"Miestä ei kiinosta olla lasten kanssa"
(Aloitan nyt oman keskustelun tästä, pahoittelut siitä)
Itse miehenä ja isänä koen tämän suurimmaksi ongelmaksi, ihan lähipiirissä. "Miestä eivät kiinnosta..." Missä vaiheessa te olette hyväksyneet itsellenne sellaisen perhedynamiikan, että mies saa tehdä lasten kanssa, mikä häntä kiinnostaa? Miksi se on juuri mies? Väitän, että alkuperäisessä kirjoituksessa nukkeleikeistä on totuuden siemen; nainen on se, joka nauttii ja haluaa määrätä niistä vauva-ajan jutuista ja on niissä hyvä, koska vauvasta ollaan 24/7 vastuussa. Mies voi töistä tullessaan syöttää (kun nainen sanoo milloin) jne, mutta mies on vain pieni apulainen.
Sieltä hormonihöyryjen keskeltä pitäisi pystyä antamaan se lapsi isälle. Ihan kokonaan päiväksi. Usein. RIntapumppu ja pullot on keksitty. Miehen pitää tutustua lapseen ja sen luonteen kehitykseen sekä taitoihin. Äiti viikonloppulomille. Näistä sovitaan etukäteen ja pidetään kiinni.
Ei tosiaan voi muuta kuin syyttää itseään, jos alkuasetelma on se, että miehen osalta vaan toivotaan parasta ja annetaan olla, jos se ei itsestään toteudu. En usko, että kukaan nainenkaan olisi ilosta hihkuen yhtäkkiä 100%supernainen lapsille, joita ei oikeastaan edes tunne. Jos oma elämä ei ole muuttunut lasten myötä, lapsiin ei ole kasvanut niin miten ihmeessä se oma mukava elämä ilman tunneyhteyttä haluttaisiin pilata. "On niin surullista että mies ei halua lastensa kanssa olla." Ette ihan aidosti voi omia sitä lasten vauva-aikaa ja odottaa, että miehellä on ilman teidän kokemuksianne teidän tunteenne. Olette lapsirohmuja. Aikuistukaa.
Kommentit (24)
Lasteni isä antoi minulle lapsilomia: otti lapset mukaansa lauantaiaamuna ja jätti minut siivottomaan kotiin siivoamaan. Lapsetkin oppivat sen. Esikoinen sanoikin kerran: jää sinä äiti siivoamaan, me lähdetään isin kanssa retkelle.
Samapa tuo. Lopetin minäkin siivoamisen, kun vain minua tuntui harmittavan asunnon sekaisuus ja läksin päiväunille.
Ei ollut minun keksintöni, että siivoaminen kuuluu yksinomaan minulle vaan miehen. Hänen mielestään hänen ei tarvinnut siivota, kun ei hän kuulemma vietä kotonakaan niin paljon aikaa kuin minä. Silti en tunnistanut sängyn alta löytyneitä kalsareita ja sukkia omikseni enkä likavaatemyttyjä tuolin päällä. Kahviakaan en keitä enkä juo, silti keittiöstä löytyi käytettyjä kahvikuppeja ja kahvinmurusia lattialta.
Kun mies kokkasi, hänen mielestään minulle kuului keittiön siivoaminen. Hän ei tiskeistä piitannut, joten ongelma oli yksinomaan minun, koska minua ne häiritsivät. Keittiössä ei pystynyt tekemään mitään ennen kuin hänen jälkensä oli taas siivottu.
Minun piti valita: joko raivoan ääneen ja siivoan tai pidän suuni kiinni ja siivoan. Selvähän se, ettei avioliitolla ollut muitakaan edellytyksiä onnistua, mutta ei niistä tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isä antoi minulle lapsilomia: otti lapset mukaansa lauantaiaamuna ja jätti minut siivottomaan kotiin siivoamaan. Lapsetkin oppivat sen. Esikoinen sanoikin kerran: jää sinä äiti siivoamaan, me lähdetään isin kanssa retkelle.
Samapa tuo. Lopetin minäkin siivoamisen, kun vain minua tuntui harmittavan asunnon sekaisuus ja läksin päiväunille.
Ei ollut minun keksintöni, että siivoaminen kuuluu yksinomaan minulle vaan miehen. Hänen mielestään hänen ei tarvinnut siivota, kun ei hän kuulemma vietä kotonakaan niin paljon aikaa kuin minä. Silti en tunnistanut sängyn alta löytyneitä kalsareita ja sukkia omikseni enkä likavaatemyttyjä tuolin päällä. Kahviakaan en keitä enkä juo, silti keittiöstä löytyi käytettyjä kahvikuppeja ja kahvinmurusia lattialta.
Kun mies kokkasi, hänen mielestään minulle kuului keittiön siivoaminen. Hän ei tiskeistä piitannut, joten ongelma oli yksinomaan minun, koska minua ne häiritsivät. Keittiössä ei pystynyt tekemään mitään ennen kuin hänen jälkensä oli taas siivottu.
Minun piti valita: joko raivoan ääneen ja siivoan tai pidän suuni kiinni ja siivoan. Selvähän se, ettei avioliitolla ollut muitakaan edellytyksiä onnistua, mutta ei niistä tällä kertaa.
Väärä ketju?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei kiinnosta saada aikaiseksi tasapainoista, onnellista perhettä, jos se tarkoittaa lapsen jakamista silloin, kun äiti on eniten hormonihöyryissään lapsen pauloissa. Jotta asetelman saa pitää hyvällä omallatunnolla, keksitään kuinka isä "ei osaa", "ei pysty", "tekee väärin". Luodaan mielikuva siitä, kuinka on PAREMPI että lapsi on äidin kanssa ainoastaan.
Silloin ei vain ole kyse lapsen edusta. On kyse äidin itsekkyydestä. Ja kuka uskaltaa näitä asioita ääneen puhua julkisesti, poltetaan ja revitään kappaleiksi. Äidin äitileikit ja itsekkyys on mahtava tabu.
Tämä.
Äidin "paremmuus" perustuu täysin siihen, että hänen rinnoistaan tulee maito. Jos nainen ei imetä, tai jos lapsi osaa nauttia äidinmaitoa myös pullosta, ei ole mitään syytä, miksei isä voisi viettää vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa myös silloin, kun vauva on ihan pieni.
En tosiaan uhraa lapsen täysimetystä isäsuhteen vuoksi. Se että lapset tarvitsee isää mihinkään on nykyajan hömpötystä
Nyt en ymmärtänyt. Olen täysimettänyt kolme lasta enkä todellakaan ole ollut lasten kanssa 24/7.
Maitoa olen lypsänyt pakasteeseen, näin olen päässyt omille menoilleni ja myöhemmin isompein lasten kanssa touhuilemaan ilman vauvaa ja lasten isä on saanut tärkeää aikaa ykson vauvan tai vauvan ja isompien kanssa.
Ei pulloruokinta ole täysimetystä. Vaikka maito olisi omaa. Täysimetys on VAIN JA AINOASTAAN RINTARUOKINTAA. WHO:n määritelmä.
Tämä!
Ei meillä ole kysytty kummaltakaan vanhemmalta haluaako viettää aikaa lapsen kanssa. Ainut asia mitä ollaan toisiltamme kysytty on "Oletko varma että haluat lapsen juuri minun kanssani?". Sen jälkeen sitten kaikki on yhdessä hoidettu.
Mies on lapsen kanssa hoitovapaalla ja minä töissä. Joinain päivinä on lapsella päällä raitainen paita ja pallokuosiset legginsit ja letti vähän sinne päin. Mutta nielen kaiken mitä mieleeni juolahtaa, koska samalla lailla mies joutui mun ollessa kotona nielemään ne jutut, jotka häntä potuttivat. Kun lapsi sairastaa, niin ei tarvitse neuvotella siitä kumpi valvoo yön, koska ainoat vaihtoehdot on joko iltayö tai aamuyö, toinen osuu kuitenkin.