Mitä järkeä on noissa 15 m2:n yksiöissä? ASUISITKO SELLAISESSA?

Mihin perustuu tuo että jos ITSE ei halua/voi asua pikkukodissa niin kukaan muukaan ei saa sellaisessa asua?

Viimeksi kun asuin yksiössä, niin se oli 45 neliötä (huone+keittiö). Näkisin tuollaisen hotellihuoneen kokoisen asunnon lähinnä tilapäisratkaisuna (opiskelija, uusi paikkakunta, kakkosasunto, eläkeläinen tms.)

Kysymys on siitä että tarjotaan vain tällaisia hikikomerobokseja, jotta se ei vahingossakaan tuntuisi kodilta, jotta romanttiset illat eivät tulisi kysymykseen.

Samaan pyrkii länsimaihin pesiytynyt sukupuolineutraalisuus - siihen ettei kukaan ihastuisi kehenkään, jotta ei uusia parisuhteita muodostuisi ja lapsia syntyisi.

Ja aivan samaan pyrkii vihreys: ihannoidaan pyöräilyä koska tiedetään että kivekset kuumenevat niin että siittiötuotanto kuolee, päämäärän ollessa sama.

Perhe 35hki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe35v hki kirjoitti:

Meitä asuu kaksi aikuista, vauva ja koira 27m2 yksiössä Helsingin keskustassa.

Hyvin mahdutaan, en ongelmia.

Aiemmin asuttiin 75m2 kolmiossa syrjemmällä. Koemme että elämänlaatu on parantunut kun olemme tiiviissä kanssakäymisessä.

Mihin sitä ihmiset tarvitsee niin julmetusti tilaa?

Romuille, joita huonekaluiksi ja tavaraksi kutsutaan?

Vai pitääkö jokaiselle olla oma huone, ettei tarvitse toisia nähdä ja saa olla omissa oloissaan?

Aiotteko asua tuollaisessa rotankolossa myös teini-ikäisen kanssa? :D. Hyvin sujuu teillä silloin myös seksielämä..

Seksielämäämme en valitettavasti julkisella palstalla tuntemattomien kesken kommentoi.

Mikä röyhkeys! Pitää nyt seksielämä omana tietonaan näinä aikoina. Terveisiä vaan sinne umpitunkkaiseen 50-luvun maailmaanne.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pienempi asunto on, sitä lähempänä ovat naapurit jokaisella suunnalla ja sitä enemmän kuuluu ääniä asuntoon. Aika harva aikuinen kuitenkaan elää sellaista elämää, jossa syödään ruuat enimmäkseen ulkona, sehän on hirveän raskasta, epärentouttavaa ja kallista. Pääkaupunkiseudulla löytyy asukkaita kaikenlaisiin asuntoihin, oli taso mikä tahansa, siksi rakennuttajien ahneutta voi hyvin perustella asukkaiden löytymisellä. 

En nyt sanoisi, että aika harva. On aika tavallista, että vähintäänkin lounas syödään kodin ulkopuolella. Kun syö lounaalla hyvin, päivällistä ei varsinaisesti tarvitse vaan voi mennä töistä suoraan kaupungille ja jos nälkä yllättää, käydä syömässä jonkun salaatin tms kevyemmän jutun. Eihän nuo minikodit olekaan mitään perheasuntoja eikä tarkoitettu edes parisuhteessa eläville vaan sinkuille, jotka viettäisivät aikaansa kotona ihan yhtä vähän riippumatta siitä, onko neliöitä 15 vai 100. Mä en edes muista, milloin olen viimeksi laittanut kotona itselleni ruokaa. 

Uusissa asunnoissa on aina kalliimpi vuokra kuin vanhoissa...oli ne sitten isoja tai pieniä asuntoja. Ja yhteiset tilat nostaa vuokria. Joten jos ei halua asua pienesti eikä maksaa lisää vuokraa yhteisten tilojen takia niin ei muuta sellaiseen taloon. Ainahan sitä voi vuokrata vaikka palatsi halvalla jostain korvesta tai sitten ei...mitä kukin haluaa.

Meillä on pelkät vaatehuoneet 14 neliötä (2kpl).

Meillä ei ole tarpeetonta rääsää, mutta kun asutaan tällaisessa neljän vuodenajan maassa, niin pelkästään arkivaattee, juhlavaatteet ja harrastusvaatteet vie paljon tilaa. Tietysti ne voi survoa säkkeihin tai laatikkoihin, jolloin ne saa pieneen tilaan, mutta koskaan ei löydä mitään ja ne ovatkin sitten käytännössä käyttämättömiä ja turhia. Tai sitten ne voi olla omilla paikoillaan hyllyissä ja käytettävissä, mutta tilaa ne vie aika paljon.

En pystyisi. Asun 34 neliön yksiössä ja yhtään tämän pienempää en haluaisi. Kun etsin uutta kämppää, ehtoinani olivat ehdottomasti oma parveke (vaikken poltakaan, tuo heti tilan tuntua), säilytyskomero (joko kaappeja tai vaatekomero) sekä tila ja paikka pyykinpesukoneelle. Löysin mieleiseni asunnon ja voin sanoa, että on kyllä todella kiva, kun asunto on juuri oikean kokoinen. Ei liian iso eikä liian pieni.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on siitä että tarjotaan vain tällaisia hikikomerobokseja, jotta se ei vahingossakaan tuntuisi kodilta, jotta romanttiset illat eivät tulisi kysymykseen.

Samaan pyrkii länsimaihin pesiytynyt sukupuolineutraalisuus - siihen ettei kukaan ihastuisi kehenkään, jotta ei uusia parisuhteita muodostuisi ja lapsia syntyisi.

Ja aivan samaan pyrkii vihreys: ihannoidaan pyöräilyä koska tiedetään että kivekset kuumenevat niin että siittiötuotanto kuolee, päämäärän ollessa sama.

No nyt on kyllä jo aika korkealentoiset setit.

Vierailija kirjoitti:

Se on kahdessa tasossa eli isompi kuin ilmoitettu neliömäärä.Lisäksi säilytystiloja on piilotettu ovelasti tilaa säästäen.

Epäreilua tollainen salailu ja piilottelu. Kaikki ehdottomasti samalle viivalle jotta voidaan tehdä oikea vertailu siitä mitä kelläkin on ja mitä ei. Nyt ei aina tiedä mitä pitäisi tehdä; sääliä vai kadehtia. : (

Julkisten verotietojen lisäksi asumistilanteen pitäisi myös olla saatavilla kaikista. Mieluiten kuvien kera.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pelkät vaatehuoneet 14 neliötä (2kpl).

Meillä ei ole tarpeetonta rääsää, mutta kun asutaan tällaisessa neljän vuodenajan maassa, niin pelkästään arkivaattee, juhlavaatteet ja harrastusvaatteet vie paljon tilaa. Tietysti ne voi survoa säkkeihin tai laatikkoihin, jolloin ne saa pieneen tilaan, mutta koskaan ei löydä mitään ja ne ovatkin sitten käytännössä käyttämättömiä ja turhia. Tai sitten ne voi olla omilla paikoillaan hyllyissä ja käytettävissä, mutta tilaa ne vie aika paljon.

Minikodit eivät sovikaan sellaisille, joiden täytyy omistaa kaikki tavarat, mitä joskus edes käyttävät. Yhä useammat nimittäin vuokraavat tai lainaavat sellaisia tavaroita, joita tarvitsee vain harvoin. Ja mitä tulee vaatteisiin, niin mulla on esimerkiksi kenkiä vain kolmet. Yhdet kävelykengät, yhdet talvikengät ja yhdet juhlakengät. Olen joskus omistanut pari kaapillista erilaisia kenkiä, mutta lopulta totesin käyttäväni vain pientä osaa niistä ja heitin ylimääräiset UFF:n laatikkoon. Vaatteitakaan mulla ei ole kuin yksi kaapillinen. Ihan hyvin mahtuu. Oli aika, jolloin niitä oli monta kaapillista. Kuitenkin käytin lähes aina muutamaa vaatekertaa, joten luovuin ylimääräisistä. Liinavaatteita tarvitsen kahdet. Toiset käyttöön, kun toiset ovat pesussa. Niitäkin  mulla oli aikoinaan vaikka kuinka paljon. Kun siivosin aikoinaan kaappeja, löytyi avaamattomia lakanapakkauksia useampia. 90%:sta astioitani olen luopunut. Yksi kattila ja yksi paistinpannu riittää, pari lautasta jne. 

Ohis mutta miten niin ei voi edes melkein hengittää jos vauva nukkuu yksiössä? 

Meillä oli kolmio kun vauvat oli pieniä mutta varsinkin päivisin ja illalla vauvat/taaperot nukkui usein soffalla, sitterissä tai jumppamatolla siinä kaiken keskellä. Tv oli auki ja me muut juttelimme. Joskus jopa imuroin mutta ei se vauvan unta hetkauta.

Ja mihin tarvitaan hoitopöytää? Hoitoalusta/pyyhe riittää.  Ja kävelymobile? Esim. tyttö käveli tuen kanssa 8kk ilman härveleitä...tuki on siis seinä, pöytä, soffa ym. Pienet tykkää olla lähellä :)

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on siitä että tarjotaan vain tällaisia hikikomerobokseja, jotta se ei vahingossakaan tuntuisi kodilta, jotta romanttiset illat eivät tulisi kysymykseen.

Samaan pyrkii länsimaihin pesiytynyt sukupuolineutraalisuus - siihen ettei kukaan ihastuisi kehenkään, jotta ei uusia parisuhteita muodostuisi ja lapsia syntyisi.

Ja aivan samaan pyrkii vihreys: ihannoidaan pyöräilyä koska tiedetään että kivekset kuumenevat niin että siittiötuotanto kuolee, päämäärän ollessa sama.

Hauska teoria. Tosin kun suuret ikäluokat sotien jälkeen laitettiin alulle ja osin syntyivätkin niin melkoinen osa suomalaisista asui juurikin tuontasoisissa 'hikikopeissa'...pitkälti 50-luvulle saakka.

Asun..17 neliöisessä asunnossa, asunut kohta kymmenen vuotta. Viihtynyt olen..riippuu hiukan tilaratkaisusta. Rakennus on tosin vanha, etten ymmärrä miksi näitä pieniä asuntoja lisää tehdään nykyaikana. Säästösyyt kai..tiedä häntä. 

Riippuu varmasti, mitä asukki toivoo tai viihtyykö. Minulla on täällä ollut kaikki mitä tarvitsen. Keittiö, suihku, tv, sohva..jääkaappi ja sänky. Työpöytä, vaatekaappeja. Kyllä näihin tilaihmeisiin mahtuu kaikenlaista jos vaan haluaa, sisustaa ja käyttää mielikuvitustaan.

Perhe 35hki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe35v hki kirjoitti:

Meitä asuu kaksi aikuista, vauva ja koira 27m2 yksiössä Helsingin keskustassa.

Hyvin mahdutaan, en ongelmia.

Aiemmin asuttiin 75m2 kolmiossa syrjemmällä. Koemme että elämänlaatu on parantunut kun olemme tiiviissä kanssakäymisessä.

Mihin sitä ihmiset tarvitsee niin julmetusti tilaa?

Romuille, joita huonekaluiksi ja tavaraksi kutsutaan?

Vai pitääkö jokaiselle olla oma huone, ettei tarvitse toisia nähdä ja saa olla omissa oloissaan?

Aiotteko asua tuollaisessa rotankolossa myös teini-ikäisen kanssa? :D. Hyvin sujuu teillä silloin myös seksielämä..

Heippa!

Kiitos kysymästä, en usko että teini ikäisyys tuo suuriakaan ongelmia. Tuon ikäinen on kuitenkin aika paljon poissa koulun, harrastusten ja vapaa ajan vieton takia. Seksielämäämme en valitettavasti julkisella palstalla tuntemattomien kesken kommentoi.

Ihan oikeasti ajattelet, että asutte kaksi aikuista, teini ja koira 27m2 yksiössä ilman ongelmia? Alkakaa nyt hyvänen aika säästää, niin saatte lapselle edes vaatehuoneen omaksi tilaksi, jossain vaiheessa sitä tarvitaan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu tuo että jos ITSE ei halua/voi asua pikkukodissa niin kukaan muukaan ei saa sellaisessa asua?

Suurin osa perustelee kiinnostuksensa pikkukoteihin rahalla, eivätkä sillä, että nimenomaan haluavat asua 15 m2 asunnossa. Totta kai on äärimmäisiä minimalisteja sekä niitä, joille riittää paikka nukkumiselle, mutta suurin osa ottaisi mieluummin 25 m2 kuin 15 m2, jos sen samaan hintaan saisi. Näin ollen on turhan puhua siitä, että miniasunnot sinänsä olisivat suosittuja.

Vierailija kirjoitti:

Perhe35v hki kirjoitti:

Meitä asuu kaksi aikuista, vauva ja koira 27m2 yksiössä Helsingin keskustassa.

Hyvin mahdutaan, en ongelmia.

Aiemmin asuttiin 75m2 kolmiossa syrjemmällä. Koemme että elämänlaatu on parantunut kun olemme tiiviissä kanssakäymisessä.

Mihin sitä ihmiset tarvitsee niin julmetusti tilaa?

Romuille, joita huonekaluiksi ja tavaraksi kutsutaan?

Vai pitääkö jokaiselle olla oma huone, ettei tarvitse toisia nähdä ja saa olla omissa oloissaan?

Downshifting? Ja itselle uskoteltu että näin on Hyvä? Onko ulosotossa iso velka?

Eli teillä ei ole mitään elämää. Vauva kun menee nukkumaan niin ei voi edes hengittää kun on samassa huoneessa. Vai katsotteko pimeässä kuulokkeet korvissa netflixiä. Todellista luxusta.

Ja juu samaa mieltä olen ettei ne liiat neliöt tee mitään. Vauvan kanssa vähempi toimii paremmin. Silti kun meillä pieneni yli 200neliöstä noin. 70 neliöön niin on ahdasta. Hoitopöytä, pinnasänky ja kävelymobille ei ole enään tilaa. Lapsi pääsee metrin eteen ja taakse. Ja kaikki ylimääräinen roju on tuhottu ja silti elämä on kuin tetrispeli. Onneksi kohta muutto taas normitaloon.

Onnea teille! Pinnasänkyä tulee ikävä kun vauva motkahtaa sängyltä lattialle ja saa tällin.

Se kerta kun asuin solussa, huone 11nrliö niin kyllä kaatui seinät päälle. Vaikka oli yhteinen keittiö ja vessa vielä. En ollut siellä kuin joskus nukkumassa. Ahdisti.

Heippa,

Näin on hyvä. Ulosotossa ei ole penniäkään, velkaa toki on jonkin verran, mutta suhteutettuna nettotuloihin, varsin kohtuullisesti. Asuntolaina onkin sitten ainoa, mistä velkaa on.

Asumiskulut alittavat usealla sadalla eurolla/kk vastaavan luukun vuokrakulut. Älä siis ole turhaan huolissasi perheemme taloudellisesta tilasta, se on kunnossa.

Lapsi nukkuu hyvin, tänäänkin imuroin asunnon eikä haitannut unia yhtään. Nukkuu vaikka valot päällä. Henk koht en ymmärrä niitä perheitä, joissa muut vetävät villasukat jalkaan ja alkavat puhumaan kuiskaamalla kun lapsi nukahtaa.

Pinnasänkyä ei tule ikävä, sellainen löytyy kyllä.

Hoitopöytää ei ole, täysimittainen kuivaava pesukoneen päällinen kylppärissä ajaa sen viran hyvin.

Nuorena poikana tuli asuttua yksin omakotitalossa ja alle 20m2 yksiössä jossa suihku yleisessä käytössä käytävällä. Eli laidasta laitaan asuntoja on tullut kokeiltua.

En koskaan kokenut, että suuret neliöt olisi kasvattaneet elämänlaatua. Pikemminkin päinvastoin.

Downshiftaamisessa olet siinä mielessä oikeassa, että kun karsii turhan materian ympäriltään, löytää sen millä on oikeasti merkitystä. Toisemme. Läheisyyden. Vapauden.

Vierailija kirjoitti:

Perhe 35hki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe35v hki kirjoitti:

Meitä asuu kaksi aikuista, vauva ja koira 27m2 yksiössä Helsingin keskustassa.

Hyvin mahdutaan, en ongelmia.

Aiemmin asuttiin 75m2 kolmiossa syrjemmällä. Koemme että elämänlaatu on parantunut kun olemme tiiviissä kanssakäymisessä.

Mihin sitä ihmiset tarvitsee niin julmetusti tilaa?

Romuille, joita huonekaluiksi ja tavaraksi kutsutaan?

Vai pitääkö jokaiselle olla oma huone, ettei tarvitse toisia nähdä ja saa olla omissa oloissaan?

Aiotteko asua tuollaisessa rotankolossa myös teini-ikäisen kanssa? :D. Hyvin sujuu teillä silloin myös seksielämä..

Heippa!

Kiitos kysymästä, en usko että teini ikäisyys tuo suuriakaan ongelmia. Tuon ikäinen on kuitenkin aika paljon poissa koulun, harrastusten ja vapaa ajan vieton takia. Seksielämäämme en valitettavasti julkisella palstalla tuntemattomien kesken kommentoi.

Ihan oikeasti ajattelet, että asutte kaksi aikuista, teini ja koira 27m2 yksiössä ilman ongelmia? Alkakaa nyt hyvänen aika säästää, niin saatte lapselle edes vaatehuoneen omaksi tilaksi, jossain vaiheessa sitä tarvitaan kuitenkin.

Heippa,

Lapsemme teini ikuisuuteen on toistakymmentä vuotta aikaa. Toki on luonnollista, että mielipiteeni siinä ajassa voi muuttua, en sitä kiellä.

Ongelmia varmasti tulee, harvemmin elämä menee kuin elokuvissa.

Koen kuitenkin, että tässä keskusteluyhteydessä tulevaisuuden suunnittelu kymmenien vuosien päähän ei liene kovin mielekästä. Turha nyt murehtia mikä on tilanne silloin, jos välissä on ”muutama” muuttuja.

Säästäminen on toki jo aloitettu vuosia vuosia sitten, asuntosijoittamisen ja rahastosäästämisen muodossa.

tavoitteena ei kuitenkaan tuo vaatehuoneeseen sijoittaminen, vaan ihan yleinen taloudellinen riippumattomuus ja turva.

Jos olisin sinkku, voisin hyvinkin asua tuon kokoisessa asunnossa. Eipähän tulisi haalittua turhaa tavaraa, jota varten tarvittaisiin lisää turhia neliöitä.

No ei nyt enää kun on 300:an neliöön tottunut.