Montako kertaa Toivola aikoo avautua..

Tästä ketjusta huomaa, miksi on tärkeää puhua avoimesti masennuksesta ja uupumuksesta. Itse olen molemmat kokenut, ja tämä keskustelu ilmentää hyvin syitä omaan hiljaisuuteeni. On mullakin vakkari työ, asunto, auto, lapset jne. Ei ns. hyväosaiset tekisi itsemurhia ollenkaan, jos ulkoiset tekijät olisivat se ratkaisu.

Koska toivola on musta ja. Homo. Hänet valittiin eduskuntaan.

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

En mä vaan ole tuntenut vihaa lasta kohtaan, vaikka on ollut vaikeaa, olen mm. joutunut käräjöimään ja asioimaan poliisin kanssa lapsen asioita hoitaessa. Leijonaemo-fiiliksiä enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

MInä olen nähtävästi poikkeuksellinen äiti, koska en ole koskaan syyllistänyt lasta omista tunteistani enkä oleta, että lapselle huutaminen muuttaa minun kokemukseni positiiviseksi. Ymmärrän, että on erilaisia tunteita, mutta aikuisuuteen kuuluu empatia. Lapsi ei ole syypää siihen, että hattarassa on harmaat reunat, kyllä minä olen ihan itse syyllistynyt ylikorkeisiin odotuksiin. Miksi siis laittaa lapsi siitä kärsimään?

Ja kuka kumma on väsynyt lapsiperheen lomalla Thaimaassa? Siellä uidaan, loikoillaan rannalla, syödään ja nukutaan. Oma vika, jos opettaa lapsen siihen, että iltarutiineihin kuuluu 5 lasia vettä.

Sinä todella olet, mutta toki meitä on niitäkin, jotka eivät esimerkiksi koskaan riitele puolisoiden kanssa. Harvinaista, mutta mahdollista. Ei välttämättä aina johdu hyvistä asioista vaan voi olla patoutuvaa sorttia, ehkä sinä olet tässäkin vielä harvinaisempi yksilö, ja toimit vain ja ainoastaan hyvin harkiten ja fiksusti turhauttavissa tilanteissa ilman vihan patomista. Onnea siitä, teitä on kyllä todella vähän! :D Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosa ei vaan koskaan tule kykenemään sellaiseen täydellisyyteen, eikä sellaista tule odottaakaan. Kaikkea ei voi ajatella vain itsensä kautta.

Tuskin on viimeinen kerta kun Toivola lapselleen huutaa.

Millainen nainen muuten teki tämän lapsen Toivolalle. Maksoikohan Toivola kuinka suuren summan.

Mitähän lapsi mahtaa tulevaisuudessa ajatella äidistä joka on hänet rahasta tehnyt ja sitten hylännyt

Minä ymmärrän tämän Toivolan tuskan. Itsekin etäisesti kokenut hieman vastaavaa. Minun loppuunpalamiseni vain tapahtui Vantaan lähiön vuokrakaksiossa, kun kaksoseni jatkuvasti valvottivat öisin. Lisähuolena itselläni oli taloudelliseti kovasti huono tilanne. En mennyt edes parvekkeelle karjumaan turhautumistani, en hakeutunut lääkäriin, terapiaan, lomalle Thaimaahan tai hakenut ystävien tukea. Jatkoin vaan sinnikkäästi eteenpäin ja nyt voinkin kertoa Janille, että kyllä se siitä lutviutuu, kun ottaa käyttöön sen kuuluisan suomalaisen sisun.

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

MInä olen nähtävästi poikkeuksellinen äiti, koska en ole koskaan syyllistänyt lasta omista tunteistani enkä oleta, että lapselle huutaminen muuttaa minun kokemukseni positiiviseksi. Ymmärrän, että on erilaisia tunteita, mutta aikuisuuteen kuuluu empatia. Lapsi ei ole syypää siihen, että hattarassa on harmaat reunat, kyllä minä olen ihan itse syyllistynyt ylikorkeisiin odotuksiin. Miksi siis laittaa lapsi siitä kärsimään?

Ja kuka kumma on väsynyt lapsiperheen lomalla Thaimaassa? Siellä uidaan, loikoillaan rannalla, syödään ja nukutaan. Oma vika, jos opettaa lapsen siihen, että iltarutiineihin kuuluu 5 lasia vettä.

Sinä todella olet, mutta toki meitä on niitäkin, jotka eivät esimerkiksi koskaan riitele puolisoiden kanssa. Harvinaista, mutta mahdollista. Ei välttämättä aina johdu hyvistä asioista vaan voi olla patoutuvaa sorttia, ehkä sinä olet tässäkin vielä harvinaisempi yksilö, ja toimit vain ja ainoastaan hyvin harkiten ja fiksusti turhauttavissa tilanteissa ilman vihan patomista. Onnea siitä, teitä on kyllä todella vähän! :D Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosa ei vaan koskaan tule kykenemään sellaiseen täydellisyyteen, eikä sellaista tule odottaakaan. Kaikkea ei voi ajatella vain itsensä kautta.

Juuri tätä odotinkin eli kun kerron, että lapselleen ei tarvitse huutaa ollaakseen täydellinen vanhempi, niin sinä muistutat siitä, että toimintani on epätavallista ja lähes sairasta, vihaa patouttavaa. Varmasti lapsesi nauttivat siitä kauhuntunteesta, jonka kokevat joka kerta huutaessasi heille ja kohottaessasi kätesi lyöntiin, koska niinhän se hyvä äiti toimii - antaa tunteittensa näkyä. Ja kun on aikansa karjunut voi ottaa lapsen syliinsä ja sanoa, että enhän minä halua huutaa, mutta kun sinä aina toimit niin, että minun on pakko! Kun sinä teet minun elämästäni vaikeaa sillä, että olet tuollainen. Eikä se lapsi saa koskaan tietää, mitä teki väärin, vaikka sama kaava toistuu viikosta toiseen.

Ei ole täydellisyyttä olla satuttamatta lastaan! Vaikka sinä ja Jani Toivola pidätte lapsen turvallisuudentunteen järkyttämistä normaalina toimintana, niin minä en ole samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

MInä olen nähtävästi poikkeuksellinen äiti, koska en ole koskaan syyllistänyt lasta omista tunteistani enkä oleta, että lapselle huutaminen muuttaa minun kokemukseni positiiviseksi. Ymmärrän, että on erilaisia tunteita, mutta aikuisuuteen kuuluu empatia. Lapsi ei ole syypää siihen, että hattarassa on harmaat reunat, kyllä minä olen ihan itse syyllistynyt ylikorkeisiin odotuksiin. Miksi siis laittaa lapsi siitä kärsimään?

Ja kuka kumma on väsynyt lapsiperheen lomalla Thaimaassa? Siellä uidaan, loikoillaan rannalla, syödään ja nukutaan. Oma vika, jos opettaa lapsen siihen, että iltarutiineihin kuuluu 5 lasia vettä.

Sinä todella olet, mutta toki meitä on niitäkin, jotka eivät esimerkiksi koskaan riitele puolisoiden kanssa. Harvinaista, mutta mahdollista. Ei välttämättä aina johdu hyvistä asioista vaan voi olla patoutuvaa sorttia, ehkä sinä olet tässäkin vielä harvinaisempi yksilö, ja toimit vain ja ainoastaan hyvin harkiten ja fiksusti turhauttavissa tilanteissa ilman vihan patomista. Onnea siitä, teitä on kyllä todella vähän! :D Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosa ei vaan koskaan tule kykenemään sellaiseen täydellisyyteen, eikä sellaista tule odottaakaan. Kaikkea ei voi ajatella vain itsensä kautta.

Juuri tätä odotinkin eli kun kerron, että lapselleen ei tarvitse huutaa ollaakseen täydellinen vanhempi, niin sinä muistutat siitä, että toimintani on epätavallista ja lähes sairasta, vihaa patouttavaa. Varmasti lapsesi nauttivat siitä kauhuntunteesta, jonka kokevat joka kerta huutaessasi heille ja kohottaessasi kätesi lyöntiin, koska niinhän se hyvä äiti toimii - antaa tunteittensa näkyä. Ja kun on aikansa karjunut voi ottaa lapsen syliinsä ja sanoa, että enhän minä halua huutaa, mutta kun sinä aina toimit niin, että minun on pakko! Kun sinä teet minun elämästäni vaikeaa sillä, että olet tuollainen. Eikä se lapsi saa koskaan tietää, mitä teki väärin, vaikka sama kaava toistuu viikosta toiseen.

Ei ole täydellisyyttä olla satuttamatta lastaan! Vaikka sinä ja Jani Toivola pidätte lapsen turvallisuudentunteen järkyttämistä normaalina toimintana, niin minä en ole samaa mieltä.

Mitä helvettiä sä horiset? Tuossahan oli myös se vaihtoehto, että toimit vaan täydellisesti patomatta vihaa ja eikö ole tuollaisessa asiassa hyvä olla poikkeuksellinen? :D Kommenttisi kuulostaa kyllä vähän patovalta sortilta kun räjähdät noin pahasti...

Lyömisjutut jne... huh!

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

MInä olen nähtävästi poikkeuksellinen äiti, koska en ole koskaan syyllistänyt lasta omista tunteistani enkä oleta, että lapselle huutaminen muuttaa minun kokemukseni positiiviseksi. Ymmärrän, että on erilaisia tunteita, mutta aikuisuuteen kuuluu empatia. Lapsi ei ole syypää siihen, että hattarassa on harmaat reunat, kyllä minä olen ihan itse syyllistynyt ylikorkeisiin odotuksiin. Miksi siis laittaa lapsi siitä kärsimään?

Ja kuka kumma on väsynyt lapsiperheen lomalla Thaimaassa? Siellä uidaan, loikoillaan rannalla, syödään ja nukutaan. Oma vika, jos opettaa lapsen siihen, että iltarutiineihin kuuluu 5 lasia vettä.

Sinä todella olet, mutta toki meitä on niitäkin, jotka eivät esimerkiksi koskaan riitele puolisoiden kanssa. Harvinaista, mutta mahdollista. Ei välttämättä aina johdu hyvistä asioista vaan voi olla patoutuvaa sorttia, ehkä sinä olet tässäkin vielä harvinaisempi yksilö, ja toimit vain ja ainoastaan hyvin harkiten ja fiksusti turhauttavissa tilanteissa ilman vihan patomista. Onnea siitä, teitä on kyllä todella vähän! :D Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosa ei vaan koskaan tule kykenemään sellaiseen täydellisyyteen, eikä sellaista tule odottaakaan. Kaikkea ei voi ajatella vain itsensä kautta.

Juuri tätä odotinkin eli kun kerron, että lapselleen ei tarvitse huutaa ollaakseen täydellinen vanhempi, niin sinä muistutat siitä, että toimintani on epätavallista ja lähes sairasta, vihaa patouttavaa. Varmasti lapsesi nauttivat siitä kauhuntunteesta, jonka kokevat joka kerta huutaessasi heille ja kohottaessasi kätesi lyöntiin, koska niinhän se hyvä äiti toimii - antaa tunteittensa näkyä. Ja kun on aikansa karjunut voi ottaa lapsen syliinsä ja sanoa, että enhän minä halua huutaa, mutta kun sinä aina toimit niin, että minun on pakko! Kun sinä teet minun elämästäni vaikeaa sillä, että olet tuollainen. Eikä se lapsi saa koskaan tietää, mitä teki väärin, vaikka sama kaava toistuu viikosta toiseen.

Ei ole täydellisyyttä olla satuttamatta lastaan! Vaikka sinä ja Jani Toivola pidätte lapsen turvallisuudentunteen järkyttämistä normaalina toimintana, niin minä en ole samaa mieltä.

Mitä helvettiä sä horiset? Tuossahan oli myös se vaihtoehto, että toimit vaan täydellisesti patomatta vihaa ja eikö ole tuollaisessa asiassa hyvä olla poikkeuksellinen? :D Kommenttisi kuulostaa kyllä vähän patovalta sortilta kun räjähdät noin pahasti...

Lyömisjutut jne... huh!

Kirjoitinko lyömisestä? En. Sinä itse halusit lukea siitä ja siksi omassa mielessäsi sen kirjoitukseeni laitoit, koska itse toimit niin.

Eipä itselläni ole lapsia mutta jokseenkin huvittaa tämä keskustelun sävy, että ihan oma vika, kun on lapsen halunnut, eiköhän tiennyt mitä edessä on. Ihan kuin yleensä sitten lapset vain sattumalta putkahtelevat maailmaan, jolloin vanhemmalla on oikeus olla väsynyt ja puhua tästä. Sitä paitsi ei hän käsittääkseni yksinhuoltaja ollut, vaan lapsella on myös äiti.

Toivolan olisi ollut viisainta ostaa akvaario ja kasvattaa järviruokoa.

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

MInä olen nähtävästi poikkeuksellinen äiti, koska en ole koskaan syyllistänyt lasta omista tunteistani enkä oleta, että lapselle huutaminen muuttaa minun kokemukseni positiiviseksi. Ymmärrän, että on erilaisia tunteita, mutta aikuisuuteen kuuluu empatia. Lapsi ei ole syypää siihen, että hattarassa on harmaat reunat, kyllä minä olen ihan itse syyllistynyt ylikorkeisiin odotuksiin. Miksi siis laittaa lapsi siitä kärsimään?

Ja kuka kumma on väsynyt lapsiperheen lomalla Thaimaassa? Siellä uidaan, loikoillaan rannalla, syödään ja nukutaan. Oma vika, jos opettaa lapsen siihen, että iltarutiineihin kuuluu 5 lasia vettä.

Sinä todella olet, mutta toki meitä on niitäkin, jotka eivät esimerkiksi koskaan riitele puolisoiden kanssa. Harvinaista, mutta mahdollista. Ei välttämättä aina johdu hyvistä asioista vaan voi olla patoutuvaa sorttia, ehkä sinä olet tässäkin vielä harvinaisempi yksilö, ja toimit vain ja ainoastaan hyvin harkiten ja fiksusti turhauttavissa tilanteissa ilman vihan patomista. Onnea siitä, teitä on kyllä todella vähän! :D Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosa ei vaan koskaan tule kykenemään sellaiseen täydellisyyteen, eikä sellaista tule odottaakaan. Kaikkea ei voi ajatella vain itsensä kautta.

Juuri tätä odotinkin eli kun kerron, että lapselleen ei tarvitse huutaa ollaakseen täydellinen vanhempi, niin sinä muistutat siitä, että toimintani on epätavallista ja lähes sairasta, vihaa patouttavaa. Varmasti lapsesi nauttivat siitä kauhuntunteesta, jonka kokevat joka kerta huutaessasi heille ja kohottaessasi kätesi lyöntiin, koska niinhän se hyvä äiti toimii - antaa tunteittensa näkyä. Ja kun on aikansa karjunut voi ottaa lapsen syliinsä ja sanoa, että enhän minä halua huutaa, mutta kun sinä aina toimit niin, että minun on pakko! Kun sinä teet minun elämästäni vaikeaa sillä, että olet tuollainen. Eikä se lapsi saa koskaan tietää, mitä teki väärin, vaikka sama kaava toistuu viikosta toiseen.

Ei ole täydellisyyttä olla satuttamatta lastaan! Vaikka sinä ja Jani Toivola pidätte lapsen turvallisuudentunteen järkyttämistä normaalina toimintana, niin minä en ole samaa mieltä.

Mitä helvettiä sä horiset? Tuossahan oli myös se vaihtoehto, että toimit vaan täydellisesti patomatta vihaa ja eikö ole tuollaisessa asiassa hyvä olla poikkeuksellinen? :D Kommenttisi kuulostaa kyllä vähän patovalta sortilta kun räjähdät noin pahasti...

Lyömisjutut jne... huh!

Kirjoitinko lyömisestä? En. Sinä itse halusit lukea siitä ja siksi omassa mielessäsi sen kirjoitukseeni laitoit, koska itse toimit niin.

Kyllä mä vieläkin harhoja kommentissasi näen, mutta taitaa johtua vain siitä, että minä ja Jani ollaan niitä lapsenhakkaajia! Ei saisi nauraa vakaville asioille, mutta nyt... hehehe :D

Auttaisiko jos päästäisit vähän niitä raivojasi pihalle? Käy vaikka metsässä karjasemassa ja pure tyynyä hetken, voi helpottaa...

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

MInä olen nähtävästi poikkeuksellinen äiti, koska en ole koskaan syyllistänyt lasta omista tunteistani enkä oleta, että lapselle huutaminen muuttaa minun kokemukseni positiiviseksi. Ymmärrän, että on erilaisia tunteita, mutta aikuisuuteen kuuluu empatia. Lapsi ei ole syypää siihen, että hattarassa on harmaat reunat, kyllä minä olen ihan itse syyllistynyt ylikorkeisiin odotuksiin. Miksi siis laittaa lapsi siitä kärsimään?

Ja kuka kumma on väsynyt lapsiperheen lomalla Thaimaassa? Siellä uidaan, loikoillaan rannalla, syödään ja nukutaan. Oma vika, jos opettaa lapsen siihen, että iltarutiineihin kuuluu 5 lasia vettä.

Sinä todella olet, mutta toki meitä on niitäkin, jotka eivät esimerkiksi koskaan riitele puolisoiden kanssa. Harvinaista, mutta mahdollista. Ei välttämättä aina johdu hyvistä asioista vaan voi olla patoutuvaa sorttia, ehkä sinä olet tässäkin vielä harvinaisempi yksilö, ja toimit vain ja ainoastaan hyvin harkiten ja fiksusti turhauttavissa tilanteissa ilman vihan patomista. Onnea siitä, teitä on kyllä todella vähän! :D Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosa ei vaan koskaan tule kykenemään sellaiseen täydellisyyteen, eikä sellaista tule odottaakaan. Kaikkea ei voi ajatella vain itsensä kautta.

Juuri tätä odotinkin eli kun kerron, että lapselleen ei tarvitse huutaa ollaakseen täydellinen vanhempi, niin sinä muistutat siitä, että toimintani on epätavallista ja lähes sairasta, vihaa patouttavaa. Varmasti lapsesi nauttivat siitä kauhuntunteesta, jonka kokevat joka kerta huutaessasi heille ja kohottaessasi kätesi lyöntiin, koska niinhän se hyvä äiti toimii - antaa tunteittensa näkyä. Ja kun on aikansa karjunut voi ottaa lapsen syliinsä ja sanoa, että enhän minä halua huutaa, mutta kun sinä aina toimit niin, että minun on pakko! Kun sinä teet minun elämästäni vaikeaa sillä, että olet tuollainen. Eikä se lapsi saa koskaan tietää, mitä teki väärin, vaikka sama kaava toistuu viikosta toiseen.

Ei ole täydellisyyttä olla satuttamatta lastaan! Vaikka sinä ja Jani Toivola pidätte lapsen turvallisuudentunteen järkyttämistä normaalina toimintana, niin minä en ole samaa mieltä.

Mitä helvettiä sä horiset? Tuossahan oli myös se vaihtoehto, että toimit vaan täydellisesti patomatta vihaa ja eikö ole tuollaisessa asiassa hyvä olla poikkeuksellinen? :D Kommenttisi kuulostaa kyllä vähän patovalta sortilta kun räjähdät noin pahasti...

Lyömisjutut jne... huh!

Kirjoitinko lyömisestä? En. Sinä itse halusit lukea siitä ja siksi omassa mielessäsi sen kirjoitukseeni laitoit, koska itse toimit niin.

Kyllä mä vieläkin harhoja kommentissasi näen, mutta taitaa johtua vain siitä, että minä ja Jani ollaan niitä lapsenhakkaajia! Ei saisi nauraa vakaville asioille, mutta nyt... hehehe :D

Auttaisiko jos päästäisit vähän niitä raivojasi pihalle? Käy vaikka metsässä karjasemassa ja pure tyynyä hetken, voi helpottaa...

Lukutaitosi taitaa olla samaa tasoa kuin kykysi olla äiti. Jos kirjoitan "kohottaa kätensä lyöntiin" ei siitä seuraa lyöminen, se on vasta käden kohottamista.

Mutta ole lapsillesi juuri sellainen vanhempi kuin haluat, ainoa menettäjä on se lapsesi. Kun hänellä on paha olla noin 18 vuoden ajan, niin se todennäköisesti näkyy koko loppuelämän. Sinä voit silti olla tyytyväinen, kun et padonnut tunteitasi!

Toivottavasti Toivolan tytär on lastensuojelun asiakas.

En ymmärrä, mikä tuossa kansanedustajan työssä on niin raskasta. Toivola ei omien sanojensa mukaan ota kantaa esim. EU-asioihin, koska hänen äänestäjänsä eivät ole häntä eduskuntaan sen takia valinneet. Eli hän ajaa lähinnä omia asioitaan eli sateenkaariväen asioita ainoastaan. Tämä on minusta erikoista, koska eduskunnassa päätetään paljon muistakin asioista, jotka vaikuttavat ihmisten elämään huomattavasti enemmän kuin homojen avioliitto-oikeus. Toivola ei myöskään taida olla enää yhdessäkään valiokunnassa, joten työ on todella kevyttä. Sen kuin äänestää Vihreiden agendan mukaisesti. Eduskunnassa on pitkät lomat, lapsi on ollut viikonloppuisin äidillään, joten miten ihmeessä tuossa voi väsyä lapseen? Lapsi ei nukahda helposti vieraassa paikassa ja isä menee huutamaan rannalle? Ihan järkyttävää. Olen todella huolissani tästä lapsesta. Lisäksi Toivola täysin avoimesti kurittaa lastaan henkisesti lentokentällä. Silti jaksetaan käydä kaiken maailman kissanristiäisissä ja roikkua julkisuudessa. Ja puolen vuoden sairasloma? Edes vakavasti sairaat eivät saa tuollaisia lomia. Miksi Toivola sai jostain keskivaikeasta masennuksesta, jonka pääasiallinen hoito on lääkitys, korkeintaan pari viikkoa saikkua ja takaisin töihin. Pikkasen on eri säännöt eri ihmisille.

Yksi kirjoittaja oli oikeassa. On erittäin vaivaannuttavaa lukea näin hyväosaisen ja etuoikeutetun narinaa omasta elämästään. Häpeäisi edes.

Janilla oli kurjaa, koska maailma ei hyväksy häntä, sillä hän on musta homo. No maailmankaikkeus antoi Janille kansanedustajan viran. Janilla oli kurjaa, koska oli homo mies, eikä voi saada lasta. No maailmankaikkeus antoi Janille lapsen. Janilla oli kurjaa, kun lapsi olikin hankala... Loputon suo. Janin ehkä pitäisi hyväksyä, että hän on vaan sellainen perustyytymätön ihminen ja monesti se lapsikin ottaa vanhemmastaan mallia.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä laus suomen kieltä?

”Toivola lähti kolmivuotiaan tyttärensä, perheen ja muutaman ystävän kanssa lomalle Thaimaahan.”

EIKÖ LAPSI OLE JANIN PERHETTÄ??

Saisinkohan minäkin 6 kk palkallisen vapaan, jotta voisin kirjoittaa kirjan siitä, miten en ole huutanut lapsilleni? Siitä huolimatta minulla on ollut paljon erilaisia tunteita, joista voisin kirjoittaa sivukaupalla ja analysoida, miten esimerkiksi käsittämättömän suuri rakkaudentunnekaan ei ole saanut minua  toimimaan iltapalvelijana ja tuntitolkulla nukuttajana.

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

En mä vaan ole tuntenut vihaa lasta kohtaan, vaikka on ollut vaikeaa, olen mm. joutunut käräjöimään ja asioimaan poliisin kanssa lapsen asioita hoitaessa. Leijonaemo-fiiliksiä enemmänkin.

Oletkin mallia Isänmaan Toivot Korsosta.

No, niin monta kertaa, kun on jotain tarvetta saada nimi lehteen. Narsismi on kaunista....

Vierailija kirjoitti:

On se kumma ettei noilla palkoilla ole muka varaa lapselle ja jopa kodille hoitajaa palkata. Avuttomuutta.

Sitten olisi kysytty, että miksei hoida omaa lastaan.