Lue keskustelun säännöt.
Miten sisustatte yhteisen kämpän, kun miestä ei kiinnosta sisustus?
Omat huonekaluni ovat tylsiä eivätkä edes sovi yhteen mieheni huonekalujen kanssa. Olisi mukava sisustaa koko talo uusiksi, päättää jokin tietty värimaailma ja katsoa siihen sopivat uudet huonekalut. Ongelma kuitenkin on, ettei miestäni kiinnosta sisustus. Uudet huonekalut ovat kalliita eikä hänellä olisi ilmeisesti varaa moisiin. Lisäksi vaikuttaa olevan turhan kiintynyt nykyisiin huonekaluihinsa eikä ymmärrä, miksi ne pitäisi vaihtaa. Itse tykkään viettää kaiken aikani kotona ja haluaisin kotini olevan esteettinen yhtenäinen kokonaisuus.
Miten olette toimineet tällaisessa tilanteessa? Oletteko vain itse alkaneet sisustaa koko taloa omilla rahoillanne, vaikkei toista kiinnostaisi pätkääkään ja olisi jopa vähän vastahakoinen?
Kommentit (75)
Meillä oli diili: edellisestä talosta pois muuttaessa hävitetään kaikki levyhuonekalut, eikä uusia tule koskaan. Laitettiin aikanaan vuosikausia kaikki rahat kiinni seiniin (peruskorjaus) ja eleltiin huojuvassa ja tutisevassa lastulevyhelvetissä. Inhosin erityisesti vaatekaappia, josta kaatui joko takaseinä tai ovi, jos imurinputkella vähääkään kolhaisi.
Niin tehtiin, heitettiin muutossa yläkerran ikkunasta pihalle kaikki levyhässäkät. Oli terapeuttista. Uuteen asuntoon muutettiin oikeastaan yhden piirongin ja keittiön pöydän kanssa, muut hankittiin peräkärrymenetelmällä torista tai antiikkikaupasta. Kaikki on nyt massiivipuuta, eikä mikään tytise. Kumpaakaan ei kiinnosta sisustaminen, joten asiat, jotka kestävät vähintään kymmeniä vuosia, ovat varsin tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat huonekaluni ovat tylsiä eivätkä edes sovi yhteen mieheni huonekalujen kanssa. Olisi mukava sisustaa koko talo uusiksi, päättää jokin tietty värimaailma ja katsoa siihen sopivat uudet huonekalut. Ongelma kuitenkin on, ettei miestäni kiinnosta sisustus. Uudet huonekalut ovat kalliita eikä hänellä olisi ilmeisesti varaa moisiin. Lisäksi vaikuttaa olevan turhan kiintynyt nykyisiin huonekaluihinsa eikä ymmärrä, miksi ne pitäisi vaihtaa. Itse tykkään viettää kaiken aikani kotona ja haluaisin kotini olevan esteettinen yhtenäinen kokonaisuus.
Miten olette toimineet tällaisessa tilanteessa? Oletteko vain itse alkaneet sisustaa koko taloa omilla rahoillanne, vaikkei toista kiinnostaisi pätkääkään ja olisi jopa vähän vastahakoinen?
Olen heittänyt pari kaltaistasi naista ulos elämästäni.
On täysin järjetöntä ruveta vaihtamaan toimivia ja ehjiä huonekaluja jonkun värimaailman takia.
Se on taloudellisesti järjetöntä, se on ympäristöllisesti järjetöntä mutta myös loogisesti järjetöntä.
Eihän niitä huonekaluja tarvitse roskiin viedä vaan lahjoittaa tai myydä netissä eteenpäin köyhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies antaa minun sisustaa, mutta omilla rahoillani. Häntä ei sisustaminen kiinnosta eikä siksi halua siihen pistää rahaansa. Koska varastotilaa ei ole, niin olemme joko myyneet mieheni huonekalut samaa tahtia pois (rahat miehelle, vaikka itse olen hoitanut myynnin) tai antaneet huonoimmat huonekalut miehen sukulaisille. Vähän tosin epäilyttää, että jos joskus eroamme, niin miehelläni ei ole yhtään huonekalua, koska kaikki on hankittu minun rahoillani. Että joutuu viimeistään siinä vaiheessa sitten hankkimaan itse taas uudet huonekalut.
Kun yhdessä asutaan ja elellään, niin miten yleensä on intoa sisustaa jos ajatuksissa pyörii tuleva mahdollinen ero?
Exälleni erotessa kelpasi sisutukseni hyvin ja piti mitä halusi. Sisustaessa ei ollut kiinnostunut yhtään ja rahaa ei laittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies antaa minun sisustaa, mutta omilla rahoillani. Häntä ei sisustaminen kiinnosta eikä siksi halua siihen pistää rahaansa. Koska varastotilaa ei ole, niin olemme joko myyneet mieheni huonekalut samaa tahtia pois (rahat miehelle, vaikka itse olen hoitanut myynnin) tai antaneet huonoimmat huonekalut miehen sukulaisille. Vähän tosin epäilyttää, että jos joskus eroamme, niin miehelläni ei ole yhtään huonekalua, koska kaikki on hankittu minun rahoillani. Että joutuu viimeistään siinä vaiheessa sitten hankkimaan itse taas uudet huonekalut.
Kun yhdessä asutaan ja elellään, niin miten yleensä on intoa sisustaa jos ajatuksissa pyörii tuleva mahdollinen ero?
Tulee se ero nopeammin jos pitää rumassa kämpässä oleilla :)
Voi olla että eroaa vasta 30v päästä, kai sitä sinä aikana ehtii parikin sohvan päällistä kuluttaa vaihtokuntoon. Voi olla että vasta kuolema erottaa.... siinä se onkin kun ei tiedä etukäteen kummin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex maksoi aina kiltisti puolet kaikista ostoksista. Näytin hänelle kuvia esitteistä ja pyysin sanomaan mikä on ehdoto no ja mistä mahdollisesti pitäisi. Lopulta sain sisustettua asunnon, joka miellytti molempia.
Emme sisusta.Emmekä muuta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat huonekaluni ovat tylsiä eivätkä edes sovi yhteen mieheni huonekalujen kanssa. Olisi mukava sisustaa koko talo uusiksi, päättää jokin tietty värimaailma ja katsoa siihen sopivat uudet huonekalut. Ongelma kuitenkin on, ettei miestäni kiinnosta sisustus. Uudet huonekalut ovat kalliita eikä hänellä olisi ilmeisesti varaa moisiin. Lisäksi vaikuttaa olevan turhan kiintynyt nykyisiin huonekaluihinsa eikä ymmärrä, miksi ne pitäisi vaihtaa. Itse tykkään viettää kaiken aikani kotona ja haluaisin kotini olevan esteettinen yhtenäinen kokonaisuus.
Miten olette toimineet tällaisessa tilanteessa? Oletteko vain itse alkaneet sisustaa koko taloa omilla rahoillanne, vaikkei toista kiinnostaisi pätkääkään ja olisi jopa vähän vastahakoinen?
Olen heittänyt pari kaltaistasi naista ulos elämästäni.
On täysin järjetöntä ruveta vaihtamaan toimivia ja ehjiä huonekaluja jonkun värimaailman takia.
Se on taloudellisesti järjetöntä, se on ympäristöllisesti järjetöntä mutta myös loogisesti järjetöntä.
Eihän niitä huonekaluja tarvitse roskiin viedä vaan lahjoittaa tai myydä netissä eteenpäin köyhemmille.
Ja "uudet" voi hankkia käytettynä. Meillä oli pitkään nuorena sekalainen sukulaisten yms jämäkamoista koottu "sisustus". Pikkuhiljaa vaihdettiin osa mieluisampiin, ja suurin osa hommattiin kirppiksiltä yms. Periaatteessa vanhoillakin olisi pärjännyt, mutta osa oli huonoja meille esim kokonsa puolesta, osa niin erilaisia oman maun kanssa että aina ärsytti kun ne näki.
Kyllä monia miehiä kiinnostaa sisustaminen, minäkin ostin juuri uuden television ja pelituolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sisustaisin kaiken pinkin eri sävyillä plus röyhelöä, pitsiä ja kukkakuviota. Valkoiset puuhuonekalut. Eiköhän rupeaisi miestä sisustus kiinnostamaan.
Tehkää kompromissi. Sisustat puolet asunnosta ja toiseen puoleen jätät miehesi huonekalut. Ei se parisuhde voi niinkään mennä, että aina vain mies saa pitää puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö löytyy ihmisiä jotka haluavat huonekalujen olevan samaa sarjaa :O
Varmaan laukku ja kengät myös aina samaa väriä?
Kun miestä ei kiinnosta sisustus, se on hyvä asia. Toinen ongelma on että osta vaan uudet huonekalut, mies ei myöskään varmasti ole kiinnostunut maksamaan siitä että pirttipöytä mäntykansineen ei sun mielestä sovi ruskean nahkasohvan kanssa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutettiin miehen kanssa yhteen, niin mieheltä tuli sänky, pinot kirjoja, kajarit ja tietokone. Hän ei ole kovin kiintynyt esineisiin ylipäätään, joten olen rauhassa saanut suurinnakmmaksi osaksi sisustella oman makuni mukaan. Tosin kaiuttimet ovat mielestäni hirveän näköiset, mutta koska miehelle tärkeää on hyvä äänentoisto, niin antaapi olkkarissa möllöttää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykymeininkiä että kaikkien sohvien pitää olla samanlaisia kantti kertaa kantti - malleja. Ei sovi mun silmään.
Joo rumaa on. Yhtenäinen sisustus on tylsää. Ihailen sisustuksia, jossa erilaiset tyylit ja kerrokset osataan sovittaa yhteen.
Meillä menee niin, että minä saan tehdä yksin enimmät päätökset. Sohvat on ostettu yhdessä, samoin nojatuoli. Mä pidän puusta, enkä huoli mitään kalustelevyjä. Mies maksaa sitten puolet, jos tykkää mun ostoksestani. Yleensä maksaa. Yleensä vastustus on aina ensin kova, mutta olen yhtä jääräpää ja mies muuttaa mielensä, kun näkee huonekalun paikallaan. Hänelle se rahan laitto on vaikeaa, mutta myöntää tykkäävänsä mun tyylistä.
Aika paljon mun hommaamista puuhuonekaluista on tullut käytettynä. Mäntyinen kellastunut 80-luvun vitriini muuttuu hiomalla ja maalilla ja vetimien vaihdolla ihan toiseksi huonekaluksi.
(Meillä on myös 100 vuotta vanhoja alkuperäiskuntoisia piironkeja, joihin en sipaisekaan maalia...) Tykkään tuunata rumasta joutsenen..mieti voiko tuunaamisesta olla apua!
Meillä mies on vaan antanut ehdoksi että ei halua liikaa ylimääräistä roinaa nurkkiimme. Itsekin pidän minimalistisesta sisustustyylistä joten mitään ongelmia ei ole ollut ja yhdessä ollaan päätetty huonekaluista yms.
Meillä mies ei olisi halunnut osallistua huonekalujen hankintakustannuksiin vaikka meillä ei ollut esim. Sohvaa ollenkaan kun homeasunnosta muutimme pois. :) Meillä ei olisi terassikalusteita, ei mattoja tai verhoja.... Mutta minun pitää ne maksaa, koska olen ne halunnut. Halusin myös uuden television 15 vuotta vanhan tilalle. Mielellään kyllä istuu ostamallani sohvalla ja katsoo ostamaani televisiota. Keittiön pöytä ja tuolit ovat rikkinäisiä, aion nekin uusia. Miehen mielestä menee vielä! (Minua hävettää)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei olisi halunnut osallistua huonekalujen hankintakustannuksiin vaikka meillä ei ollut esim. Sohvaa ollenkaan kun homeasunnosta muutimme pois. :) Meillä ei olisi terassikalusteita, ei mattoja tai verhoja.... Mutta minun pitää ne maksaa, koska olen ne halunnut. Halusin myös uuden television 15 vuotta vanhan tilalle. Mielellään kyllä istuu ostamallani sohvalla ja katsoo ostamaani televisiota. Keittiön pöytä ja tuolit ovat rikkinäisiä, aion nekin uusia. Miehen mielestä menee vielä! (Minua hävettää)
Ainiin ja täytyy lisätä, että rahaa miehellä kyllä olisi. Tienaa tuplasti sen mitä minä. Säästää kaiken. On todella pihi. Nukkuisi edelleen 30 vuotta vanhoissa muhkuraisissa tyynyissä ja peitoissa, jos en olisi hankkinut uusia. Nekin minun kuuluu maksaa, koska minä olen ne halunnut. Hän olisi pärjännyt vanhoillakin. :D... Autoaan ei myöskään "jaksa/ehdi" viedä huoltoon, lainaa sitten minun autoa jos omalla ei voi ajaa. Ainiin, mutta hän on aikanaan saanut lahjaksi/hankkinut työkaluja niin minun ei ole niitä tarvinnut maksaa.. tosin en niitä saa lainatakaan.
Tätä mäkin mietin. Ap sanoi, että miehellä ei ehkä ole varaa uusiin ja silti haluaa miehen rahaa sisustukseen. Ottakaa vaikka pikavippi ja unohtakaa maksaa se, mut hei, sitten ainakin teillä on kaunis sisustus, viis taloudellisesta tilanteesta! Jessus, aloituksessa on niin monta epäkohtaa. Miehen rahat, sinun makusi. Missä yhteiset tavoitteet ja molempien tyytyväisyys, joustaminen ja haluan, että puolisoni on myös onnellinen yhdessä kanssani? Minä, minä, minä ja kaiken pelastava materialismi!