Ihmiset ketkä välttelevät katsekontaktia

Jotka.

Mul on sellainen katse, että häiritsee joitakin ja pitävät sitä tuijotuksena, jopa haastavana. Lyhyttäkin vilkaisua. Siksi en viitsi kiusata ketään katsomisella. Helpompi itellekin.

Me kaikki mahdumme suomeen.

Lievä sosiaalisten tilanteiden pelko on varmaan monella mukana, mutta itse katselen seiniä yms. en katso vastaantulijoiden pärstää, koska ei yksinkertaisesti kiinnosta. Katselen mieluummin esim. kaupassa tuotteita tai sitten vaan pällitän eteenpäin koomaisena ja mietin omiani.

Vastasit viimeisellä lauseella jo itsellesi oikean vastauksen.

Esim. koulukiusaamisesta jolloin on opetettu, että jos ko. henkilö huomataan niin hän saa olla olemassa ja muutoin hänen kuuluu olla näkymätön. Alamainen ei saa tehdä aloitetta vaan kuninkaallinen tekee jos hänen korkeuttaan huvittaa. Sitten ne lapsena opetetut mallit jäävät helposti päälle.

Voi jiohtua myös siitä, että on oikeasti huono tunnistamaan kasvoja. Liittää tietyt ihmiset kouluun ja toiset virastoon eikä tunne heitä kun tulevat "väärässä paikassa" vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotka.

Voih, anteeksi. Menen häpeämään.

En jaksa höpötellä jossain kaupoissa/kaupungilla puolituttujen kanssa. Parempi pitää katse maassa tai seinissä.

Kiinostus kirjoitti:

Mitä tuumaatte ihmisistä ketkä välttelevät katsekontaktia viimeiseen asti. Kaupungillakin katselevat mieluummin seiniä kuin ihmisiä. Eivät välttämättä tunnista tuttujakaan, tai esittävät etteivät tunnista, jos tapaavat nämä jossain muussa kuin totutussa yhteydessä.

Tietyissä tilanteissa ja joidenkin ihmisten seurassa voivat kuitenkin olla varsin sosiaalisia. Mutta sitten seuraavalla kerralla kun nähdään ovat kuin eivät olisi koskaan tavanneetkaan.

Onko kyse lievästä autismista vai sosiaalisten tilanteiden fobiasta?

Ei välttämättä kummastakaan, vaan aivan tavallisesta antisosiaalisesta käytöksestä, kansanomaisemmin kuhipäisyydestä.

Minä pidän katseen maassa aina kulkiessani, kerran löysin 50€. pari kertaa 5€,

pussillisen kolikoita, rannekellon, koruja ja ties vaikka mitä.

Toisten ihmisten kyttääminen on epäkohteliasta. Joku voi suuttuakin ja itse saada turpaansa. Tyyliin mitä vttua sä kyttäät siinä, haluatsä turpiis.

Et oo sattumoisin Pohjois-Karjalasta?

Varmaan jotain autismia. Itsestäni tuntuu todella tungettelevalta tuijottaa silmiin.

Hieman vaikea vain yrittää tutustua tyyppiin joka ei oikein tunnu olevan samalla aaltopituudella. Voihan tietty olla että ei ne sosiaaliset kontaktit näitä kiinnostakkaan. Ovat vain usein vähän yksinäisen oloisia.

Minua ahdistaa jos joutuisi möllöttää jokaista vastaantulijaa. Häiriinnyn katseista itsekin.

Likinäköisyys, kasvosokeus, omissa ajatuksissa viihtyminen ja introvertti luonne. Varmaan myös huonot käytöstavat ja se etten jaksa oikein kaikkia ihmisiä kovin usein.

Nuo olivat siis minun syitäni. Mutta olen kyllä muuten mukava :)

Tiukkaa tuijottelemista pidetään aggressiivisena käytöksenä. 

Itse pidän henkilöä, joka kadulla tiukasti tuijottelee vastaantulijoita, hieman hölmönä ellei sitten vähän poikkeavana.

Ei tällaista tehdä missään muuallakaan maailmassa. Menepä kadulle tuijottelemaan niin ei mene viittä minuuttia niin joku huitaisee.

Silloin kun minä olin lapsi, vanhemmat opettivat, että ihmisiä ei saa jäädä tuijottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jotain autismia. Itsestäni tuntuu todella tungettelevalta tuijottaa silmiin.

Etkö katso edes jutellessa silmiin? En itsekään tuijota kaikkia vastaantulijoita tuimasti. Kadulla kävellessä kyllä katselen ja saatan hymyilläkin kivan näköisille tyypeille.

Mulla on vaikeuksia tunnistaa tuttuja ihmisiä vieraissa paikoissa, myönnän. Ja muutenkin olen usein niin omissa ajatuksissani. En ole ns. katse avoinna maailmalle. Ajatuksiin uppoutuminen liittyy varmaan introverttiyteeni, ja katsekontaktittomuuteni varmaan johtuu taustastani ja kokemuksistani. Elämä on jo nuoresta asti näyttänyt sellaista puolta, että tuntemattoman vastaantulijan hymy ei enää oikeastaan edes kiinnosta. Mitä minä sillä? Miksi joku hymyilisi? Etenkin kun en ole enää edes sinkku, niin miksi suotta opettelemaan?

Joissakin muodollisissa tilanteissa olen opetellut ottamaan tietoista katsekontaktia. Silloin minusta sen sijaan tuntuu, että sillä toisella ihmisellä on jotain vaikeuksia katsella minua. En siis olekaan ainut katselukyvytön osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Et oo sattumoisin Pohjois-Karjalasta?

En, miten niin?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vaikeuksia tunnistaa tuttuja ihmisiä vieraissa paikoissa, myönnän. Ja muutenkin olen usein niin omissa ajatuksissani. En ole ns. katse avoinna maailmalle. Ajatuksiin uppoutuminen liittyy varmaan introverttiyteeni, ja katsekontaktittomuuteni varmaan johtuu taustastani ja kokemuksistani. Elämä on jo nuoresta asti näyttänyt sellaista puolta, että tuntemattoman vastaantulijan hymy ei enää oikeastaan edes kiinnosta. Mitä minä sillä? Miksi joku hymyilisi? Etenkin kun en ole enää edes sinkku, niin miksi suotta opettelemaan?

Joissakin muodollisissa tilanteissa olen opetellut ottamaan tietoista katsekontaktia. Silloin minusta sen sijaan tuntuu, että sillä toisella ihmisellä on jotain vaikeuksia katsella minua. En siis olekaan ainut katselukyvytön osapuoli.

välillä olen hieman ottanut itseeni kun joku tuttu ei ole tunnistanut kadulla. Hankalaa tämä ihmisen välinen kanssakäyminen välillä. Parempi kun ei ota kaikkea aina niin tosissaan