Lue keskustelun säännöt.
Asumiskulujen jakaminen kumppanin omistusasunnossa
Muutetaanko
12.02.2018 |
Miten olette jakaneet asumis ja siihen liittyvät kustannukset tilanteessa jossa toinen osapuoli muuttaa asumaan toisen omistusasuntoon?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika edullisesti elätte toisen asunnossa. Tämä tosin on mielenkiintoinen kysymys, toinenhan asuu käytännössä ilmaiseksi. Onko taloudessa sitten kaksi elintasoa, kun toinen selviää muutaman satasen asumiskustannuksilla ja toinen maksaa moninkertaisen määrän?
Miksi toisen pitäisi maksaa puolisonsa omaisuuden kartuttamisesta? Sitähän lainanlyhennys on. Lisäksi edelleenkin suurimman osan suomalaisista asunnoista hinta nousee pikku hiljaa, josta toisen nurkissa asuva ei ikinä pääse osalliseksi. Puhumattakaan, jos tulee ero, niin toinen on helppo heittää pihalle.
Jos asia on ongelma, niin sitten kannattaa ostaa yhteinen asunto.
Jos asuisi muualla joutuisi jokatapauksessa maksamaan vuokraa. Miksi pitäisi saada asua ilmaiseksi toisen asunnossa? Mun mielestä vastike ja muut asumiskulut puoliksi ei riitä koska nehän menisi jokatapauksessa puoliksi vaikka asunto olisi yhteinen. Kyllä enemmän pitäisi maksaa kuin puolet juoksevista kuluista että reilua olisi. Minä en ainakaan suostuisi siihen että ottaisin jonkun asumaan käytännössä ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jsifl kirjoitti:
Ei ole reilua vain tasata juoksevia kuluja. Silloin tämä juoksevien kulujen maksaja pääsee paljon edullisemmin. Toki pitää tsekata tilanteen mukaan. Meillä esim. tilanne:
Omistan kaksion, kk kulut: vastike 200 e, lainan korko 150 e, itse lyhennys 600 e, vesi 20 e, sähkö 15 e. Maksoin nämä alussa yksin, ja mies asui yksiössään vuokralla 600 e/kk. Eli kun muuttaa luokseni, hänen osuudekseen juoksevista kuluista tuli vain 100 (vastike)! Veden ja sähkön olisi maksanut vuokransa päälle kuitenkin. Vaikka korostakin laskisi puolet mukaan, ei kumppanin asumiskustannuksiksi tulisi kuin 175 e. Eli hän säästäisi tässäkin tapauksessa yli 400 e/kk!
Itse hyötyisin siis 100 e kuussa, ja kumppani 400 e kuussa. Siksi olemmekin tasanneet tämän oikeasti tasapuoliseksi, eli hän maksaa minulle noin 280 e kuussa asumisestaan (sis. sähkö ja vesi). Halpaa hänelle, mutta minäkin hyödyn. Pelkkä vastikkeen tasaaminen olisi naurettavaa, enkä itsekään suostuisi noin alhaisella hinnalla toisen luona loisimaan.
En osaisi ajatella sitä näin. Tuossa miehen maksama osuus riippuu hänen aiemman vuokransa tasosta. Sehän on enemmän tai vähemmän sattumanvarainen summa, että kuinka kalliissa vuokra-asunnossa mies on aiemmin asunut. Ei se liity nykyiseen asumiseen mitenkään.
Teoreettisesti: Jos mies olisi muuttanut vaikka suoraan isänsä luota eikä olisi maksanut asumisestaan aiemmin mitään, hänen sinulle maksamansa summa olisi siis eri kuin nyt? Mitä järkeä? Sinulla on kuitenkin tietyt kulut, jotka eivät ole missään suhteessa miehen aiempaan vuokraan.
Kalliisti aiemmin asunut maksaisi siis sinulle enemmän kuin aiemmin halvasti asunut.
Jsifl kirjoitti:
Ei ole reilua vain tasata juoksevia kuluja. Silloin tämä juoksevien kulujen maksaja pääsee paljon edullisemmin. Toki pitää tsekata tilanteen mukaan. Meillä esim. tilanne:
Omistan kaksion, kk kulut: vastike 200 e, lainan korko 150 e, itse lyhennys 600 e, vesi 20 e, sähkö 15 e. Maksoin nämä alussa yksin, ja mies asui yksiössään vuokralla 600 e/kk. Eli kun muuttaa luokseni, hänen osuudekseen juoksevista kuluista tuli vain 100 (vastike)! Veden ja sähkön olisi maksanut vuokransa päälle kuitenkin. Vaikka korostakin laskisi puolet mukaan, ei kumppanin asumiskustannuksiksi tulisi kuin 175 e. Eli hän säästäisi tässäkin tapauksessa yli 400 e/kk!
Itse hyötyisin siis 100 e kuussa, ja kumppani 400 e kuussa. Siksi olemmekin tasanneet tämän oikeasti tasapuoliseksi, eli hän maksaa minulle noin 280 e kuussa asumisestaan (sis. sähkö ja vesi). Halpaa hänelle, mutta minäkin hyödyn. Pelkkä vastikkeen tasaaminen olisi naurettavaa, enkä itsekään suostuisi noin alhaisella hinnalla toisen luona loisimaan.
Ihan reilua ottaa molempien lähtötilanne huomioon ja jakaa yhteenmuuton hyödyt ja haitat puoliksi. Voisihan tilanne olla se että yhteenmuuttajista toisella olisi velaton asunto jonka laittaisi vuokralle. Ja niin, että asiasta keskustellaan ja molemmilla on sama käsitys. Tuolla joku ehdotti 1/2- käyvästä vuokrasta miinus verot. Olisiko teidän kaksion vuokra 800 ? Silloin 280 on kohillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mentiin pankkiin juttelemaan ja järjesteltiin laina uusiksi niin, että maksetaan molemmat nyt lainaa niin, että lainamaksun loputtua molemmat omistaa 50% asunnosta. Minä maksan vähän isompaa osuutta lainasta nyt, koska mies maksanut aiemmin enemmän ja tällä hetkellä siis omistaakin asunnosta enemmän. Jos ero sattuisi tulemaan pankin avulla on laskelmat siitä mitä kumpikin omistaa missäkin viaheessa, myytäisiin siis asunto ja jaettaisiin rahat omistajuuden perusteella.
. Siis ostit 1 / 2 asunnosta mieheltä ja otit lainan oman lainan sitä varten. Vai maksatko miehen lainaa ja asunto on edelleen 100 % hänen ? Ja jotenkin liukuu sinulle ...
Ei vaan järjesteltiin pankissa laina uudestaan. Yhteinen laina siis nyt, aiemmin oli vain miehen nimissä laina. Pankeissa on virkailijat, jotka kyllä mielellään antaa tarjouksia tämäntyppisiin muutoksiin (pankkihan tietty ottaa siitä uudesta järjestelystä rahaa), eli kantsii rohkeasti käydä kysymässä vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika edullisesti elätte toisen asunnossa. Tämä tosin on mielenkiintoinen kysymys, toinenhan asuu käytännössä ilmaiseksi. Onko taloudessa sitten kaksi elintasoa, kun toinen selviää muutaman satasen asumiskustannuksilla ja toinen maksaa moninkertaisen määrän?
Helpottaahan asumiskulujen jakaminen asunnon omistajaakin. Eli molemmat elävät aika edullisesti kun kulut 50 /50. Omistaja sitten kartuttaa omaisuuttaan lainan lyhennyksillä. Edullinen asuja voi käyttää saman summan kuussa esim. vapaa-ajanasuntoon, autoon, veneeseen tmv. joka on edullisesti molempien käytössä. Tai sitten vaan kartuttaa varallisuuttaan, niin kuin lainanlyhentäjäkin. Joskus käy niin, että "kun sä saat halvalla asua" niin kai hoidat ruokaostokset (naiselle) tai tottakai hoidat autojen kulut (miehelle).[/
Miten huomioitte asunnon arvonlaskun / korjausvelan kasvun?
On omistjajan riskinä samoin kuin asunnon arvonnousu, riippumatta siitä asuisiko asunnossaan yksin vai kaksin. Edullisesti asuja voisi hommata suurimman osan kuluvista kodinkoneista, pitäisihän hänellä olla ne, vaikka asuisi yksinkin. Tosin onko yhteen muuton pointti kämppäkaveruus ja molempien kulujen minimointi vai perheen perustaminen ja rakkaus ??????????
Ap.n yhteenmuuton tarkoitus on perheen perustaminen. Kulut eivät varmasti minimoidu yhteenmuuttamalla mutta niiden järkevä jakaminen halutaan tehdä selväksi jo ennen yhteenmuuttoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää kilpailla asumiskuluista elämänkumppaninsa kanssa?
Kulut puoliksi vaan. Tai ketä te oikein otatte asumaan kämppiinne? Poikakaveri-vuokralaisia?
Jsifl kirjoitti:
Ei ole reilua vain tasata juoksevia kuluja. Silloin tämä juoksevien kulujen maksaja pääsee paljon edullisemmin. Toki pitää tsekata tilanteen mukaan. Meillä esim. tilanne:
Omistan kaksion, kk kulut: vastike 200 e, lainan korko 150 e, itse lyhennys 600 e, vesi 20 e, sähkö 15 e. Maksoin nämä alussa yksin, ja mies asui yksiössään vuokralla 600 e/kk. Eli kun muuttaa luokseni, hänen osuudekseen juoksevista kuluista tuli vain 100 (vastike)! Veden ja sähkön olisi maksanut vuokransa päälle kuitenkin. Vaikka korostakin laskisi puolet mukaan, ei kumppanin asumiskustannuksiksi tulisi kuin 175 e. Eli hän säästäisi tässäkin tapauksessa yli 400 e/kk!
Itse hyötyisin siis 100 e kuussa, ja kumppani 400 e kuussa. Siksi olemmekin tasanneet tämän oikeasti tasapuoliseksi, eli hän maksaa minulle noin 280 e kuussa asumisestaan (sis. sähkö ja vesi). Halpaa hänelle, mutta minäkin hyödyn. Pelkkä vastikkeen tasaaminen olisi naurettavaa, enkä itsekään suostuisi noin alhaisella hinnalla toisen luona loisimaan.
Mitä merkitystä sillä on, mitä hän maksoi vuokra-asunnostaan?
Olet kyllä aika niuho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että kyllä naiset suostuu typeriin järjestelyihin.
Jos suhde on yhtään vakiintunut, kannattaa muuttaa laina yhteiseksi.
Hölmöhän se on, joka suostuu vain makselemaan juoksevia kuluja samalla kun toinen kartuttaa omaisuuttaan.Ja mä olen itse nainen.
Mikä sitä naista estää kartuttamasta omaisuuttaan, kun on edulliset asumiskulut ? On kaikenlaisia sijoituisrahastoja, joihin voi laittaa sen 800 kuussa, jolla toinen lyhentää lainaa. Vai olisiko lainan lyhentäjällä taka-ajatuksena maksattaa osa kuluista naisella sekä tyhjentää jääkaappi ja täyttää pesukone.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että kyllä naiset suostuu typeriin järjestelyihin.
Jos suhde on yhtään vakiintunut, kannattaa muuttaa laina yhteiseksi.
Hölmöhän se on, joka suostuu vain makselemaan juoksevia kuluja samalla kun toinen kartuttaa omaisuuttaan.Ja mä olen itse nainen.
Mieheni asunto on arvoltaan jotain 600 000 euroa. Ei ole varaa ottaa lainaa yhteiseksi. Todella halvalla pääsen, kun maksan vastikkeen ja puolet muista kuluista. Tämän ansiosta pystyn laittamaan rahaa säästöön. Kalliimmaksi tulisi asua yksin yksiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää kilpailla asumiskuluista elämänkumppaninsa kanssa?
Kulut puoliksi vaan. Tai ketä te oikein otatte asumaan kämppiinne? Poikakaveri-vuokralaisia?
En kehtaisi hyväksikäyttää miesystävääni. Hän kuitenkin maksaa kaikki rempat asunnossa, mitkä myös nostavat minun asuinviihtyvyyttäni. Jokin tasapaino ja järki pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika edullisesti elätte toisen asunnossa. Tämä tosin on mielenkiintoinen kysymys, toinenhan asuu käytännössä ilmaiseksi. Onko taloudessa sitten kaksi elintasoa, kun toinen selviää muutaman satasen asumiskustannuksilla ja toinen maksaa moninkertaisen määrän?
Miksi toisen pitäisi maksaa puolisonsa omaisuuden kartuttamisesta? Sitähän lainanlyhennys on. Lisäksi edelleenkin suurimman osan suomalaisista asunnoista hinta nousee pikku hiljaa, josta toisen nurkissa asuva ei ikinä pääse osalliseksi. Puhumattakaan, jos tulee ero, niin toinen on helppo heittää pihalle.
Jos asia on ongelma, niin sitten kannattaa ostaa yhteinen asunto.
Eikös puoliso ole ikäänkuin ''vuokranantaja'' tässä tapauksessa. Mielestäni asumisesta pitää maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika edullisesti elätte toisen asunnossa. Tämä tosin on mielenkiintoinen kysymys, toinenhan asuu käytännössä ilmaiseksi. Onko taloudessa sitten kaksi elintasoa, kun toinen selviää muutaman satasen asumiskustannuksilla ja toinen maksaa moninkertaisen määrän?
Oletettavasti sillä asunnon omistajalla on selkeästi paremmat tulot.
Meillä muutettiin yhdessä yksiöön, koska katsoin, ettei miehen tarvitse maksaa minun omaisuuteni karttumisesta. Laitoin kolmioni vuokralle ja muutimme miehen kanssa vuokralle mekin. Vuokraja muut kulut puoliksi, kumpikaan ei hyötynyt toisesta. Jostain syystä mies ei pitänyt tätä hyvänä, koska minun luonani hän olisi maksanut 0 e, nyt hän joutui maksamaan vähän yli 400 e/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo vaimo koskaan ole muuta kuin sähkön (n.150€/3kk) ja vedet (2x15€/kk) maksanut. Enpä tosin ole koskaan mitään pyytänytkään. Ruuat menee ehkä 50/50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika edullisesti elätte toisen asunnossa. Tämä tosin on mielenkiintoinen kysymys, toinenhan asuu käytännössä ilmaiseksi. Onko taloudessa sitten kaksi elintasoa, kun toinen selviää muutaman satasen asumiskustannuksilla ja toinen maksaa moninkertaisen määrän?
Miksi toisen pitäisi maksaa puolisonsa omaisuuden kartuttamisesta? Sitähän lainanlyhennys on. Lisäksi edelleenkin suurimman osan suomalaisista asunnoista hinta nousee pikku hiljaa, josta toisen nurkissa asuva ei ikinä pääse osalliseksi. Puhumattakaan, jos tulee ero, niin toinen on helppo heittää pihalle.
Jos asia on ongelma, niin sitten kannattaa ostaa yhteinen asunto.
Eikös puoliso ole ikäänkuin ''vuokranantaja'' tässä tapauksessa. Mielestäni asumisesta pitää maksaa.
Niinpä! Miksi vieraalle voi maksaa vuokraa mutta puolison asunnossa pitäisi saada asua ilmaiseksi? Totuus kuitenkin on että asuminen maksaa tavalla tai toisella. Missään ei voi ilmaiseksi asua. Halvimmillaan vastikkeen hinnalla kokonaan maksetussa omistusasunnossa joten miksi toinen saisi tämän edun tuosta vaan ja toinen joutuisi käytännössä maksamaan lähes kaiken? Ok, se maksava osapuoli tietysti sitten myös omistaa sen asunnon mutta yhtä hyvin hän voisi sitten asua siinä yksin jos kerran joutuu kaiken yksin maksamaankin. Kyllä mun oikeuden taju sanoo että tietenkin sen toisen täytyy maksaa asumisestaan myös!
Vierailija kirjoitti:
Meillä muutettiin yhdessä yksiöön, koska katsoin, ettei miehen tarvitse maksaa minun omaisuuteni karttumisesta. Laitoin kolmioni vuokralle ja muutimme miehen kanssa vuokralle mekin. Vuokraja muut kulut puoliksi, kumpikaan ei hyötynyt toisesta. Jostain syystä mies ei pitänyt tätä hyvänä, koska minun luonani hän olisi maksanut 0 e, nyt hän joutui maksamaan vähän yli 400 e/kk.
Hyvä ja reilu ratkaisu!
Vierailija kirjoitti:
Meillä muutettiin yhdessä yksiöön, koska katsoin, ettei miehen tarvitse maksaa minun omaisuuteni karttumisesta. Laitoin kolmioni vuokralle ja muutimme miehen kanssa vuokralle mekin. Vuokraja muut kulut puoliksi, kumpikaan ei hyötynyt toisesta. Jostain syystä mies ei pitänyt tätä hyvänä, koska minun luonani hän olisi maksanut 0 e, nyt hän joutui maksamaan vähän yli 400 e/kk.
Meinaat, että mies ei olisi mitään maksanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika edullisesti elätte toisen asunnossa. Tämä tosin on mielenkiintoinen kysymys, toinenhan asuu käytännössä ilmaiseksi. Onko taloudessa sitten kaksi elintasoa, kun toinen selviää muutaman satasen asumiskustannuksilla ja toinen maksaa moninkertaisen määrän?
Miksi toisen pitäisi maksaa puolisonsa omaisuuden kartuttamisesta? Sitähän lainanlyhennys on. Lisäksi edelleenkin suurimman osan suomalaisista asunnoista hinta nousee pikku hiljaa, josta toisen nurkissa asuva ei ikinä pääse osalliseksi. Puhumattakaan, jos tulee ero, niin toinen on helppo heittää pihalle.
Jos asia on ongelma, niin sitten kannattaa ostaa yhteinen asunto.
Eikös puoliso ole ikäänkuin ''vuokranantaja'' tässä tapauksessa. Mielestäni asumisesta pitää maksaa.
On siinä sellainen ero, että virallinen oikea vuokrasuhde on vuokralaisenkin kannalta turvattu, esim. kun vuokrasuhde on kestänyt yli vuoden, irtisanomisaika vuokranantajan puolelta on 6 kk. Laki säätelee myös vuokrasummaa; vuokranantaja ei voi korottaa sitä mielivaltaisesti.
Epäviralliset "vuokrasuhteet" on kivoja niin kauan kuin ollaan hyvää pataa. Mutta kun asiat muuttuu, tai tulee ero, alkaa ongelmat.
Esim. Mun poikaystävä asui vanhempiensa omistamassa kaksiossa yhden kaverinsa kanssa, kun aloimme seurustella. Hän ei maksanut asumisestaan mitään, mutta tällä kaverilla oli vuokrasopimus hän maksoi poikakaverini vanhemmille kohtuuvuokraa. Kätevää kaikille. Kun päätimme muuttaa yhteen, ja vuokrasimme yhteisen asunnon, tää kaveri jäi yksinään kaksioon ilman omaa syytään.
Poikakaverini vanhemmat järkeilivät, että nythän sitä vuokraa voi sitten periäkin koko asunnosta. Niinpä tämä kaveri joutui maksamaan yli kaksinkertaista vuokraa niiden muutaman kuukauden ajalta, jotka kesti ennen kuin hän löysi uuden asunnon. Mua ärsytti kuvio, ja päätin siinä ja silloin, etten ikinä suostu minkäänlaiseen sopimukseen poikaystäväni vanhempien kanssa. He olivat ökyrikkaita ja pihejä, eikä heillä ollut mitään tajua siitä mikä on kohtuullista ja mikä ei. Poikakaverini jä tämä kämppis eivät sen koommin olleetkaan pahemmin enää kavereita, mitä en yhtään ihmetellyt.
Mies asuu asunnossani maksamatta mitään. Samat kulut minulla olisi muutenkin, tai no vettä kuluu enenmän. Maksaa kyllä reilusti paljon muuta elämässämme, ja se kattaa mielestäni asumisen kulut.
Itse en katso oikeudenmukaiseksi saada puolisolta suoraa taloudellista hyötyä itselle. Jokaisella on tietysti oma tapansa tähänkin asiaan.
Tarkoituksena löytää hyvä "kultainen keskitie" tähän asiaan ettei kummallakaan ole epämiellyttävä olo asian tiimoilta kun yhteen muutetaan.