Ihmiset ketkä välttelevät katsekontaktia

Olen erittäin ujo, luulisin. Joka tapauksessa, välttelen muiden ihmisten katseita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mun pitäisi pällistellä vastaantulijoita? Tai koittaa rakentaa katsekontaktia heidän kanssaan? Onko joillakin sitten niin hillitön huomionkaipuu, että kaipaavat vierailta vastaantulijoilta vahvistusta olemassaololleen?

Sitäpä se, narsismia pahimmillaan. Pakko saada huomiota, vaikka sitten vastaantulijoille hymyilemällä.

Mulla se katsekontakti riippuu pitkälle siitä onko piilarit vai ei.

Mua tuijotetaan niin paljon kun olen jotenkin huomiota herättävä vamaan olemukselta, vaikka melko normaali nuori kaunis nainen, että jos kaikkia alkaisi tuijottamaan silmiin niin olisi aika ähky illalla. Myös ei kiinnosta nähdä miesten ilmeitä kun kuolaavat. Olen introvertti ja suurin syy että ei vain kiinnostaa muut ihmiset

Mulla on tuo, etten näe kaupungilla esim. työkavereita, koska kuljen ajatuksissani enkä oleta näkeväni heitä siellä.

Muutaman kerran on käynyt niinkin, että kuulen heidän sanovan tyyliin "tuossa se Maijakin on, miksi ei edes moikkaa meitä", mutta kun etsin katseellani puhujaa, en näe häntä missään, vain vieraita ihmisiä.

Sitten työpaikalla saa kuulla siitä, että et sitten tervehtinyt meitä kaupungilla, vaikka huusimme ja vilkutimme sinulle, kävelit ohi vaan.

Olen sanonut, että noissa tilanteissa kannattaa tulla ihan eteen tervehtimään. Käden laittaminen olalle auttaa myös.

Ainakaan Turussa ei saa katsoa vieraita ihmisiä silmiin. Silloin saa pahan mulkaisun takaisin. Itse välttelen katsekontaktia, koska jotkut varastavat ankeuttajan tavoin energiat musta.

Kiinostus kirjoitti:

Mitä tuumaatte ihmisistä ketkä välttelevät katsekontaktia viimeiseen asti. Kaupungillakin katselevat mieluummin seiniä kuin ihmisiä. Eivät välttämättä tunnista tuttujakaan, tai esittävät etteivät tunnista, jos tapaavat nämä jossain muussa kuin totutussa yhteydessä.

Tietyissä tilanteissa ja joidenkin ihmisten seurassa voivat kuitenkin olla varsin sosiaalisia. Mutta sitten seuraavalla kerralla kun nähdään ovat kuin eivät olisi koskaan tavanneetkaan.

Onko kyse lievästä autismista vai sosiaalisten tilanteiden fobiasta?

Talvella sitä ei tietenkään näe mutta koittakaa kesäisin katsoa näiden katsekontaktia välttelevien ihmisten (lue: ihmisraunioiden) kyynärtaipeita.

Kyllä vain, aika varmasti siellä näkyy pieniä pistosjälkiä.

Minusta on outoa, että ihmiset, joiden kanssa on ollut samassa tilaisuudessa keskustelemassa, välttelevät tai eivät tunnista enää sen jälkeen muussa yhteydessä. Minulle käy usein näin. Kun valmistaudun tervehtimään, se ei onnistu, koska en saa ihmiseen kontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Kiinostus kirjoitti:

Mitä tuumaatte ihmisistä ketkä välttelevät katsekontaktia viimeiseen asti. Kaupungillakin katselevat mieluummin seiniä kuin ihmisiä. Eivät välttämättä tunnista tuttujakaan, tai esittävät etteivät tunnista, jos tapaavat nämä jossain muussa kuin totutussa yhteydessä.

Tietyissä tilanteissa ja joidenkin ihmisten seurassa voivat kuitenkin olla varsin sosiaalisia. Mutta sitten seuraavalla kerralla kun nähdään ovat kuin eivät olisi koskaan tavanneetkaan.

Onko kyse lievästä autismista vai sosiaalisten tilanteiden fobiasta?

Talvella sitä ei tietenkään näe mutta koittakaa kesäisin katsoa näiden katsekontaktia välttelevien ihmisten (lue: ihmisraunioiden) kyynärtaipeita.

Kyllä vain, aika varmasti siellä näkyy pieniä pistosjälkiä.

Ihan vaan sivuhuomatuksena, piikitysjälkiä voi näkyä myös kämmenselissä.

Minulla itselläni on vaikeus katsoa ihmisiä silmiin. Siksi huomioni kiinnityykin heihin jotka tuijottavat. 

Kerran vaan kävelin ja ajattelin etten tällä kertaa jaksa hakea katsekontaktia vastaantulevan kanssa. Tämä henkilö käänsi pään nopeasti minuun päin juuri kun käveli kohdallani. Viestitti tuolla varmaan "miksi et katso minua?"

Kävelin kaupungilla ja pyöräilijä ajoi ohi. Käänsi päänsä taaksepäin katsoakseen minua. Ei siis varmistanut onko tilaa ajaa oikealla puolella tietä koska teki jo niin, ei myöskään ollut kääntymässä vaan jatkoi suoraan ajamista.

Joku vastaantuleva nainen tuijotti minua koko sen ajan kun näköyhteys välillämme oli. Itse katsoin häntä silmiin kerran, mutta sivusilmällä näin hänen tarkkailevana  minua herkeämättä.

Huumeiden vaikutuksen aikana näillä ihmisillä on huomattavan isot tai pienet pupillit ja katse harhailee, mutta sitten laskuvaiheessa he välttelevät katsekontaktia muiden ihmisten kanssa.

Yritän vältellä katsekontaktia parhaani mukaan. Joskus vastaan tulee tutun näköisiä ihmisiä ja teen nopeita vilkuiluita heihin selvittääkseni, onko kysessä tuttu. Mutta joskus käy niin, ettei tyyppi olekaan tuttu ja jotkut näistä katsoo takaisin. Sen jälkeen tulee stalkkeri olo itsestäni.

Se on varmaan hauskaa että on terveet silmät millä katsoa ja arvostella vastaantulevia autisteiksi kun eivät sinun""  hehkeää ""olemusta halua tarkastella syvemmin ja nähdä sieluusi silmien kautta

Voi elämä tätäkin aloitusta

Kuvaus sopii minuun. Olen hajamielinen, kuljen ajatuksissani ja lisäksi muistan kasvoja tosi huonosti. Vaikka olisin yhdessä tilanteessa jutellut pitkät pätkät ja pitänyt seurassasi, kadulla en välttämättä osaa yhdistää miksi kasvot näyttävät tutuilta. Oletko julkkis, vakiasiakas vai joku tuttava jota pitäisi moikata? Joko varalta moikkaan tai välttelen päätöstä piiloutumalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla itselläni on vaikeus katsoa ihmisiä silmiin. Siksi huomioni kiinnityykin heihin jotka tuijottavat. 

Kerran vaan kävelin ja ajattelin etten tällä kertaa jaksa hakea katsekontaktia vastaantulevan kanssa. Tämä henkilö käänsi pään nopeasti minuun päin juuri kun käveli kohdallani. Viestitti tuolla varmaan "miksi et katso minua?"

Kävelin kaupungilla ja pyöräilijä ajoi ohi. Käänsi päänsä taaksepäin katsoakseen minua. Ei siis varmistanut onko tilaa ajaa oikealla puolella tietä koska teki jo niin, ei myöskään ollut kääntymässä vaan jatkoi suoraan ajamista.

Joku vastaantuleva nainen tuijotti minua koko sen ajan kun näköyhteys välillämme oli. Itse katsoin häntä silmiin kerran, mutta sivusilmällä näin hänen tarkkailevana  minua herkeämättä.

En usko että kukaan miettii miksei tuntematon katso häntä.

Ehkä olet vain huomattavan kaunis tai sitten hampaiden välissä on porkkananpala. :) 

Autisminkirjon oireista tavallinen on katsekontaktin vaikeus, ihmisten katseen kohtaaminen tuntuu häiritsevältä.

Myös kasvosokeus on tavallinen autistisia piirteitä omaavilla.

Itselläni on syytä olettaa olevani autosminkirjolla, kolmella lapsellani on diagnosoitu eritasoisia autisminkirjon häiriöitä.

Olen oppinut sietämään katsekontaktia iän myötä, mutta ihmisten kasvoja muistan heikosti.

t: nimim. Assburger

No minä valitettavasti katson vain yhdellä silmällä, toinen on 15 astetta eri suuntaan. Moni kysyy, että miksi minä katson pikkuisen ohi, koska se näyttää ohikatsomiselta.

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjon oireista tavallinen on katsekontaktin vaikeus, ihmisten katseen kohtaaminen tuntuu häiritsevältä.

Myös kasvosokeus on tavallinen autistisia piirteitä omaavilla.

Itselläni on syytä olettaa olevani autosminkirjolla, kolmella lapsellani on diagnosoitu eritasoisia autisminkirjon häiriöitä.

Olen oppinut sietämään katsekontaktia iän myötä, mutta ihmisten kasvoja muistan heikosti.

t: nimim. Assburger

 

Lisään: Sekoitan kelposti myös jollain tapaa samanlaiset ihmiset. Intissä usein jatkoin kesken jääneen jutun selittämistä eri palvelustoverille, joka jotenkin ulkonäöltään muistutti edellistä juttukaveria...

Ihmiset, jotka. JOTKA. Ei mikään vanmainen ketkä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että ihmiset, joiden kanssa on ollut samassa tilaisuudessa keskustelemassa, välttelevät tai eivät tunnista enää sen jälkeen muussa yhteydessä. Minulle käy usein näin. Kun valmistaudun tervehtimään, se ei onnistu, koska en saa ihmiseen kontaktia.

Minä en kadulla yleensä tunnista ihmistä, jonka olen tavannut vain muutaman kerran.

Tutumpienkin tunnistaminen normaalin ympäristön ulkopuolella on heikkoa.

t: nimim. Assburger