre ei johdu introverttiudesta vaan jostain ihan muusta.

lienee varsin totta.

Introvertin tulisi pariutua vegaanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä nimenomaan parisuhde ja läheiset ystävät ovat ne, joiden kanssa viihtyy, koska ei tarvitse harrastaa tarpeetonta mitäsäteettyöksesikaunisilmatänään-liibalaabaa, vaan voi puhua heti oikeasti kiinnostavista asioista. Samoin myös matkustellessa nautin sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa voi puhua kiinnostavia. Harrastukseni myötä tapaa paljon ihmisiä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet, eikä heidän kanssaan kokemusten vaihto kuluta ollenkaan niin paljon kuin joku työpaikan pikkujoulujen pakkososialisointi.

Sama homma puolison kanssa. Ei tarvitse käydä läpi joka kerta sitä samaa liirumlaarumia siitä, mitä kuuluu, kun se tietää jo. Ja voidaan sitten parantaa maailmaa viinilasillisen parissa ilman, että se on ollenkaan niin kuluttavaa. Puolison kanssa voi rentoutua, olla oma itsensä, ei tarvitse esittää pirtsakkaa ja turhanpäiväisyyksistä kiinnostunutta.

Niin, hauska juttu. Tämä minun ystäväni introvertti taas nimenomaan jaksaa kepeää liibalaabaa, mutta mikä syvemmissä ihmissuhteissa tulee eteen, on syvällisemmät asiat ja ongelmat, ja hän on siinä kohtaa ihan lukossa.

Niin no introverttiys ei tietenkään mitätöi muita piirteitä ihmisessä. Eivät kaikki osaa puhua tunteista tai päästää lähelle. Se ei kuitenkaan ole mikään introvertin ominaispiirre, vaan yksilöllistä.

Usein ihmissuhteissa taas tulee vastaan sitä, että joutuu ikään kuin toisen terapeutiksi. Meillä saattaa olla esimerkiksi eri käsitys siitä, mikä on syvää yhteyttä. Minulle se on sitä, että voidaan keskustella ideoista kuten tieteestä, politiikasta tai vaikka kulttuurieroista yleisesti henkilökohtaisia kokemuksia tai uutisia mukaan liittäen. Toiselle se on sitä, että jaetaan henkilökohtaisia salaisuuksia, traumoja yms. Minulle nuo ihmissuhdeongelmien vatvominen menee usein sarjaan kuluttavaa, kun taas jostain ideoista puhuminen on inspiroivaa. Ihmissuhdeasioistakin keskustelen mielummin yleisellä tasolla, ilmiöinä. Haluan olla ystävieni tukena jos he sitä tarvitsevat, mutta se ei ole minulle sitä mieluista tekemistä vaan velvollisuus ja halu auttaa ystävää, jos hän apua tarvitsee. Sen pitäisi kuitenkin olla ohimenevä tila. Koko yhdessä oleminen ei siis voi perustua tuon kaltaiseen vuorovaikutukseen, ainakaan minun puoleltani.

Sanon vielä, ettei minustakaan kukaan ulkopuolinen osaisi sanoa, että olen intovertti, sillä ihmisten parissa ollessani olen sanavalmis ja osallistuva. En siis ujo tai hiljainen - piirteet, jotka intoverttiyteen virheellisesti liitetään. Tarvitsen vain palautumisaikaa siitä sosialisoinnista. Minut tavatessasi saattaisit myös kuvitella minun nauttivan liibalaabasta, koska osaan kyllä mukautua tilanteisiin niiden vaatimalla tavalla. Se ei kuitenkaan ole ominta itseäni, ja siksi se on kuluttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ihmettelen sitä kun puhutaan introverteistä ja omasta rauhasta. Eikö muka kaikki tarvitse sitä? 

Itse olen aina pitänyt itseäni ekstroverttinä, mutta tarvitse omaa rauhaa kohtalaisesti minäkin. Rakastan ihmisiä ja sosiaalista pöhinää, mutta kaipaan vastapainoksi myös sitä että istun tuntikausia läppäri sylissä eikä kukaan ota kontaktia. Olenko siis kuitenkin introvertti?  

Olet normaali ihminen, todennäköisesti jotain introvertin ja ekstrovertin välimaastosta. Nämä introvertteja jatkuvasti tällä palstalla ihmettelevät ihmiset sen sijaan vaikuttavat lähinnä läheisriippuvaisilta ripustautujilta, jotka eivät kestä yhtään yksinäisyyttä ja vetävät herneen nenään samantien, kun puoliso haluaa tehdä jotain ihan itsekseen eikä olekaan olemassa vain toisen tarpeita tyydyttääkseen.

Kuten sanoit, suurin osa ihmisistä, myös ekstroverteista kaipaa toisinaan omaa aikaa. Sitten on pieni osa niitä, jotka oikeasti kokevat yksinolon poikkeuksetta ahdistavana ja haluavat siksi suunnitella illat ja viikonloput täyteen menoja ja sosiaalista toimintaa ystävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Introvertitkin rakastuvat. Eikä parisuhde ole = yhdessä asuminen. Voi olla pitkäaikaisessa parisuhteessa ja asua omissa asunnoissa.

Se ei ole mikään parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Kun sitten aina jossain kohtaa ollaan "liikaa yhdessä", "liian lähekkäin", "liian sitovaa" jne jne jne.

Mitä järkeä alkaa siihen suhteeseen kun sitä symbioosia sitten vaikea kestää alun huuman jälkeen?

Ap on tyypillinen  ihminen joka ei vaan tajua että  ihminen yleensä etsiytyy kaltaistensa seuraan. Sen  vois järkeillä ihan nopsaan jos vaan viitsisi miettiä kaikki  2 min ennen kuin ylitsevuotava pakko tehdä  itsestään hölmö kysymällä  asiaa AV-palstalla voittaa.

Olen introvertti ja olin naimisissa extrovertin kanssa. Oltiinhan me lopuksi todella erilaisia. Mieheni rakasti kaikkia sosiaalisia tilanteita ja minä yritin niitä vältellä. Tykkäsin olla paljon kotona, ja mieheni oli aina menossa jossain tilaisuuksissa. 

Nyt nautin yksinolosta ja harrastan vain seksisuhteita. Tosin harkinnassa on kevytsuhde, jolloin tavattaisiin vain esim. viikonloppuisin, mutta mitään vakavaa suhdetta en enää halua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertitkin rakastuvat. Eikä parisuhde ole = yhdessä asuminen. Voi olla pitkäaikaisessa parisuhteessa ja asua omissa asunnoissa.

Se ei ole mikään parisuhde

Niin, ei se ehkä sinulle olisikaan. Jollekin muulle se on ainoa toimiva parisuhteen muoto.

Sinun tapasi ei ole ainoa oikea, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa elämän. Ei se tarkoita, ettei voi olla läheisyyttä jos on introvertti. Esim. itse vaan tarvitsen VÄLILLÄ omaa aikaa. On myös parisuhteita, joissa ei edes asuta yhdessä, joten missä ongelma?

Juu silloin se onkin paras kun ei ala jakamaan asuntoa yhdessä, vaan ymmärtää sitten pitää alusta asti suhteen tarpeeksi erillisenä ettei kehenkään satu

Onko sinulle yhdessä asuminen sitä, että vietätte aina kaiken vapaa-aikanne yhdessä ja teette kaiken aina yhdessä? Kummallakaan ei ole omia harrastuksia, ei lupaa katsoa leffaa läppäriltä ilman puolisoa, ei koskaan mahdollisuutta olla omassa rauhassa kotonaan, tai muuten koet itsesi satutetuksi?

En tietenkään. Haluan omaa rauhaa vaikka olen ekstrovertti. Mutta introvertti haluaa sitä selvästi vielä enemmän, eikö silloin ole ahdistavaa asua jonkun kanssa?

Vastasit parisuhteessa elävälle introvertille, joka kertoi tarvitsevansa VÄLILLÄ omaa aikaa. Vaikuttiko hän mielestäsi ahdistuneelta parisuhteessaan vai miksi kyselet tällaista?

Omasta puolestani voin vastata sinulle, että parisuhteessa eläminen ei ole ahdistavaa tai vaikeaa introvertille, mikäli saa välillä sitä omaakin aikaa. Että saa olla ihan rauhassa omissa oloissaan vaikka tunnin raskaan työpäivän jälkeen, tai uppoutua hyvään kirjaan illalla ennen nukkumaanmenoa. Tai käydä vaikka yksin saunassa. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos puoliso ei kestä toisen tarvetta omaan rauhaan ja loukkaantuu pikkujutuista, kuten esimerkiksi siitä, että saunaan menee joskus mieluummin yksin tai ei halua käydä nukkumaan samalla kellonlyömällä toisen kanssa aina. Tai jos puoliso on niin supersosiaalinen, että kutsuu monta kertaa viikossa kavereita kylään kysymättä toiselta onko se ok.

Mutta yleisesti ottaen, oli ihminen ekstrovertti tai introvertti, parisuhde ei ahdista, mikäli kumppani on itselle sopiva. Jos taas on parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole riittävästi yhteistä, ei se parisuhdekaan yleensä kovin hyvältä tunnu.

Myös ekstrovertti voi ahdistua parisuhteessa itselleen vääränlaisen ihmisen kanssa. Ei tämä mikään yksinomaan introvertteja koskeva synti ole. Ihan kuten te ekstrovertit, myös introvertit ovat suurimmaksi osaksi ihan normaaleja tavallisia ihmisiä. Tällä palstalla riehuu selvästi joku introvertteja inhoava provoilija, jonka jutuissa ei aina ole totta edes siteeksi.

Minua ei ollenkaan ahdista miehen seura, koska tiedän, että voin vetäytyä millon haluan, eikä tarvitse koko ajan puhua. Voidaan nököttää molemmat hiljaa koneillamme välillä jotain kommentoiden. Yhdessäolo ei siis vaadi minulta oikein mitään, vaan sosialisointi on vapaaehtoista vaikka ollaankin samassa huoneessa. Tällä tavalla minusta onkin oikein kivaa, ollaan ns. yksin yhdessä. Sitten kun on jotain kiinnostavaa puhuttavaa niin puhutaan, välillä menee ihan kunnon sanailuksikin. Mutta mitään pakkoa ei ole ja se on se rentouttava asia. Toinen on vaan siinä vieressä ja siitä tulee jo hyvä olo. Kovin draamatonta ja leppoisaa mutta silti hauskaa on meidän menomme ja hyvin sovitaan toisillemme.

Ja olen toki valinnut sellaisen miehen, jonka jutut lähtökohtaisesti kiinnostaa ja jonka vitsit naurattaa. Sekin auttaa jo aika paljon.

Aloituksen perusteella sanoisin että et ymmärrä mikä on introvertti.

Introvertit tarvitsevat myös ihmissuhteita.

Introvertti  ei ole sama asia kuin erakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa elämän. Ei se tarkoita, ettei voi olla läheisyyttä jos on introvertti. Esim. itse vaan tarvitsen VÄLILLÄ omaa aikaa. On myös parisuhteita, joissa ei edes asuta yhdessä, joten missä ongelma?

Juu silloin se onkin paras kun ei ala jakamaan asuntoa yhdessä, vaan ymmärtää sitten pitää alusta asti suhteen tarpeeksi erillisenä ettei kehenkään satu

Onko sinulle yhdessä asuminen sitä, että vietätte aina kaiken vapaa-aikanne yhdessä ja teette kaiken aina yhdessä? Kummallakaan ei ole omia harrastuksia, ei lupaa katsoa leffaa läppäriltä ilman puolisoa, ei koskaan mahdollisuutta olla omassa rauhassa kotonaan, tai muuten koet itsesi satutetuksi?

En tietenkään. Haluan omaa rauhaa vaikka olen ekstrovertti. Mutta introvertti haluaa sitä selvästi vielä enemmän, eikö silloin ole ahdistavaa asua jonkun kanssa?

Ei. Ei se mun puoliso siinä vieressä koko ajan nyhvää. Tekee itsekkin yksin juttuja, vaikka onkin enemmän ekstrovertti. Osaa myös tehdä juttuja omien kavereidensa kanssa ilman mua.

Introverttina kaipaan myös läheisyyttä. Parasta onkin katsoa telkkua kullan kainalossa puhumatta yhtään mitään. Olla vain lähekkäin. Mun mies osaa jo melkein nähdä kasvoista onko ollut esimerkiksi raskas päivä ja ottaa silloin vain kainaloon puhumatta oikein mitään. Ei semmonen ahdista tai vie voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa elämän. Ei se tarkoita, ettei voi olla läheisyyttä jos on introvertti. Esim. itse vaan tarvitsen VÄLILLÄ omaa aikaa. On myös parisuhteita, joissa ei edes asuta yhdessä, joten missä ongelma?

Juu silloin se onkin paras kun ei ala jakamaan asuntoa yhdessä, vaan ymmärtää sitten pitää alusta asti suhteen tarpeeksi erillisenä ettei kehenkään satu

Onko sinulle yhdessä asuminen sitä, että vietätte aina kaiken vapaa-aikanne yhdessä ja teette kaiken aina yhdessä? Kummallakaan ei ole omia harrastuksia, ei lupaa katsoa leffaa läppäriltä ilman puolisoa, ei koskaan mahdollisuutta olla omassa rauhassa kotonaan, tai muuten koet itsesi satutetuksi?

En tietenkään. Haluan omaa rauhaa vaikka olen ekstrovertti. Mutta introvertti haluaa sitä selvästi vielä enemmän, eikö silloin ole ahdistavaa asua jonkun kanssa?

Ei. Ei se mun puoliso siinä vieressä koko ajan nyhvää. Tekee itsekkin yksin juttuja, vaikka onkin enemmän ekstrovertti. Osaa myös tehdä juttuja omien kavereidensa kanssa ilman mua.

Introverttina kaipaan myös läheisyyttä. Parasta onkin katsoa telkkua kullan kainalossa puhumatta yhtään mitään. Olla vain lähekkäin. Mun mies osaa jo melkein nähdä kasvoista onko ollut esimerkiksi raskas päivä ja ottaa silloin vain kainaloon puhumatta oikein mitään. Ei semmonen ahdista tai vie voimavaroja.

Tämä. Munkin mies osaa lukea minua hyvin ja minä häntä. Usein asioita ei edes tarvitse verbalisoida. Ei sillä, että se oman miehen kanssa olisi erityisen rasittavaa, mutta on ihanaa tuntea sellaista yhteyttä, että toinen näkee kysymättäkin mitä toinen juuri tietyssä tilanteessa tarvitsee, eikä kaikkea tarvitse aina vatvoa ja selitellä.

Minulla on kotona tuki, turva ja liittolainen, joku joka ymmärtää. Ja se on aivan ihanaa.

En koe itseäni täydeksi introvertiksi (umpimieliseksi) vaikka en ole koskaan nukkunut muijan kanssa parisängyssä vaan aina eri huoneissa. Onhan meillä kuitenkin kaksi täysi-ikästä lasta.

Ei tämä ole koskaan mikään rakkausavioliitto ollut. Muutaman vuoden päästä olemme molemmat melko varmasti jo eläkkeellä. Olen yli 60-vuotias mies.

Vierailija kirjoitti:

Introvertin tulisi pariutua introvertin kanssa mutta harvemmin kaksi introverttia kohtaa, kun toisen pitäisi tehdä kuitenkin se aloite ;)

Introvertti ei ole synonyymi ujoudelle tai saamattomuudelle tai epäsosiaalisuudelle. Haloo.