Keski-ikäisen ihmisen opiskeluhalut, help!
Olen siis kovaa vauhtia keski-ikää lähestyvä useamman lapsen äiti. Pienin on vasta kolme vuotias. Ja mulla olisi kamala hinku lähteä opiskelemaan. Olen töissä päiväkodissa (opistotasoinen koulutus, olen käynyt myös lukion). Haluaisin ammattikorkeaan, tai nyt viimeisin mielitekoni, yliopistoon. Onko mun toiveissa mitään järkeä??!! Olisiko mulla mitään saumoja edes päästä mihinkään? Mulla on kyllä hyvä lukupää ja "osaisin opiskella", mutta itseäni mietityttää tämä ikä, ja se, että miten saisin hommat toimimaan täällä kotona (on mulla kyllä osallistuva mies, ettei yksin tarvitsisi koko pakkaa hoitaa), jos työn ohessa alkaisin vielä opiskella.. kokopäivätoimiseksi opiskelijaksi olisi rahan puolesta hieman kyseenalaista ryhtyä. Entä miten olisi avoin yliopisto..?
Kertokaa kokemuksia, jos olette/olette olleet samassa tilanteessa.
Mulla on vaan itsellä semmoinen olo, että tarvitsen jotakin muutosta. Pitkään ajattelin, että mua tökkii mun mies ja parisuhde, mutta kun mies ei miksikään muutu, eikä parisuhdekaan yksin minun toiveestani, niin keksin sitten että haen muutosta muussa elämänalueessani.
Tämmöisiä mietteitä näin lauantai-iltaan.
Kommentit (11)
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Ei koskaan!
Anna palaa vaan ja toteuta unelmasi! Kokeile ja yritä! Iän puolesta ei ainakaan koskaan kannata jättää haaveitaan toteuttamatta!
Itse olen tällainen nelikymppinen ikuinen opiskelija. Kokeillut vähän kaikenlaista alaa. Opiskellut pääasiassa yliopistossa.
Suuri kynnys oli aikoinaan lähteä reippaasti yli kolmekymppisenä koulun penkille, mutta se on yllättävän yleistä. Tosi monet yliopisto-opiskelijat ovat perustutkintotasollakin neli- ja viisikymppisiä. Kuusikymppisiinkin tutustuin.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Ei koskaan!
Anna palaa vaan ja toteuta unelmasi! Kokeile ja yritä! Iän puolesta ei ainakaan koskaan kannata jättää haaveitaan toteuttamatta!Itse olen tällainen nelikymppinen ikuinen opiskelija. Kokeillut vähän kaikenlaista alaa. Opiskellut pääasiassa yliopistossa.
Suuri kynnys oli aikoinaan lähteä reippaasti yli kolmekymppisenä koulun penkille, mutta se on yllättävän yleistä. Tosi monet yliopisto-opiskelijat ovat perustutkintotasollakin neli- ja viisikymppisiä. Kuusikymppisiinkin tutustuin.
Kiitos kannustavasta viestistäsi! Miten sinä olet käytännössä hoitanut opiskelusi; työn ohessa vai päätoimisena opiskelijana..?
Mä täytän 41 ja aloitin avoimessa amk:ssa tammikuun alussa. Että siitä vaan =)
Vierailija kirjoitti:
Mä täytän 41 ja aloitin avoimessa amk:ssa tammikuun alussa. Että siitä vaan =)
Tuotakin vaihtoehtoa olen jo ehtinyt miettiä;miten se oikein käytännössä menee; käytkö myös töissä, kuinka paljon opiskelet päivässä/viikossa?
Ite opiskelin hoitovapaalla eka avoimessa kasvatustieteen perusopinnot. Palasin muutamaksi vuodeksi töihin rahan takia ja sitten hain yliopistoon lukemaan varhaiskasvatusta. Olin silloin 36 v.
Varhaiskasvatusta on pakko opiskella päätoimisesti, koska läsnäolopakollisia opintoja oli niin paljon. Mutta itse sain alkuun aikuisopintotukea, jota voi siis saada, jos on vakityöstä opintovapaalla. Se on ansiosidonnaista. Lasten kannalta oli kiva, kun päivät oli suht lyhyitä. Toki iltaisin joutui tekemään paljon tehtäviä. Itse nautin opiskeluajasta tosi paljon, vaikka olinkin silloin vuosikurssini vanhin. Mutta paljon siellä on muilla kursseilla yli 30-vuotiaita ja ihan keski-ikäisiäkin 😊
Lääkäri. Joku käytti perusteena, että hyvä palkka. Sitä työtä ei jaksa pitkään tehdä palkan takia. Kun lähdet erikoistumaan, palkkasi on alle 3000 euroa. Teet rankan päivän, opiskelet vapaa-aikana. Voit painaa ylitöitä, jos erikoistumisalalla niitä on. Rankaksi käy. Meistä jokainen saa ylitöitä lisäliksaa. Lääkäreillä on hyvin erilaiset palkat. Legendaa paljon. Meni vähän sivuun. Älä ikinä valitse mitään palkan takia!
Mikä ala kiinnostaa? Alan vaihto vai lisäkoulutus samalta alalta?