Miten teillä kävi friends with benefits suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin tuttavien luona. Olimme samankaltaisessa elämäntilanteessa. Sovittiin, että tapaillaan seksin merkeissä. Sitä jatkui kolmisen vuotta, ja se loppui, kun huomasin, että sellainen suhde ei riitä minulle. Halusin normaalin parisuhteen. Mies ei ollut kuitenkaan valmis sellaiseen, vaikka tunnusti rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa. Mä en rakastanut miestä, joten oli parasta lopettaa, kummankin kannalta.

Siis hetkinen, ymmärsinkö nyt oikein:

Sinä et rakastanut kyseistä miestä, mutta olisit kuitenkin halunnut hänen kanssaan normaalin parisuhteen?

Ja kyseinen mies puolestaan tunnusti rakastavansa sinua, mutta ei kuitenkaan halunnut vakavaa suhdetta kanssasi?

Tämä koko tarinahan on täysin järjetön, nurinkurinen ja epälooginen.

Puolisen vuotta oli tällainen suhde erään miehen kanssa.

Toki olin kiinnostunut hänestä mutta parisuhdetta en halunnut koska vietin sinkkukesää pitkän ja vaikean parisuhteen jälkeen.

Minulla oli siis muutakin säätöä ja nautin vapaudesta. Tämän kerroin jo heti alussa ja sanoin että ei kannata sitten ihastua.

Mies osoittautui mustasukkaiseksi. Minulla ei olisi saanutkaan olla muita. Enkä koskaan siis hänelle kertonut muista sen jälkeen kun olin sanonut että pidetään suhde kevyenä ja tapaillaan muitakin. Olen ihan varma että hänelläkin oli muita. Se oli ihan sama minulle ja sekin tuntui sitä miestä kaivelevan.

Hän tutki puhelintani ja tietokonettani (ei vielä ollut siihen aikaan mitään salasanoja puhelimissa) ja veti kilareita siitä jos näki jotakin mikä ei hänelle kuulunut.

Totesin että ei tästä tule mitään ja lopetin suhteen.

Tämän jälkeen pistin vielä joku ilta hänelle viestiä että tulisiko käymään niissä merkeissä mutta hän ilmoitti ettei tule enää ikinä minun luo 😅

Sen jälkeen ei oltu tekemisissä.

Ei se mieskään minun mielestäni mitään sen vakavampaa minusta hakenut että en tiedä miksi käyttäytyi noin?

Hän oli sellainen ns alfauros niin ottiko luonnon päälle kun en ollutkaan korviani myöten rakastunut enkä ruikuttanut hänen peräänsä?

Itsellä sellainen fiilis että tuollaiset suhteet harvoin toimii koska toinen ihastuu aina enemmän.

Jos löytäisin itseni kaltaisen ihmisen joka ihastuu äärimmäisen harvoin eikä olisi tippaakaan mustasukkainen vaan päinvastoin jakaisi kokemuksia kanssani niin tuollainen voisi toimia. Eipä ole sellaista tullut vielä vastaan.

Nyt olen tosin parisuhteessa ja ollut jo 15 vuotta eli ei ole hakusessa tuollainen järjestely tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Olitko sitä mieltä ettei vakavaan suhteeseen ollut mahdollisuutta sen vuoksi että menitte heti sänkyyn vai oliko syy joku muu?

Nyt sain käsityksen että se sänkyyn meno oli se este ja tosi outo peruste sille ettei suhteesta voisi sen vuoksi tulla mitään.

Oli kivaa seksiä, mutta sitten mies halusi ryhtyä seurustelemaan. Itse en hänen kanssaan halunnut parisuhdetta, eikä kaveruus ilman seksiä oikein onnistunut, kun ei meillä ollut muuta yhteistä kuin hyvin yhteensopivat kemiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin tuttavien luona. Olimme samankaltaisessa elämäntilanteessa. Sovittiin, että tapaillaan seksin merkeissä. Sitä jatkui kolmisen vuotta, ja se loppui, kun huomasin, että sellainen suhde ei riitä minulle. Halusin normaalin parisuhteen. Mies ei ollut kuitenkaan valmis sellaiseen, vaikka tunnusti rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa. Mä en rakastanut miestä, joten oli parasta lopettaa, kummankin kannalta.

Siis hetkinen, ymmärsinkö nyt oikein:

Sinä et rakastanut kyseistä miestä, mutta olisit kuitenkin halunnut hänen kanssaan normaalin parisuhteen?

Ja kyseinen mies puolestaan tunnusti rakastavansa sinua, mutta ei kuitenkaan halunnut vakavaa suhdetta kanssasi?

Tämä koko tarinahan on täysin järjetön, nurinkurinen ja epälooginen.

Nykynuoret-aikuiset on ihan sekaisin :(

Mies muuttui mustasukkaiseksi vaikka vain hänellä oli muitakin suhteita eikä meillä mitään sitoumuksia. Meidän suhde kesti noin puolitoista vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Nyt enymmärrä, miksette alkaneet seurustella? Et siis halunnut, koska seksiä ekana iltana oli seksiä, vaikka mies olisi halunnut suhteen?

Huonosti kävi. Tulin vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Lasta en halunnut fwb-suhteessa, eikä mieskään, joten päädyin aborttiin. Oli todella raskas päätös ja edelleen mietin, oliko se sittenkin väärä päätös, tavallaan kadun. Myöhemmin sitten meni tunteetkin ristiin, miehelle kehittyi rakkauden tunteita, kun taas itse ahdistuin siitä ja vetäydyin. Syy, miksi alunperinkin päädyin fwb-suhteeseen on hirveä sitoutumiskammoni, joka puolestaan tulee omista lapsuuden traumoista. Suhde päättyi ja enemmän tai vähemmän paha mieli jäi molemmille. Tästä viisastuneena olen päättänyt, että ei ikinä fwb-suhdetta eikä myöskään irtosuhteita. Jos/kun tulee se päivä että kunnolliseen parisuhteeseen pystyn niin se on seuraava kerta kun harrastan seksiä... Vain sellaisen miehen kanssa ja sellaisessa suhteessa, jossa esim. tuo vahinkoraskaus ei olisi katastrofi eikä tarvitsisi mitään aborttia miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Alkuun oli tapailua, se päättyi kun mies ei ollut valmis sitoutumaan exän pyöriessä mielessä. Tauko, hetki fwb-touhua. Kyllästyin siihen. Päätöksen lopettaa fwb-suhde sinetöi se, kun miehen muu seuran etsintä paljastui samaan aikaan netissä (ei ollut siitä maininnut).

Öö. Millälailla se mitä fbuddy tekee niinä aikoina kun ei ole sinun sisällä kuuluu sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tarinoista on kokemuksia seksisuhteesta . Fwb on ymmärtääkseni ystävyyteen painottuva suhde , johon sisältyy seksi mutta se ei ole päätarkoitus. Kuin kuka tahansa ystävä tai kaveri mutta jonka kanssa voi harrastaa myös seksiä .

Tämä.

Sovittiin miehen kanssa fwb. Tai niin ainakin uskoin. Nelisen vuotta josta kaksi kertaa itse sanoin että se on loppu nyt, viimeisen päättymisen kirjaimellisesti leivoin miehen naamaan ja nyt se on oikeasti loppu.

Että mitenkö meni? Ensi alkuun mies oli kiinnostunut ja kaikki ok. Sitten alkoi ihme venkoilu jossa ei sopinut nähdä ei minkään puitteissa eikä yhteyttäkään juurikaan ollut noin puoli vuotta hiljaista johon sitten sanoin että antaa olla. Joo varmasti oli joku muu kierroksessa mutta se tylyys kun ei voi mitään edes puhua.

Vikalla kerralla annoin asioiden asioiden mennä omalla painollaan loppuun ja uskon että mies jatkoi elämäänsä.

Minulle sopi fwb omasta elämäntilanteesta johtuen ja luulin oikeasti meillä olevan ymmärrys tähän. Väärässä olin. Tuo aika opetti minulle itsestäni tärkeitä asioita, en kadu. Harmittaa toki ystävän menetys.

Käytetään ihan suomen kieltä näissä avauksissa.

Viimeisimmästä FWB jutusta on aikaa 15 vuotta. Tavattiin pienen kaupungin baarissa, kemiat kohtasivat ja siitä juttu alkoi. Ei ollut treffejä tai muuta suhdehalua kummallakaan, sovittiin tapaaminen, juotiin ja naitiin. Muutama kuukausi tätä kesti mutta itse aloin olemaan jo pahasti ihastunut tähän henkilöön. Huonompi juttu oli se, että tämä toinen osapuoli oli avoimessa suhteessa eikä itse tuntenut yhtä voimakkaasti minua kohtaan. Tämän jälkeen yhteydenpito alkoi vähenemään, hän ei enään ollut yhtä innokas tapaamaan ja lopulta koko homma kuivui kasaan. Itselle jäi aika huono fiilis enkä ole sen jälkeen lähtenyt tällaisiin juttuihin enään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin tuttavien luona. Olimme samankaltaisessa elämäntilanteessa. Sovittiin, että tapaillaan seksin merkeissä. Sitä jatkui kolmisen vuotta, ja se loppui, kun huomasin, että sellainen suhde ei riitä minulle. Halusin normaalin parisuhteen. Mies ei ollut kuitenkaan valmis sellaiseen, vaikka tunnusti rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa. Mä en rakastanut miestä, joten oli parasta lopettaa, kummankin kannalta.

Siis hetkinen, ymmärsinkö nyt oikein:

Sinä et rakastanut kyseistä miestä, mutta olisit kuitenkin halunnut hänen kanssaan normaalin parisuhteen?

Ja kyseinen mies puolestaan tunnusti rakastavansa sinua, mutta ei kuitenkaan halunnut vakavaa suhdetta kanssasi?

Tämä koko tarinahan on täysin järjetön, nurinkurinen ja epälooginen.

Olisin halunnut antaa meille mahdollisuuden ja valmis tekemään suuriakin muutoksia elämääni, mutta mies ei halunnut. Niin ne tunteetkin sitten kuolivat. Tein muutokset sitten myöhemmin ja nyt minulla on normaali parisuhde.

alle 30-vuotiaana minulla oli kolme pitkäaikaista FWB suhdetta (fuckbuddy)

- Nainen halusi enemmän - minä en. Lopetti meidän järjestelyn

- minä halusin enemmän - nainen ei. Lopetti meidän järjestelyn

- pitkäaikaisin on off fuckbuddy suhde oli aina katkolla, kun jompi kumpi seurusteli. Lopulta loppui, kun molemmat olivat pitkäaikaisissa parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Käytetään ihan suomen kieltä näissä avauksissa.

Käytetään mieluummin vakiintuneita termejä, ettei tarvi arpoa mitä tarkoitetaan.... tai eihän tässäkään ketjussa puhu kuin 10% oikeasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Käytetään ihan suomen kieltä näissä avauksissa.

Opettajatar karttakepin kanssa siellä määräilee ja hääräilee:)

Opiskellessa tutustuin tyttöön jonka kanssa minulla mätsäsi huumorintaju täydellisesti. Hän oli todella kaunis, ja pelinainen jolla oli paljon yhden illan juttuja, itse olin hissukka, perus_delta-uros. Vietimme paljon aikaa yhdessä bileissä, elokuvissa, jne, ja ihastuin lujaa, pahimmillaan seurailin häntä koiranpentumaisesti. Hän piti minut aluksi kuitenkin tiukasti friendzonella, enkä päässyt pussailua pidemmälle. Omalta osaltani asiaa pahensi se ettei minulla ollut kovin montaa muuta romanttista säätöä noina aikoina. Tämä epätasapaino ei tietenkään ollut kovin tervettä ja johti pariin riitaan välillämme. Palasimme kuitenkin "yhteen", piirit muutenkin oli paikkakunnalla sen verran pienet että näimme toisiamme koululla ja kaupungilla yhtenään.

Muutaman vuoden jälkeen päädyimme sitten sänkyynkin ja sain viimeinkin nauttia kaveruuden lisäksi myös niistä paljon puhutuista eduista. Mitään vakipano-juttua meillä ei ollut, vaan seksi oli satunnaista, olin hänen varamiehensä. Aiemman hullaantumiseni vuoksi hän vannotti minua etten rakastuisi häneen. Vastasin että joo joo, todellisuudessa olin kestorakastunut häneen. Kerran hän esitteli minulle uuden poikakaverin, joka järjesti kohtauksen kun huomasi kemiamme.

Opiskeluajan loppuvaiheessa hän alkoi antaa sellaisia signaaleja että romanttisia tunteita oli sittenkin ja ekojen kertojen vähän pikkukiva seksi muuttui enemmän hellyttelyn ja intohimon suuntaan. Juttu kuitenkin loppui siihen, että hän sai työn toiselta paikkakunnalta. Lisäksi hän alkoi haaveilla perheen perustamisesta, mihin minä en ollut tuolloin missään nimessä valmis. Pidämme edelleen satunnaisesti yhteyttä ja vaihdamme kuulumisia, ja hän kutsui minut häihinsäkin. Olemme kuitenkin molemmat siirtyneet jo elämässä eteenpäin, eikä vanhaan magiaan ole paluuta...varmaankaan.

Minä rakastuin. Mies ei. Jatkui pitkään ja oli aika rankkaa.

Hyvin meni :)

Sen oli tarkoitus olla vain seksiä, mutta se kasvoi myös ystävyyssuhteeksi. Oltiin alussa molemmat ns. suhteiden välissä eikä kumpikaan halunnut tai olisi edes kyennyt oikeaan parisuhteeseen siinä elämäntilanteessa. Meistä ei olisi voinut tulla paria (siihen oli monia syitä), mutta kemiat kohtasi fyysisellä ja henkisellä tasolla.

Nyt ollaan molemmat parisuhteissa tahoillamme ja pidämme hyvin vähän yhteyttä. Ikävöin kyllä tätä ihmistä, mutta en usko, että tuolta pohjalta voisimme rakentaa meidän välistä suhdetta vain ystävyydelle. Mutta ihan mahtavaa, että se ihminen oli hetken elämässäni! <3

Asiasta yhdessä jutellessamme tulimme siihen lopputulokseen, että fwb-suhde on onnistunut silloin, kun toista voi muistella hymyillen.

Olenkohan nyt tämmöisessä? Aloitin ystävän kanssa seksisuhteen ja nyt vaikuttaa siltä, että hänellä on pelissä enemmän. Seksi on nautinnollista, haluan häntä kyllä sängyssä mutta muuten en - en koe häntä fyysisesti viehättäväksi vaikka luonteesta pidänkin. Kun kirjoitan tämän, tunnen itseni hirviöksi.