Montako kertaa Toivola aikoo avautua..

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta huomaa, miksi on tärkeää puhua avoimesti masennuksesta ja uupumuksesta. Itse olen molemmat kokenut, ja tämä keskustelu ilmentää hyvin syitä omaan hiljaisuuteeni. On mullakin vakkari työ, asunto, auto, lapset jne. Ei ns. hyväosaiset tekisi itsemurhia ollenkaan, jos ulkoiset tekijät olisivat se ratkaisu.

On tärkeää, tietenkin, mutta on siinä eroja, miten puhuu ja missä, ja vuodattaako tunteensa iltapäivälööppiin rahan toivossa. En ole yhtään niin varma, että tämän "esimerkin" kannustamana avuntarvitsijat saavat oikean mallin, minkä mukaan toimia.

Kun äiti ei jaksa, hänet ohjataan lastensuojelun asiakkaaksi ja sanotaan, että kyllä se siitä.

 Kun isä ei jaksa, hän saa 6 kk täysin palkallisen (tai oikeastaan palkkiollisen) sairausloman ja kirjoittaa sinä aikana kirjan kokemuksistaan.

Suomi oli vuonna 2017 tasa-arvon mallimaa?

Jani Toivola avautuu medialle tavalla tai toisella aina ennen vaaleja ja silloin kun häneltä ilmestyy joku kirja. Markkinoi itseään ja tavoittelee vain omaa etuaan täysin häikäilemättömästi monen tunteisiin uppoavilla asioilla, ja media ja osa kansasta uppoaa joka kerran tähän ansaan.

Olipa kiva lähteä aamulla flunssaisena, ei kuumeessa, töihin ja lukea kuinka kansanedustaja kimahti lapselleen ja jäi pitkälle saikulle. Vieläpä thaimaassa.

Mä en saanu edes yhtä päivää, kun ei ole kuumetta. Yhyy.

rahastalapsi kirjoitti:

Tuskin on viimeinen kerta kun Toivola lapselleen huutaa.

Millainen nainen muuten teki tämän lapsen Toivolalle. Maksoikohan Toivola kuinka suuren summan.

Mitähän lapsi mahtaa tulevaisuudessa ajatella äidistä joka on hänet rahasta tehnyt ja sitten hylännyt

Ei ole hylännyt, tapaa säännöllisesti. Ilmeisesti etä-äidissä on aina jotain paheksuttavaa vrt. etäisä?

Huh, toivottavasti kohtelee paremmin adoptiolastaan kun sen tanskalaisen dokkarin hirviöt...

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

MInä olen nähtävästi poikkeuksellinen äiti, koska en ole koskaan syyllistänyt lasta omista tunteistani enkä oleta, että lapselle huutaminen muuttaa minun kokemukseni positiiviseksi. Ymmärrän, että on erilaisia tunteita, mutta aikuisuuteen kuuluu empatia. Lapsi ei ole syypää siihen, että hattarassa on harmaat reunat, kyllä minä olen ihan itse syyllistynyt ylikorkeisiin odotuksiin. Miksi siis laittaa lapsi siitä kärsimään?

Ja kuka kumma on väsynyt lapsiperheen lomalla Thaimaassa? Siellä uidaan, loikoillaan rannalla, syödään ja nukutaan. Oma vika, jos opettaa lapsen siihen, että iltarutiineihin kuuluu 5 lasia vettä.

Tässähän pitää ottaa aurinkolasit kun sädekehäsi suorastaan häikäisee. Meinaatko että huutaminen tuollaisessa tilanteessa on vakaasti harkittu teko? =isko se ihan tunteen purkautumista, jota ei ole ennalta päätetty?

Olisi kiva tietää minkäikäinen lapsi sinulla on. Jos et edes murrosikäiselle ole ääntä korottanut koskaan niin sanoisin että se kuulostaa melkeinpä pelottavalta.

Vierailija kirjoitti:

Saisinkohan minäkin 6 kk palkallisen vapaan, jotta voisin kirjoittaa kirjan siitä, miten en ole huutanut lapsilleni? Siitä huolimatta minulla on ollut paljon erilaisia tunteita, joista voisin kirjoittaa sivukaupalla ja analysoida, miten esimerkiksi käsittämättömän suuri rakkaudentunnekaan ei ole saanut minua  toimimaan iltapalvelijana ja tuntitolkulla nukuttajana.

Sanottaisit tunteesi?  ;)

Sama fiilis oli itelläkin eka, kun otsikkoa silmäilin. "Ei, taas Toivola avautuu!"

Sitten luettuani tajusin, että vanhemmuus on lyönnyt kovaa kasvoille. Ei ole osannut relata, vaan roikkunut lapsessaan 24/7 ja vaan vahtinut. Liikaa yrittää.

Olisko ympäristöpaineet kasannut liian suuret odotukset värillisen yksinhuoltaja homon harteille? Hänen on pakko suoriutua, ei voi olla epäonnistuja.

Sitten isku olikin raskas, hän onkin ihan tavallinen ihminen tunteineen päivineen. Lisäksi Janilla tuntuu olevan tarkat mielikuvat millainen vanhemman kuuluu olla. Pettyy itseensä, kun ei täytä mielikuvaansa.

Relaa Tpivola. Jätä turha draamailu pois. Kyllä se siitä.

Toivola ei älyä, kuinka onnekas se on. Rahakas duuni, josta voi lomailla 4,5 kk:n LISÄKSI puolet vuodesta. 

Mistä vetoa, että hakee uudelleen eduskuntaan?

Nyt kun vielä kynsi katkeaa, niin saadaan lisää draamaa...

Joo-o. Mä sairastuin kirurgisesti hoidettavaan syöpään, jossa hoitona valtavan iso leikkaus. Sain kolme kuukautta sairaslomaa. Millä idealla ahdistunut homoisä saa puoli vuotta??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Ihan hyvä, että näistäkin puhutaan. Kaikkein väsyneimmille vanhemmille voi olla ihan lohdullista kuulla, että muitakin tavallisia kuolevaisia vituttaa joskus ihan urakalla. Etenkin jos kuulee lähinnä epäinhimillistä mammasoopaa ja varsinkin lapsettomien kauhistelua siitä, että joku jopa karjaisi lapselleen väsyneenä. Kauhistuttavaa... :DD

Minusta äitiys on arvokkainta ja upeinta mitä saan kokea elämässä, mutta kaikessa siinä hattarassa on varjopuolena se, että joskus vituttaa ihan urakalla. Ei näissä tunteissa enää ole mitään hätkähdyttävää tai häpeällistä, mutta epävarmempi ja niistä pelästyneempi silloin aikaisemmin kaipasi kuulla, ettei ole ainoa joka on joskus itkenyt räkä poskella, tuntenut vihaa omaa lasta kohtaan ja räyhännyt.

Ei minusta myöskään ole yhtään ihmeellistä että oma äitini on taatusti tuntenut kaikkia mahdollisia tunteita minun kanssa aikoinaan. :D

MInä olen nähtävästi poikkeuksellinen äiti, koska en ole koskaan syyllistänyt lasta omista tunteistani enkä oleta, että lapselle huutaminen muuttaa minun kokemukseni positiiviseksi. Ymmärrän, että on erilaisia tunteita, mutta aikuisuuteen kuuluu empatia. Lapsi ei ole syypää siihen, että hattarassa on harmaat reunat, kyllä minä olen ihan itse syyllistynyt ylikorkeisiin odotuksiin. Miksi siis laittaa lapsi siitä kärsimään?

Ja kuka kumma on väsynyt lapsiperheen lomalla Thaimaassa? Siellä uidaan, loikoillaan rannalla, syödään ja nukutaan. Oma vika, jos opettaa lapsen siihen, että iltarutiineihin kuuluu 5 lasia vettä.

Tässähän pitää ottaa aurinkolasit kun sädekehäsi suorastaan häikäisee. Meinaatko että huutaminen tuollaisessa tilanteessa on vakaasti harkittu teko? =isko se ihan tunteen purkautumista, jota ei ole ennalta päätetty?

Olisi kiva tietää minkäikäinen lapsi sinulla on. Jos et edes murrosikäiselle ole ääntä korottanut koskaan niin sanoisin että se kuulostaa melkeinpä pelottavalta.

On meillä teinikin, mutta hänellä ei ole kuulossa mitään vikaa. Siksi en huuda hänellekään. Enkä ole koskaan karjunut puolisollenikaan, jos hän ei ole nukahtanut silloin, kun minä määrään (voi tosin johtua siitäkin, että en usko minun määräyksilläni olevan mitään tekemistä toisen nukahtamisen kanssa).

Huutaminen uniongelmaiselle lapselle kesken lomamatkan ei todellakaan ole harkittu teko, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen lapsen kanssa, ainoastaan huutajan. Janilla oli kiire pois lapsen luota ja lapsi vaistosi sen, mutta paraniko tilanne karjumalla ja vihaamalla. Ei. Jani ei päässyt pois lapsen luota, vaan joutui toteamaan sen monen muun vanhemman jo aikaa sitten huomaaman asian, että lapsen kanssa on oltava, vaikka menojalka miten vipattaisi.

Jos Jani tapa toimia itselleen epämukavissa tilanteissa on kertoa vihaavansa sitä toista (vaikka miten pientä lasta), niin kyse ei ole enää mitättömästä tunteenpurkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis oli itelläkin eka, kun otsikkoa silmäilin. "Ei, taas Toivola avautuu!"

Sitten luettuani tajusin, että vanhemmuus on lyönnyt kovaa kasvoille. Ei ole osannut relata, vaan roikkunut lapsessaan 24/7 ja vaan vahtinut. Liikaa yrittää.

Olisko ympäristöpaineet kasannut liian suuret odotukset värillisen yksinhuoltaja homon harteille? Hänen on pakko suoriutua, ei voi olla epäonnistuja.

Sitten isku olikin raskas, hän onkin ihan tavallinen ihminen tunteineen päivineen. Lisäksi Janilla tuntuu olevan tarkat mielikuvat millainen vanhemman kuuluu olla. Pettyy itseensä, kun ei täytä mielikuvaansa.

Relaa Tpivola. Jätä turha draamailu pois. Kyllä se siitä.

Se lapsi meni hoitoon 11 kk iässä! On hoidossa myös silloin, kun masentunut isä kirjoittaa pöyristymisteoksiaan.

Arto Nybergin haastattelussa hän sanoi haluavansa vaikuttaa siihen, että translaki saadaan onnistuneesti maaliin. Eli jos se ei tapahdu ensi kevääseen mennessä, on Toivola taas eduskuntavaaliehdokkaana.

Onneksi Jani-äitillä on vihreitten puoluekirja taskussa muutenhan lapsi olisi jo otettu huostaan

Vierailija kirjoitti:

Mistä vetoa, että hakee uudelleen eduskuntaan?

Aivan varmasti hakee. Missä muualla pystyt lomailemaan ja sairaslomailemaan tuollaisella palkalla. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos ei ole Toivolaa tai vihreitä äänestänyt se ei ole sulta pois. Jos ne Toivolan kannattajat ovat sitä mieltä, että riittää, että heidän asioitaan ajetaan 1-2kk vuodessa, jos jaksetaan, niin mikäs siinä. Ihan sama Hakkaraisen kannattajien kanssa. Jos ne viinan menevät Keski-Suomalaiset miehet kokee, että heidän asioidensa hoito on riittävällä tasolla silloin, kun Teuvo sattuu pääsemään selvinpäin töihin, eikä ole katkolla, niin mikäs siinä. Näistä kumpikaan ei ole minun ehdokas, eikä edusta äänestämääni puoluetta. Voisko jopa ajatella, että nämä tyypit, jotka vie paikkoja, mutta eivät tee mitään antavat enemmän valtaa vastapuolueille, joiden edustajat ovat ahkeria ajamaan omia asioitaan?

Tässä ihmetyttää eniten se, että missä välissä Toivola on ehtiny kirjottaan kirjan, kun pitäis hoitaa työt ja sitten vielä se lapsikin 😮 No, onhan sillä paljon lomaakin..

ei sen tarvi enää mennä eduskuntaan, koska sinnitteli 2 kautta ja nyt saa sopeutumiseläkettä