Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Miestä ei kiinosta olla lasten kanssa"
11.02.2018 |
(Aloitan nyt oman keskustelun tästä, pahoittelut siitä)
Itse miehenä ja isänä koen tämän suurimmaksi ongelmaksi, ihan lähipiirissä. "Miestä eivät kiinnosta..." Missä vaiheessa te olette hyväksyneet itsellenne sellaisen perhedynamiikan, että mies saa tehdä lasten kanssa, mikä häntä kiinnostaa? Miksi se on juuri mies? Väitän, että alkuperäisessä kirjoituksessa nukkeleikeistä on totuuden siemen; nainen on se, joka nauttii ja haluaa määrätä niistä vauva-ajan jutuista ja on niissä hyvä, koska vauvasta ollaan 24/7 vastuussa. Mies voi töistä tullessaan syöttää (kun nainen sanoo milloin) jne, mutta mies on vain pieni apulainen.
Sieltä hormonihöyryjen keskeltä pitäisi pystyä antamaan se lapsi isälle. Ihan kokonaan päiväksi. Usein. RIntapumppu ja pullot on keksitty. Miehen pitää tutustua lapseen ja sen luonteen kehitykseen sekä taitoihin. Äiti viikonloppulomille. Näistä sovitaan etukäteen ja pidetään kiinni.
Ei tosiaan voi muuta kuin syyttää itseään, jos alkuasetelma on se, että miehen osalta vaan toivotaan parasta ja annetaan olla, jos se ei itsestään toteudu. En usko, että kukaan nainenkaan olisi ilosta hihkuen yhtäkkiä 100%supernainen lapsille, joita ei oikeastaan edes tunne. Jos oma elämä ei ole muuttunut lasten myötä, lapsiin ei ole kasvanut niin miten ihmeessä se oma mukava elämä ilman tunneyhteyttä haluttaisiin pilata. "On niin surullista että mies ei halua lastensa kanssa olla." Ette ihan aidosti voi omia sitä lasten vauva-aikaa ja odottaa, että miehellä on ilman teidän kokemuksianne teidän tunteenne. Olette lapsirohmuja. Aikuistukaa.
Kommentit (24)
Ja jos tuntuu, että peli on menetetty niin suosittelisin että ymmärtää myös oman vastuunsa asiassa. Sen jälkeen asian kanssa voi yrittää elää miestä syyllistämättä tai sitten erota. Mutta miehen kontolle asian vierittäminen on vain naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisia ei kiinnosta saada aikaiseksi tasapainoista, onnellista perhettä, jos se tarkoittaa lapsen jakamista silloin, kun äiti on eniten hormonihöyryissään lapsen pauloissa. Jotta asetelman saa pitää hyvällä omallatunnolla, keksitään kuinka isä "ei osaa", "ei pysty", "tekee väärin". Luodaan mielikuva siitä, kuinka on PAREMPI että lapsi on äidin kanssa ainoastaan.
Silloin ei vain ole kyse lapsen edusta. On kyse äidin itsekkyydestä. Ja kuka uskaltaa näitä asioita ääneen puhua julkisesti, poltetaan ja revitään kappaleiksi. Äidin äitileikit ja itsekkyys on mahtava tabu.
Lähipiirissäni vanhemman vastuuta paenneista isistä kaikki (100 %) eivät ole itse halunneet olla lasten kanssa. Siis ovat halunneet olla pois lapsen elämästä, yleisin syy on se että omat jutut ja harrasteet menevät edelle. Surullista lasten kannalta tällaiset "isät".
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa te olette hyväksyneet itsellenne sellaisen perhedynamiikan, että mies saa tehdä lasten kanssa, mikä häntä kiinnostaa?
.
Jokseenkin sillä hetkellä, kun astuttiin ulos synnäriltä. Kyllä, rintapumppu oli käytössä.
Lähdin töihin kun lapsi oli jotain 8 kk ja isä jäi kotiin. Hän olikin sitten perhevapailla aika pitkään, mikä lienee Suomen ennätys sillä saralla, siis isillä?
Lapseni olivat isän mukana milloin missäkin. Hänellä kun oli omat työt ja harrastukset, joissa lapset olivat paljon mukana. Silti tuli toisinaan sanomista, että kallista vaipanvaihtoa tämä on, kun kerran kuussa vaihtoi sen siihen aikaan, kun olin itse työttömänä ja tietenkin kotonaollessa hoidin lapsia.
Suomalainen nainen nyt on lähes pääsääntöisesti todella huono vaimo, avopuoliso, kumppani ja äiti. Itse olen aika tarkkaan seurannut vuosikymmenien ajan todella monien naisten käytöstä heidän ollessa sinkkuina ja myös perheellisiä naisia. Todella harvoilla on ominaisuuksia, joilla voisi kelpuuttaa lastensa äidiksi ja loppuelämän kumppaniksi.
Siksipä etsinkin vaimoni aivan erilaisesta kulttuurista, jossa ollaan perhekeskeisiä, hommaan sitoudutaan täysillä ja lapsen kasvatukseen osallistuu sekä lapsen vanhemmat, että isovanhemmatkin, sekä kummankin puolison sisarukset. Sillä periaatteella lapselle luodaan turvallinen ja oikeasti välittävä kasvuympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei kiinnosta saada aikaiseksi tasapainoista, onnellista perhettä, jos se tarkoittaa lapsen jakamista silloin, kun äiti on eniten hormonihöyryissään lapsen pauloissa. Jotta asetelman saa pitää hyvällä omallatunnolla, keksitään kuinka isä "ei osaa", "ei pysty", "tekee väärin". Luodaan mielikuva siitä, kuinka on PAREMPI että lapsi on äidin kanssa ainoastaan.
Silloin ei vain ole kyse lapsen edusta. On kyse äidin itsekkyydestä. Ja kuka uskaltaa näitä asioita ääneen puhua julkisesti, poltetaan ja revitään kappaleiksi. Äidin äitileikit ja itsekkyys on mahtava tabu.
Tämä.
Äidin "paremmuus" perustuu täysin siihen, että hänen rinnoistaan tulee maito. Jos nainen ei imetä, tai jos lapsi osaa nauttia äidinmaitoa myös pullosta, ei ole mitään syytä, miksei isä voisi viettää vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa myös silloin, kun vauva on ihan pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei kiinnosta saada aikaiseksi tasapainoista, onnellista perhettä, jos se tarkoittaa lapsen jakamista silloin, kun äiti on eniten hormonihöyryissään lapsen pauloissa. Jotta asetelman saa pitää hyvällä omallatunnolla, keksitään kuinka isä "ei osaa", "ei pysty", "tekee väärin". Luodaan mielikuva siitä, kuinka on PAREMPI että lapsi on äidin kanssa ainoastaan.
Silloin ei vain ole kyse lapsen edusta. On kyse äidin itsekkyydestä. Ja kuka uskaltaa näitä asioita ääneen puhua julkisesti, poltetaan ja revitään kappaleiksi. Äidin äitileikit ja itsekkyys on mahtava tabu.
Tämä.
Äidin "paremmuus" perustuu täysin siihen, että hänen rinnoistaan tulee maito. Jos nainen ei imetä, tai jos lapsi osaa nauttia äidinmaitoa myös pullosta, ei ole mitään syytä, miksei isä voisi viettää vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa myös silloin, kun vauva on ihan pieni.
En tosiaan uhraa lapsen täysimetystä isäsuhteen vuoksi. Se että lapset tarvitsee isää mihinkään on nykyajan hömpötystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissäni vanhemman vastuuta paenneista isistä kaikki (100 %) eivät ole itse halunneet olla lasten kanssa. Siis ovat halunneet olla pois lapsen elämästä, yleisin syy on se että omat jutut ja harrasteet menevät edelle. Surullista lasten kannalta tällaiset "isät".
En tiedä, missä mielikuvitusmaailmassa ketjun aloittaja elää, mutta suurimmassa osassa tapauksia asia on juuri näin. Isiä kun ei kiinnosta, vaikka äiti kuinka pakottaisi olemaan koko päivän vauvan kanssa. Siksi suurin osa naisista vastaa itse lastensa hoidosta.
Pieni vähemmistö ovat aloituksen kaltaiset miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei kiinnosta saada aikaiseksi tasapainoista, onnellista perhettä, jos se tarkoittaa lapsen jakamista silloin, kun äiti on eniten hormonihöyryissään lapsen pauloissa. Jotta asetelman saa pitää hyvällä omallatunnolla, keksitään kuinka isä "ei osaa", "ei pysty", "tekee väärin". Luodaan mielikuva siitä, kuinka on PAREMPI että lapsi on äidin kanssa ainoastaan.
Silloin ei vain ole kyse lapsen edusta. On kyse äidin itsekkyydestä. Ja kuka uskaltaa näitä asioita ääneen puhua julkisesti, poltetaan ja revitään kappaleiksi. Äidin äitileikit ja itsekkyys on mahtava tabu.
Tämä.
Äidin "paremmuus" perustuu täysin siihen, että hänen rinnoistaan tulee maito. Jos nainen ei imetä, tai jos lapsi osaa nauttia äidinmaitoa myös pullosta, ei ole mitään syytä, miksei isä voisi viettää vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa myös silloin, kun vauva on ihan pieni.
En tosiaan uhraa lapsen täysimetystä isäsuhteen vuoksi. Se että lapset tarvitsee isää mihinkään on nykyajan hömpötystä
Nyt en ymmärtänyt. Olen täysimettänyt kolme lasta enkä todellakaan ole ollut lasten kanssa 24/7.
Maitoa olen lypsänyt pakasteeseen, näin olen päässyt omille menoilleni ja myöhemmin isompein lasten kanssa touhuilemaan ilman vauvaa ja lasten isä on saanut tärkeää aikaa ykson vauvan tai vauvan ja isompien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tyypillistä maskuliinisuutta: "isää ei kiinnosta olla lasten kanssa" asetelma nähdään lopulta naisen itsensä syynä, ei suinkaan sen miehen...
Olen nainen ja aloittajan kanssa samaa mieltä. Valitettavan usein nainen omii lapsen ja mies saa vain "auttaa" lapsen hoidossa. Ja miehen tulee tehdä asiat naisen haluamalla tavalla. Kuitenkin lapsen suhde isään ja äitiin on erilainen. Ja niin pitää ollakin. Isä huolehtii lapsesta isän tavalla ja äiti äidin tavalla. Erityisesti sellaisissa perheissä, joissa naisella on tapana opastaa ja huomautella "Ei noin", "Tee näin", "Anna kun minä...", olisi erittäin hyvä, jos mies olisi alusta alkaen lapsensa kanssa välillä ihan kahdestaankin ja nainen lähtisi omiin harrastuksiinsa tms tai mies lähtisi lasten kanssa jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos tuntuu, että peli on menetetty niin suosittelisin että ymmärtää myös oman vastuunsa asiassa. Sen jälkeen asian kanssa voi yrittää elää miestä syyllistämättä tai sitten erota. Mutta miehen kontolle asian vierittäminen on vain naurettavaa.
Tämä. Minä olin tietyssä vaiheessa elämää juurin ap:n kuvaaman kaltainen mies, koska oli kovat paineet saada loppututkinto kasaan. Ennen sitä ja sen jälkeen olen lasten kanssa ulkoillut ja puuhaillut kaikkea. Mutta tuo mainittu ajankohta oli niin vaativa ettei energiaa riittänyt enää lasten kanssa illalla tai viikonloppuna leikkimiseen kun olin päivät töissä ja alkuillasta opiskelin. Sääli ettei ex-vaimoni pystynyt näkemään kokonaiskuvaa vaan halusi erota juuri tuona hankalana hetkenä jolloin olin henkisesti ja fyysisesti heikoimmillani (väsyneimmilläni). Suren edelleen eroa ja nyt olisi valmistumisen jälkeen taas aikaa lapsille ja parisuhteelle.
Minulla on lapsia kahden miehen kanssa. Eka erä tuli tehtyä hieman yli kaksikymppisenä ja toinen sitten 10 vuotta myöhemmin. Minulla ei koskaan ole ollut ongelmaa miesten ja heidän isyytensä kanssa. Heille kummallekin lapset ovat tulleet aina ensimmäisinä ja ovat viettäneet aikaa vauva-ajasta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette ihan aidosti voi omia sitä lasten vauva-aikaa ja odottaa, että miehellä on ilman teidän kokemuksianne teidän tunteenne.
Tämä on erittäin, erittäin hyvä huomio. Moni äiti voisi tätä pohtia ja ihan kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissäni vanhemman vastuuta paenneista isistä kaikki (100 %) eivät ole itse halunneet olla lasten kanssa. Siis ovat halunneet olla pois lapsen elämästä, yleisin syy on se että omat jutut ja harrasteet menevät edelle. Surullista lasten kannalta tällaiset "isät".
En tiedä, missä mielikuvitusmaailmassa ketjun aloittaja elää, mutta suurimmassa osassa tapauksia asia on juuri näin. Isiä kun ei kiinnosta, vaikka äiti kuinka pakottaisi olemaan koko päivän vauvan kanssa. Siksi suurin osa naisista vastaa itse lastensa hoidosta.
Pieni vähemmistö ovat aloituksen kaltaiset miehet.
Jos mies jättää lapsen heitteille, kun äiti sanoo että lähtee asioilleen, niin herää kaksi kysymystä:
miksi olet lisääntynyt tuollaisen kanssa?
miksi jaat edelleen elämäsi tuollaisen kanssa?
Bonuskysymys: Missä asut, sillä en itse tiedä yhtäkään aikuista miestä, joka jättäisi lapsen heitteille jos äiti lähtisi pois päiväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei kiinnosta saada aikaiseksi tasapainoista, onnellista perhettä, jos se tarkoittaa lapsen jakamista silloin, kun äiti on eniten hormonihöyryissään lapsen pauloissa. Jotta asetelman saa pitää hyvällä omallatunnolla, keksitään kuinka isä "ei osaa", "ei pysty", "tekee väärin". Luodaan mielikuva siitä, kuinka on PAREMPI että lapsi on äidin kanssa ainoastaan.
Silloin ei vain ole kyse lapsen edusta. On kyse äidin itsekkyydestä. Ja kuka uskaltaa näitä asioita ääneen puhua julkisesti, poltetaan ja revitään kappaleiksi. Äidin äitileikit ja itsekkyys on mahtava tabu.
Tämä.
Äidin "paremmuus" perustuu täysin siihen, että hänen rinnoistaan tulee maito. Jos nainen ei imetä, tai jos lapsi osaa nauttia äidinmaitoa myös pullosta, ei ole mitään syytä, miksei isä voisi viettää vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa myös silloin, kun vauva on ihan pieni.
En tosiaan uhraa lapsen täysimetystä isäsuhteen vuoksi. Se että lapset tarvitsee isää mihinkään on nykyajan hömpötystä
Nyt en ymmärtänyt. Olen täysimettänyt kolme lasta enkä todellakaan ole ollut lasten kanssa 24/7.
Maitoa olen lypsänyt pakasteeseen, näin olen päässyt omille menoilleni ja myöhemmin isompein lasten kanssa touhuilemaan ilman vauvaa ja lasten isä on saanut tärkeää aikaa ykson vauvan tai vauvan ja isompien kanssa.
Ei pulloruokinta ole täysimetystä. Vaikka maito olisi omaa. Täysimetys on VAIN JA AINOASTAAN RINTARUOKINTAA. WHO:n määritelmä.
Tuli mieleen yksi "Jo Frost"-jakso, jossa yksi mielestään "perfektionistinen" äiti rupesi itkemään, kun miehensä puki tyttärilleen vääränlaiset vaatteet päälle. Ja ongelma oli se, että ne ei sopineet keskenään yhteen. Nainen oli varma siitä, että mies teki sen vain ärsyttääkseen.
Ja mitä tulee oikeasti vääränlaiseen pukemiseen. Kerran hakiessani lasta päivähoidosta, oli pojalla kesälenkkarit jalassa loskakelillä. Ja kumpparit olisivat olleet kyllä sisällä. Tarhatädeille asia oli nyt pieni lipsahdus, mutta auta armias, jos mies olisi moisen mokan tehnyt...
Se täysimetys on ihan ok, mutta se ei tarkoita, että äiti saa omia vauvan. Täysimetys, ei kestä kovinkaan kauan, ja sen jälkeen äidin tulee jättää lapsen isän kanssa. Monesti hormooni pöllössä tehdään myös päätökset, kumpi jää kotiin jne. Tässä jää hyvinkin usein isä valitettavasti toiseksi.
Monta keskustelua lukenut tällä sivuilla ja suurin osa väittää, että oleme yhdessä päättäneet tämän asian, ja ihan rehellisesti en usko, koska vastasynnyttänyt äiti on joskus aika suojelevainen vauvaa kohtaan. Olet ihan oikeassa AP. että meidän tulisi peiliin katsoa, ja antaa isälle enemmän päätösvaltaa ja varsinkin sitä vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Se täysimetys on ihan ok, mutta se ei tarkoita, että äiti saa omia vauvan. Täysimetys, ei kestä kovinkaan kauan, ja sen jälkeen äidin tulee jättää lapsen isän kanssa. Monesti hormooni pöllössä tehdään myös päätökset, kumpi jää kotiin jne. Tässä jää hyvinkin usein isä valitettavasti toiseksi.
Monta keskustelua lukenut tällä sivuilla ja suurin osa väittää, että oleme yhdessä päättäneet tämän asian, ja ihan rehellisesti en usko, koska vastasynnyttänyt äiti on joskus aika suojelevainen vauvaa kohtaan. Olet ihan oikeassa AP. että meidän tulisi peiliin katsoa, ja antaa isälle enemmän päätösvaltaa ja varsinkin sitä vastuuta.
Annetaanko esim. neuvoloissa aktiivista tukea ja neuvontaa siihen, miten isä saa päätäntävaltaa (aitoa) lapseen perheen sisällä?
Alue: Aihe vapaa
"Nukkeleikki" viittaa tekstinpätkään jossa miestä rinnastetaan yhteen lapsista, ja vastauksena sanottiin, että voihan se nainenkin olla vain itselleen lapset ominut nukkeleikkijä.