Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo kosia "vääristä syistä"?
11.02.2018 |
Olemme puhuneet mieheni kanssa naimisiin menemisestä pitkään. Tai no, minä olen puhunut ja kertonut toiveeni päästä naimisiin (ihan vain maistraatissa) ja mies sanonut aina, että "sitten joskus, mikäs kiire tässä on."
No, nyt olemme olleet 7 vuotta yhdessä ja mieskin täyttää 30 tänä vuonna. Miehen kaveripiirissä on vuoden sisään menty naimisiin (ja perustettu perhe) ja viimeisen puolen vuoden sisällä viimeisetkin kaveripariskunnat ovat menneet kihloihin (seurustelua kyllä kaikilla takana 3-5 v).
Mietin jo muutama vuosi sitten, että tässä tulee aivan varmasti käymään niin, että menemme mieheni kanssa naimisiin vasta sitten kun kaikki muut hänen kaverinsa ovat asian eteen jotain tehneet. Olen ehkä lapsellinen, mutta se ottaa päähän niin hemmetisti! Tuntuu, että koko naimisiin menolta menee pohja ja jos mies kosii, niin hän tekee sen "vääristä syistä." Eli siksi, koska muutkin ovat nyt menneet kihloihin tai ovat jo naimisissa.
Tämä tuli itse asiassa osittain todistetuksikin eilen illalla, kun tuli puhe viimeisimpänä kihloihin menneestä kaveripariskunnasta ja mieheni totesi, että hän "on alkanut miettimään omaa sormustaan ja haluaisi sen olevan ehkä valkokultaa." Kysyin sitten, että miksikös sinä nyt yhtäkkiä aloit sormusta miettimään (koska esim. kesällä tällainen ei olisi ollut hänellä mielessäkään) ja mies totesi hämmentyneenä ihan vilpittömästi todeten, että "no koska noita sormuksia nyt tuntuu kaikilla muilla jo olevan." Siis.... argh tuota insinööriä!!!
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Pitäisikö minun vain ryhdistäytyä ja jättää lapselliset ajatukset taakse? Mitä itse tekisit tilanteessani?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastatko miestä?
Rakastan kyllä. Hän on rauhallinen, tasapainoinen ja luotettava, ns. kunnollinen hyvä mies. Meillä on hauskaa yhdessä, huumorintajumme on hyvin samanlainen. Toiset kuvailisivat miestäni tylsäksi ja sitä hän toisaalta voi olla - mutta itse taas tiedän, että kaipaan elämääni sitä rauhaa ja tasaisuutta ns. ainaisen jännityksen sijaan.
Mieheni on myös ns. todellinen insinööri kaikin puolin. Tunteista ei varsinaisesti ymmärrä mitään tai ei hoksaa, miten jostain asiasta voi vaikka innostua tosi paljon. Ei ole mikään romanttinen ihminen, mutta huomioi kyllä ajoittain omalla tavallaan.
Olen ehkä lapsellinen, mutta olisin niin toivonut, että mieheni olisi kosinut tai olisimme vain menneet naimisiin ennen kuin viimeinenkin hänen kavereistaan olisi ehtinyt ennen. Ihan vain siksi, että nyt tulee tunne, että me ns. pisimpään seurustelleet mennään nyt sitten naimisiin vain siksi, että muut ovat jo menneet. Itselleni olisi ollut tärkeää, että mies olisi sen verran rohkeutta tai mitä se ikinä sitten onkaan ollut, niin osoittanut sillä, että olisimme varanneet sen maistraatin. Siitä olisi tullut tunne, että menemme naimisiin siksi, että haluamme ns. virallistaa lainkin silmissä suhteen ja olla loppu elämä (heh) yhdessä.
Onhan tämä minun pikkumaisuuteni tässä naurettavaa, mutta ehkä joku ymmärtää.... :)
t. AP
Oletko itse tyypillinen sairaanhoitaja vai lähihoitaja? Ihmisen luonteen yleistäminen ammatin perusteella on lähinnä typerää.
Osuiko omaan nilkkaan?
Stereotypioita on maailma täynnä ja niitä käytetään, on se tyhmää tai ei. Kun puhun ns. insinööristä, monet tietävät siihen liittyvän stereotypian eikä minun tarvitse kuvailla miestäni sen tarkemmin.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaansaamaton luonne? Millainen arki teillä on? Mies ei tee mitään ja sinä teet kaiken?
Mieheni tekee kyllä osansa, mutta omaan tahtiin. En ole todellakaan hänelle äidiksi alkanut. Anoppi aikoinaan hemmotellut ainoan poikansa aloitekyvyttömäksi (näin kärjistäen) - miehen ei ole kotona asuessaan koskaan tarvinnut mitään tehdä kun tietsi, että äiti lopulta aina hoitaa.
Kun mies saa aikaiseksi tehdä jotain niin tekee kyllä kunnolla.
t. AP
Elät siis miesvauvan kanssa. Älä sitten ihmettele, kun miehestä ei ole vastuunkantoon sittenkään, jos teillä on lapsia. Rakkaus tosiaan on sokea.
Tunnen kyllä mieheni ja tiedän realiteetit. Hän on luonteeltaan mikä on enkä ala hänen asioitaan hoitamaan hänen puolestaan. Lisäksi hän tekee osuutensa kotitöistä, koska vaihtoehtoja ei ole - olen siinä mielessä tiukka.
Mutta jo vuosia sitten olen tiedostanut sen, että jos lapsia tulee, niin päävastuu tulee olemaan minulla mieheni aloitekyvyttömyyden takia. Siksi lapsia tuleekin yksi, ei useampaa. Mieheni osallistuisi varmaan samalla tapaa kuin monet palstalla haukutut miehet, esim. lapsen synttärit: "kyllähän minä osallistuin ihan yhtä lailla synttäreiden järjestämiseen kun hain kaupasta keksejä." vs. äiti päättänyt päivän, tehnyt kutsut, miettinyt keitä kutsutaan, siivonnut yms..
t. AP
Onnellisen parisuhteen avaimia ovat toisen kunnioittaminen, vastavuoroisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen. Tuo teidän asetelmanne ei vaikuta kovin tasapainoiselta. Toivottavasti saat itsekin suhteesta jotakin, etkä vain tyydy, koska muuten perässävedettävä alkaa vuosien varrella painaa liikaa. Epäreiluuden tunne on myrkkyä parisuhteelle. Onnea matkaan.
Naiset. Jos olette good enough pyykkäämään kalsareita, kuuntelemaan huolia ja lämmittämään sänkyä, jakamaan ilot ja surut, niin silloin olette good enough myös vastaanottamaan lupauksen uskollisuudesta, kunnioituksesta yms. Älkää suostuko antamaan vaimon panosta, jos saatte vastineeksi tyttöystävän tasoisen sitoumuksen.
Ei me nyt voida mennä kihloihin tai naimisiin, jos me mennään nyt kun kaikki muut on jo ehtineet mennä niin se näyttää vaan siltä ettet sinä ole saanut mitään aikaiseksi ja me mennään naimisiin vain siitä syystä kun kaikki muut on jo mennyt.
Ota se insinööri, jos sitä rakastat. Insinöörillä on insinöörin logiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa nuoren naisen kannattaa sanoa, että haluaisin kanssasi naimisiin ja nyt olemme olleet yhdessä jo niin kauan, että saat tehdä päätöksesi. Joko menemme naimisiin tai lähdemme omille teillemme ja lähden hakemaan sellaista, joka menee. Ja täytyy olla tosissaan. Elämä on opettanut, että näin kannattaa tehdä. Ei kannata roikkua avoliiton retaleessa, jos haluaa naimisiin.
Minä halusin, enkä joutunut tätä tekemään, mutta olisin tehnyt.
Nuoruuttaan ei kannata tuhlata sellaiseen, joka ei ole tosissaan, jos itse on.
Ihan kettuilematta ap, miksi haluat naimisiin? Miksi se on niin tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnostaisi mennä naimisiin miehen kanssa, joka menee naimisiin siksi kun kaikki muutkin menee. Siltähän tuo kuulostaa. Jos olen varma, että hän aidosti haluaa naimisiin juuri nyt, niin asia on eri. Mutta hänhän sanoi, että siksi kun muutkin on menneet. Keskustelkaa nyt asia kunnolla läpi ja varmistakaa toisenne motiivit.
"Siksi meille tulee vain yksi lapsi."
Mistäs tiedät, että tulee edes se yksi? En usko, että olette kolmekymppisiä. En halua uskoa, että on edes olemassa noin lapsellisia kolmekymppisiä.
Ikävä kyllä, elämä tulee sinullekin opettamaan, mikä on tärkeää. Tärkeää ei nimittäin ole kilpajuoksu naimisiin menosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ootte varmaan sit onnellisia vastanaineita. "Viimeinkin mäkin pääsin naimisiin, kun kaikki muutkin!" 😂
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnostaisi mennä naimisiin miehen kanssa, joka menee naimisiin siksi kun kaikki muutkin menee. Siltähän tuo kuulostaa. Jos olen varma, että hän aidosti haluaa naimisiin juuri nyt, niin asia on eri. Mutta hänhän sanoi, että siksi kun muutkin on menneet. Keskustelkaa nyt asia kunnolla läpi ja varmistakaa toisenne motiivit.
Kumpi on parempi/pahempi?
Että mies suostuu naimisiin siksi kun kaveritkin menee. Vai siksi kun tyttöystävä niin kovasti haluaa.
Mitä se mies itse haluaa? Tietääkö se edes? Mitä sellaisella lapasella tekee, joka ei itse osaa päättää elämästään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Siksi meille tulee vain yksi lapsi."
Mistäs tiedät, että tulee edes se yksi? En usko, että olette kolmekymppisiä. En halua uskoa, että on edes olemassa noin lapsellisia kolmekymppisiä.
Ikävä kyllä, elämä tulee sinullekin opettamaan, mikä on tärkeää. Tärkeää ei nimittäin ole kilpajuoksu naimisiin menosta.
En tiedäkään, siksi kirjoitinkin että jos lapsia tulee. Tiedän kyllä, että lapsia ei vain tule vaikka kuinka haluaisi - esimerkiksi serkkuni (alle 30v) on käynyt miehensä kanssa nyt 2 vuotta lapsettomuushoidoissa.
Uskot ikäämme tai et, se ei minua hetkauta. Ihmisiä on erilaisia ja meitä naiiveja kolmekymppisiä varmasti on pilvin pimein. Voit palata kuplaasi ja elää uskossa, että näin ei ole.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnostaisi mennä naimisiin miehen kanssa, joka menee naimisiin siksi kun kaikki muutkin menee. Siltähän tuo kuulostaa. Jos olen varma, että hän aidosti haluaa naimisiin juuri nyt, niin asia on eri. Mutta hänhän sanoi, että siksi kun muutkin on menneet. Keskustelkaa nyt asia kunnolla läpi ja varmistakaa toisenne motiivit.
Näin täytyy tehdä. Siis keskustella läpi ja varmistaa motiivit. :)
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua mietityttää lähinnä se, että pystyykö insinöörimäinen mies vastaamaan ap:n tunnetarpeisiin. Rinkula sormessa tai ei ei kerro siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siksi meille tulee vain yksi lapsi."
Mistäs tiedät, että tulee edes se yksi? En usko, että olette kolmekymppisiä. En halua uskoa, että on edes olemassa noin lapsellisia kolmekymppisiä.
Ikävä kyllä, elämä tulee sinullekin opettamaan, mikä on tärkeää. Tärkeää ei nimittäin ole kilpajuoksu naimisiin menosta.
En tiedäkään, siksi kirjoitinkin että jos lapsia tulee. Tiedän kyllä, että lapsia ei vain tule vaikka kuinka haluaisi - esimerkiksi serkkuni (alle 30v) on käynyt miehensä kanssa nyt 2 vuotta lapsettomuushoidoissa.
Uskot ikäämme tai et, se ei minua hetkauta. Ihmisiä on erilaisia ja meitä naiiveja kolmekymppisiä varmasti on pilvin pimein. Voit palata kuplaasi ja elää uskossa, että näin ei ole.
t. AP
Ei todellakaan ole pilvin pimein, Luojan kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Te ootte varmaan sit onnellisia vastanaineita. "Viimeinkin mäkin pääsin naimisiin, kun kaikki muutkin!" 😂
Niinpä, siinä sitä on vasta rakkautta ilmassa! 😀 😂!
Niin ap, mikä on se perimmäinen syy - miksi on niin tärkeää mennä naimisiin?
Minä seurustelin vähän vastaavan miehen kanssa yli neljä vuotta ja oltiin kihloissa, koska minä sanoin, etten muuta yhteen muuten. Halusin naimisiin, mies vetkutteli ja vitkutteli. Lopulta kun hän oli halukas ja alettiin varailla hääpäivää ja -paikkaa tajusin, että minulta oli mennyt maku: häihin, yhteiseen tulevaisuuteen, mieheen. Asiat olivat perushyvin, olimme kuin sisko ja veli, mutta siinä kaikki. Intohimo puuttui miehen puolelta kaikesta. Seksikin oli sellaista maksimissaan kerran viikossa, lauantaisin - tyyppistä. Lähdin suhteesta. Syyllistin itseäni todella pitkään ns hyvästä suhteesta lähtemisestä ja ns kivan miehen loukkaamisesta. Mutta tiedän samalla, etten olisi pystynyt tuollaiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, mikä on se perimmäinen syy - miksi on niin tärkeää mennä naimisiin?
Haluan naimisiin useasta eri syystä. Osa johtuu siitä, että olen asian suhteen perinteinen ja osa taas ihan käytännön seikoista eli näen, että avioliitto on ennen kaikkea lainsäädännöllinen sopimus joka on järkevä tehdä kun tavoitteena on olla yhdessä vuosikymmeniä ja kenties perustaa perhe.
t. AP
Voi tyttö kulta :( ymmärrän tunteesi täysin, koska olen aikoinani ollut samassa tilanteessa. Kokemukseni perusteella voin kertoa, että mies ei muutu. Hänen ajatuksensa ei muutu, hänen tavoitteensa ei muutu. Ero tekee kipeää, mutta vielä kipeämpää tekee oman itsensä haalistaminen toisen vuoksi. Katkeruus on pahinta myrkkyä, älä altista itseäsi sille yhtään enempää! Neuvoisin sinua etsimään jonkun, jonka kanssa arvot ja haaveet kohtaavat. Pistä itsesi etusijalle omassa tärkeysjärjestyksessäsi.