Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaupassa parivuotiaan kiukku palkittiin berliininmunkilla, kuka noin tekee?
11.02.2018 |
Mitä oppii parivuotias kakara kun ensin karjuu kaupassa ja tekee kaikki temput mitä voi ja sitten sille annetaan palkinnoksi berliininmunkki ja silitetään päätä, että "niin, sulla oli vaan nälkä, siksi kiukuttelit". Voi luoja! Ja oli muuten lapsessa jo viitteitä ulkomuodossa, että on ennenkin palkittu rasvasokeripskapullilla. Sit ihmetellään parin vuoden päästä kun lapsista ei saa otetta eikä ne usko mitään.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sä kun et voi tietää millanen päivä heillä on ollut. Joskus kun olin kassalla töissä törmäsi esimerkiksi ihmisiin jotka on juuri kuulleet että joku on kuollut, tai ovat saaneet potkut, myöhästyneet lennolta, kuulleet että syöpä on uusinut... ihmisillä on päiviä kun ei jaksa suorittaa ihan 100 %.
Tottakai, of course.
Sovitaan, että kaikilla on aina joku kuollut tai muuta mukavaa, niin kenenkään ei tartte ottaa vastuuta mistään :)
Tyhmä.
Niin vaikutat olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi tarvitsee välipalan, niin ensin mennään kahvilaan, syödään siellä se pulla ja sitten vasta kauppaan. Tai otetaan hedelmä, mennään kassalle ja maksun jälkeen syödään se ja uudestaan kauppaan. Tai kiitetään kauppiasta, jos hän on tämmöisiä tilanteita varten laittanut ilmasia banaaneja lapsille.
Eikä tämä ole mikään täydellisyyden mittari, vaan matemaattista laskentaa ja todennäköisyyksiä, onko lapsella kauppaan mentäessä välipalan tarve vai ei.
Tämä on täydellisyyden mittari: en todellakaan antaisi 2-vuotiaalle omaa berliininmunkkia. En varmaan mitään pullaa tai munkkia.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti älä tuomitse kun et tiedä tilanteen taustoja. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Ja hei meillä ainakin menee cittarissa tunti ostoksilla nopeesti ja siihen matkat päälle.
On se melko jännä ilmiö täällä ja somessa että jos jossain käydään keskustelua ylipainosta ja/tai epäterveellisistä elämäntavoista, niin koskaan, ei siis ikinä, syyllinen ole ihminen itse. Vaan aina on "roteva", "isoluinen", paniikkihäiriö, masennusta, mielenterveysongelmia, selkävaivoja, ero, diabetes tai mitä tahansa muuta kuin se ihminen ja sen valinnat. Sama loistaa jo tästä lyhyestä ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on näitä "mitä haluaisit syödä tänään" vanhempia. Joltakin kaksivuotiaalta. Me syödään tänään tätä. Ota tai jätä.
Lapselle jutteleminen on tosi tärkeää. Toki voi tuijottaa nyös kännykkäänsä.
Mä antaisin kiukutella ihan vapaasti.
En ensinnäkään lahjoisi kiukuttelijaa herkuilla hiljaiseksi ja toisekseen, lapsi tuskin kuolee nälkään ennen kuin kotiin ehdittäisiin. Eri asia sitten nämä 1. tyypin diabeetikot ja matalat verensokerit.
Itse tosin ajoittaisin kauppareissut siten, ettei ainakaan nälkä yllättäisi kesken kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä nälkä aiheuttaa kiukkua. Ei parivuotias opi mitään nälästä. Eväs ois voinut joku muu ehkä olla kuin munkki.
Voi syödä ennen kauppaa tai heti kauppareissun jälkeen. En ole ikinä saanut tuhrattua isossakaan marketissa lasten kanssa 20min pidempään. Jos ei pysty sen vertaa ennakoida, että ruokkii tenavan tunti-pari ennen kauppareissua edes välipalalla, niin on aika kummallista. On lapset kiukunneet joskus kaupassa, mutta en mä niitä ole lähtenyt siitä palkitsemaan, pl. nyt joku täysimetyksellä oleva vauva, joka ruokitaan silloin kun on tarve. 2v selviää kyllä jo sen vartin ilman myrkkypullaakin.
Ap.
Pystyä ennakoida :D
Vierailija kirjoitti:
Ap, sä kun et voi tietää millanen päivä heillä on ollut. Joskus kun olin kassalla töissä törmäsi esimerkiksi ihmisiin jotka on juuri kuulleet että joku on kuollut, tai ovat saaneet potkut, myöhästyneet lennolta, kuulleet että syöpä on uusinut... ihmisillä on päiviä kun ei jaksa suorittaa ihan 100 %.
Ihanasti ajateltu myyjältä. Kiitos!
(Itsellä molemmat vanhemmat syöpähoidoissa yhtä aikaa viime vuonna. Snadisti olin pihalla välillä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sä kun et voi tietää millanen päivä heillä on ollut. Joskus kun olin kassalla töissä törmäsi esimerkiksi ihmisiin jotka on juuri kuulleet että joku on kuollut, tai ovat saaneet potkut, myöhästyneet lennolta, kuulleet että syöpä on uusinut... ihmisillä on päiviä kun ei jaksa suorittaa ihan 100 %.
Tottakai, of course.
Sovitaan, että kaikilla on aina joku kuollut tai muuta mukavaa, niin kenenkään ei tartte ottaa vastuuta mistään :)
Ei noin ole kukaan sanonut.
Taipumus ilkeämielisiin tulkintoihin... no, olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi tarvitsee välipalan, niin ensin mennään kahvilaan, syödään siellä se pulla ja sitten vasta kauppaan. Tai otetaan hedelmä, mennään kassalle ja maksun jälkeen syödään se ja uudestaan kauppaan. Tai kiitetään kauppiasta, jos hän on tämmöisiä tilanteita varten laittanut ilmasia banaaneja lapsille.
Eikä tämä ole mikään täydellisyyden mittari, vaan matemaattista laskentaa ja todennäköisyyksiä, onko lapsella kauppaan mentäessä välipalan tarve vai ei.
Tämä on täydellisyyden mittari: en todellakaan antaisi 2-vuotiaalle omaa berliininmunkkia. En varmaan mitään pullaa tai munkkia.
Huvittaa kyllä ajatus, että henkilö jolla on varaa ostaa kärryllinen ruokaa tarvitsisi kauppiaalta ilmaisen banaanin lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotias on aika pieni vielä. Tietysti väärin siinä tekee että itkutilanteessa ostaa jonkun "palkkion", mutta lapsi ei itkulle taas voi mitään. Tunteet pitää saada näyttää, ettei kasva ajatukseen että niiden näyttäminen on väärin. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, noin ei nimenomaan saisi tehdä. Lapsi oppii sen jo 3-4 -vuotiaana, että jos kiukuttelee, hän saa jotain ja hänelle ostetaan jotain. Tuloksena on huonosti käyttäytyviä teinejä, pahimmassa tapauksessa myöhemmin huonisti käyttäytyviä aikuisia..nuorena se vitsa väännetään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sä kun et voi tietää millanen päivä heillä on ollut. Joskus kun olin kassalla töissä törmäsi esimerkiksi ihmisiin jotka on juuri kuulleet että joku on kuollut, tai ovat saaneet potkut, myöhästyneet lennolta, kuulleet että syöpä on uusinut... ihmisillä on päiviä kun ei jaksa suorittaa ihan 100 %.
No ei kyllä tulisi mieleen mennä marketiin ensimmäisenä tuollaisten tapahtumien jälkeen , ja varsinkaan sitä berliininmunkkia ruveta sitten lohduksi syömään. Lillukanvarsia.
Toivottavasti saavat jonkun muun hoitamaan ostokset, jos ne nyt niin kiireellisiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kyllä lapset kiukuttele kaupassa kun nauttivat kumpikin niin kovasti tuosta kokemuksesta. Mutta me asutaan kyllä maalla ja silloin kun mennään kerran viikossa kaupoille niin siinä menee helposti niin monta tuntia että vauva ainakin täytyy matkalla ruokkia, usein myös 2 vuotias. Joten aika usein päädytään CM:n kahvilaan syömään ne pullat tai munkit. Vauva tietenkin saa jotain omaa ruokaa. Ja meidän lapset on kyllä molemmat kunnon laiheliineja vaikka kaksi vuotiaskin saa välillä oman berliininmunkin. Tuollaiset koko perhe kahvilassa kokemukset vaan on jotain mitä mä haluan tarjota lapsilleni. Ne jää ikuisesti mieleen. Tai no ei ehkä jää kaksi vuotiaalla vielä, mutta tarpeeksi pitkään kuitenkin. Mies muistelee vieläkin sitä kun kävi lapsena mummon kanssa kahvilassa. Itsekin muistan varhaislapsuuteni ravintolakokemuksia ja mitä tunnelmia niihin on liittynyt.
Onko nykyään joku uusi normaali syöttää lapsille berliininmunkkeja ja vielä noin pienille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma 3v poika rääkyi kaupassa kuumeetonta korvatulehdustaan ja ostin vanukkaan sekä munkin, en palkonnoksi vaan siksi että kipeänä saa syödä herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sä kun et voi tietää millanen päivä heillä on ollut. Joskus kun olin kassalla töissä törmäsi esimerkiksi ihmisiin jotka on juuri kuulleet että joku on kuollut, tai ovat saaneet potkut, myöhästyneet lennolta, kuulleet että syöpä on uusinut... ihmisillä on päiviä kun ei jaksa suorittaa ihan 100 %.
Kiitos tästä, näinhän se on.
Vierailija kirjoitti:
Oma 3v poika rääkyi kaupassa kuumeetonta korvatulehdustaan ja ostin vanukkaan sekä munkin, en palkonnoksi vaan siksi että kipeänä saa syödä herkkuja.
Hui, kun keho on sairas, sitä pitäisi tukea ultraterveellisesti, eikä tuollaisella kuormittavalla moskalla :/
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyään joku uusi normaali syöttää lapsille berliininmunkkeja ja vielä noin pienille?
Onko nykyään joku uusi normaali tapa, että näiden lasten vanhemmat eli aikuiset akat palkitsee itseään harva se päivä munkeilla, viikonlopun tullessa kauhovat irtokarkkilaareista kaikki mitä pussiin mahtuu ja lisäksi sipsit ja siiderit siihen päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 3v poika rääkyi kaupassa kuumeetonta korvatulehdustaan ja ostin vanukkaan sekä munkin, en palkonnoksi vaan siksi että kipeänä saa syödä herkkuja.
Hui, kun keho on sairas, sitä pitäisi tukea ultraterveellisesti, eikä tuollaisella kuormittavalla moskalla :/
Minulla on ainakin kipeänä ruokahalu täysin pois, enkä todellakaan pysty syömään mitään kanaa tai vihanneksia tai rahkaa, vaan haluan jätskiä ja irtiksiä. Lapset saavat myös syödä silloin herkkuja niin että napa raikuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 3v poika rääkyi kaupassa kuumeetonta korvatulehdustaan ja ostin vanukkaan sekä munkin, en palkonnoksi vaan siksi että kipeänä saa syödä herkkuja.
Hui, kun keho on sairas, sitä pitäisi tukea ultraterveellisesti, eikä tuollaisella kuormittavalla moskalla :/
Jep. Plus et lapsi oppii lohtuherkuttelua.
Alue: Aihe vapaa
Toki jos ei ennakoi (muutakaan kuin lasten nälkää) niin kaupassakin saa vietettyä vaikka puoli päivää ja sittenkin jotain jäi ostamatta.