Miten sisustatte yhteisen kämpän, kun miestä ei kiinnosta sisustus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan miestä ei muka kiinnosta sisustus, mutta hän silti on kiintynyt huonekaluihinsa, eikä halua niitä vaihtaa?

Eli miestä kiinnostaa sisustus, mutta hänen makunsa ei kelpaa aloittajalle. Se on vähän eri ongelma kuin otsikossa esitetty.

Itse ainakin koen hankalaksi sen, että minun huonekaluni ovat opiskeluajoilta ja olen kyllästynyt niiden tummaan väriin, vaikka muuten ovatkin lähestulkoon samaa sarjaa ja väriä. Mieheltäni huonekalut ovat suurin osa samasta värimaailmasta, mutta aivan eri värimaailmaa kuin omat huonekaluni. Itse ainakin kaipaisin jo 15 vuoden jälkeen vaihtelua ja nimenomaan nykyaikaisia huonekaluja, jotka sopivat yhteen / ovat samaa sarjaa. En oikein näe mitään järkeä korvata joko omani tai miehen huonekalut jokseenkin saman värisillä, kun tyyli on muuttunut siitä 15 vuoden takaisesta eikä värisävykään osuisi enää samaan. Mies saisi osallistua sisustamiseen ja värimaailmaan, mutta kun ei kiinnosta niin ei. Ei kai se auta muu kuin asua loppuikänsä sekalaisten huonekalujen maailmassa. Parisuhde on kompromisseja.

Voisiko niitä maalata tai lakata?

Parisuhde on kompromissi. Säilytätte osan molempien huonekaluista, tuunaatte ja ostatte vähän jotain uutta. Miksi esim. omakotitalossa pitäisi olla joka huoneessa täydellisen yhtenäinen sisustus? Ette te elä sisustuslehdessä, se on teidän koti. Molempien pitää viihtyä siellä.

Tämän lisäksi silmä tottuu omituisiinkin asioihin. Hetken kuluttua sitä ei edes huomaa jotain aikoinaan ärsyttävää yksityiskohtaa.

Meillä minä en esim. haluaisi verhoja ollenkaan, mies haluaa. Kompromissi: meillä on joskus verhot (esim. jouluna ja kesäkuumalla valoverhot) ja toisinaan vain kaihtimet. Minustakin ne verhot on kivat välillä ja mieskin haluaa ne sitten pois "että tulee lisää valoa".

Ja mun pyökinväristä timanttisarjaa ei kyllä vaihdeta mihinkään valkoiseen Jysk-hirvitykseen. Kestää isältä pojalle, niin no näyttääpä kyllä kelpaavan muijallekin. Ja verhot teetätin heti kerralla kunnolliset (ja kalliit) ei raaski ihan heti vaihtaa, heh heh

En ymmärrä tätä nykymeininkiä että kaikkien sohvien pitää olla samanlaisia kantti kertaa kantti - malleja. Ei sovi mun silmään.

Jos miestä ei kiinnosta, niin silloinhan sinulla on vapaat kädet. Älä vikise, vaan sisusta.

Meillä homma toimii niin, että minä olen jonkin verran kiinnostunut sisustamisesta ja mies on antanut mulle "vapaat kädet". Kuitenkin valittaa jokaisesta ideasta. Sitten kun toteutan, huomaa minun olleen oikeassa visioni kanssa. Köyhiä ollaan, teen hankintoja kirppareilta ja maalailen & tuunaan romppeita sopiviksi. Mies ei osta juuri mitään. Asuisi varmasti missä vain murjussa, ei edes siivoa.

Aika usein haikailen jonkun remontti-reiskan perään, jonka kanssa voisi toteuttaa monenlaisia elämää piristäviä, hauskoja sisustusideoita (toimivuus on silti tärkein tavoite). Olisi kiva viihtyä kodissaan. Nyt homma on puolitiessä. Lasten huoneet ok, muut ei niinkään.

Minä saan sisustaa ja ite oon kaikki maksanut koska se opiskelee ja mä käyn töissä. Mies kyllä viihtyy ja kokoaa näppärästi huonekalut ja laittaa lamput yms. Sitten kun omakotitalo ostetaan niin kyllä me se yhdessä tehdään mieluisaksi ja meillä on onneksi samanlainen maku sisustuksessa ja mies aina huomaa kun on uutta ja sanoo usein että ompas kaunista ☺️ N25

Minunkaan miestäni ei kiinnosta, joten olen saanut vapaat kädet. Maksan uudet hankinnat itse. Omaa makua voi kehittää esim IG antaa hyviä ideoita. Kun valikoi fiksusti, niin löytää paljon hyvää kierrätyskeskuksista ja kirppiksiltä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies antaa minun sisustaa, mutta omilla rahoillani. Häntä ei sisustaminen kiinnosta eikä siksi halua siihen pistää rahaansa. Koska varastotilaa ei ole, niin olemme joko myyneet mieheni huonekalut samaa tahtia pois (rahat miehelle, vaikka itse olen hoitanut myynnin) tai antaneet huonoimmat huonekalut miehen sukulaisille. Vähän tosin epäilyttää, että jos joskus eroamme, niin miehelläni ei ole yhtään huonekalua, koska kaikki on hankittu minun rahoillani. Että joutuu viimeistään siinä vaiheessa sitten hankkimaan itse taas uudet huonekalut.

Voi v##un MEILLÄMIES MEILLÄ MIESMEILLÄMIES -___-

Katsopa ruudusta Rempalla kaupaksi -jaksot!

Me tehtiin leikkimielinen sopimus kun muutettiin yhteen; mies saa kanavapaketin (jonka maksaa itse) ja mä saan sistustaa niin ku haluan (yhteisillä rahoilla). Noo, ei se ihan niin mee, yhdessä me ollaan kaikki ainakin isommat sisustushankinnat päätetty, mutta jos mies nyt kuitenki ois vähän myötämielisempi kaikkeen ton sopimuksen takia :D Oon kyllä itse(kin) todella pihi enkä todellakaan mikään sisustaja eli mitään turhia härpäkkeitä ei meille tule kuitenkaan eikä myöskään mitään todella kallista, niin ehkä tää koko meiän diili on ihan turha :D

Se maksaa, joka jotain haluaa ostaa. Minulla ei ole mitään sanomista television paikasta, mutta eipä mies kyseenalaista uutta keittiönpöytää. Toisen omaisuutta ei saa hävittää, mutta muuten saa ostaa ihan mitä tahtoo. Omat tulot, omat rahat, omat menot.

Vierailija kirjoitti:

Omat huonekaluni ovat tylsiä eivätkä edes sovi yhteen mieheni huonekalujen kanssa. Olisi mukava sisustaa koko talo uusiksi, päättää jokin tietty värimaailma ja katsoa siihen sopivat uudet huonekalut. Ongelma kuitenkin on, ettei miestäni kiinnosta sisustus. Uudet huonekalut ovat kalliita eikä hänellä olisi ilmeisesti varaa moisiin. Lisäksi vaikuttaa olevan turhan kiintynyt nykyisiin huonekaluihinsa eikä ymmärrä, miksi ne pitäisi vaihtaa. Itse tykkään viettää kaiken aikani kotona ja haluaisin kotini olevan esteettinen yhtenäinen kokonaisuus.

Miten olette toimineet tällaisessa tilanteessa? Oletteko vain itse alkaneet sisustaa koko taloa omilla rahoillanne, vaikkei toista kiinnostaisi pätkääkään ja olisi jopa vähän vastahakoinen?

Olen heittänyt pari kaltaistasi naista ulos elämästäni.

On täysin järjetöntä ruveta vaihtamaan toimivia ja ehjiä huonekaluja jonkun värimaailman takia.

Se on taloudellisesti järjetöntä, se on ympäristöllisesti järjetöntä mutta myös loogisesti järjetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin leikkimielinen sopimus kun muutettiin yhteen; mies saa kanavapaketin (jonka maksaa itse) ja mä saan sistustaa niin ku haluan (yhteisillä rahoilla). Noo, ei se ihan niin mee, yhdessä me ollaan kaikki ainakin isommat sisustushankinnat päätetty, mutta jos mies nyt kuitenki ois vähän myötämielisempi kaikkeen ton sopimuksen takia :D Oon kyllä itse(kin) todella pihi enkä todellakaan mikään sisustaja eli mitään turhia härpäkkeitä ei meille tule kuitenkaan eikä myöskään mitään todella kallista, niin ehkä tää koko meiän diili on ihan turha :D

Todella surkea sopimus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies antaa minun sisustaa, mutta omilla rahoillani. Häntä ei sisustaminen kiinnosta eikä siksi halua siihen pistää rahaansa. Koska varastotilaa ei ole, niin olemme joko myyneet mieheni huonekalut samaa tahtia pois (rahat miehelle, vaikka itse olen hoitanut myynnin) tai antaneet huonoimmat huonekalut miehen sukulaisille. Vähän tosin epäilyttää, että jos joskus eroamme, niin miehelläni ei ole yhtään huonekalua, koska kaikki on hankittu minun rahoillani. Että joutuu viimeistään siinä vaiheessa sitten hankkimaan itse taas uudet huonekalut.

Jos ei ota osaa minkään ostoon, istukoon lattialla, syököön tiskipöydällä, nukkukoon makuupussissa jne.

Miksi... miehellä on jo sohva, tuolit ja pöydät. Ap ei vaan tykkää niistä, eikä omistaan vaan haluaa kämppään kolmannet.

Sain kiskottua sen verran mielipiteitä, että tiedän yhteisesti sopivan värimaailman ja että mahdollisimman paljon täyspuuta yms aitoa tavaraa.

Jos olen uusimassa jotain, niin sanon miehelle etukäteen ja jostain sohvasta näytän kuvia. Sitten ostan ja mahdollisesti kokoan sen ihan itse. Ei sitä kiinnosta sävyerot.

Ollaan remontoitu koko talo läpikotaisin, joten tapettia, kattoa, lattiaa, kalustetta ja tuunausta on tullut valittua ja asennettua aika paljon. Mies tekee rakenteet, sähköt yms ja minä pinnat.

Talo on 50-50 ja jos mahdollinen ero ei ole ruma, niin vieköön mööpelit mennessään jos huolii, pääsen sitten ostamaan uuteen asuntoon jotain sopivampaa.

Parempi että asutte omissa asunnoissa. Ero tulee kuitenkin jossain vaiheessa.

Naaraat sisustaa. Mies on ylimääräinen.

Mies ei halua uusia kalusteita. Ap haluaa vaihtaa omat kalusteet, jotta yleisilme olisi yhtenäinen. Ratkaisu: ap vaihtaa omat kalusteensa yhteensopiviksi miehen kalusteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Naaraat sisustaa. Mies on ylimääräinen.

Kieltämättä. Uros ei sovi edes nurkkaan patsaaksi.