Olen lähellä burnoutia mutta en kehtaa mennä lääkäriin

Vierailija kirjoitti:

Burn out ei millään lisäravinteilla häviä! Tarvitaan aivan muunlaisia toimenpiteitä. Toki on syötävä terveellisesti jne mutta mikään taikasana tuo ei ole ja vitamiinit ym. on parempi muutenkin saada ruuasta kuin purkista. 

Mutta toki se on helppoa ja halpaa työnantajalle kun lähettää työntekijän jollekin ravintopuoskarille, joka uskottelee, että noilla lisäravinnepurkeilla saadaan asia ratkaistua. Sai varmaan myytyäkin niitä aiemmalle kirjoittajalle siinä sivussa...

 Tietenkään burnout ei häviä lisäravinteillä, miten voisikaan kun se on työkuorman ja työolosuhteiden ongelma. Tai itseasiassa työkuorman ja henkilön kantokyvyn välinen ongelma. Hyvä ravitsemus ja "kaikki stressinhallintatemput" kuitenkin vähentää sitä haittaa, jonka ylikuormitus keholle ja mielelle tekee, siksi ne ovat suositeltavia. 

Jos et hakeudu (työterveys)lääkärille, käytännössä hyväksyt kuvaamasi toimintamallin jatkumisen. Valitettavasti puhe kahvihuoneessa ja internetissä ei johda mihinkään, mutta lisääntyviä ja pitkittyviä sairaslomia työnantaja ei vaan voi ignoorata, vaan sen on ennemmin tai myöhemmin tartuttava asioihin. Ja kuten joku sanoikin, haetko mieluummin apua ajoissa, jolloin todennäköisesti pääset vähemmillä sairaslomilla ja toimenpiteillä vai annatko itsesi romahtaa ja korjaat jälkiä vuositolkulla.  

Eli mene lääkäriin. Mielellään työterveyslääkäriin, mutta toki mikä tahansa lääkäri voi ensiapusairasloman kirjoittaa ja asia käynnistyy. 

t. lääkäri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Burn out ei millään lisäravinteilla häviä! Tarvitaan aivan muunlaisia toimenpiteitä. Toki on syötävä terveellisesti jne mutta mikään taikasana tuo ei ole ja vitamiinit ym. on parempi muutenkin saada ruuasta kuin purkista. 

Mutta toki se on helppoa ja halpaa työnantajalle kun lähettää työntekijän jollekin ravintopuoskarille, joka uskottelee, että noilla lisäravinnepurkeilla saadaan asia ratkaistua. Sai varmaan myytyäkin niitä aiemmalle kirjoittajalle siinä sivussa...

 Tietenkään burnout ei häviä lisäravinteillä, miten voisikaan kun se on työkuorman ja työolosuhteiden ongelma. Tai itseasiassa työkuorman ja henkilön kantokyvyn välinen ongelma. Hyvä ravitsemus ja "kaikki stressinhallintatemput" kuitenkin vähentää sitä haittaa, jonka ylikuormitus keholle ja mielelle tekee, siksi ne ovat suositeltavia. 

Jos et hakeudu (työterveys)lääkärille, käytännössä hyväksyt kuvaamasi toimintamallin jatkumisen. Valitettavasti puhe kahvihuoneessa ja internetissä ei johda mihinkään, mutta lisääntyviä ja pitkittyviä sairaslomia työnantaja ei vaan voi ignoorata, vaan sen on ennemmin tai myöhemmin tartuttava asioihin. Ja kuten joku sanoikin, haetko mieluummin apua ajoissa, jolloin todennäköisesti pääset vähemmillä sairaslomilla ja toimenpiteillä vai annatko itsesi romahtaa ja korjaat jälkiä vuositolkulla.  

Eli mene lääkäriin. Mielellään työterveyslääkäriin, mutta toki mikä tahansa lääkäri voi ensiapusairasloman kirjoittaa ja asia käynnistyy. 

t. lääkäri

Te olette niin lapsenuskoisia.

Sinkkumies

Sä menet antenniosastolle, ja luuletko että joku suhun siinä työpaikassa luottaa enää koskaan? Luuletko saavasi kovinkin vastuullisi tehtäviä.

Sinkkumies

Turha miinustella. Kerron vain totuuden. Kylmän.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota loparit ja jää työttömyyskassan rahoille. Niillä kai on joku raja jossain 2,5 tonnin hujakoilla, mutta kyllä silläkin hetken pärjää.

Sinkkumies

Valitettavasti en tulisi toimeen työttömyyskassan rahalla. Yh ilman mitään tukia... kuka mun lainat maksaisi sitten..? paska tilanne, mutta minkäs teet. Yritän katsella uusia työpaikkoja, mutta tosiasiassa olen niin uupunut, etten oikein jaksa sitäkään..

Voitko irtisanoa lainat?

Sinkkumies

tarkoittaisi muuttamista vuokrakämppään... Tämä on viimeinen vaihtoehto sitten kun muuta ei ole enää tehtävissä.

Ymmärrän. Asunnosta minäkin viimeisenä luopuisin, mutta sun on pakko joko kestää se työ tai sitten tehtävä ratkaisuja.

Ei siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Jos sä teet ratkaisuja, niin sitä ei kannata tehdä hätiköiden, vaan laittaa asunto rauhassa myyntiin.

Sinkkumies

Toivon löytäväni toisen työn ennen kuin kaikki romahtaa... Olen miettinyt sairasloman hakemista työterveydestä. Silloin saisi ainakin levättyä ja saisi voimia uuden työpaikan etsimiseen. En usko, että on edes vaihtoehto,e ttä jään nykyiseen. Palkastakin olen valmis tinkimään... Kunhan sillä tulisi toimeen ja työpaikka olisi muuten hyvä.

No näin esimiehenä, kun sairauslomatodistuksessa lukee päälääkäri, niin se on heippa. 

Enkä minä ole edes rasistisemmasta päästä tässä asiassa. Nämä asiat kannattaa hoitaa yksityisesti, eikä sotkea työpaikkaa siihen mukaan.

Sinkkumies

Tiedän tuon. Itsekin esimies.. Mutta parempi sekin kuin "romahtaa" työtaakan alle. Meillä suurn ongelma ei edes ole pelkkä työtaakka, vaan ylemmän johdon äärimmäisen huono johto ja tuki. Tähän päälle tiukat aikataulut, korkeat laatu vaatimukset, tulosvastuu, liian vähäinen henkilöstö, huono työilmapiiri... Täällä on varmaan aivan kaikki päin p*rsettä.. kaikkein inhottavinta on, etten itse voi vaikuttaa mihinkään. Ainoastaan kantaa vastuun...  Jalka ovenraossa.. lähden heti kun muuta löytyy.

Mä ottaisin loparit, irtisanoisin asuntolainan (toisessa järjestyksessä), elelisin liiton rahoilla vuoden ja katselisin maailmaa uusin ja levännein silmin. Ehkä iostaisin taas uuden asunnon ja palaisin työelämään. 

Ei se irtisanoutuminen maailmanloppu ole. (mutta ensin asunto hyvällä hinnalla myyntiin)

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Sä menet antenniosastolle, ja luuletko että joku suhun siinä työpaikassa luottaa enää koskaan? Luuletko saavasi kovinkin vastuullisi tehtäviä.

Sinkkumies

Höpö höpö. Takana antenniosaston sairausloma 2 kk. Ei vaikutusta vastuuseen, työtehtäviin tai mihinkään. Ja jos joku olisi yrittänyt asiasta leimata niin katumaan olisi joutunut. T. johtava asiantuntija, masennuksesta toipunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota loparit ja jää työttömyyskassan rahoille. Niillä kai on joku raja jossain 2,5 tonnin hujakoilla, mutta kyllä silläkin hetken pärjää.

Sinkkumies

Valitettavasti en tulisi toimeen työttömyyskassan rahalla. Yh ilman mitään tukia... kuka mun lainat maksaisi sitten..? paska tilanne, mutta minkäs teet. Yritän katsella uusia työpaikkoja, mutta tosiasiassa olen niin uupunut, etten oikein jaksa sitäkään..

Voitko irtisanoa lainat?

Sinkkumies

tarkoittaisi muuttamista vuokrakämppään... Tämä on viimeinen vaihtoehto sitten kun muuta ei ole enää tehtävissä.

Ymmärrän. Asunnosta minäkin viimeisenä luopuisin, mutta sun on pakko joko kestää se työ tai sitten tehtävä ratkaisuja.

Ei siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Jos sä teet ratkaisuja, niin sitä ei kannata tehdä hätiköiden, vaan laittaa asunto rauhassa myyntiin.

Sinkkumies

Toivon löytäväni toisen työn ennen kuin kaikki romahtaa... Olen miettinyt sairasloman hakemista työterveydestä. Silloin saisi ainakin levättyä ja saisi voimia uuden työpaikan etsimiseen. En usko, että on edes vaihtoehto,e ttä jään nykyiseen. Palkastakin olen valmis tinkimään... Kunhan sillä tulisi toimeen ja työpaikka olisi muuten hyvä.

No näin esimiehenä, kun sairauslomatodistuksessa lukee päälääkäri, niin se on heippa. 

Enkä minä ole edes rasistisemmasta päästä tässä asiassa. Nämä asiat kannattaa hoitaa yksityisesti, eikä sotkea työpaikkaa siihen mukaan.

Sinkkumies

Tiedän tuon. Itsekin esimies.. Mutta parempi sekin kuin "romahtaa" työtaakan alle. Meillä suurn ongelma ei edes ole pelkkä työtaakka, vaan ylemmän johdon äärimmäisen huono johto ja tuki. Tähän päälle tiukat aikataulut, korkeat laatu vaatimukset, tulosvastuu, liian vähäinen henkilöstö, huono työilmapiiri... Täällä on varmaan aivan kaikki päin p*rsettä.. kaikkein inhottavinta on, etten itse voi vaikuttaa mihinkään. Ainoastaan kantaa vastuun...  Jalka ovenraossa.. lähden heti kun muuta löytyy.

Mä en ole joskus nähnyt mun pomoa puoleen vuoteen. Se tuesta. Mutta mä olen ottanut sen toisinpäin, että mä pystyn yksinänikin pitämään taloa pystyssä.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Mä ottaisin loparit, irtisanoisin asuntolainan (toisessa järjestyksessä), elelisin liiton rahoilla vuoden ja katselisin maailmaa uusin ja levännein silmin. Ehkä iostaisin taas uuden asunnon ja palaisin työelämään. 

Ei se irtisanoutuminen maailmanloppu ole. (mutta ensin asunto hyvällä hinnalla myyntiin)

Sinkkumies

Niin juuri kulut alas, niin tulojenkaan ei tarvitse olla niin suuret. Oma terveys menee kaiken edelle. Sitä terveemmän vanhuudenkin elää, kun nyt jo huolehtii ettei tule terveyttä rasittavia tekijöitä. Työturvallisuuslaki velvoittaa periaatteessa, että työntekijän terveydestä pidetään huolta eikä saisi liikaa rasittua. Tosin nykyinen ylenmääräinen tehokkuusajattelu ei tätä ota huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä menet antenniosastolle, ja luuletko että joku suhun siinä työpaikassa luottaa enää koskaan? Luuletko saavasi kovinkin vastuullisi tehtäviä.

Sinkkumies

Höpö höpö. Takana antenniosaston sairausloma 2 kk. Ei vaikutusta vastuuseen, työtehtäviin tai mihinkään. Ja jos joku olisi yrittänyt asiasta leimata niin katumaan olisi joutunut. T. johtava asiantuntija, masennuksesta toipunut

Joudutte katumaan, jos sanotte sen ääneen ;)

Vtun Siat!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota loparit ja jää työttömyyskassan rahoille. Niillä kai on joku raja jossain 2,5 tonnin hujakoilla, mutta kyllä silläkin hetken pärjää.

Sinkkumies

Valitettavasti en tulisi toimeen työttömyyskassan rahalla. Yh ilman mitään tukia... kuka mun lainat maksaisi sitten..? paska tilanne, mutta minkäs teet. Yritän katsella uusia työpaikkoja, mutta tosiasiassa olen niin uupunut, etten oikein jaksa sitäkään..

Voitko irtisanoa lainat?

Sinkkumies

tarkoittaisi muuttamista vuokrakämppään... Tämä on viimeinen vaihtoehto sitten kun muuta ei ole enää tehtävissä.

Ymmärrän. Asunnosta minäkin viimeisenä luopuisin, mutta sun on pakko joko kestää se työ tai sitten tehtävä ratkaisuja.

Ei siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Jos sä teet ratkaisuja, niin sitä ei kannata tehdä hätiköiden, vaan laittaa asunto rauhassa myyntiin.

Sinkkumies

Toivon löytäväni toisen työn ennen kuin kaikki romahtaa... Olen miettinyt sairasloman hakemista työterveydestä. Silloin saisi ainakin levättyä ja saisi voimia uuden työpaikan etsimiseen. En usko, että on edes vaihtoehto,e ttä jään nykyiseen. Palkastakin olen valmis tinkimään... Kunhan sillä tulisi toimeen ja työpaikka olisi muuten hyvä.

No näin esimiehenä, kun sairauslomatodistuksessa lukee päälääkäri, niin se on heippa. 

Enkä minä ole edes rasistisemmasta päästä tässä asiassa. Nämä asiat kannattaa hoitaa yksityisesti, eikä sotkea työpaikkaa siihen mukaan.

Sinkkumies

Tiedän tuon. Itsekin esimies.. Mutta parempi sekin kuin "romahtaa" työtaakan alle. Meillä suurn ongelma ei edes ole pelkkä työtaakka, vaan ylemmän johdon äärimmäisen huono johto ja tuki. Tähän päälle tiukat aikataulut, korkeat laatu vaatimukset, tulosvastuu, liian vähäinen henkilöstö, huono työilmapiiri... Täällä on varmaan aivan kaikki päin p*rsettä.. kaikkein inhottavinta on, etten itse voi vaikuttaa mihinkään. Ainoastaan kantaa vastuun...  Jalka ovenraossa.. lähden heti kun muuta löytyy.

Tämä oli varmaan minun edellisessä työpaikassakin se ongelma. Pikkupomot vastaavat joistain asioista, mutta varsinaista valtaa heillä työoloihin vaikuttamiseen ei ole. Joten mikään ei muuttunut parempaan, vaikka työntekijät jatkuvasti antoivat selvää palautetta.

Luulin joskus uupuvani, mutta puskin läpi harmaan kiven ja se teki minusta vain vahvemman ja kovemman.

Olisin voinut mennä päälääkäriin tai itkeskelemään kotiin .. Mutta en sitä tuomitse, jos joillakin ei ole sitä kovuutta ja päättäväisyyttä viedä asiaa loppuun asti. Silloin suosittelen todellakin vaikka liiton rahoille jäämistä ..

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Mä ottaisin loparit, irtisanoisin asuntolainan (toisessa järjestyksessä), elelisin liiton rahoilla vuoden ja katselisin maailmaa uusin ja levännein silmin. Ehkä iostaisin taas uuden asunnon ja palaisin työelämään. 

Ei se irtisanoutuminen maailmanloppu ole. (mutta ensin asunto hyvällä hinnalla myyntiin)

Sinkkumies

Liitonrahat... aika pienellä saisi tulla toimeen.. Ei oikein innosta. Ei myöskään työttömyys. Katsotaan nyt. Tämä on se viimeinen keino jos ei muuta löydy. Ensin yritän saada uuden työpaikan. Palkasta olen valmis tinkimään. Yrittäjyyskään ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto... Luultavasti pärjäisin hyvin sitenkin. Jos ei olisi lapsia, olisin jo irtisanoutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota loparit ja jää työttömyyskassan rahoille. Niillä kai on joku raja jossain 2,5 tonnin hujakoilla, mutta kyllä silläkin hetken pärjää.

Sinkkumies

Valitettavasti en tulisi toimeen työttömyyskassan rahalla. Yh ilman mitään tukia... kuka mun lainat maksaisi sitten..? paska tilanne, mutta minkäs teet. Yritän katsella uusia työpaikkoja, mutta tosiasiassa olen niin uupunut, etten oikein jaksa sitäkään..

Voitko irtisanoa lainat?

Sinkkumies

tarkoittaisi muuttamista vuokrakämppään... Tämä on viimeinen vaihtoehto sitten kun muuta ei ole enää tehtävissä.

Ymmärrän. Asunnosta minäkin viimeisenä luopuisin, mutta sun on pakko joko kestää se työ tai sitten tehtävä ratkaisuja.

Ei siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Jos sä teet ratkaisuja, niin sitä ei kannata tehdä hätiköiden, vaan laittaa asunto rauhassa myyntiin.

Sinkkumies

Toivon löytäväni toisen työn ennen kuin kaikki romahtaa... Olen miettinyt sairasloman hakemista työterveydestä. Silloin saisi ainakin levättyä ja saisi voimia uuden työpaikan etsimiseen. En usko, että on edes vaihtoehto,e ttä jään nykyiseen. Palkastakin olen valmis tinkimään... Kunhan sillä tulisi toimeen ja työpaikka olisi muuten hyvä.

No näin esimiehenä, kun sairauslomatodistuksessa lukee päälääkäri, niin se on heippa. 

Enkä minä ole edes rasistisemmasta päästä tässä asiassa. Nämä asiat kannattaa hoitaa yksityisesti, eikä sotkea työpaikkaa siihen mukaan.

Sinkkumies

Tiedän tuon. Itsekin esimies.. Mutta parempi sekin kuin "romahtaa" työtaakan alle. Meillä suurn ongelma ei edes ole pelkkä työtaakka, vaan ylemmän johdon äärimmäisen huono johto ja tuki. Tähän päälle tiukat aikataulut, korkeat laatu vaatimukset, tulosvastuu, liian vähäinen henkilöstö, huono työilmapiiri... Täällä on varmaan aivan kaikki päin p*rsettä.. kaikkein inhottavinta on, etten itse voi vaikuttaa mihinkään. Ainoastaan kantaa vastuun...  Jalka ovenraossa.. lähden heti kun muuta löytyy.

Mä en ole joskus nähnyt mun pomoa puoleen vuoteen. Se tuesta. Mutta mä olen ottanut sen toisinpäin, että mä pystyn yksinänikin pitämään taloa pystyssä.

Sinkkumies

Jos kyse olisikin tuosta...

Uupunena ei pysty ajattelemaan järkevästi. Koita löytää itsellesi joku luotettava ihminen, jolle voit kertoa asiasta ja joka voi antaa neuvoja.

Nimittäin ensiksi tarkista mitä sun työsopimus määrää työajasta. Saatko edes ylityöpalkat?

Sitten ota yhteys liittoosi tai työsuojeluviranomaisiin ja selvitä miten on mahdollista teettää sulla noin paljon töitä. Yleensä se on laitonta.

Käy siellä työteveyslääkärillä puhumassa asiasta.

Sitten jos pystyt esimiehen kanssa keskustelemaan, sun pitää kertoa hänelle selkeästi että töitä on liikaa (kirjallisesti olisi hyvä, koska silloin jää todiste ja päivämäärä). Lain mukaan hänen tehtäviinsä esimiehenä kuuluu huolehtia sun jaksamisesta. Hänen pitäisi siis ratkaista tuo ongelma.

Kun olet edes yrittänyt ratkaista liian työn tilannetta asiallisesti esimiehen kanssa, olet tehnyt oikein ja heittänyt pallon työnantajalle. Jos mitään ei tehdä, ota asia esiin uudestaan. Jos senkään jälkeen mitään ei tapahdu, sitten tiedät että ylitöiden teettäminen on tahallista eli työnantaja laittaa tahallaan sun terveytesi vaaraan. Vedät siitä sitten johtopäätöksesi: sun pitää itse huolehtia itsestäsi.

Ja sitten tajua se, että jos työtilanne ei muutu, sun burn-out ei parane vaan pahenee. En missään nimessä suosittele että annat sen tapahtua, koska sitten palautuminen voi viedä vuosia ja on mahdollista ettet palaudu täydellisesti koskaan. Voi puhjeta sairauksia, jäädä joku fyysinen vamma tai kuluma, tai elimistösi herkistyy stressille, niin että pienikin stressi laukaisee myöhemmin reaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ottaisin loparit, irtisanoisin asuntolainan (toisessa järjestyksessä), elelisin liiton rahoilla vuoden ja katselisin maailmaa uusin ja levännein silmin. Ehkä iostaisin taas uuden asunnon ja palaisin työelämään. 

Ei se irtisanoutuminen maailmanloppu ole. (mutta ensin asunto hyvällä hinnalla myyntiin)

Sinkkumies

Liitonrahat... aika pienellä saisi tulla toimeen.. Ei oikein innosta. Ei myöskään työttömyys. Katsotaan nyt. Tämä on se viimeinen keino jos ei muuta löydy. Ensin yritän saada uuden työpaikan. Palkasta olen valmis tinkimään. Yrittäjyyskään ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto... Luultavasti pärjäisin hyvin sitenkin. Jos ei olisi lapsia, olisin jo irtisanoutunut.

Ongelmasi on siis päänsisäinen. Ymmärrän ettei saavutetuista eduista halua luopua, mutta pelleiletkö silloin, vai onko terveytesi oikeasti vaarassa. 

Jos ihmiselle sanoisi, että sinä kuolet tuota menoa, niin jokainen ihminen tekisi muutoksia, eikä piittaisi siitä, että liitonrahat ovat pienet.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Uupunena ei pysty ajattelemaan järkevästi. Koita löytää itsellesi joku luotettava ihminen, jolle voit kertoa asiasta ja joka voi antaa neuvoja.

Nimittäin ensiksi tarkista mitä sun työsopimus määrää työajasta. Saatko edes ylityöpalkat?

Sitten ota yhteys liittoosi tai työsuojeluviranomaisiin ja selvitä miten on mahdollista teettää sulla noin paljon töitä. Yleensä se on laitonta.

Käy siellä työteveyslääkärillä puhumassa asiasta.

Sitten jos pystyt esimiehen kanssa keskustelemaan, sun pitää kertoa hänelle selkeästi että töitä on liikaa (kirjallisesti olisi hyvä, koska silloin jää todiste ja päivämäärä). Lain mukaan hänen tehtäviinsä esimiehenä kuuluu huolehtia sun jaksamisesta. Hänen pitäisi siis ratkaista tuo ongelma.

Kun olet edes yrittänyt ratkaista liian työn tilannetta asiallisesti esimiehen kanssa, olet tehnyt oikein ja heittänyt pallon työnantajalle. Jos mitään ei tehdä, ota asia esiin uudestaan. Jos senkään jälkeen mitään ei tapahdu, sitten tiedät että ylitöiden teettäminen on tahallista eli työnantaja laittaa tahallaan sun terveytesi vaaraan. Vedät siitä sitten johtopäätöksesi: sun pitää itse huolehtia itsestäsi.

Ja sitten tajua se, että jos työtilanne ei muutu, sun burn-out ei parane vaan pahenee. En missään nimessä suosittele että annat sen tapahtua, koska sitten palautuminen voi viedä vuosia ja on mahdollista ettet palaudu täydellisesti koskaan. Voi puhjeta sairauksia, jäädä joku fyysinen vamma tai kuluma, tai elimistösi herkistyy stressille, niin että pienikin stressi laukaisee myöhemmin reaktioita.

Ehdotan _todellakin_ jättämään tämän asenteen väliin. Terveytesi on vaarassa, voimasi ovat loppu niin idiootti ehdottaa, että ala tappeluun firmasi kanssa.

Tiedätkö pelle mitä siitä seuraa. Tuommoiset mä poljen suohon alta aikayksikön.

Sinkkumies

(älä siis käy tappeluun, vaan hoidata itseäsi. Sinä olet tärkein)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota loparit ja jää työttömyyskassan rahoille. Niillä kai on joku raja jossain 2,5 tonnin hujakoilla, mutta kyllä silläkin hetken pärjää.

Sinkkumies

Valitettavasti en tulisi toimeen työttömyyskassan rahalla. Yh ilman mitään tukia... kuka mun lainat maksaisi sitten..? paska tilanne, mutta minkäs teet. Yritän katsella uusia työpaikkoja, mutta tosiasiassa olen niin uupunut, etten oikein jaksa sitäkään..

Olet siis yh, joka tekee 55 tunnin työviikkoa  + matkat siihen päälle? Koska ehdit olla lapsesi kanssa?

Menin aikoinani työterveyslääkärille eräänlaisen loppuunpalamisen vuoksi. Ennen sitä tapahtui monenlaista. Työ oli liian kuormittavaa ja stressaavaa, ja vapaa-aika täyttyi viesteistä ja puheluista työpaikalla. Halusivat koko ajan porukkaa ylitöihin kun osaajia ei ollut tarpeeksi eikä niitä löytynyt koko maakunnasta, mutta halusin silti pärjätä siinä. Kieltäydyin ylitöistä ja sitten työnantajani siirsi minut toisiin tehtäviin joka oli umpitylsää ja masennuin siitä täysin. Töihin meno oli joka päivä vaikeampaa. Sairastelin ja olin monesta syystä pois kunnes otin asian esille.

Lääkäri oli asiallinen. Tilanteen ratkaisu ei ollut helppoa. Lääkäri soitti jopa työnantajalle jossain välissä mutta kyllä hän lopulta suositteli minulle lopputilin ottamista. Lopulta sen teinkin ja aloitin opiskelemaan toista alaa. Taloudellisesti maailmani romahti, mutta en ole katunut. Nyt 5 vuotta jo uudella alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä menet antenniosastolle, ja luuletko että joku suhun siinä työpaikassa luottaa enää koskaan? Luuletko saavasi kovinkin vastuullisi tehtäviä.

Sinkkumies

Höpö höpö. Takana antenniosaston sairausloma 2 kk. Ei vaikutusta vastuuseen, työtehtäviin tai mihinkään. Ja jos joku olisi yrittänyt asiasta leimata niin katumaan olisi joutunut. T. johtava asiantuntija, masennuksesta toipunut

Joudutte katumaan, jos sanotte sen ääneen ;)

Vtun Siat!!!

Mulle sillä ei ole väliä mitä selän takana puhutaan. Työelämän lainsäädännöllä sen sijaan on. Jos joku muuttui sairauslomani aikana niin se, että luovuin turhista lähinnä mielikuvitukseen pohjaavista peloista :-)