Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähden vakityöstä koska vituttaa.
10.02.2018 |
Olen päättänyt sanoa itseni irti, koska firman meno on perseestä ja hullummaksi vaan muuttuu. Mielenterveys menee jos jää. Sihteeri olen ja palkka 2500. Kommentteja?
Kommentit (128)
Kiitos teille tähän ketjuun kirjoittaneet. Sain ketjusta vahvistuksen ja rohkeutta tehdä huomenna sen, mitä olen pitkään ajatellut. Irtisanoudun, ja sen jälkeen tarvitsee sietää kivahtelua, niskojen nakkelua, silmien pyörittelyä, tavaroiden ja ovien paiskomista, kiroilua, tervehtimättömyyttä, ivallisia letkautuksia ja vastaavaa ENÄÄ VAIVAISET KAKSI VIIKKOA!!!
Siis kiitos teille kaikille, varsinkin teille, jotka kerroitte lähteneenne tyhjän päälle ettekä siltikään katuneet päivääkään! Minä lähden tyhjän päälle ja otan mieluummin karenssia karenssin perään, köyhyyttä ja tyhjiä ruokakaappeja, epätoivon omasta taloudellisesta selviytymisestä, yksinäisyyden ja tarpeettomuuden tunteen, kaiken sen mieluummin kuin sitä henkistä väkivaltaa ja ihmisvihaa, jota olen tähän asti joutunut työssä kokemaan.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään rahapalkka ei ole omanarvontunnon ja itsekunnioituksen arvoinen.
Mitä tahansa irtisanoutumisesta seuraa ei haittaa tippaakaan.Tsemppiä kaikille työpaikan jättämistä suunnitteleville!
Tää oli hyvä. Kun antaa pois itsekunnioituksen ja omanarvontunnon, niin jäljelle ei jää mitään. Vain pari euroa palkkakuitissa. Aika tyhjää. Sua ei enää ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä. Jospa kaikki ne, joilla on syystä tai toisesta paha olla työssään irtisanoutuisivat maanantaina joku taho voisi vaikka herätä siihen ongelmaan mikä työpaikoilla kytee.
Kärjistän näin. Jos maanantaina kaikki ne ottais loparit joita maanantait nyppii niin suomi pysähtyisi siihen.
Meillä on työpaikaksi ihan mukava paikka ja pomokin on ihan ok. Silti v.t,tt.. ajatuskin töihin menemisestä.
Ei niinku nappaa yhtään mutta onneksi sopimus kohta loppuu ja saa vain olla.
Mä irtisanouduin vuosien kiusaamisen jälkeen tyhjän päälle myös. Olin jo sairastunut vaikeaan masennukseen, en kyennyt enää taistelemaan enkä ymmärtänyt hakea saikkuakaan. Vuosi meni vielä jälkikäteen kuin usvassa. Kesti tosi kauan saada pää niin kasaan, että kykenin edes olemaan ihmisten kanssa. Uuden työpaikan sain kahden vuoden päästä tästä. Usko ihmisiin meni. Olen arka ja pelokas uusien ihmisten suhteen. Onneksi täällä saan olla sellainen kuin olen. Hyviäkin työpaikkoja siis on.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi tätä alapeukutetaan,
Minä alapeukutin tämän lauseen takia: "Jos työpaikassa on oikeasti asiat pielessä niin kannattaa oikeasti etsiä uusi työ".
Ei ole sellaisia työpaikkoja, joihin vain kävellään sisään siksi, että jossain muualla on asiat huonosti. Jos luulet, että työssäolevat voivat noin vain vaihtaa duunia, niin olet väärässä. Ihan kiva tietysti, jos itselläsi se onnistuu sormia napauttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä. Kaikki eivät tule ymmärtämään ratkaisuasi, koska vakityö rinnastetaan nykyään lottovoittoon, josta pitäisi olla ikuisesti kiitollinen. Mutta mikään työ ei ole mielenterveyden menettämisen arvoinen. Jos olet jo todella stressaantunut, et ehkä edes jaksa hakea uutta työtä tässä rinnalla. Ja kuka edes palkkaisi "ihmisraunion", olipa sillä jo duunia tai ei? Palkka sinänsä kuulostaa ihan normaalilta sihteerin palkalta, tai sitten sekä titteli että palkka eivät kuvasta työsi todellista luonnetta.
Ja nykyään se vakityö ei enää tarkoita sitä että siellä ollaan eläkeikään saakka, vaan mahdollisesti vain seuraaviin yt-neuvotteluihin asti. Jotka voi tulla yllättävän pian.
Senpä takia ei kannata alkaa mielenterveytensä kustannuksella yrittää sinnitellä edes vakityössä, vaan etsiä uusi, toivottavasti parempi työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi tätä alapeukutetaan,
Minä alapeukutin tämän lauseen takia: "Jos työpaikassa on oikeasti asiat pielessä niin kannattaa oikeasti etsiä uusi työ".
Ei ole sellaisia työpaikkoja, joihin vain kävellään sisään siksi, että jossain muualla on asiat huonosti. Jos luulet, että työssäolevat voivat noin vain vaihtaa duunia, niin olet väärässä. Ihan kiva tietysti, jos itselläsi se onnistuu sormia napauttamalla.
Mä olen itse vaihtanut monta kertaa työpaikkaa, joskus irtisanoutunut jopa ilman tietoa uudesta työstä, mut melko nopeasti on jotain aina löytynyt.
Yksi tuttu etsi ehkä n 3kk, irtisanoutui kun löysi uuden työn. Monella muulla tuntemallani työpaikanvaihtajalla suunnilleen sama, jos vaan aktiivisesti etsii uutta paikkaa.
Se työpaikan löytäminen on helpompaa jos on jo/vielä töissä.
Ei siinä mitään häviäkään jos etsii uutta työtä jos entisessä on oikeasti huono ilmapiiri tai muuten stressaavaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se työpaikan löytäminen on helpompaa jos on jo/vielä töissä.
Se ei silti tarkoita, että kaikki kuitenkaan koskaan löytävät. "Helpompaa" viittaa vain prosentteihin, kun katsotaan kaikkia niitä, jotka etsivät töitä työttöminä tai työllisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla paranee. Itsekin lähdin samoista syistä ja tyhjänpäälle, mutta vältin karenssin lähtemällä suoraan rekrykoulutukseen josta sitten muutaman kk päästä työllistyin parempipalkkaiseen työhön, jossa oli normaali, terve työyhteisö.
Tuollainen on kyllä harvinainen nykyajan Suomessa - olisipa kiva tietää, mistä tuollainen löytyy ja sitten vielä kenen mielestä mikäkin on "normaali työyhteisö?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se työpaikan löytäminen on helpompaa jos on jo/vielä töissä.
Se ei silti tarkoita, että kaikki kuitenkaan koskaan löytävät. "Helpompaa" viittaa vain prosentteihin, kun katsotaan kaikkia niitä, jotka etsivät töitä työttöminä tai työllisinä.
Mutta jos nykyisessä työssä on todella asiat päin peetä, ja niin että alkaa mielenterveys olla vaarassa, niin kannattaa ainakin yritää etsiä uusi työpaikka. Jos ei löydy, niin ei, mutta kannattaa yrittää ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla paranee. Itsekin lähdin samoista syistä ja tyhjänpäälle, mutta vältin karenssin lähtemällä suoraan rekrykoulutukseen josta sitten muutaman kk päästä työllistyin parempipalkkaiseen työhön, jossa oli normaali, terve työyhteisö.
Tuollainen on kyllä harvinainen nykyajan Suomessa - olisipa kiva tietää, mistä tuollainen löytyy ja sitten vielä kenen mielestä mikäkin on "normaali työyhteisö?"
Sellainen työyhteisö, jossa ei puhuta pahaa selän takana ja jossa ihmiset tulee jotakuinkin hyvin juttuun keskenään taitaa olla harvinaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aika monessa suomalaisorganisaatiossa on "sairas meininki"..ihan arkipäivästä, pomoista ja firman bileistä lähtien. Ei vaan käsitä..en ole vielä yhtäkään täysin tervettä työpaikkaa nähnyt..ehkä tervein oli entinen lukioni, jossa olen ollut sijaisena, tiptop asiallinen opettajakunta..niin ja yliopiston henkilökunta, hyvin asiallista. Vaikka sielläkin oli opettajan ja oppilaan välistä liehittelyä (kuulin opiskelukollegalta).
Se on vaa paha jäädä työttömäksi, koska tulosi tippuvat. Kannattaa alkaa katsomaan toista paikkaa ehkä? Toivottavasti kuulut liittoon. Aloitan sihteerinä, toivon että oma työpaikka olisi tervehenkinen. Mikä aikuisilla maksaa käyttäytyä. Työaika on myös työkavereiden aikaa.
Asiakaspalvelu on siitä kivaa että parhaimmillaan tulet työpaikkakiusatuksi niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin puolesta. Kun kerran palveliaksi olet ryhtynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiakaspalvelu on siitä kivaa että parhaimmillaan tulet työpaikkakiusatuksi niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin puolesta. Kun kerran palveliaksi olet ryhtynyt...
+j (niin ei tarvitse korjata)
Tekis mieli irtisanoutua mutta en voi. Joutunut työelämässä täysin yksin. En tiedä onko kiusaamista.
Ihan rohkea veto - toivottavasti saat jostain paremman työn!
Vierailija kirjoitti:
Olen päättänyt sanoa itseni irti, koska firman meno on perseestä ja hullummaksi vaan muuttuu. Mielenterveys menee jos jää. Sihteeri olen ja palkka 2500. Kommentteja?
Sä oot ihan paras!
Kerro joskus meille palstalaislle miten huristaa!
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliala on ainakin niin järkyttävä mätäpaise, että olen sanonut adios monille paikoille vielä koeajalla ollessani. Niissä on niin käsittämättömän kusipäisiä akkoja nokkimassa toisiaan verille, ettei siinä yhtään herkemmän psyyke vain kestä. Esimiehet/naiset ovat täysin kykenemättömiä aitoon ja laadulliseen johtamiseen, ja yleensä se paikan pahin kiusaaja on pomon puudeli ruskean kielensä kanssa, joten eihän tilanteelle tehdä mitään jos valittaa uskallat. Huonosti koulutetut lähärit hyppivät silmille, palkka on huonoa ja rivien välissä vittuilu arkipäivää.
On melkein lottovoitto, kun lopulta löytää paikan, jossa on edes siedettävää!
Jokaikinen kirjoittamasi sana täyttä TOTTA!
Been there done that....
Alue: Aihe vapaa
En tiedä miksi tätä alapeukutetaan, mutta itsestäni jos on alkanut tuntua että työpaikalla ei ole asiat kunnossa, eikä työnjohto tee asialle mitään, asiallisista ehdotuksista huolimatta, niin olen itse lähtenyt, enkä jäänyt valittamaan työpaikan huonoutta.
Jokaisessa paikassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta se pikkuasioista valittaminen tympii, jos niille ei edes yritä tehdä mitään. Koska on olemassa oikeasti huonoja työpaikkoja, ja kun on parista sellaisesta lähtenyt, niin ei tosiaankaan itse viitsi mistään pikkuasioista valittaa.