Lue keskustelun säännöt.
Olen yli 40. Tähän mennessä olen ajatellut, että lapsuuteni oli hyvä
16.06.2025 |
Nyt kuitenkin olen miettinyt, miten asiat oikeasti olivat. Lapsuudessa oli paljon väärää, epäoikeudenmukaista, pahaa, raskasta. Olen itse asiassa vähän vihainen.
Mitähän minun nyt pitäisi tehdä? Haukkua vanhempani? Ei kuulosta aikuisen touhulta. Joten nielen kaiken kuten olen tähänkin asti niellyt ja ollut hiljaa.
Kommentit (14)
Koskaan ei ole liian myöhäistä saada traumaattinen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä, vaurioitat omaa terveyttäsi. Minulla on kokemusta runsain mitoin. Ihan ensimmäisenä hankkiudu lääkäriin ja pyydä lähete terapiaan. Jos on rahaa niin yksityiselle. Älä tyydy terapeuttiin johon et ole tyytyväinen. Vaihda! Jos mahdollista ala kirjoittaa samantien asioita paperille..Kaikki tule sekasotkuna ulos mutta älä välitä. Jos haluat voit näyttää kirjoitukset terapeutille. Auttaa häntä ymmärtämään sinua. Vasta näiden jälkeen mieti puhutko vanhemmillesi!
Ihmiselle tulee iän myötä kaikenlaisia kriisejä.
On itse asiassa aika tavallista tulla terapiaan jonkin ihan muun asian vuoksi, ja havahtua vasta prosessin myötä siihen, että syyt juontavatkin lapsuuteen. Esim. ongelmat parisuhteessa ovat hyvin usein kiintymyssuhdepulmia, joita ei ole vain osannut ajatella aiemmin. Joskus jopa vakava väkivalta selitetään parhain päin, kunnes muut elämän tapahtumat pakottavat näkemään oman turvattoman taustan.
Olisin varovainen asian avaamisessa vanhempiesi kanssa, sillä he eivät todennäköisesti koe asioita samoin kuin sinä. Riskinä on nykyisten välien katkeaminen. Käsittely ei vaadi vanhempiasi siihen mukaan, oma prosessi terapiassa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia. Ei ole tosiaan aikuista eikä asiallista alkaa vanhoille vanhemmille niitä vanhoja kiukutella. Se ei muuta mitään. Ne pitää aikuisen itse käsitellä ja kantaa, tarvittaessa terapeutin avulla.
Mulle kävi itselleni niin, että menin jonkinlaisten keski-iän kriisin tyyppisten mieliala- ja "mä en tiedä mitä mä haluun loppuelämältä" -ongelmien takia terapeutille juttelemaan. Ihan ekalla kerralla sanoin, että mulla oli sitten tosi hyvä lapsuus, joten nämä ongelmat ei ole sieltä. Uskoin oikeasti niin, kun ei ollut kotona alkoholismia, fyysistä väkivaltaa, ei avioeroa, ei köyhyyttäkään edes.
No, kyllähän sieltä aika pian paljastui nimenomaan lapsuudesta syistä oireiluuni. Äitini oli ihan tahtomattaan onnistunut siirtämään mulle oman häpeäongelmansa, tunteen että on nolo ja huono ja ruma ja täytyy aina pyydellä anteeksi omaa olemassaoloaan. Samoin tämä oli heijastunut niin, että minua kohdeltiin eri tavoin kuin veljeäni, koska äiti näki tyttärensä samanlaisena nolona kuin itsensä, mutta poikaa ei. Mutta on selvää, että äiti ei tehnyt tahallaan mitään pahaa, ei hän edes varmaan tiedostanut omia häpeäongelmiaan, saati niiden siirtämistä tyttärelle. Minä ja äiti ollaan oikein hyvissä väleissä nykyisin, eikä ole mitään anteeksi pyydettävää eikä annettavaa - äiti teki parhaansa silloin, ja minä sitten käsittelin terapiassa omat ongelmani joista osa peräisin lapsuudesta, osa aikuisena itse omaksusuista elämänasenteista ja -arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Älä, vaurioitat omaa terveyttäsi. Minulla on kokemusta runsain mitoin. Ihan ensimmäisenä hankkiudu lääkäriin ja pyydä lähete terapiaan. Jos on rahaa niin yksityiselle. Älä tyydy terapeuttiin johon et ole tyytyväinen. Vaihda! Jos mahdollista ala kirjoittaa samantien asioita paperille..Kaikki tule sekasotkuna ulos mutta älä välitä. Jos haluat voit näyttää kirjoitukset terapeutille. Auttaa häntä ymmärtämään sinua. Vasta näiden jälkeen mieti puhutko vanhemmillesi!
PAINU NY SAATANAN 👵🏻HUORA 👵🏻VITTUUN TERAPIOINES!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On itse asiassa aika tavallista tulla terapiaan jonkin ihan muun asian vuoksi, ja havahtua vasta prosessin myötä siihen, että syyt juontavatkin lapsuuteen. Esim. ongelmat parisuhteessa ovat hyvin usein kiintymyssuhdepulmia, joita ei ole vain osannut ajatella aiemmin. Joskus jopa vakava väkivalta selitetään parhain päin, kunnes muut elämän tapahtumat pakottavat näkemään oman turvattoman taustan.
Olisin varovainen asian avaamisessa vanhempiesi kanssa, sillä he eivät todennäköisesti koe asioita samoin kuin sinä. Riskinä on nykyisten välien katkeaminen. Käsittely ei vaadi vanhempiasi siihen mukaan, oma prosessi terapiassa riittää.
Suomeksi: nainen menee terapiaan mitättömän asian kuin esim suorittamisen aiheuttaman trendiuupumuksen ja pahan mielen takia. Terapeutti huomaa tämän ja alkaa syöttää naiselle muka-traumaattista lapsuutta ja muka-narsistisia vanhempia. Kallis terapia jatkuu seuraavat viisi vuotta sen sijaan että loppuisi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
On itse asiassa aika tavallista tulla terapiaan jonkin ihan muun asian vuoksi, ja havahtua vasta prosessin myötä siihen, että syyt juontavatkin lapsuuteen. Esim. ongelmat parisuhteessa ovat hyvin usein kiintymyssuhdepulmia, joita ei ole vain osannut ajatella aiemmin. Joskus jopa vakava väkivalta selitetään parhain päin, kunnes muut elämän tapahtumat pakottavat näkemään oman turvattoman taustan.
Olisin varovainen asian avaamisessa vanhempiesi kanssa, sillä he eivät todennäköisesti koe asioita samoin kuin sinä. Riskinä on nykyisten välien katkeaminen. Käsittely ei vaadi vanhempiasi siihen mukaan, oma prosessi terapiassa riittää.
Ainoastaan suhteessa omiin vanhempiin ihmisiä kehotetaan vaikenemaan ongelmista (väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä?) ja käsittelemään ne hiljaa yksin tai vaitiolovelvollisen kanssa. Ettei vaan välit menisi.
Puistattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä naisille suunnatun paskan self help -opuksen olet lukenut, ap, että olet päässyt tuohon lopputulokseen? 🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itse asiassa aika tavallista tulla terapiaan jonkin ihan muun asian vuoksi, ja havahtua vasta prosessin myötä siihen, että syyt juontavatkin lapsuuteen. Esim. ongelmat parisuhteessa ovat hyvin usein kiintymyssuhdepulmia, joita ei ole vain osannut ajatella aiemmin. Joskus jopa vakava väkivalta selitetään parhain päin, kunnes muut elämän tapahtumat pakottavat näkemään oman turvattoman taustan.
Olisin varovainen asian avaamisessa vanhempiesi kanssa, sillä he eivät todennäköisesti koe asioita samoin kuin sinä. Riskinä on nykyisten välien katkeaminen. Käsittely ei vaadi vanhempiasi siihen mukaan, oma prosessi terapiassa riittää.
Ainoastaan suhteessa omiin vanhempiin ihmisiä kehotetaan vaikenemaan ongelmista (väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä?) ja käsittelemään ne hiljaa yksin tai vaitiolovelvollisen kanssa. Ettei vaan välit menisi.
Puistattavaa.
Tule tänne. Täällä ei puistata. On vain ihanaa. On kissoja. Odotan avosylin. Tule jo tänään. O
- Miki L.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyynel. Saiko veli isomman palan jätskistä? Etkö tyttönä saanut mennä yksin 14-vuotiaana festareille. Nyyh 😢
Jaha. Keski-iän kriisihän se vaan on:
"Keski-iän kriisi on elämänvaihe, joka voi ilmetä erilaisina muutoksina ja tunteina, kun ihminen lähestyy keski-ikää. Vaikka sitä kutsutaan usein kriisiksi, kaikki eivät koe sitä voimakkaana kriisinä, ja monet saavuttavat keski-iän tyytyväisenä ja tasapainoisena.
Keski-iän kriisi voi ilmetä esimerkiksi:
Itsetutkiskeluna: Henkilö saattaa pohtia elämänsä suuntaa, saavutuksia ja tavoitteita.
Oman minän kyseenalaistamisena: Saattaa tulla tunne, että on elänyt jonkin muun odotusten mukaan, ja halu löytää oma todellinen minä.
Uusien asioiden kokeilemisena: Uusien harrastusten, työn tai elämäntapojen kokeilu voi olla tapa etsiä uusia merkityksiä.
Ihmissuhteiden tarkasteluna: Suhteet läheisiin ihmisiin voivat joutua tarkastelun kohteeksi.
Fyysisinä muutoksina: Keski-iän myötä tulevat fyysiset muutokset voivat vaikuttaa itsetuntoon ja mieleen."
Rauhoitu nyt vaan, tai toimi ainakin maltilla.
Menet terapiaan ja käsittelet asian siellä. Voit myös kirjoittaa vanhemmillesi kirjeen ja polttaa sen. Menneisyyttä et voi muuttaa etkä tule saamaan vanhemmiltasi anteeksipyyntöä.