Miten teillä kävi friends with benefits suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli opiskeluaikana fwb suhde. Se sitten hiipui, kun valmistuin ja muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle. Löysin nykyisen mieheni ja meillä nyt kolme lasta. Monta kertaa on kyllä käynyt mielessä, että tuo esikoinen taitaa olla fwb tekosia. Nähtiin muutaman kerran niissä merkeissä, kun seurustelin jo mieheni kanssa ja esikoinen sitten ilmoitti tulostaan. En ole asiasta varma, mutta nuorimmaiset on kuin kaksi marjaa ja esikoinen ei niinkään.

Tämän takia itse en koske naisiin jotka näitä harrastavat. Ja yleensä se seksikin on huonoa. Jos ihminen ei osaa kunnolla itseänsä tyydyttää. Ei hän kykene kyllä muitakaan tyydyttämään. Ja yleensä näihin joudutaan, koska ei osata runkata, pitää saada seksiä. Niin itse vedän ennemmin käteen kun harrastan edes keskinkertaista seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Luin tämän ketjun läpi, eikä tässä voi enää kyllä muuta tehdä kuin pudistella päätään.

Moni nainen kirjoittaa tässä ketjussa että ihastui mieheen ja olisi halunnut oikean suhteen, mutta koska miehellä ei herännyt samalla tavalla tunteita, niin naiset sitten vaan taipuivat fwb suhteeseen kyseisen miehen kanssa.

Mikä ihme näitä naisia oikein vaivaa? Kuulostaa täysin selkärangattomalta toiminnalta, miten kukaan itseään kunnioittava ihminen voi tehdä noin?

Seksinpuute ja läheisyydenkaipuu varmaan ajavat useimmat tällaiseen suhteeseen.

Muutamia vuosia sitten olin fwb suhteessa miehen kanssa, joka ensin alkoi tavallisena seurusteluna. Oltiin molemmat tosi ihastuneita toisiimme. Heti alkuun minulla kyllä soi miehestä hälyytyskellot, että kyseessä on sarjaihastuja ja tosi hyvännäköinen ja -kroppainen, korkeassa asemassa oleva mies, joka on vanhan liiton pleijeri. Mutta meillä oli oikeasti seksuaalisen kemian lisäksi hauskaa yhdessä, ja keskusteluyhteys todella harvinaisen hyvä. 

Suhteessa kävi niin miten olin ennakoinutkin, että mies ei kyennyt (tai halunnut) sitoutua, oli omien sanojensa mukaan kyynistynyt rakkauteen. Olin siinä kohtaa vielä ihan tulenpalavasti ihastunut mieheen, joten ei ollut ihan fiksu veto päätyä fwb suhteeseen. Tajusin, että vahingoitan itseäni jos jään mieheen roikkumaan. Päätin katkaista kuvion harrastamalla seksiä toisen miehen kanssa useampaan, ja koska meillä oli avoin seksi/kaverisuhde, kerroin tuosta myös fwb miehelle. Luulin, että hän olisi ollut vaan helpottunut, että olen päässyt yli hänestä, mutta järkytyksekseni hän olikin pettynyt ja surullinen, ja sanoi että ei haluaisi minulla olevan muita miehiä. Siinä kohtaa viimeistään silmäni aukesivat, että onpas paska diili minulle. Yhtäältä mies ei kykene sitoutumaan ja seurustelemaan kanssani, mutta toisaalta haluaa että jäisin hänen suhteen johonkin limbo-tilaan, jossa minulla ei saisi olla muita kuin hän, mutta en saisi oikeaa suhdetta kuitenkaan. Se fwb loppui siihen ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli opiskeluaikana fwb suhde. Se sitten hiipui, kun valmistuin ja muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle. Löysin nykyisen mieheni ja meillä nyt kolme lasta. Monta kertaa on kyllä käynyt mielessä, että tuo esikoinen taitaa olla fwb tekosia. Nähtiin muutaman kerran niissä merkeissä, kun seurustelin jo mieheni kanssa ja esikoinen sitten ilmoitti tulostaan. En ole asiasta varma, mutta nuorimmaiset on kuin kaksi marjaa ja esikoinen ei niinkään.

No teillä on ollut todellakin kaikilla mausteilla ystävyys sitten jos siemenetkin kylvetty . Ajattelitko joskus tunnustaa lapsellesi jos kysyy asiasta tai teettää dna testin ? Tunnen erään jonka äiti kieltäytyy keskustelemasta asiasta , mikä surullista . Joillekin omat juuret on tärkeä selvittää .

Ainoa, ensimmäiseksi ja viimeiseksi jäänyt tuollainen kokeiluni loppui viikossa. Vaikka tiesin jo aivan hyvin olevani ihminen, joka ei kykene kevytsuhteisiin, niin tulipahan todettua ihan käytännössä. Periaatteessa kaipasin läheisyyttä, mutta se ei tuntunut oikealta kuitenkaan. Ja kun ei ole toivetta rakentaa suhdetta, tuntui koko asetelma samalta, kuin söisi vessapaperia lounaaksi. Itsellä romanttissävyteinen ja seksuaalinen läheisyys liittyy vain ja ainoastaan ihmiseen, johon olen ihastunut, eikä toimi, jos tunne on vain ystävyyttä. Ja kävi myös niin, että ystävyys hiipui kokonaan. Mutta se ei niinkään liity tähän kokeiluun, vaan muihin muutoksiin omassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut 2 tuommoista säätöä.

Eka sujui mielestäni hyvin kunnes mies kertoi ihastuneensa minuun ja halusi kokeilla seurustelua. Sanoin tietenkin ei, koska minulla ei ollut tunteita häntä kohtaan. Pyysi että vielä jatkettaisiin vanhalla mallilla, mutta jo heti yhden kerran tajusin tämän virheeksi. Halusi jutella niitä näitä seksin jälkeen ja vihjaili että meidän pitäisi käydä yhdessä syömässä kun kerta olin paikalla ja koska hän sattui tietämään yhden kivan paikan josta varmasti tykkäisin (mutta tiesin että kyseessä sellaista ruokaa mistä hän ei tykännyt). Pistin suhteen heti poikki.

Seuraava suhde meni mielestäni nappiin. Tavattiin aina satunnaisesti, saattoi mennä kuukausiakin välissä. Ei koskaan kyselty kuulumisia, ei jääty yökylään tai vietetty aikaa yhdessä. 7 vuotta tätä kesti, kunnes löysin jonkun jonka kanssa halusin oikeasti seurustella. Toivotettiin hyvät jatkot ja se oli siinä.

Miksi tämä on saanut 15 alapeukkua ja 8 yläpeukkua vaan? Näinhän fwb-suhteet toimii, ihan periaatteen mukaisesti.

-ei tämän kirjoittaja

FWB piti jättää, kun ihastuin ja aloitin seurustelun.

Seksi, luottamus,  ystävyys ja käytännön asiat olivat oikein hyviä FWB-suhteessa.  Noiden lisäksi tarvittiin kuitenkin se jokin, joka sai kiinnittymään toiseen ihmiseen pysyväisluontoisesti.

Tämä (biologia?) on varsin hämmentävää ja epäreilua - ei riitä, että ihminen on erinomainen ominaisuuskokoelma ilman vakavia haittoja

Vierailija kirjoitti:

Meidän fwb suhde johti lopulta naimisiin ja pariin lapseen.

Mutta oli kyllä kivinen tie. Ensin mies oli ihastunut, minä en halunnut mitään vakavaa, olin juuri eronnut. Sitten kun myöhemmin ihastuin, mies ei enää halunnutkaan mitään vakavaa. Sitten kun olin lähdössä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, mies sitten kuitenkin halusi parisuhteeseen. 1,5-vuotta tuo fwb -vaihe kesti ja sitten alettiin seurustella.

Minulla on hieman samanlainen kuvio meneillään. 

Mies piiritti minua ensin todella kärsivällisesti useampia vuosia, kunnes lopulta suostuin treffeille. Ihastuin häneen saman tien hieman, mutta tiesin että en ollut valmis vakavaan suhteeseen (iso elämänmuutos käynnissä). Kerroin tästä avoimesti. Jatkoimme tutustumista ystävinä. Myöhemmin ihastuin lisää ja aloin pohtia, olisiko sittenkin mahdollista seurustella vaikka minulla onkin vielä asioita omassa elämässä auki. Siinä kohtaa mies totesi että hän ei sittenkään halua. Jatkoimme edelleen ystävinä.

Myöhemmin aloimme harrastaa seksiä. Koin että en ole kuitenkaan liian ihastunut vaan pystyn hallitsemaan kiintymystäni asiaankuuluvasti, joten uskalsin kokeilla. Hyvin se sujuikin jonkin aikaa.

Sitten kun aloin saada tarpeekseni sinkkuelämästä, aloin käydä treffeillä muiden kanssa koska tämä mies edelleen torjui minut. Mutta mies alkoi käyttäytyä minua kohtaan aiempaa ikävämmin ilman mitään järkevää syytä. Suoraan ei ole sanonut mistä kenkä puristaa, mutta melkeinpä arvaan syyn. Sovimme että otamme etäisyyttä ainakin joksikin aikaa.

Tällä hetkellä siis näyttää siltä että meille on tiedossa erilainen loppu kuin teille. Olen silti tyytyväinen että olen tämän kokemuksen saanut. Mies on ollut tukena ja pitänyt minua hyvänä, ja elämäni on nykyään parempaa osittain hänen ansiostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut 2 tuommoista säätöä.

Eka sujui mielestäni hyvin kunnes mies kertoi ihastuneensa minuun ja halusi kokeilla seurustelua. Sanoin tietenkin ei, koska minulla ei ollut tunteita häntä kohtaan. Pyysi että vielä jatkettaisiin vanhalla mallilla, mutta jo heti yhden kerran tajusin tämän virheeksi. Halusi jutella niitä näitä seksin jälkeen ja vihjaili että meidän pitäisi käydä yhdessä syömässä kun kerta olin paikalla ja koska hän sattui tietämään yhden kivan paikan josta varmasti tykkäisin (mutta tiesin että kyseessä sellaista ruokaa mistä hän ei tykännyt). Pistin suhteen heti poikki.

Seuraava suhde meni mielestäni nappiin. Tavattiin aina satunnaisesti, saattoi mennä kuukausiakin välissä. Ei koskaan kyselty kuulumisia, ei jääty yökylään tai vietetty aikaa yhdessä. 7 vuotta tätä kesti, kunnes löysin jonkun jonka kanssa halusin oikeasti seurustella. Toivotettiin hyvät jatkot ja se oli siinä.

Miksi tämä on saanut 15 alapeukkua ja 8 yläpeukkua vaan? Näinhän fwb-suhteet toimii, ihan periaatteen mukaisesti.

-ei tämän kirjoittaja

En itse alapeukuttanut, mutta minusta tässä puhutaan panosuhteesta (fuckbuddy) eikä fwb:stä. Se että ei kysellä kuulumisia eikä vietetä aikaa yhdessä ei kuulosta minkäänmoiselta ystävyydeltä.

Minulla on ollut oikean ystävän kanssa tämä järjestely ja kyseessä on silloin ihan eri asia. Kumpikin versio on totta kai ok, jos molemmille osapuolille se sopii, mutta tämä kommentti vain menee ohi otsikon aiheesta.

Erosin pitkästä suhteesta enkä TODELLAKAAN etsinyt uutta suhdetta, mutta yhden illan jututkaan ei tuntunut omalta. Niinpä sovittiin yhden miespuolisen kaverin kanssa fwb suhteesta. Oikeastaan eka vuosi menikin silleen, että tapailtiin silloin tällöin, tehtiin jotain kivaa yhdessä (pelattiin sulkista, bilistä, minigolffia tms) ja sen perään nautittiin seksistä, mutta kumpikin oli tahtoessaan vapaa tekemään mitä tahtoi, kenen kanssa tahtoi. Jotenkin vaan ei kumpaakaan kiinnostanut säätää kenenkään muun kanssa. Pikkuhiljaa, salakavalasti tunteet alkoi tulla hommaan mukaan ja yhden mökkireissun jälkeen sovittiin, että yritetään ihan tosissaan. Nyt neljä vuotta myöhemmin ollaan kihloissa ja odotetaan meidän esikoista syntyväksi.

Ja jälkikäteen mies on myöntänyt, että oli ollut minuun ihastunut jo pitkään ja näki tuon fwb suhteen mahdollisuutena näyttää minulle kuinka upeita me voitais olla yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Voi vitsit millaiseksi tämä on mennyt :D SINUA satutti, kun menetit kaikenlaista hyvää kun toinen ei enää halunnut olla hyväksikäytetty, mutta et sitten kuitenkaan halunnut tuota tärkeää ihmistä puolisoksesi? Sairasta ja outoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut 2 tuommoista säätöä.

Eka sujui mielestäni hyvin kunnes mies kertoi ihastuneensa minuun ja halusi kokeilla seurustelua. Sanoin tietenkin ei, koska minulla ei ollut tunteita häntä kohtaan. Pyysi että vielä jatkettaisiin vanhalla mallilla, mutta jo heti yhden kerran tajusin tämän virheeksi. Halusi jutella niitä näitä seksin jälkeen ja vihjaili että meidän pitäisi käydä yhdessä syömässä kun kerta olin paikalla ja koska hän sattui tietämään yhden kivan paikan josta varmasti tykkäisin (mutta tiesin että kyseessä sellaista ruokaa mistä hän ei tykännyt). Pistin suhteen heti poikki.

Seuraava suhde meni mielestäni nappiin. Tavattiin aina satunnaisesti, saattoi mennä kuukausiakin välissä. Ei koskaan kyselty kuulumisia, ei jääty yökylään tai vietetty aikaa yhdessä. 7 vuotta tätä kesti, kunnes löysin jonkun jonka kanssa halusin oikeasti seurustella. Toivotettiin hyvät jatkot ja se oli siinä.

Miksi tämä on saanut 15 alapeukkua ja 8 yläpeukkua vaan? Näinhän fwb-suhteet toimii, ihan periaatteen mukaisesti.

-ei tämän kirjoittaja

Näissä vaan näkee niin selvästi, miten sekaisin nämä n. kolmekymppiset on. Seksiä vaan, mutta varokoon kukaan ihmissuhteesta edes puhuttavan... Ei ihme että masennusta, pahoinvointia ja kyynistymistä on niin paljon nuoremmilla. Harvan psyyke kestää tuollaista, että eristetään seksi systemaattisesti tunteista.

onnellinen rouva

Ei näistä yleensä mitään tule ja on tosi iso turn off, jos nainen tämmöisiä harrastanut. En ottaisi kumppaniksi...

Mä tässä mietin, onko musta siihen nykyään. Nuorena oli jotain virityksiä, entisiä tunteiden kohteita. Toinen heistä tuntuu nyt innostuneen uudelleen, kun olen eronnut pitkästä suhteesta. Minua ei kiinnosta, satunnainen normaali kaveruus riittää.

Tyrkyllä on pari miestä, josta toinen etsii juuri fwb-suhdetta (en ole vielä tavannut) ja toinen on kaukainen tapailusuhde. Olen viimeksi mainitusta aika kiinnostunut, mutta jatkosta en osaa sanoa juuta eikä jaata.

Läheisyys on joskus enemmän mielessä kuin vain seksi. Olen ponnistellut yksin vaikean elämänvaiheen läpi. Enää ei oikein jaksaisi.

Päädyttiin suhteeseen 2kk jälkeen ja ollaan oltu nyt 13v yhdessä.

Minulla oli aikanaan rankka ero takana ja mies halusi vain pitää hauskaa. Oltiin tunnettu jo vuosia ja mies oli vielä exäni tuttu ja oltiin tutustuttu tämän kautta. Kumpikaan ei halunnut suhdetta, mutta niin vaan se syventyi sellaiseksi. Mentiin naimisiin aika nopealla aikataululla myös ja saatiin lapsi. Kumpikaan ei kuitenkaan olisi uskonut, jos ennen fwb-suhteen alkua joku olisi sanonut, että oltaisiin nyt tässä.

F kirjoitti:

Kaikki fwb suhteet kapenee ennen pitkää. Alussa voi olla mukavaa ajanviettoa ja jopa yöpymistä. Lopulta ne on max parin tunnin näkemistä ja sulle vihjaillaan, että pitää lähteä, kun tavaraan kavereita, mennään kauppaan, salille tms.

Toimii, mutta jonkin aikaa.

Miehille on tämmöisiä- pillua pitää saada ilman vaivaa. Eivät ole vaivan arvoisia suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin baarissa. Alkuun oli jotain seurustelun tynkää, mutta nopeasti todetttiin ettei kumpikaan sitä halua ja että ennenpitkää kuristettaisiin toisemme. Siitä alkoi fwb ja kun vuosia myöhemmin aloin seurustella jäljelle jäi f. Aikaa tapamisesta on jo 22 vuotta ja just pari kk sitten istuttiin terassilla parantamassa maailmaa oluttuopin äärellä.

Me ollaan vieläkin kavereita. Just pari viikkoa sitten poikkesin ohikulkiessani lätisemään joutavia tunniksi. Eli ollaan oltu kavereita  nyt 27 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ei näistä yleensä mitään tule ja on tosi iso turn off, jos nainen tämmöisiä harrastanut. En ottaisi kumppaniksi...

Siis itse et ole harrastanut mutta kuitenkin tiedät ettei niistä mitään tule? (Ei ole tarkoituskaan tulla, ainakaan parisuhdetta.) Ja kuitenkin tulet ketjuun tuomitsemaan muita ja huomauttelemaan miten nainen menee tällaisesta pilalle. 

Eipä paljon haittaa ettei tuollainen kontrolloiva tuomitsija ottaisi minua kumppaniksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut 2 tuommoista säätöä.

Eka sujui mielestäni hyvin kunnes mies kertoi ihastuneensa minuun ja halusi kokeilla seurustelua. Sanoin tietenkin ei, koska minulla ei ollut tunteita häntä kohtaan. Pyysi että vielä jatkettaisiin vanhalla mallilla, mutta jo heti yhden kerran tajusin tämän virheeksi. Halusi jutella niitä näitä seksin jälkeen ja vihjaili että meidän pitäisi käydä yhdessä syömässä kun kerta olin paikalla ja koska hän sattui tietämään yhden kivan paikan josta varmasti tykkäisin (mutta tiesin että kyseessä sellaista ruokaa mistä hän ei tykännyt). Pistin suhteen heti poikki.

Seuraava suhde meni mielestäni nappiin. Tavattiin aina satunnaisesti, saattoi mennä kuukausiakin välissä. Ei koskaan kyselty kuulumisia, ei jääty yökylään tai vietetty aikaa yhdessä. 7 vuotta tätä kesti, kunnes löysin jonkun jonka kanssa halusin oikeasti seurustella. Toivotettiin hyvät jatkot ja se oli siinä.

Miksi tämä on saanut 15 alapeukkua ja 8 yläpeukkua vaan? Näinhän fwb-suhteet toimii, ihan periaatteen mukaisesti.

-ei tämän kirjoittaja

Eikös fwb- suhteeseen kuulu myös se f eli ystävyys? Silloin voidaan hyvin mennä syömäänkin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin Tinderissä, molemmat etsivät vakavaa suhdetta. Menin poikkeuksellisesti miehen kanssa heti ekoilta treffeiltä sänkyyn, minkä totesin myöhemmin virheeksi, koska tajusin ettei meille voisi tulla koskaan vakavaa suhdetta. Seksi oli kuitenkin todella ihanaa, joten ehdotin sitten että minulle käy jos mies haluaa jatkaa tapailua FWB-pohjalta. Mies ensin kieltäytyi, koska oli ihastunut, mutta pari päivää myöhemmin muutti mieltään. Tapailimme sitten muutamia kertoja, minkä jälkeen mies laittoi suhteen poikki, koska ei sittenkään tykännyt siitä ettei se voinut minun puoleltani edetä mihinkään. Jättämiskeskustelun aikana hän kuitenkin vihjaili, että hän ehkä haluaisi minun pyytelevän häntä jäämään (en tiedä oliko ajatellut näin saavansa aikaiseksi ns. kunnon suhteen vai mitä). Minusta tuntui hämmentävän pahalta, ottaen huomioon että olin ja olen täysin varma ettei vakavaan suhteeseen tosiaan ollut mahdollisuuksia. Itkinkin sinä iltana. 

Myöhemmin mies on kysellyt kertaalleen kuulumisia ja pohtinut, pitäisikö palata yhteen. Pysyin kuitenkin tiukkana, koska oli aikamoisen raastavaa tuo draama, ja olin varma että sitä olisi tulossa lisää jos yrittäisimme uudelleen.

Uskon että FWB voi toimia tosi hyvinkin, mutta sen pitäisi olla kummaltakin puolelta juuri sitä, mitä halutaan. Jos toinen haluaisi enemmän, on iso riski että siinä sattuu. Ja suhteen loppuminen mistä tahansa syystä voi sattua, vaikka rakkautta siinä ei varsinaisesti olisikaan. Itseäni satutti hyvän keskustelukumppanin, rentouttavan seksin ja hyvältä tuntuvan fyysisen läheisyyden menettäminen, kun olin samalla kuormittavassa elämäntilanteessa ja suhde tuntui todelliselta henkireiältä kaiken sen stressin ja paineiden keskellä.

Voi vitsit millaiseksi tämä on mennyt :D SINUA satutti, kun menetit kaikenlaista hyvää kun toinen ei enää halunnut olla hyväksikäytetty, mutta et sitten kuitenkaan halunnut tuota tärkeää ihmistä puolisoksesi? Sairasta ja outoa...

Olet nuiva.