Miksi introvertti haluaa PARIsuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Mutta introverttihän on monesti juuri hyvin empaattinen, aidosti lämmin henkilö.  Hän saattaa kaivata omaa aikaa ekstroverttiä enemmän, mutta rakkaus on kuitenkin hänelle se voima, joka kantaa ja jota hänellä on paljon myös antaa. 

Ei pidä paikkansa. Minun ystävä on introvertti, ja ihan itse todennut että on aivan empatiakyvytön. Osaa näytellä hyväsydämmistä mutta todellisissa ongelmissa empatiakyvyttömyys tulee selkeästi esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vielä enemmän ihmettelen miksi introvertit perustavat perheen ja kasvattavat lapsista yhtä epäsosiaalisia kuin he itse ovat :O

Ai oikein ihmettelet, että maailmassa saa olla erilaisia ihmisiä kuin sinä? Harmi kun ei ole sellaisia testejä, joilla voitaisiin saman tien tappaa kaikki vauvat, joilla on erilainen persoonallisuus kuin sinun hyväksymilläsi ekstroverteillä. Voitais elävältä haudalta kaikki tulevat epäsosiaaliset introvertit, jotka sua ärsyttävät. Introverttius ei ole kasvatuksesta kiinni, typerys.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä introvertti tykkää läheisten ihmisten seurasta ja lähellä olosta. Introverttihan nimenomaan haluaa luoda syvän yhteyden siihen omaan rakkaaseen. Sen takia introvertti on erityisen luotettava kumppani. Kun hän kerran johonkuhun kiintyy ja luo tähän ihmiseen kytköksen, haluaa hän tähän myös sitoutua ja pitää parisuhteesta huolta. Vieraiden seuraa ja pinnallista seurustelua ei introvertti sen sijaan jaksa kovin pitkään. Ja ihan jokainen tarvitsee välillä omaa rauhaa. Myös ekstrovertit. Tuskin kukaan on täydellinen takiainen parisuhteessa, ellei ole sairaalloisen läheisriippuvainen.

No jaa. Minun läheinen introvertti ystävä ahdistuu aika ajoin meidän syvästä yhteydestä. Olen siis hänen paras ystävä, ja silti hän aika ajoin rasittuu ja vetäytyy, vaikkemme näe edes kuukausittain. Ehkä tuo pätee vaan parisuhteeseen. Itse alan kyllästyä ja luottamus mennä, kun en tiedä milloin hän haluaa lähes pois minun elämästä.

Jos introvertti tarvitsee paljon omaa tilaa ja rauhaa, niin miksi hän haluaa siihen lähelle jonkun ihmisen, joka aluksi tuntuu mukavalta, mutta vuosien saatossa vetoaa introverttiuuteensa kun haluaa olla koko ajan erillään???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä introvertti tykkää läheisten ihmisten seurasta ja lähellä olosta. Introverttihan nimenomaan haluaa luoda syvän yhteyden siihen omaan rakkaaseen. Sen takia introvertti on erityisen luotettava kumppani. Kun hän kerran johonkuhun kiintyy ja luo tähän ihmiseen kytköksen, haluaa hän tähän myös sitoutua ja pitää parisuhteesta huolta. Vieraiden seuraa ja pinnallista seurustelua ei introvertti sen sijaan jaksa kovin pitkään. Ja ihan jokainen tarvitsee välillä omaa rauhaa. Myös ekstrovertit. Tuskin kukaan on täydellinen takiainen parisuhteessa, ellei ole sairaalloisen läheisriippuvainen.

No jaa. Minun läheinen introvertti ystävä ahdistuu aika ajoin meidän syvästä yhteydestä. Olen siis hänen paras ystävä, ja silti hän aika ajoin rasittuu ja vetäytyy, vaikkemme näe edes kuukausittain. Ehkä tuo pätee vaan parisuhteeseen. Itse alan kyllästyä ja luottamus mennä, kun en tiedä milloin hän haluaa lähes pois minun elämästä.

Ei voi olla kauhean hyvä yhteys teillä, jos ette pysty kertomaan toisillenne omista tarpeistanne niin, että toinen voi ne huomioida. Läheisyyden ja avoimuuden tarve vs. yksityisyyden ja oman tilan kaipuu. Pätee sekä toimivaan parisuhteeseen että ystävyyssuhteeseen se, että tällaisista asioista pitää osata kysyä, kertoa, kuunnella ja ymmärtäen ottaa myös käytännössä huomioon.

Ei loputon symbioosi ole terve parisuhde. Parisuhteessa pitäisi olla myös erillisyyttä, tilaa, omia harrastuksia ja omaa aikaa.

Olet vissiin joku uuno. Suomalaisista kun on noin 2/3 introvertteja tutkimusten mukaan, joten meinaat että vain vähemmistö kelpaisi parisuhteeseen.

Lähinnä mietin lapsen näkökulmasta, miten vaikea elämä heillä tulee olemaan. Ainahan introvertit täällä valittavat, miten hankalaa heidän on elää ekstroverttien keskellä. Tunnen introverttipariskunnan ja heidän lapsensa ovat niin arkoja, etteivät käytännössä voi käydä missään missä on muita lapsia, kun lapsia pelottaa eivätkä vanhemmat kannusta yhtään ottamaan kontaktia muihin, päinvastoin. Mutta kai se perhe-elämä voi sitten olla ihan mukavaa kotonakin piileskellen, mikäs siinä. En vaan ymmärrä. :)

Introverttinä nimenomaan parisuhde ja läheiset ystävät ovat ne, joiden kanssa viihtyy, koska ei tarvitse harrastaa tarpeetonta mitäsäteettyöksesikaunisilmatänään-liibalaabaa, vaan voi puhua heti oikeasti kiinnostavista asioista. Samoin myös matkustellessa nautin sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa voi puhua kiinnostavia. Harrastukseni myötä tapaa paljon ihmisiä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet, eikä heidän kanssaan kokemusten vaihto kuluta ollenkaan niin paljon kuin joku työpaikan pikkujoulujen pakkososialisointi.

Sama homma puolison kanssa. Ei tarvitse käydä läpi joka kerta sitä samaa liirumlaarumia siitä, mitä kuuluu, kun se tietää jo. Ja voidaan sitten parantaa maailmaa viinilasillisen parissa ilman, että se on ollenkaan niin kuluttavaa. Puolison kanssa voi rentoutua, olla oma itsensä, ei tarvitse esittää pirtsakkaa ja turhanpäiväisyyksistä kiinnostunutta.

Minä ja miesystäväni ollaan molemmat introvertteja, mutta hän on hyvin empaattinen ja meillä on rakastava suhde. Meillä on kaksi asuntoa, ja pari iltaa viikossa vietämme omaa aikaa pelaillen tai telkkaa katsellen. Tykkään laittautua häntä varten ja olla sitten villasukissa omana aikana ja katsoa romanttisia komedioita, tai pelailla pelejä joista hän ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä introvertti tykkää läheisten ihmisten seurasta ja lähellä olosta. Introverttihan nimenomaan haluaa luoda syvän yhteyden siihen omaan rakkaaseen. Sen takia introvertti on erityisen luotettava kumppani. Kun hän kerran johonkuhun kiintyy ja luo tähän ihmiseen kytköksen, haluaa hän tähän myös sitoutua ja pitää parisuhteesta huolta. Vieraiden seuraa ja pinnallista seurustelua ei introvertti sen sijaan jaksa kovin pitkään. Ja ihan jokainen tarvitsee välillä omaa rauhaa. Myös ekstrovertit. Tuskin kukaan on täydellinen takiainen parisuhteessa, ellei ole sairaalloisen läheisriippuvainen.

No jaa. Minun läheinen introvertti ystävä ahdistuu aika ajoin meidän syvästä yhteydestä. Olen siis hänen paras ystävä, ja silti hän aika ajoin rasittuu ja vetäytyy, vaikkemme näe edes kuukausittain. Ehkä tuo pätee vaan parisuhteeseen. Itse alan kyllästyä ja luottamus mennä, kun en tiedä milloin hän haluaa lähes pois minun elämästä.

Ei voi olla kauhean hyvä yhteys teillä, jos ette pysty kertomaan toisillenne omista tarpeistanne niin, että toinen voi ne huomioida. Läheisyyden ja avoimuuden tarve vs. yksityisyyden ja oman tilan kaipuu. Pätee sekä toimivaan parisuhteeseen että ystävyyssuhteeseen se, että tällaisista asioista pitää osata kysyä, kertoa, kuunnella ja ymmärtäen ottaa myös käytännössä huomioon.

No eihän se olekaan. Itse kyllä puhun kaiken, mutta hän silti vain välillä jotenkin ahdistuu minusta ja se kyllästyttävää. kyllä mulle voi osata sanoa milloin tarvii tilaa yms mut tuo käytös ei tunnu mukavalle.

Introverttilapseni ei ole yhtään arka, ja osaa olla porukassa ja sosiaalinen. Hän vain ei halua tehdä sitä kaiken aikaa, vaan viihtyy kokonaisen illan tai sunnuntain harrastellen omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Introverttilapseni ei ole yhtään arka, ja osaa olla porukassa ja sosiaalinen. Hän vain ei halua tehdä sitä kaiken aikaa, vaan viihtyy kokonaisen illan tai sunnuntain harrastellen omiaan.

Tästä syystä mulla taisi jäädä viikonloppuriennot sikseen nuorena. Se viikon koulussa oleminen söi voimat ja lepäsin viikonloput.

Koska haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa elämän. Ei se tarkoita, ettei voi olla läheisyyttä jos on introvertti. Esim. itse vaan tarvitsen VÄLILLÄ omaa aikaa. On myös parisuhteita, joissa ei edes asuta yhdessä, joten missä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä nimenomaan parisuhde ja läheiset ystävät ovat ne, joiden kanssa viihtyy, koska ei tarvitse harrastaa tarpeetonta mitäsäteettyöksesikaunisilmatänään-liibalaabaa, vaan voi puhua heti oikeasti kiinnostavista asioista. Samoin myös matkustellessa nautin sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa voi puhua kiinnostavia. Harrastukseni myötä tapaa paljon ihmisiä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet, eikä heidän kanssaan kokemusten vaihto kuluta ollenkaan niin paljon kuin joku työpaikan pikkujoulujen pakkososialisointi.

Sama homma puolison kanssa. Ei tarvitse käydä läpi joka kerta sitä samaa liirumlaarumia siitä, mitä kuuluu, kun se tietää jo. Ja voidaan sitten parantaa maailmaa viinilasillisen parissa ilman, että se on ollenkaan niin kuluttavaa. Puolison kanssa voi rentoutua, olla oma itsensä, ei tarvitse esittää pirtsakkaa ja turhanpäiväisyyksistä kiinnostunutta.

Niin, hauska juttu. Tämä minun ystäväni introvertti taas nimenomaan jaksaa kepeää liibalaabaa, mutta mikä syvemmissä ihmissuhteissa tulee eteen, on syvällisemmät asiat ja ongelmat, ja hän on siinä kohtaa ihan lukossa.

Olen onneksi löytänyt kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse elää symbioosissa ja tehdä kaikkea yhdessä suunnilleen kädestä pitäen. Meillä ei tartte käydä yhtäaikaa nukkumaan, ei tarvitse katsoa yhdessä telkkarista aina samoja ohjelmia jne. Tietysti on mukava välillä viettää ilta yhdessä töllön ääressä tai mennä nukkumaan samaan aikaan, mutta on kiva että sitä ei vaadita eikä kumpikaan pahoita mieltään siitä, jos toinen haluaa omaa rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin lapsen näkökulmasta, miten vaikea elämä heillä tulee olemaan. Ainahan introvertit täällä valittavat, miten hankalaa heidän on elää ekstroverttien keskellä. Tunnen introverttipariskunnan ja heidän lapsensa ovat niin arkoja, etteivät käytännössä voi käydä missään missä on muita lapsia, kun lapsia pelottaa eivätkä vanhemmat kannusta yhtään ottamaan kontaktia muihin, päinvastoin. Mutta kai se perhe-elämä voi sitten olla ihan mukavaa kotonakin piileskellen, mikäs siinä. En vaan ymmärrä. :)

Lapsi on joko introvertti tai ekstrovertti elää eläämänsä sen mukaan. Näkee kavereita niin paljon kuin tuntee tarvitsevansa. Introvertit pariskunnat eivät ole mitään lapsia kotia lukitsevia, piileskeleviä erakkoja joiden jälkikasvusta tulee kelmeitä sosiaalisesti vammaisia klonkkuja siksi, että vanhemmat eivät ole seitsemänä päivänä viikossa menossa menojaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa elämän. Ei se tarkoita, ettei voi olla läheisyyttä jos on introvertti. Esim. itse vaan tarvitsen VÄLILLÄ omaa aikaa. On myös parisuhteita, joissa ei edes asuta yhdessä, joten missä ongelma?

Juu silloin se onkin paras kun ei ala jakamaan asuntoa yhdessä, vaan ymmärtää sitten pitää alusta asti suhteen tarpeeksi erillisenä ettei kehenkään satu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä nimenomaan parisuhde ja läheiset ystävät ovat ne, joiden kanssa viihtyy, koska ei tarvitse harrastaa tarpeetonta mitäsäteettyöksesikaunisilmatänään-liibalaabaa, vaan voi puhua heti oikeasti kiinnostavista asioista. Samoin myös matkustellessa nautin sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa voi puhua kiinnostavia. Harrastukseni myötä tapaa paljon ihmisiä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet, eikä heidän kanssaan kokemusten vaihto kuluta ollenkaan niin paljon kuin joku työpaikan pikkujoulujen pakkososialisointi.

Sama homma puolison kanssa. Ei tarvitse käydä läpi joka kerta sitä samaa liirumlaarumia siitä, mitä kuuluu, kun se tietää jo. Ja voidaan sitten parantaa maailmaa viinilasillisen parissa ilman, että se on ollenkaan niin kuluttavaa. Puolison kanssa voi rentoutua, olla oma itsensä, ei tarvitse esittää pirtsakkaa ja turhanpäiväisyyksistä kiinnostunutta.

Niin, hauska juttu. Tämä minun ystäväni introvertti taas nimenomaan jaksaa kepeää liibalaabaa, mutta mikä syvemmissä ihmissuhteissa tulee eteen, on syvällisemmät asiat ja ongelmat, ja hän on siinä kohtaa ihan lukossa.

Kuulostaa siltä, että sinulla jä "ystävälläsi" ei ole syvällistä suhdetta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin lapsen näkökulmasta, miten vaikea elämä heillä tulee olemaan. Ainahan introvertit täällä valittavat, miten hankalaa heidän on elää ekstroverttien keskellä. Tunnen introverttipariskunnan ja heidän lapsensa ovat niin arkoja, etteivät käytännössä voi käydä missään missä on muita lapsia, kun lapsia pelottaa eivätkä vanhemmat kannusta yhtään ottamaan kontaktia muihin, päinvastoin. Mutta kai se perhe-elämä voi sitten olla ihan mukavaa kotonakin piileskellen, mikäs siinä. En vaan ymmärrä. :)

Lapsi on joko introvertti tai ekstrovertti elää eläämänsä sen mukaan. Näkee kavereita niin paljon kuin tuntee tarvitsevansa. Introvertit pariskunnat eivät ole mitään lapsia kotia lukitsevia, piileskeleviä erakkoja joiden jälkikasvusta tulee kelmeitä sosiaalisesti vammaisia klonkkuja siksi, että vanhemmat eivät ole seitsemänä päivänä viikossa menossa menojaan.

:´´´´D