Miten teillä kävi friends with benefits suhteessa?

Tavattiin tuttavien luona. Olimme samankaltaisessa elämäntilanteessa. Sovittiin, että tapaillaan seksin merkeissä. Sitä jatkui kolmisen vuotta, ja se loppui, kun huomasin, että sellainen suhde ei riitä minulle. Halusin normaalin parisuhteen. Mies ei ollut kuitenkaan valmis sellaiseen, vaikka tunnusti rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa. Mä en rakastanut miestä, joten oli parasta lopettaa, kummankin kannalta.

Sellaista kevytseukkailua. Aika usein paneskellaan siinäkin kun toinen tapailee muita ehdokkaita samalla. Aika likaista touhua oikeastaan. Itsekin päässyt jokaisessa mahdollisessa roolissa näkemään ja kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Olipa sekavaa...

Fwb on tietnlaista itsepetosta. Jos kaverin kanssa kaikki futaa hyvin, seksi, läheisyys ja ihan vain olla möllöttäminen yhdessä, miksi ei saman tein sitten sitoutuisi hyvään parisuhteeseen saman ihmisen kanssa ?

Minulla oli työkaveri, varsinainen  uraohjus, joka halusi kyllä vastakkaisen sukupuolen seuraa, mutta ei perhettä eikä lapsia. Nyt kun ex-työkaverilla ikä hipoo pian viittäkymmentä, suurin osa hyvistä naisista on jo vakiintuneessa parisuhteessa ja omistaa kodin ja perheen. Enään ei ole fwb kavereita tyrkyllä, mutta monta yksinäistä viikonloppua ja monta yksinäistä lomaa on takanaan ja edessään. Viski maistuu.

Elämässä pahinta on jokus se, että sitä saa mitä tilaa.

Anteeksimaalaisuuteni ja junttiuteni, mutta mitä ne penevitsin rentit oikein ovat. En ymmärrä.

Meillä oli monivuotinen toimiva fwb-suhde ja tosi kivaa yhdessä. Kemiat toimi hyvin ja ehkä oltiin molemmat vähän ihastuneitakin. Suhde kuihtui itsestään, kun muutin kauas pois. Muutamia viestejä ollaan vaihdettu sen jälkeen ihan ystävällisesti, mutta ei enää olla aktiivisesti toistemme elämässä. Muistot on kyllä ihania 🧡

Itse elin seurustelusuhteessa, näin mies antoi ymmärtää, että yhdessä ollaan, mies eli fwb-suhteessa kanssani mielestään ja kertoi sen myös muille. Rakastuin, melkein pilasin elämäni (juopottelua, tappelua, kun olin mustasukkainen miehen säädöistä enkä osannut päästää irti). Nyt olen sitä mieltä, että se mies oli myrkkyä minulle. En tiedä, pystyisinkö oikeasti fwb-säätöön, en varmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen menee vaihtoon heti kun alkaa muodostamaan tunteita kun ensimmäisicnä niistä tunteista tulee aina mustasukkaisuus ja omistushalu.

Toisten kanssa tuollaiset suhteet ei kestä kuin joitain päiviä ja toisten kanssa vuosia mutta aina ne päättyy samaan eli mustasukkaisuuteen ja omistushaluun

Se on täysin luonnollista. Enemmän miehet haluavat kokemuksia useista naisista. Itse asiassa fwb-suhteet eivät ole tunne-elämälle kovin terveellisiä. 

Näköjään, mitä näistä kommenteista lukee, ne vaan hiipuu ja päättyy parin vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Ja mun mielestäni ystävät, jotka panevat, ovat seurustelusuhteessa. 

Ihan on oma mielipiteesi.

Vierailija kirjoitti:

Fwb on tietnlaista itsepetosta. Jos kaverin kanssa kaikki futaa hyvin, seksi, läheisyys ja ihan vain olla möllöttäminen yhdessä, miksi ei saman tein sitten sitoutuisi hyvään parisuhteeseen saman ihmisen kanssa ?

Minulla oli työkaveri, varsinainen  uraohjus, joka halusi kyllä vastakkaisen sukupuolen seuraa, mutta ei perhettä eikä lapsia. Nyt kun ex-työkaverilla ikä hipoo pian viittäkymmentä, suurin osa hyvistä naisista on jo vakiintuneessa parisuhteessa ja omistaa kodin ja perheen. Enään ei ole fwb kavereita tyrkyllä, mutta monta yksinäistä viikonloppua ja monta yksinäistä lomaa on takanaan ja edessään. Viski maistuu.

Elämässä pahinta on jokus se, että sitä saa mitä tilaa.

Joka sanoo enään, sitä lyödään nenään.

Ei ole itsepetosta. Ei kaikki halua olla parisuhteessa.

Kun olin nuorempi, minulla oli jopa yksi 7v fwb-suhde, joka toki oli tauolla välissä yli vuodenkin. Se loppui ikävästi, mutta vain siksi koska mies teki sivussa toisen kanssa lapsen eikä kertonut tälle vaimollensa minusta mitään, eikä toisinpäin. 

Muutamia muita lyhempiäkin oli, mutta kaveruuden aste ei nosisa saa olla mitään "sielunkumppani"-tasoa, sillä se voi koitua ongelmaksi.

En todellakaan halunnut ikävuosina 25-34 olla parsiuhtessa kenenkään kanssa, mutta hyvä s kelpasi, ja ilman alati vaihtuvia partnereita. 

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Näköjään, mitä näistä kommenteista lukee, ne vaan hiipuu ja päättyy parin vuoden kuluttua.

Siksikin niitä pidetään. Muuta odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut 2 tuommoista säätöä.

Eka sujui mielestäni hyvin kunnes mies kertoi ihastuneensa minuun ja halusi kokeilla seurustelua. Sanoin tietenkin ei, koska minulla ei ollut tunteita häntä kohtaan. Pyysi että vielä jatkettaisiin vanhalla mallilla, mutta jo heti yhden kerran tajusin tämän virheeksi. Halusi jutella niitä näitä seksin jälkeen ja vihjaili että meidän pitäisi käydä yhdessä syömässä kun kerta olin paikalla ja koska hän sattui tietämään yhden kivan paikan josta varmasti tykkäisin (mutta tiesin että kyseessä sellaista ruokaa mistä hän ei tykännyt). Pistin suhteen heti poikki.

Seuraava suhde meni mielestäni nappiin. Tavattiin aina satunnaisesti, saattoi mennä kuukausiakin välissä. Ei koskaan kyselty kuulumisia, ei jääty yökylään tai vietetty aikaa yhdessä. 7 vuotta tätä kesti, kunnes löysin jonkun jonka kanssa halusin oikeasti seurustella. Toivotettiin hyvät jatkot ja se oli siinä.

Miksi tämä on saanut 15 alapeukkua ja 8 yläpeukkua vaan? Näinhän fwb-suhteet toimii, ihan periaatteen mukaisesti.

-ei tämän kirjoittaja

Eikös fwb- suhteeseen kuulu myös se f eli ystävyys? Silloin voidaan hyvin mennä syömäänkin yhdessä.

Näin se on minunkin mielestäni. Fwb-tyypin ei tarvitse olla mikään paras ystävä. Se olisikin ehkä outoa. Mutta yleensä kai hengaillaan yhdessä, eikä vaan piipahdeta harrastamaan seksiä vaihtamatta edes kuulumisia.

1,5v jälkeen en vain kestänyt enää saada murusia, halusin enemmän. Klassisesti, mies ei, oli tosi tyytyväinen tilanteeseen. Yritettiin jotain vakavampaa ja sitoutuneempaa mun toiveesta ja miehen pelosta menettää hyvä juttu mutta ei vain lähtenyt, ei sovittu yhteen siten.

Ensimmäinen puoli vuotta oli parasta, seuraavat puoli vuotta mukavaa, viimeinen aika raastavaa. Ainakin opin sen etten pysty olemaan vastaavassa suhteessa, en pysty sammuttamaan tunteitani.

Ihastuttiin molemmat ja päätettiin seurustella.

Sain pimppua.

Sain elämäni parhaan parisuhteen

Mulle valehdeltu että on parisuhde ja käykin ilmi että onkin miehen mielestä vain fwb. Se loppui sit siihen. 

Toisesta voi hyötyä myös muulla tavalla.

Näitä on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Voi vitsit millaiseksi tämä on mennyt :D SINUA satutti, kun menetit kaikenlaista hyvää kun toinen ei enää halunnut olla hyväksikäytetty, mutta et sitten kuitenkaan halunnut tuota tärkeää ihmistä puolisoksesi? Sairasta ja outoa...

Ei luopumisen aiheuttamassa surussa ole mitään sairasta tai outoa. Sen tuomitsemisessa sen sijaan on.

En tuomitse mutta säälin ja ihmettelen, miksi on niin vaikeaa alkaa seurustelusuhteeseen hyvän tyypin kanssa, kun hän kerran oli a) hyvä keskustelukumppani, b) antoi rentouttavaa seksiä ja c)suhde tuntui todelliselta henkireiältä. 

Se luopuminen ja siitä seurannut suru oli siis ihan oma valinta minun nähdäkseni.

Kyllä se on tuomitsemista että kutsut toisen surua sairaaksi ja oudoksi. Oli se oma valinta tai ei.

Vääristelet. Ei ollut kyse surun sairaudesta tai outoudesta, vaan siitä, että ei mikään kello soita päässä, et voisko toimia niin ettei sitä surua tarvitsisi kokea tässä asiassa. Minusta on outoa, että mieluummin kokee sitä surua kuin sitoutuu toiseen.