Poliisi sai lapseni tänään itkemään
Tosi mukava ja kiva matka oli takana, oltiin oltu viisi yötä Espanjassa. Kyseessä oli 4-vuotiaan ensimmäinen ulkomaan matka, ja tyttö oli tosi hyvällä tuulella, kun palasimme Suomeen. Kävelimme normaalisti laukkuhihnalta terminaaliin, ja matkalla seinän vierustalla seisoi poliisi (tai mikä tullimies nyt olikaan) koiran kanssa, ilmeisesti huumeita varten päivystämässä.
Kun tyttäreni käveli meidän kanssa heidän ohi, koira kurkotti nuuhkimaan vähän. Tyttö pysähtyi iloisena, hän pitää koirista, ja ojensi kätensä koiran nuuhkittavaksi, niinkuin hänelle on opetettu vieraiden koirien kanssa toimittavan. Olin juuri sanomassa lapselleni, että jatketaan matkaa ja annetaan koiran työskennellä rauhassa (en siis siinä ihmisvilinässä heti huomannut, että tyttö oli pysähtynyt koiran luokse), kun koiran ohjaaja ärjäisi todella vihaisesti, että "älä koske siihen koiraan!". Tyttäreni pelästyi ja alkoi itkeä, kun vieras mies, vieläpä poliisi, alkaa aggressiivisesti läksyttää, kun hän ei edes itse tiennyt tehneensä mitään pahaa.
Tyttö itki koko matkan autolle ja ison osan matkasta kotiin. Koitettiin selittää hänelle, että poliisi on kiireinen ja että poliisikoiriin ei saa koskea. Tyttö on muutenkin todella herkkä, saattaa alkaa itkeä jo siitä, jos me vanhemmat puhumme yhtään tiukemmin. Niin tämä varmasti tulee pyörimään mielessä vielä monta päivää.
Minusta poliisi toimi tässä väärin. Ymmärrän kyllä, että poliisikoiria ei saa mennä koskemaan, mutta onko mitään järkevää syytä, miksei pienelle lapselle voi puhua vähän pehmeämmin sen sijaan että korottaa heti äänensä?
Kommentit (246)
Suomi on niiiiiiiin natsimaa..ei täällä lapsia ymmärretä eikä ainakaan hellitä tai että vieraista lapsista pidettäisiin Hah!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI NE OLE POLIISEJA VAAN RAJAVARTIJOITA, IDIOOTTI.
Osta muksullesi tutti, jospa lopettaisi itkemisen.Todennäköisesti tullimiehiä. Kaikki kolme kun ovat oma ammattiryhmänsä.
Tullimiehet, poliisi ja vartijat ovat vielä usein terminaalissa yhdessä.
Minulle poliisi tarjosi tänään kahvit, oli tosin vähän vähemmän virallisessa yhteydessä töissä.
Kummallisia mielipiteitä täällä. Saanko minäkin asiakaspalvelutyössä rähjätä teille ja teidän lapsillenne, jos ette heti toimi oikein työpaikallani. Jos en niin miksi, jos tullimiehen käytös oli teistä asiallista?
Eaaarrhhgh.. open töissä koulussa ja tässä on taas yksi hienohelmamanipuloivamarttyyrimulkku kasvamassa.
No ei kai se 4-vuotiaan vika ole jos vanhemmat eivät valvo sitä tarpeeksi tarkasti. Olisi saanut kyttä karjaista mieluummin vanhemmille kuin lapselle.
Ihmettelen, miten Suomessa muka luotetaan poliisiin ja muihin viranomaisiin, kun nämä itse tekevät kaikkensa, että pelättäisiin. Lapsesta ja nuoresta alkaen opimme, että poliisin silmää pitää välttää tai ei hyvä heilu.
Siis tullimies ärähti lapsellesi, kun tämä toimi väärin. Mikä tässä on nyt niin iso ongelma, että katsot aiheelliseksi jäädä asiaa vatvomaan? En ymmärrä.
Tapahtuman opetus lapselle on se, ettei viranomaisiin voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia mielipiteitä täällä. Saanko minäkin asiakaspalvelutyössä rähjätä teille ja teidän lapsillenne, jos ette heti toimi oikein työpaikallani. Jos en niin miksi, jos tullimiehen käytös oli teistä asiallista?
Noissa valvovissa ammateissa voi kyllä käskyttää tarvittaessa, eri asia onko se pieni lapsi oikea kohde, tilanne oli kyllä oikea. Ilmeisesti käskytys tehosi, koira sai tehdä työtään rauhassa. Vanhempien ongelma.
Turha kai asiaa täällä on puida. Pikkulapselle karjuminen on huonoa käytöstä, ja olisit voinut tehdä sen siinä tilanteessa ko. tullimiehelle selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia mielipiteitä täällä. Saanko minäkin asiakaspalvelutyössä rähjätä teille ja teidän lapsillenne, jos ette heti toimi oikein työpaikallani. Jos en niin miksi, jos tullimiehen käytös oli teistä asiallista?
Kai sinä nyt ymmärrät että kyseessä on keksitty tarina eli PROVO.
No koska tämä on äiti joka tarinan kertoi, jättäisin hieman tulkinnanvaraa sanalle ärjäisi. Tässä taas paapotaan lapsi pilalle, vanhempien olisi heti pitänyt rauhallisesti selittää lapselle miksi poliisi kuulosti vihaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä on opetettu ojentamaan käsi vieraalle koiralle?? Pitäisi opettaa että vieraisiin koiriin ei ilman omistajan lupaa kosketa eikä niille todellakaan kättä ojennella!
On opetettu, että jos on ystävällinen koira, jota saa rapsuttaa, niin ennen rapsuttamista annetaan nuuhkia kättä. Ollaan opetettu kyllä, että vieraisiin koiriin ei saa koskea ilman lupaa, mutta tyttö nyt jostain syystä ei ajatellut tarpeeksi pitkälle ja tuumi että koska koira itse ystävällisen oloisena tuli nuuhkimaan, hän saa sitä rapsuttaa. Eli tyttö toimi kyllä väärin ja meidän ohjeiden vastaisesti, mutta ansaitseeko siitä huolimatta huutoja?
Ap
Jos sinun tyttö menee käplimään vieraita koiria, niin sinä ET OLE OPETTANUT että vieraisiin koiriin EI KOSKETA! Sinä olet toiminut väärin, tyttö on toiminut väärin, ja KYLLÄ tyttö ansaitsi huudot 100%, ja sen lisäksi sinulle olisi myös pitänyt huutaa niin että sinäkin olisit itkenyt koko matkan kotiisi. Jotkut eivät perusasioita ymmärrä muuta kuin kovemman kautta.
Hyvät Av-eläintarhan vieraat, vilkaiskaa ylöspäin. Tässä näemme malliyksilön av-mammasta. Av-mamma on lihava, ruma ja huononluonteinen nisäkäs, joka kommunikoi keuhkoamalla, reagoi nopeasti pienimpäänkin merkkiin aloittajan huonommuudesta, eikä koskaan vaivaudu lukemaan koko ketjua ennen räyhäämisen aloittamista.
Av-mamma huolehtii jälkikasvustaan useimmiten yksin, sillä vaikka miesparat aika-ajoin alentuvatkin olosuhteiden pakosta ruikkimaan tavaransa mammaan, lähtee suurin osa miehistä lipettiin jo ennen toista raskauskolmannesta johtuen av-mamman erityisen ilkeänlaisesta luonteenlaadusta, joka korostuu raskaushormonien myötä. Av-mammat kerääntyvätkin usein raatojen ympärille vuodattamaan katkeruuttaan eron johdosta ruokailun ohessa.
Av-mamma on ehta haaskansyöjä, jolle kelpaa kaikki mahdollinen ruoka. Kun av-mammojen häkkiin heitetään raato, alkaa saman tien lohduton kamppailu, jossa mammat repivät raatoa eri suuntiin kukin yrittäen saada mahdollisimman ison palan riuhdottua pois.
Av-mamma on kuitenkin vaarallisimmillaan nähdessään heikon tai loukkaantunen lajitoverin. Av-mammat käyvät heti päälle joukolla, jos toinen av-mamma osoittaa minkäänlaisia merkkejä heikkoudesta tai epävarmuudesta. Muiden av-mammojen lapset ovat myös erityisiä silmätikkuja. Jos av-mamma osoittaa merkkejä puutteellisesta vanhemmuudesta, menevät muut mammat joukolla hakemaan tarhanhoitajan paikalle katsomaan tilannetta. Mammojen keskuudessa tästä käytetään nimitystä lasu. 99,9% lasuista eivät koskaan johda mihinkään, sillä mammat tekevät niitä yhtenään täysin turhanpäiväisistä asioista.
Av-mammat ovat työläitä, kalliita ylläpitää eivätkä ne vedä puoleensa asiakkaita epämiellyttävän ulkonäkönsä ja käytöksensä takia. Olemme yrittäneet vaivihkaa lahjoittaa oman laumamme Kreikkaan, mutta taannoinen delfiiniskandaali on saanut eläinoikeusaktivistit seuraamaan toimintaamme tarkoin.
Vau mikä analyysi!
Entä mitä teki lapsen isä? Vai oliko hän mukanakaan? Miksi kukaan ei täällä huomioi häntä? Äitiä vain syytetään, olisihan se isäkin voinut vahtia sitä lasta.
Vanhemmathan tossa mokas! Ennen koneesta poistumista jo olisi pitänyt lapselle kertoa ’siellä hallissa näemme työssä olevan koiran, siihen ei saa koskea eikä edes kiinnittää huomiota, koska koira tekee työtään ja keskittyy siihen’.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia vastauksia. Voisin kuvitella, että poliisi olisi voinut sanoa nätimmin, mutta jos olisi silti sanonut napakasti, lapsi olisi voinut parkua sitäkin. Itse olin lapsena juuri tuollainen tosi herkkä tapaus. Nythän asia on noussut tapetille erityisherkkyyden ym. myötä, mikä on ihan hyvä, mutta tässäkin asiassa on menty ehkä ääripäästä toiseen. Siinä missä ennen karaisemalla karaistiin, nykyään paapomalla paapotaan. Ap:na kiinnittäisin nyt huomiota ennen kaikkea en siihen miten poliisi sanoi, vaan miten saada lapsi lopettamaan asioiden vatvominen päivästä toiseen. Olen itse hämmästynyt siitä, miten nykyisin ujouteen, herkkyyteen jne. suhtaudutaan niin arastellen, että kaikki pitäisi kääriä pumpuliin. Oikeasti ap:n lapsi tulee elämässään törmäämään ärjähteleviin ihmisiin jatkossakin ja siihen täytyy "valmentautua". Ei herkkyyttä unohtaen, mutta se on vaan pakko oppia, että jokainen pieni vastoinkäyminen ei ole maailmanloppu. Itselläni on varmaan "herkät geenit", mutta silti väitän, että suuri osa ujoudestani ym. johtui siitä, että äidilleni maailma oli Paha Paikka ja opin jatkuvasti luotaamaan pidetäänkö minusta, olenko vaarassa. Ap:n pitäisi nyt sanoa lapselleen, että poliisi olisi huutanut samassa tilanteessa kenelle vaan, ei vain tälle lapselle, ja vaikka se oli kurja kokemus, nyt ajatellaan jo jotain ihan muuta. Jos ap lapsen kuullenkin vain sättii poliisia, mitä lapsi oppii? Että poliisi oli Paha, maailma on vaarallinen, koska äitikin otti tämän asian noin vakavasti. En siis tarkoita mitään natsimielistä karaisua, mutta ei siihen mielipahaan pidä opettaa jäädä vellomaan.
Tämäkin on todella hyvä vastaus. Meinasinkin kirjoittaa vielä yhden vastauksen tähän tyyliin mutta eihän mun nyt tarvikkaan :)
Minä olin lapsena myös todella herkkä itkemään ja vatvoin asioita ja häpeää päivätolkulla. Syy kans varmaan tuo että äiti pelkäsi kaikkea ja varoitteli kaikesta vaikka ei mua muuten pumpulissa kasvatettukaan. Eli tärkeänä pidän tuota jotta lasta ei paapota eikä tullimiestä (tai mikä nyt olikaan) haukuta eikä moitita, vaan selitetään muksulle reippaalla äänensävyllä että sen työtehtäviin kuuluu ärjäistä napakasti. Silti se ei tee lapsesta huonoa eikä noloa, tullimies on ärjynyt tuhannelle muullekin ihmiselle ja tulee ärjymään. Herkkyys ei katoa mihinkään vaikka lapsi elämän realiteetteja kokeekin ja karaistua pitää. Vanhempien ei missään nimessä pidä "sääliä" lasta ja se asian vatvominen pitää lopettaa tietyssä pisteessä, ei muksu opi käsittelemään mun mielestä tämmösiä juttuja jos päiväkausia sen kanssa märehditään yhtä asiaa.
Ap vaikuttaa mun mielestä ihan järkityypiltä silti, on vastannut ihan asiallisesti ja myöntänyt ylireagoineensa. Niinhän me tavis ihmiset joskus tehdään, itsekukin.
Yllättävän yleinen tämä ihmistyyppi, jolle korkein auktoriteetti ja täydellisin olento on poliisi, tai ehkä korkeintaan sotilaspoliisi tai poliisikoira menee edelle.
Toki tullimies ois voinut sanoa jämäkämmin. Tosin tällä hetkellä arvon mammalla pitäisi olla ihan peilin edessä tapahtuva syyllistyskierros, sillä isoin syyllinen löytyy sieltä.