Lue keskustelun säännöt.
Asumiskulujen jakaminen kumppanin omistusasunnossa
Muutetaanko
12.02.2018 |
Miten olette jakaneet asumis ja siihen liittyvät kustannukset tilanteessa jossa toinen osapuoli muuttaa asumaan toisen omistusasuntoon?
Kommentit (80)
Exäni muutti luokseni vuokralta, ja ehdotti että maksaa asumisesta mielummin minulle kuin vvo:lle, noin puolet lainan kuukausilyhennyksestä. Lisäksi minulle jäi vesi, sähkö jne. Hyvin meni kunnes tuli ero, ja hän alkoi vaatia maksamiaan lyhennyksiä takaisin, kun on kartuttanut omaisuuttani.
Hän ei kuitenkaan halunnut alunperinkään ottaa yhteistä lainaa.
Nämä voi olla hankalia, jos suhde ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä muutettiin yhdessä yksiöön, koska katsoin, ettei miehen tarvitse maksaa minun omaisuuteni karttumisesta. Laitoin kolmioni vuokralle ja muutimme miehen kanssa vuokralle mekin. Vuokraja muut kulut puoliksi, kumpikaan ei hyötynyt toisesta. Jostain syystä mies ei pitänyt tätä hyvänä, koska minun luonani hän olisi maksanut 0 e, nyt hän joutui maksamaan vähän yli 400 e/kk.
Meinaat, että mies ei olisi mitään maksanut?
Niin hän sanoi, koska "miksi maksaisin sinulle siitä, että omistat?". Ei hän siitä yksiöstäkään innoissaan ollut, koska oli ennen yhteenmuuttoa oleillut paljon luonani ja suunnitellut, miten tekee kolmiossa yhdestä huoneesta itselleen työhuoneen. Yksiössä asuessamme ehdotin, että hän voi vuokrata itselleen työtilan, jos sitä tarvitsee (toimistohotelleja on paljon), mutta mies kahistui ajatustakin siitä, että pitäisi maksaa tilasta.
Vierailija kirjoitti:
Exäni muutti luokseni vuokralta, ja ehdotti että maksaa asumisesta mielummin minulle kuin vvo:lle, noin puolet lainan kuukausilyhennyksestä. Lisäksi minulle jäi vesi, sähkö jne. Hyvin meni kunnes tuli ero, ja hän alkoi vaatia maksamiaan lyhennyksiä takaisin, kun on kartuttanut omaisuuttani.
Hän ei kuitenkaan halunnut alunperinkään ottaa yhteistä lainaa.
Nämä voi olla hankalia, jos suhde ei kestä.
Niinpä niin.
Maksoitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä muutettiin yhdessä yksiöön, koska katsoin, ettei miehen tarvitse maksaa minun omaisuuteni karttumisesta. Laitoin kolmioni vuokralle ja muutimme miehen kanssa vuokralle mekin. Vuokraja muut kulut puoliksi, kumpikaan ei hyötynyt toisesta. Jostain syystä mies ei pitänyt tätä hyvänä, koska minun luonani hän olisi maksanut 0 e, nyt hän joutui maksamaan vähän yli 400 e/kk.
Meinaat, että mies ei olisi mitään maksanut?
Niin hän sanoi, koska "miksi maksaisin sinulle siitä, että omistat?". Ei hän siitä yksiöstäkään innoissaan ollut, koska oli ennen yhteenmuuttoa oleillut paljon luonani ja suunnitellut, miten tekee kolmiossa yhdestä huoneesta itselleen työhuoneen. Yksiössä asuessamme ehdotin, että hän voi vuokrata itselleen työtilan, jos sitä tarvitsee (toimistohotelleja on paljon), mutta mies kahistui ajatustakin siitä, että pitäisi maksaa tilasta.
Arvostan ratkaisuasi. Näin oppii tuntemaan toisen luonteen ja tiedät nyt, millainen mies on rahankäytössään. Tuskin jatkatte suhdettanne kauan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika edullisesti elätte toisen asunnossa. Tämä tosin on mielenkiintoinen kysymys, toinenhan asuu käytännössä ilmaiseksi. Onko taloudessa sitten kaksi elintasoa, kun toinen selviää muutaman satasen asumiskustannuksilla ja toinen maksaa moninkertaisen määrän?
Miksi toisen pitäisi maksaa puolisonsa omaisuuden kartuttamisesta? Sitähän lainanlyhennys on. Lisäksi edelleenkin suurimman osan suomalaisista asunnoista hinta nousee pikku hiljaa, josta toisen nurkissa asuva ei ikinä pääse osalliseksi. Puhumattakaan, jos tulee ero, niin toinen on helppo heittää pihalle.
Jos asia on ongelma, niin sitten kannattaa ostaa yhteinen asunto.
Eikös puoliso ole ikäänkuin ''vuokranantaja'' tässä tapauksessa. Mielestäni asumisesta pitää maksaa.
On siinä sellainen ero, että virallinen oikea vuokrasuhde on vuokralaisenkin kannalta turvattu, esim. kun vuokrasuhde on kestänyt yli vuoden, irtisanomisaika vuokranantajan puolelta on 6 kk. Laki säätelee myös vuokrasummaa; vuokranantaja ei voi korottaa sitä mielivaltaisesti.
Epäviralliset "vuokrasuhteet" on kivoja niin kauan kuin ollaan hyvää pataa. Mutta kun asiat muuttuu, tai tulee ero, alkaa ongelmat.
Esim. Mun poikaystävä asui vanhempiensa omistamassa kaksiossa yhden kaverinsa kanssa, kun aloimme seurustella. Hän ei maksanut asumisestaan mitään, mutta tällä kaverilla oli vuokrasopimus hän maksoi poikakaverini vanhemmille kohtuuvuokraa. Kätevää kaikille. Kun päätimme muuttaa yhteen, ja vuokrasimme yhteisen asunnon, tää kaveri jäi yksinään kaksioon ilman omaa syytään.
Poikakaverini vanhemmat järkeilivät, että nythän sitä vuokraa voi sitten periäkin koko asunnosta. Niinpä tämä kaveri joutui maksamaan yli kaksinkertaista vuokraa niiden muutaman kuukauden ajalta, jotka kesti ennen kuin hän löysi uuden asunnon. Mua ärsytti kuvio, ja päätin siinä ja silloin, etten ikinä suostu minkäänlaiseen sopimukseen poikaystäväni vanhempien kanssa. He olivat ökyrikkaita ja pihejä, eikä heillä ollut mitään tajua siitä mikä on kohtuullista ja mikä ei. Poikakaverini jä tämä kämppis eivät sen koommin olleetkaan pahemmin enää kavereita, mitä en yhtään ihmetellyt.
Meillä minä asuin kaverini kanssa vanempieni omistamassa kaksiossa, mutta kun muutin siitä pois, jäi kaveri vielä asumaan, koska ei ollut löytänyt yhtä hyvää käppää. Sinne muutti jälkeeni asumaan melkein 60 v isän sisko, koska hänen asunnossaan oli putkiremppa. Kaverini oli olettanut, että saa puolikkaalla vuokralla asustaa koko asuntoa ja oli jo kutsunut oma poikakaverinsa sinne. Hämmennys oli melkoinen, kun alivuokralainen todella oli alivuokralainen eli se täti-ihminen asui siellä kuin omaansa.
Miksi ei asunnosta muka voi ottaa täyttä vuokraa, jos koko asunto on käytössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä muutettiin yhdessä yksiöön, koska katsoin, ettei miehen tarvitse maksaa minun omaisuuteni karttumisesta. Laitoin kolmioni vuokralle ja muutimme miehen kanssa vuokralle mekin. Vuokraja muut kulut puoliksi, kumpikaan ei hyötynyt toisesta. Jostain syystä mies ei pitänyt tätä hyvänä, koska minun luonani hän olisi maksanut 0 e, nyt hän joutui maksamaan vähän yli 400 e/kk.
Meinaat, että mies ei olisi mitään maksanut?
Niin hän sanoi, koska "miksi maksaisin sinulle siitä, että omistat?". Ei hän siitä yksiöstäkään innoissaan ollut, koska oli ennen yhteenmuuttoa oleillut paljon luonani ja suunnitellut, miten tekee kolmiossa yhdestä huoneesta itselleen työhuoneen. Yksiössä asuessamme ehdotin, että hän voi vuokrata itselleen työtilan, jos sitä tarvitsee (toimistohotelleja on paljon), mutta mies kahistui ajatustakin siitä, että pitäisi maksaa tilasta.
Arvostan ratkaisuasi. Näin oppii tuntemaan toisen luonteen ja tiedät nyt, millainen mies on rahankäytössään. Tuskin jatkatte suhdettanne kauan?
Olin tyhmä ja oletin, että asumme siinä yksiössä pari vuotta, säästämme ja ostamme yhteisen asunnon. Noin 6 kk kuluttua mies sanoi, että ei aio säästää, koska minulla jo oli se kolmio valmiina ja kun mennään naimisiin, siitä puolet on joka tapauksessa hänen. Se oli todella romanttinen kosinta, mutta vastasin kieltävästi.
En kyllä voi uskoa, että täällä on oikeasti niin paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita asumaan toisen luona hyvin minimaalisella summalla.... eli puolilla juoksevista kustannuksista. No, hyvä diili teille, itse en kehtaisi loisia noin. En pidä reiluna, että toinen hyötyy 400-500 e/kk asumisesta luonani, ja minä vain 100 e. Kyllä tätä etua pitää tasata, niin että MOLEMMAT hyötyy yhteisasumisesta. Ilmaiseksiko toista pitää elättää vuosikaudet? Ja kyllä, vakavassa suhteessa ollaan ja naimisiin menossa lähivuosina, mutta kun koskaan elämästä ei tiedä niin paras hoitaa asiat reilusti ennen avioliittoa.
Totesin myös, että tämä on osittain tapaskohtaista. Noin yleisesti kuitenkin pelkkä puolet juoksevista kuluista-maksaminen on kyllä liian vähän jos todellista tasapuolisuutta miettii. Itse kyllä yritän ajatella näitä asioita molempien kantilta ja tilanteen ollessa toisin päin, pitäisin erittäin reiluna hyötyjen tasaamista molemmille.
- se joka kirjoitti esimerkin kaksiosta, johon mies muutti yksiöstään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä maksan lainan lyhennyksen ja koron. Kaikki muu menee puoliksi eli vastike, vesi, sähkö, vakuutus yms.
Myös remontteihin puoliso osallistuu 20% mutta niitä ei hirveästi ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika edullisesti elätte toisen asunnossa. Tämä tosin on mielenkiintoinen kysymys, toinenhan asuu käytännössä ilmaiseksi. Onko taloudessa sitten kaksi elintasoa, kun toinen selviää muutaman satasen asumiskustannuksilla ja toinen maksaa moninkertaisen määrän?
Miksi toisen pitäisi maksaa puolisonsa omaisuuden kartuttamisesta? Sitähän lainanlyhennys on. Lisäksi edelleenkin suurimman osan suomalaisista asunnoista hinta nousee pikku hiljaa, josta toisen nurkissa asuva ei ikinä pääse osalliseksi. Puhumattakaan, jos tulee ero, niin toinen on helppo heittää pihalle.
Jos asia on ongelma, niin sitten kannattaa ostaa yhteinen asunto.
Eikös puoliso ole ikäänkuin ''vuokranantaja'' tässä tapauksessa. Mielestäni asumisesta pitää maksaa.
On siinä sellainen ero, että virallinen oikea vuokrasuhde on vuokralaisenkin kannalta turvattu, esim. kun vuokrasuhde on kestänyt yli vuoden, irtisanomisaika vuokranantajan puolelta on 6 kk. Laki säätelee myös vuokrasummaa; vuokranantaja ei voi korottaa sitä mielivaltaisesti.
Epäviralliset "vuokrasuhteet" on kivoja niin kauan kuin ollaan hyvää pataa. Mutta kun asiat muuttuu, tai tulee ero, alkaa ongelmat.
Esim. Mun poikaystävä asui vanhempiensa omistamassa kaksiossa yhden kaverinsa kanssa, kun aloimme seurustella. Hän ei maksanut asumisestaan mitään, mutta tällä kaverilla oli vuokrasopimus hän maksoi poikakaverini vanhemmille kohtuuvuokraa. Kätevää kaikille. Kun päätimme muuttaa yhteen, ja vuokrasimme yhteisen asunnon, tää kaveri jäi yksinään kaksioon ilman omaa syytään.
Poikakaverini vanhemmat järkeilivät, että nythän sitä vuokraa voi sitten periäkin koko asunnosta. Niinpä tämä kaveri joutui maksamaan yli kaksinkertaista vuokraa niiden muutaman kuukauden ajalta, jotka kesti ennen kuin hän löysi uuden asunnon. Mua ärsytti kuvio, ja päätin siinä ja silloin, etten ikinä suostu minkäänlaiseen sopimukseen poikaystäväni vanhempien kanssa. He olivat ökyrikkaita ja pihejä, eikä heillä ollut mitään tajua siitä mikä on kohtuullista ja mikä ei. Poikakaverini jä tämä kämppis eivät sen koommin olleetkaan pahemmin enää kavereita, mitä en yhtään ihmetellyt.Meillä minä asuin kaverini kanssa vanempieni omistamassa kaksiossa, mutta kun muutin siitä pois, jäi kaveri vielä asumaan, koska ei ollut löytänyt yhtä hyvää käppää. Sinne muutti jälkeeni asumaan melkein 60 v isän sisko, koska hänen asunnossaan oli putkiremppa. Kaverini oli olettanut, että saa puolikkaalla vuokralla asustaa koko asuntoa ja oli jo kutsunut oma poikakaverinsa sinne. Hämmennys oli melkoinen, kun alivuokralainen todella oli alivuokralainen eli se täti-ihminen asui siellä kuin omaansa.
Miksi ei asunnosta muka voi ottaa täyttä vuokraa, jos koko asunto on käytössä?
Siksi että
a) hän oli vuokrannut itselleen vain puolikkaan asunnon. Ei koko asuntoa.
b) On kohtuutonta olettaa, että henkilöllä on yhtäkkiä varaa maksaa yli kaksinkertaisia asumiskuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on samat tulot, niin puolet juoksevista menoista, kuten vastike, sähkö, vesi jne. Jos on tuloeroa, niin tulojen suhteessa sama juttu. Minulle ei ainakaan ole koskaan tullut mieleen pyytää vaimolta vuokraa.
Laskujen maksu tulojen suhteessa on kuule ihan lokkien ja pummien puhetta. Asunnon käyttökulut jaetaan puoliksi oli toisella tulot mitkä tahansa. Pulloja tai marjoja sitten keräämään niin, että rahat saa kasaan.
Joka omistaa asunnon maksaa lainan.rahoitusvastikkeen.putkiremontin ja ylipäätään kaikki remontit. Sähkölasku puoleksi .vakuutus puoleksi .ruokalaji puoleksi ellei mies oo sitten syöpää ja nainen tekee ruoan niin mies maksaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä asunnon vuokran voi hinnoitella siten, mitä siitä saisi, jos olisi vuokralla. Jos esim. vuokra olisi normaalisti 750 egeä, niin muijan kuuluu maksaa siitä puolet. Sitten vedestä, sähköstä ja kotivakuutuksesta puolet. Omistajalle jää lisäksi lainanlyhennys sekä yhtiövastike. Tuo menee aikalailla tasan ja oikeudenmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Joka omistaa asunnon maksaa lainan.rahoitusvastikkeen.putkiremontin ja ylipäätään kaikki remontit. Sähkölasku puoleksi .vakuutus puoleksi .ruokalaji puoleksi ellei mies oo sitten syöpää ja nainen tekee ruoan niin mies maksaa enemmän.
Hoitovastike puoleksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mentiin pankkiin juttelemaan ja järjesteltiin laina uusiksi niin, että maksetaan molemmat nyt lainaa niin, että lainamaksun loputtua molemmat omistaa 50% asunnosta. Minä maksan vähän isompaa osuutta lainasta nyt, koska mies maksanut aiemmin enemmän ja tällä hetkellä siis omistaakin asunnosta enemmän. Jos ero sattuisi tulemaan pankin avulla on laskelmat siitä mitä kumpikin omistaa missäkin viaheessa, myytäisiin siis asunto ja jaettaisiin rahat omistajuuden perusteella.
. Siis ostit 1 / 2 asunnosta mieheltä ja otit lainan oman lainan sitä varten. Vai maksatko miehen lainaa ja asunto on edelleen 100 % hänen ? Ja jotenkin liukuu sinulle ...
Ei vaan järjesteltiin pankissa laina uudestaan. Yhteinen laina siis nyt, aiemmin oli vain miehen nimissä laina. Pankeissa on virkailijat, jotka kyllä mielellään antaa tarjouksia tämäntyppisiin muutoksiin (pankkihan tietty ottaa siitä uudesta järjestelystä rahaa), eli kantsii rohkeasti käydä kysymässä vaihtoehtoja.
Laina on yhteinen, mutta onko nimesi osakekirjassa? Eikö tuohon tule pankin kulujen lisäksi varainsiirtovero ellei kyseessä ole ensiasunto? Siksi en ihan ymmärrä ehdotuksia ostaa puolet puolison asunnosta, samasta asunnosta joutuu maksamaan veroa useaan kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo vaimo koskaan ole muuta kuin sähkön (n.150€/3kk) ja vedet (2x15€/kk) maksanut. Enpä tosin ole koskaan mitään pyytänytkään. Ruuat menee ehkä 50/50.
Ehkä
Ehkä siksi, että ei asiaa juurikaan olla seurattu. Kaupassa pyritään maksamaan vuorotellen. Ulkona minä useimmiten maksan, joten veikkaisin maksavani hieman enemmän ruuista.
Jos kyse on siis kämppäkaverista, niin eikö olisi helpompaa neuvotella joku yksittäinen summa vuokrana toiselle maksettavaksi, eikä maksaa puolet siitä ja tästä jne?
Jos taas kyse on parisuhteesta niin ongelmaa ei pitäisi olla, rahat lienevät yhteisiä viimeistään siinä vaiheessa kun saman katon alle ollaan muuttamassa. Jos ei, niin kannattaa pohtia onko suhteella tulevaisuutta ylipäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä asuin kaverini kanssa vanempieni omistamassa kaksiossa, mutta kun muutin siitä pois, jäi kaveri vielä asumaan, koska ei ollut löytänyt yhtä hyvää käppää. Sinne muutti jälkeeni asumaan melkein 60 v isän sisko, koska hänen asunnossaan oli putkiremppa. Kaverini oli olettanut, että saa puolikkaalla vuokralla asustaa koko asuntoa ja oli jo kutsunut oma poikakaverinsa sinne. Hämmennys oli melkoinen, kun alivuokralainen todella oli alivuokralainen eli se täti-ihminen asui siellä kuin omaansa.
Miksi ei asunnosta muka voi ottaa täyttä vuokraa, jos koko asunto on käytössä?
Jos on tehnyt vuokrasopimuksen puolikkaasta asunnosta omalla erillisellä vuokrasopimuksella, silloin ei vuokranantaja voi alkaa yhtäkkiä vaatia toisen lähtiessä kaksinkertaista vuokraa. On noudatettava irtisanomisaikoja lain mukaan, jos haluaa asukkaan lähtevän. Muuten tulee tyytyä siihen, että asunto on vuokrattu siltä osin ja sillä hintaa, mitä vuokrasopimuksessa sanotaan.
Sen sijaan asunnon omistaja voi tehdä juurikin niin, että vuokraa toisen puolikkaan jollekin muulle asunnosta (jos siis ollut puolikas vuokrasopimus). Ja miksipä ei vuokraisi. Tietystihän omistajan kannattaa vuokrata se toinen puolikas eikä antaa asunnon olla puolityhjillään. Jos sen sijaan vuokralainen ottaa lisää omia vuokralaisia (tyttö- tai poikaystäviä asumaan), se pitäisi kyllä huomioida vesiennakosissa ja tehdä taloyhtiölle ilmoitukset asiasta.
Jos taas vuokralaisella ei jostain syystä ole varaa asua asunnossa, silloin pitää muuttaa kauemmas keskustasta ja halvempaan asuntoon - tai mennä sosiaalitoimistoon (tai vanhemmilleen) hakemaan apua omaan taloudelliseen tilanteeseen.
Mitenkäs kaikenlaiset panostukset jyvitetään... Mies: sulla oli vain paljas perse kun tähän huusholliin muutit! Nainen: mutta kuitenkin sitä on täällä eniten tarvittu!
Onkohan kukaan palstalaisista ollut tilanteessa, jossa asunnon omistajalla on lapsia, mutta ne ei ole saman katon alla asuvan puolison kanssa yhteisiä? Ainakaan käypä vuokra -logiikka ei tunnu järkeenkäyvältä, kun asunnon koko ja tyyppi on aivan erilaista mitä yksinasuvalla lapsettomalla olisi.
Ehkä