Miten teillä kävi friends with benefits suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Voi vitsit millaiseksi tämä on mennyt :D SINUA satutti, kun menetit kaikenlaista hyvää kun toinen ei enää halunnut olla hyväksikäytetty, mutta et sitten kuitenkaan halunnut tuota tärkeää ihmistä puolisoksesi? Sairasta ja outoa...

Ei luopumisen aiheuttamassa surussa ole mitään sairasta tai outoa. Sen tuomitsemisessa sen sijaan on.

Kaveri oli ollut pari vuotta ilman minkäänlaista suhdetta. Sitten avautui mahdollisuus varsinaisen Romeon kanssa, josta jo tiedettiin, että hän vehtaa useammankin naisen kanssa. Panokone kun on.

Kaverini päätti, että häntä ei haittaa miehen maine, vaan sehän on ihan hyvä juttu jos hänestä saa tyydyttäjän tarpeeseen, silloin kun naitattaa. Siitähän alkoi FWB-sopimussuhde.

Valitettavasti tässä kävi juuri niinkuin kaveriani sopimussuhteesta etukäteen varoitin. Hän rakastui panokaveriinsa. Panokaveri ei rakastunut häneen vaan paneksii edelleenkin pitkin kaupunkia.

Viimeisin tilanne on se, että javerillani on sairasloma ja syvä masennus, sekä jonottaa terapiaan. Hän romahti. -Siihen saakka saamme me muut saamme olla hänen hoitajiaan. Ei ollenkaan kivaa kenellekkään.

Se nyt vain on sellainen juttu, että seksasiat kulkevat niin syvällä ihmisen mielessä ja mielenterveydessä, että kannattaisi miettiä toisenkin kerran mihin itsensä laittaa ja mihin ryhtyy. Pitkä itku ja paha olo pitkästä ilosta voi olla kauas kantava seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Ei näistä yleensä mitään tule ja on tosi iso turn off, jos nainen tämmöisiä harrastanut. En ottaisi kumppaniksi...

Sama minulla, jos mies olisi tällaista harrastanut. En ottaisi kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Voi vitsit millaiseksi tämä on mennyt :D SINUA satutti, kun menetit kaikenlaista hyvää kun toinen ei enää halunnut olla hyväksikäytetty, mutta et sitten kuitenkaan halunnut tuota tärkeää ihmistä puolisoksesi? Sairasta ja outoa...

Olet nuiva.

Ei, vaan säälin näitä sitoutumiskyvyttömiä ja olen onnellinen, että ennenvanhaan uskallettiin sitoutua. Noin niinkuin pääsääntöisesti, toki sairaita ja outoja on ollut aina. 

Hyvin kävi, sain kullia aina kun halusin. N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Voi vitsit millaiseksi tämä on mennyt :D SINUA satutti, kun menetit kaikenlaista hyvää kun toinen ei enää halunnut olla hyväksikäytetty, mutta et sitten kuitenkaan halunnut tuota tärkeää ihmistä puolisoksesi? Sairasta ja outoa...

Ei luopumisen aiheuttamassa surussa ole mitään sairasta tai outoa. Sen tuomitsemisessa sen sijaan on.

En tuomitse mutta säälin ja ihmettelen, miksi on niin vaikeaa alkaa seurustelusuhteeseen hyvän tyypin kanssa, kun hän kerran oli a) hyvä keskustelukumppani, b) antoi rentouttavaa seksiä ja c)suhde tuntui todelliselta henkireiältä. 

Se luopuminen ja siitä seurannut suru oli siis ihan oma valinta minun nähdäkseni.

Vierailija kirjoitti:

Mä tässä mietin, onko musta siihen nykyään. Nuorena oli jotain virityksiä, entisiä tunteiden kohteita. Toinen heistä tuntuu nyt innostuneen uudelleen, kun olen eronnut pitkästä suhteesta. Minua ei kiinnosta, satunnainen normaali kaveruus riittää.

Tyrkyllä on pari miestä, josta toinen etsii juuri fwb-suhdetta (en ole vielä tavannut) ja toinen on kaukainen tapailusuhde. Olen viimeksi mainitusta aika kiinnostunut, mutta jatkosta en osaa sanoa juuta eikä jaata.

Läheisyys on joskus enemmän mielessä kuin vain seksi. Olen ponnistellut yksin vaikean elämänvaiheen läpi. Enää ei oikein jaksaisi.

Minulla oli kaukana asuva fwb, johon olin ihastunutkin (mikä ei haitannut, olen aikuinen ja hallitsen kyllä ihastumiseni vaikka seksiä olisikin). Ongelmaksi muodostui juuri tuo, että olisin kaivannut läheisyyttä useammin kuin pystyimme toisiamme tapaamaan. Seksiä en välttämättä tarvitse jatkuvalla syötöllä, mutta se läheisyys.. sen puuttuminen alkoi kalvaa vähitellen.

Toivon löytäväni nyt jonkun lähempää, mutta kun pelkkä tunteeton seksi ei minulle riitä niin sopivan henkilön löytäminen ei ole kovin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Voi vitsit millaiseksi tämä on mennyt :D SINUA satutti, kun menetit kaikenlaista hyvää kun toinen ei enää halunnut olla hyväksikäytetty, mutta et sitten kuitenkaan halunnut tuota tärkeää ihmistä puolisoksesi? Sairasta ja outoa...

Ei luopumisen aiheuttamassa surussa ole mitään sairasta tai outoa. Sen tuomitsemisessa sen sijaan on.

En tuomitse mutta säälin ja ihmettelen, miksi on niin vaikeaa alkaa seurustelusuhteeseen hyvän tyypin kanssa, kun hän kerran oli a) hyvä keskustelukumppani, b) antoi rentouttavaa seksiä ja c)suhde tuntui todelliselta henkireiältä. 

Se luopuminen ja siitä seurannut suru oli siis ihan oma valinta minun nähdäkseni.

Kyllä se on tuomitsemista että kutsut toisen surua sairaaksi ja oudoksi. Oli se oma valinta tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Voi vitsit millaiseksi tämä on mennyt :D SINUA satutti, kun menetit kaikenlaista hyvää kun toinen ei enää halunnut olla hyväksikäytetty, mutta et sitten kuitenkaan halunnut tuota tärkeää ihmistä puolisoksesi? Sairasta ja outoa...

Ei luopumisen aiheuttamassa surussa ole mitään sairasta tai outoa. Sen tuomitsemisessa sen sijaan on.

En tuomitse mutta säälin ja ihmettelen, miksi on niin vaikeaa alkaa seurustelusuhteeseen hyvän tyypin kanssa, kun hän kerran oli a) hyvä keskustelukumppani, b) antoi rentouttavaa seksiä ja c)suhde tuntui todelliselta henkireiältä. 

Se luopuminen ja siitä seurannut suru oli siis ihan oma valinta minun nähdäkseni.

Nuo kohdat a-c eivät vielä riitä parisuhteeseen. 

Ehkä toinen heistä halusi lapsia ja toinen ei. Toinen oli ehkä muuttamassa työn perässä ulkomaille ja toisen olisi pitänyt muuttaa mukana. Keskustelut olivat ehkä hyviä mutta niitä voitiin käydä vain hyvin rajallisista aiheista, mikä johtaisi nopeasti tylsistymiseen parisuhteessa. Entä jos toinen tekee vuorotyötä ja toisella on perussairaus jonka vuoksi vuorokausirytmin on ehdottomasti oltava säännöllinen? Tämä fwb-kumppani oli ehkä alkoholisti ja toisella oli takana niin vaikea suhde toisen alkoholistin kanssa ettei voi enää ryhtyvänsä siihen uudelleen.

Jne jne.

Turhaan tuomitset kun et tilannetta tiedä.

Niissä eivät naiset saa tarvitsemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typerä nämä fwb nimitykset voisi ihan suomeksi sanoa: kaveripohja suhde. Onko vaikeata Rosa?

No olisi kyllä todella kökkö ilmaisu, myös oikein kirjoitettuna.

Vierailija kirjoitti:

Seurusteltiin puoli vuotta. Tämän jälkeen reilu puoli vuotta harrastettiin seksiä satunnaisesti. Tämä loppui pian sen jälkeen, kun aloin tapailla toista, mutta ollaan edelleen hyviä ystäviä. Loppu vaiheessa alkoi olla vähän outoa, kun olin ihastunut toiseen, mutten oikein raaskinut sanoa "ei", kun toinen tuntui tilanteessa niin yksinäiseltä. Nykyiselle kerroin suhteesta myöhemmin ja hän otti sen ihmeen rauhallisesti.

Tiedän lähipiiristä tapauksen, jossa sulhanen sai muutama päivä häiden jälkeen kuulla, että morsian oli paneskellut FWB-kaverinsa kanssa koko heidän seurustelunsa ajan ja aivan viime päiviin saakka ennen häitä. -Itsestäänselvää, että avioero siitä tuli. Se avioliitto jäi lyhyeksi.

Nainen menee vaihtoon heti kun alkaa muodostamaan tunteita kun ensimmäisicnä niistä tunteista tulee aina mustasukkaisuus ja omistushalu.

Toisten kanssa tuollaiset suhteet ei kestä kuin joitain päiviä ja toisten kanssa vuosia mutta aina ne päättyy samaan eli mustasukkaisuuteen ja omistushaluun

Vierailija kirjoitti:

Nainen menee vaihtoon heti kun alkaa muodostamaan tunteita kun ensimmäisicnä niistä tunteista tulee aina mustasukkaisuus ja omistushalu.

Toisten kanssa tuollaiset suhteet ei kestä kuin joitain päiviä ja toisten kanssa vuosia mutta aina ne päättyy samaan eli mustasukkaisuuteen ja omistushaluun

Puhutko nyt siis omista kokemuksistasi?

Itselläni on kehittynyt tunteita fwb-kumppaniin, mutta ei koskaan mustasukkaisuutta tai omistushalua. Vaan aitoa välittämistä, sellaista että haluan hänellä olevan kaikki hyvin. Jos tunteet menevät tuollaiseen omistushalun ja kontrollin suuntaan, niin väittäisin ettei ole kysymys oikeasta ystävyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Voi vitsit millaiseksi tämä on mennyt :D SINUA satutti, kun menetit kaikenlaista hyvää kun toinen ei enää halunnut olla hyväksikäytetty, mutta et sitten kuitenkaan halunnut tuota tärkeää ihmistä puolisoksesi? Sairasta ja outoa...

Olet nuiva.

Ei, vaan säälin näitä sitoutumiskyvyttömiä ja olen onnellinen, että ennenvanhaan uskallettiin sitoutua. Noin niinkuin pääsääntöisesti, toki sairaita ja outoja on ollut aina. 

Ennen oli sitoutumisesta hyötyä myös miehelle mutta nykypäivänä siittä sitoutumisesta ei ole hyötyä kuin naiselle. Nyky naiset ei oikein ole sitoutumisen arvoisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen menee vaihtoon heti kun alkaa muodostamaan tunteita kun ensimmäisicnä niistä tunteista tulee aina mustasukkaisuus ja omistushalu.

Toisten kanssa tuollaiset suhteet ei kestä kuin joitain päiviä ja toisten kanssa vuosia mutta aina ne päättyy samaan eli mustasukkaisuuteen ja omistushaluun

Puhutko nyt siis omista kokemuksistasi?

Itselläni on kehittynyt tunteita fwb-kumppaniin, mutta ei koskaan mustasukkaisuutta tai omistushalua. Vaan aitoa välittämistä, sellaista että haluan hänellä olevan kaikki hyvin. Jos tunteet menevät tuollaiseen omistushalun ja kontrollin suuntaan, niin väittäisin ettei ole kysymys oikeasta ystävyydestä.

En minä muidenkaan kokemuksesta voi puhua kuin omistani

mulla oli hyvä mutta bylsin sen parasta kaveria ja kumpikin lähti

Vierailija kirjoitti:

mulla oli hyvä mutta bylsin sen parasta kaveria ja kumpikin lähti

sen kaveri kyllä provos koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli opiskeluaikana fwb suhde. Se sitten hiipui, kun valmistuin ja muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle. Löysin nykyisen mieheni ja meillä nyt kolme lasta. Monta kertaa on kyllä käynyt mielessä, että tuo esikoinen taitaa olla fwb tekosia. Nähtiin muutaman kerran niissä merkeissä, kun seurustelin jo mieheni kanssa ja esikoinen sitten ilmoitti tulostaan. En ole asiasta varma, mutta nuorimmaiset on kuin kaksi marjaa ja esikoinen ei niinkään.

Teillä on ollut todellakin kaikilla mausteilla ystävyys sitten jos siemenetkin kylvetty . Ajattelitko joskus tunnustaa lapsellesi jos kysyy asiasta tai teettää dna testin ? Tunnen erään jonka äiti kieltäytyy keskustelemasta asiasta , mikä surullista . Joillekin omat juuret on tärkeä selvittää .

Siinä on varsinainen Hulda Huoleton. Jonain päivänä esikoinen kiinnostuu kenties sukututkimuksesta, aloittaa sukupuunsa ja tilaa netistä DNA-testin. Joku muukin on tehnyt testin, joku kaukainen sukulainen, vaikka isän sisko. Tuleekin outoja tuloksia....ei kilahda isäksi olettamansa linjaan ensinkään.....markkeerit vie ihan toiseen sukuun.....siinäpä sinulla on selittämistä...

ps. minun tekemän sukututkimuksen ja enoni tekemän dna-testin avulla 30-luvulla vauvana adoptioon annettu lapsi löysi bio-juurensa. 

Ja mun mielestäni ystävät, jotka panevat, ovat seurustelusuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mulla oli hyvä mutta bylsin sen parasta kaveria ja kumpikin lähti

sen kaveri kyllä provos koko ajan

söi jäätelöpuikkoakin häiritsevällä tavalla