Miten sisustatte yhteisen kämpän, kun miestä ei kiinnosta sisustus?

Miehen yhteensopiva sisustusmaku ja -into oli aivan oikeasti vaatimuksiani sinkkuaikaan.

Onko mahdollista muokata kalusteita esim maalilla? Peittää ikävän näköinen sohva vaikka sängynpeitolla? Keskustelkaa asiasta, kerro miksi asia on sinulle tärkeä ja kysy olisiko miehelle ok jos sisustat omalla rahalla ja mihin raja muutoksissa vedetään.

Meillä minä olen kiinnostuneempi sisustuksesta, ja mies on antanut pitkälti vapaat kädet. Isommat hankinnat päätetään yhdessä, pienet muutokset teen itsenäisesti. Toki on myös keskysteltu tyylistä, onneksi ollaan samoilla linjoilla eli ei ole mitään"pinkkiä kukkakuviota vs mustaa nahkaa ja kromia" ristiriitoja :)

Meillä mies antaa minun sisustaa, mutta omilla rahoillani. Häntä ei sisustaminen kiinnosta eikä siksi halua siihen pistää rahaansa. Koska varastotilaa ei ole, niin olemme joko myyneet mieheni huonekalut samaa tahtia pois (rahat miehelle, vaikka itse olen hoitanut myynnin) tai antaneet huonoimmat huonekalut miehen sukulaisille. Vähän tosin epäilyttää, että jos joskus eroamme, niin miehelläni ei ole yhtään huonekalua, koska kaikki on hankittu minun rahoillani. Että joutuu viimeistään siinä vaiheessa sitten hankkimaan itse taas uudet huonekalut.

No, sisustaisin koko kämpän uusiksi ja omalla maullani.

Minä päätin sisustuksen alusta loppuun ja mies osti haluamani huonekalut ym :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies antaa minun sisustaa, mutta omilla rahoillani. Häntä ei sisustaminen kiinnosta eikä siksi halua siihen pistää rahaansa. Koska varastotilaa ei ole, niin olemme joko myyneet mieheni huonekalut samaa tahtia pois (rahat miehelle, vaikka itse olen hoitanut myynnin) tai antaneet huonoimmat huonekalut miehen sukulaisille. Vähän tosin epäilyttää, että jos joskus eroamme, niin miehelläni ei ole yhtään huonekalua, koska kaikki on hankittu minun rahoillani. Että joutuu viimeistään siinä vaiheessa sitten hankkimaan itse taas uudet huonekalut.

Jos ei ota osaa minkään ostoon, istukoon lattialla, syököön tiskipöydällä, nukkukoon makuupussissa jne.

Ihme lusmu. Älä sure pätkääkään mahd eroanne, mies on jo oppinut, kuinka eletään ilman huonekaluja.

Mit ap, sun miestähän KIINNOSTAA: sanot itse, että mies on kiintynyt kalusteisiinsa. Ja kun näin on, et voi tehdä pelkästään oman mielesi mukaam.

Myyttee pois sellaiset mistä et tykkää yhtään ja pidätte vaan sellaiset mitkä sopivat yhteen ja ovat kivoja. Sitten voitte pikkuhiljaa hankkia uusia huonekaluja ettei mene niin paljon rahaa kerralla. Käytettynä saa myös kivoja jos jaksat yhtään kierrellä ja etsiä.

Minä sisustan niinkuin tahdon ja mies vikisee. Olkoon tossun alla jos herra niin itse tahtoo.

Aloittajan miestä ei muka kiinnosta sisustus, mutta hän silti on kiintynyt huonekaluihinsa, eikä halua niitä vaihtaa?

Eli miestä kiinnostaa sisustus, mutta hänen makunsa ei kelpaa aloittajalle. Se on vähän eri ongelma kuin otsikossa esitetty.

Meillä ei miestä juuri kiinnosta sisustus ja minua taas kiinnostaa. Vietän kotona enemmän aikaa ja myöskin tykkään kun asunto on kaunis esteettinen kokonaisuus. Me pidettiin yhteen muutettaessa miehen huonekalut, vain sänky ostettiin uutena silloin. Olen niitä tuunaillut maalailemalla ja osasta olen ajan kanssa oppinut pitämään sellaisenaan. Verhoilla ja tyynyillä ym muokkailen värimaailmaa eikä mies sano mitään.

Vierailija kirjoitti:

Myyttee pois sellaiset mistä et tykkää yhtään ja pidätte vaan sellaiset mitkä sopivat yhteen ja ovat kivoja. Sitten voitte pikkuhiljaa hankkia uusia huonekaluja ettei mene niin paljon rahaa kerralla. Käytettynä saa myös kivoja jos jaksat yhtään kierrellä ja etsiä.

Mikä oikeus aloittajalla on myydä pois toisen tavaroita? Ei mikään. Sellaisen ihmisen ei pidä ryhtyä parisuhteeseen, joka ei osaa tehdä kompromisseja.

Meillä vähän erilainen ongelma... mies tykkää sisustaa ja sisustusmakumme kohtaa... mies tavoittelee tyylikkyyttä ja mä haluan huvitella olemalla tietoisen mauton sisustaja. Olemme ratkaisseet ongelman niin että suurin osa talosta on sisustettu miehen suosimalla tyylillä ja mulla on yksi huone, joka on täyttä kitchiä ja blingblingiä. Ehkä ap:n miehelläkin vois olla yksi huone, jonka saisi sisustaa niillä rakkailla mutta ap:n makuun sopimattomilla huonekaluillaan?

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan miestä ei muka kiinnosta sisustus, mutta hän silti on kiintynyt huonekaluihinsa, eikä halua niitä vaihtaa?

Eli miestä kiinnostaa sisustus, mutta hänen makunsa ei kelpaa aloittajalle. Se on vähän eri ongelma kuin otsikossa esitetty.

Itse ainakin koen hankalaksi sen, että minun huonekaluni ovat opiskeluajoilta ja olen kyllästynyt niiden tummaan väriin, vaikka muuten ovatkin lähestulkoon samaa sarjaa ja väriä. Mieheltäni huonekalut ovat suurin osa samasta värimaailmasta, mutta aivan eri värimaailmaa kuin omat huonekaluni. Itse ainakin kaipaisin jo 15 vuoden jälkeen vaihtelua ja nimenomaan nykyaikaisia huonekaluja, jotka sopivat yhteen / ovat samaa sarjaa. En oikein näe mitään järkeä korvata joko omani tai miehen huonekalut jokseenkin saman värisillä, kun tyyli on muuttunut siitä 15 vuoden takaisesta eikä värisävykään osuisi enää samaan. Mies saisi osallistua sisustamiseen ja värimaailmaan, mutta kun ei kiinnosta niin ei. Ei kai se auta muu kuin asua loppuikänsä sekalaisten huonekalujen maailmassa. Parisuhde on kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan miestä ei muka kiinnosta sisustus, mutta hän silti on kiintynyt huonekaluihinsa, eikä halua niitä vaihtaa?

Eli miestä kiinnostaa sisustus, mutta hänen makunsa ei kelpaa aloittajalle. Se on vähän eri ongelma kuin otsikossa esitetty.

Itse ainakin koen hankalaksi sen, että minun huonekaluni ovat opiskeluajoilta ja olen kyllästynyt niiden tummaan väriin, vaikka muuten ovatkin lähestulkoon samaa sarjaa ja väriä. Mieheltäni huonekalut ovat suurin osa samasta värimaailmasta, mutta aivan eri värimaailmaa kuin omat huonekaluni. Itse ainakin kaipaisin jo 15 vuoden jälkeen vaihtelua ja nimenomaan nykyaikaisia huonekaluja, jotka sopivat yhteen / ovat samaa sarjaa. En oikein näe mitään järkeä korvata joko omani tai miehen huonekalut jokseenkin saman värisillä, kun tyyli on muuttunut siitä 15 vuoden takaisesta eikä värisävykään osuisi enää samaan. Mies saisi osallistua sisustamiseen ja värimaailmaan, mutta kun ei kiinnosta niin ei. Ei kai se auta muu kuin asua loppuikänsä sekalaisten huonekalujen maailmassa. Parisuhde on kompromisseja.

Mieheni huonekalut ovat suurin osa samasta värimaailmasta --> Siis samaa sarjaa.

Helpointa on vaihtaa miestä.

Minulla on mies, jolle sopii kaikki sisustus mitä minä haluan. Ja hän maksaa, jos on rahaa. No, on meillä aika lailla sama makukin.

Kaverini sanoo, että he riitelevät sisustuksesta. Ostivat kotiin mitä tahansa, niin kaikesta kauhea vääntö. Viimeksi väänsivät siitä, ostetaanko sohvaan korkeammat vai matalammat jalat. On kuulemma tosi raskasta.

Minun mieheni sanoi aikuiselle pojalleen, kun tämä muutti kotoa pois, että ei kannata ostaa mitään huonekaluja uutena. Kun muuttaa naisen kanssa yhteen, niin joutuu kuitenkin luopumaan niistä. Nauroin silloin, ja tämän ketjun jälkeen naurattaa vieläkin enemmän :-).

Tuo on ihan perussettiä. Pikkuhiljaa sisustetaan minun makuun sopivaksi. Miehelle ei ole niin tarkkaa jotkut sävyt tai tyylit kuhan on käytännöllistä ja mahdollisimman halpaa. On yleensä suostunut ehdotuksiin. Hirveästi ei voida satsata, mutta vähän kerrallaan. Minusta on ihan oikein, että jos toinen on kiinnostunut sisutuksesta, niin se myös hoitakoon homman.

Seurusteluaikana kannattaa selvittää kaikki asiat, jotka vaikuttaa tulevaan yhteiselämään.

Ei tarvitse sitten yrmyillä, jos ja kun tulee erimielisyyksiä parisuhteessa.

Toki ihmiset muuttuvat vanhetessaan, mutta perusluonne säilyy.