Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo kosia "vääristä syistä"?
11.02.2018 |
Olemme puhuneet mieheni kanssa naimisiin menemisestä pitkään. Tai no, minä olen puhunut ja kertonut toiveeni päästä naimisiin (ihan vain maistraatissa) ja mies sanonut aina, että "sitten joskus, mikäs kiire tässä on."
No, nyt olemme olleet 7 vuotta yhdessä ja mieskin täyttää 30 tänä vuonna. Miehen kaveripiirissä on vuoden sisään menty naimisiin (ja perustettu perhe) ja viimeisen puolen vuoden sisällä viimeisetkin kaveripariskunnat ovat menneet kihloihin (seurustelua kyllä kaikilla takana 3-5 v).
Mietin jo muutama vuosi sitten, että tässä tulee aivan varmasti käymään niin, että menemme mieheni kanssa naimisiin vasta sitten kun kaikki muut hänen kaverinsa ovat asian eteen jotain tehneet. Olen ehkä lapsellinen, mutta se ottaa päähän niin hemmetisti! Tuntuu, että koko naimisiin menolta menee pohja ja jos mies kosii, niin hän tekee sen "vääristä syistä." Eli siksi, koska muutkin ovat nyt menneet kihloihin tai ovat jo naimisissa.
Tämä tuli itse asiassa osittain todistetuksikin eilen illalla, kun tuli puhe viimeisimpänä kihloihin menneestä kaveripariskunnasta ja mieheni totesi, että hän "on alkanut miettimään omaa sormustaan ja haluaisi sen olevan ehkä valkokultaa." Kysyin sitten, että miksikös sinä nyt yhtäkkiä aloit sormusta miettimään (koska esim. kesällä tällainen ei olisi ollut hänellä mielessäkään) ja mies totesi hämmentyneenä ihan vilpittömästi todeten, että "no koska noita sormuksia nyt tuntuu kaikilla muilla jo olevan." Siis.... argh tuota insinööriä!!!
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Pitäisikö minun vain ryhdistäytyä ja jättää lapselliset ajatukset taakse? Mitä itse tekisit tilanteessani?
Kommentit (126)
Ymmärrän ap sua, mutta mies tuskin kuitenkaan sun kanssas on vaan koska muillakin on naiset. Joten eiköhän siellä se rakkaus oo kuitenkin takana (:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, valitsit hieman törpön perässä juoksijan etkä edelläkävijää. Hyväksy tai juokse. Näköjään ainakin olisi naimisiin haluamassa eli siltä osin toiveenne kohtaisi...
Jos mies vielä kolmekymppisenä tekee asioita, koska kaveritkin tekevät, välttäisin joka tapauksessa avioitumista hänen kanssaan. Toivottavasti sormuksen miettimiselle löytyy parempi syy.
Vierailija kirjoitti:
Rakastatko miestä?
Rakastan kyllä. Hän on rauhallinen, tasapainoinen ja luotettava, ns. kunnollinen hyvä mies. Meillä on hauskaa yhdessä, huumorintajumme on hyvin samanlainen. Toiset kuvailisivat miestäni tylsäksi ja sitä hän toisaalta voi olla - mutta itse taas tiedän, että kaipaan elämääni sitä rauhaa ja tasaisuutta ns. ainaisen jännityksen sijaan.
Mieheni on myös ns. todellinen insinööri kaikin puolin. Tunteista ei varsinaisesti ymmärrä mitään tai ei hoksaa, miten jostain asiasta voi vaikka innostua tosi paljon. Ei ole mikään romanttinen ihminen, mutta huomioi kyllä ajoittain omalla tavallaan.
Olen ehkä lapsellinen, mutta olisin niin toivonut, että mieheni olisi kosinut tai olisimme vain menneet naimisiin ennen kuin viimeinenkin hänen kavereistaan olisi ehtinyt ennen. Ihan vain siksi, että nyt tulee tunne, että me ns. pisimpään seurustelleet mennään nyt sitten naimisiin vain siksi, että muut ovat jo menneet. Itselleni olisi ollut tärkeää, että mies olisi sen verran rohkeutta tai mitä se ikinä sitten onkaan ollut, niin osoittanut sillä, että olisimme varanneet sen maistraatin. Siitä olisi tullut tunne, että menemme naimisiin siksi, että haluamme ns. virallistaa lainkin silmissä suhteen ja olla loppu elämä (heh) yhdessä.
Onhan tämä minun pikkumaisuuteni tässä naurettavaa, mutta ehkä joku ymmärtää.... :)
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vielä kolmekymppisenä tekee asioita, koska kaveritkin tekevät, välttäisin joka tapauksessa avioitumista hänen kanssaan. Toivottavasti sormuksen miettimiselle löytyy parempi syy.
Tuskin hän varsinaisesti kosii vain siksi, että kaveritkin niin tekevät, mutta se on varmasti se joka saa kiven vierimään ja hänet vihdoin tekemään asian eteen jotain. Mieheni on luonteeltaan aikaansaamaton ja kun sängyssä ennen nukkumaanmenoa puhuimme yksi ilta ja totesin, että kaikki hänen ystävänsä ovat nyt kihloissa ja naimisissa ja hän on ainoa joka ei ole asian eteen mitään tehnyt, taisi hän tajuta tilanteen todella olevan niin ja meni hiljaiseksi.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä lapsellista kilpajuoksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et kosi itse? Mikä siinä on naiselle niin vaikeaa?
Sitä ehkä ärsyttää kaikki kihlauksen jälkeinen hössötys, perheriidan, rahanmeno ja suunnittelu?
Olen nainen, mutta itseä stressasi häihin liittyvät odotukset, ei avioliitto itsessään. Karkasimme naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kosi itse? Mikä siinä on naiselle niin vaikeaa?
Ap on jo kosinut :)
Harkitsevaisuus on hyve. Myös se ettei heti rynnätätä trendin harjalla ratsastamaan. Kertakaikkiaan fiksu insinööri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan kysymykseen suora vastaus. Olet todella lapsellinen.
Naimisiinmenolla ei ole mitään tekemistä kilpajuoksun kanssa. On täysin samantekevää, menetkö sinä tai miehesi naimisiin kaveripiirin ensimmäisenä vai viimeisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastatko miestä?
Rakastan kyllä. Hän on rauhallinen, tasapainoinen ja luotettava, ns. kunnollinen hyvä mies. Meillä on hauskaa yhdessä, huumorintajumme on hyvin samanlainen. Toiset kuvailisivat miestäni tylsäksi ja sitä hän toisaalta voi olla - mutta itse taas tiedän, että kaipaan elämääni sitä rauhaa ja tasaisuutta ns. ainaisen jännityksen sijaan.
Mieheni on myös ns. todellinen insinööri kaikin puolin. Tunteista ei varsinaisesti ymmärrä mitään tai ei hoksaa, miten jostain asiasta voi vaikka innostua tosi paljon. Ei ole mikään romanttinen ihminen, mutta huomioi kyllä ajoittain omalla tavallaan.
Olen ehkä lapsellinen, mutta olisin niin toivonut, että mieheni olisi kosinut tai olisimme vain menneet naimisiin ennen kuin viimeinenkin hänen kavereistaan olisi ehtinyt ennen. Ihan vain siksi, että nyt tulee tunne, että me ns. pisimpään seurustelleet mennään nyt sitten naimisiin vain siksi, että muut ovat jo menneet. Itselleni olisi ollut tärkeää, että mies olisi sen verran rohkeutta tai mitä se ikinä sitten onkaan ollut, niin osoittanut sillä, että olisimme varanneet sen maistraatin. Siitä olisi tullut tunne, että menemme naimisiin siksi, että haluamme ns. virallistaa lainkin silmissä suhteen ja olla loppu elämä (heh) yhdessä.
Onhan tämä minun pikkumaisuuteni tässä naurettavaa, mutta ehkä joku ymmärtää.... :)
t. AP
Oletko itse tyypillinen sairaanhoitaja vai lähihoitaja? Ihmisen luonteen yleistäminen ammatin perusteella on lähinnä typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on myöhäistä kenenkään kosia. Sinä itse olet jo kosinut aikoja sitten, silloin kun "kerroit miehellesi toiveen päästä naimisiin". Juuri sitä se kosiminen tarkoittaa.
Eri juttu se, että mieheltä kosintaan vastaaminen tuntuu vievän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ehkä ärsyttää kaikki kihlauksen jälkeinen hössötys, perheriidan, rahanmeno ja suunnittelu?
Olen nainen, mutta itseä stressasi häihin liittyvät odotukset, ei avioliitto itsessään. Karkasimme naimisiin.
Niin ärsyttää minuakin ja siksi olemme jo aikoinaan puhuneet, että kun menemme naimisiin, niin menemme vain maistraatissa ilman sen kummempia juhlia.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Suoraan kysymykseen suora vastaus. Olet todella lapsellinen.
Naimisiinmenolla ei ole mitään tekemistä kilpajuoksun kanssa. On täysin samantekevää, menetkö sinä tai miehesi naimisiin kaveripiirin ensimmäisenä vai viimeisenä.
Niinhän minä itsekin totesin aloituksessa, että ajatukseni ovat lapsellisia.
Tiedän kyllä, että sillä ei ole mitään tekemistä kilpajuoksun kanssa. Ottaa vaan päähän, koska miehen kaveripiirissä on ns. vittuileva huumori ja tietenkin jo viimeisen vuoden ajan aiheena on ollut se, että millois se "Pekka" meinasi kosia kun muut ovat jo niin tehneet.
t. AP
Panostatte sitten siihen että olette kaveripiirin viimeiset jotka on vielä kiikkustuolissakin keskenään naimisissa.
Odotatte nyt viisi vuotta ja menette sitten naimisiin kun miehesi ystävät alkavat erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan kysymykseen suora vastaus. Olet todella lapsellinen.
Naimisiinmenolla ei ole mitään tekemistä kilpajuoksun kanssa. On täysin samantekevää, menetkö sinä tai miehesi naimisiin kaveripiirin ensimmäisenä vai viimeisenä.
Niinhän minä itsekin totesin aloituksessa, että ajatukseni ovat lapsellisia.
Tiedän kyllä, että sillä ei ole mitään tekemistä kilpajuoksun kanssa. Ottaa vaan päähän, koska miehen kaveripiirissä on ns. vittuileva huumori ja tietenkin jo viimeisen vuoden ajan aiheena on ollut se, että millois se "Pekka" meinasi kosia kun muut ovat jo niin tehneet.
t. AP
Auts. Laumasieluisuus kunniaan. Avioituminen sosiaalisen paineen vuoksi ei kuulosta oikein fiksulta sekään.
Rakastatko miestä?