Ihmiset ketkä välttelevät katsekontaktia
Mitä tuumaatte ihmisistä ketkä välttelevät katsekontaktia viimeiseen asti. Kaupungillakin katselevat mieluummin seiniä kuin ihmisiä. Eivät välttämättä tunnista tuttujakaan, tai esittävät etteivät tunnista, jos tapaavat nämä jossain muussa kuin totutussa yhteydessä.
Tietyissä tilanteissa ja joidenkin ihmisten seurassa voivat kuitenkin olla varsin sosiaalisia. Mutta sitten seuraavalla kerralla kun nähdään ovat kuin eivät olisi koskaan tavanneetkaan.
Onko kyse lievästä autismista vai sosiaalisten tilanteiden fobiasta?
Kommentit (71)
Mulla ainakin vaan johtuu huonosta näkökyvystä.
Itseäni ärsyttää välillä juuri että haluaisin moikata takaisin (useimmiten)
mutta kun jos moikkaileva tyyppi jossain monien metrien päässä niin vaikea siinä on tunnistaa kuka siellä nyt oikein moikkailee yms.
Mun on jostain syystä vaikea katsoa ihmisiä silmiin, vaikkei mitään sosiaalisia fobioita olekaan. Mua aina ärsyttää kun kaupan kassat valittaa epäkohteliaista asiakkaista jotka ei katso silmiin, koska mä tervehdin ja kiitän kyllä, mut en vaan osaa katsoa silloin silmiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap: Ihmisen, JOTKA. Ketkä on kysymyssana, ei koskaan käytetä tuollaisessa yhteydessä. Ikinä.
Älä ala psykologisoida ihmisiä. Selittäviä tekijöitä on paljon, et voi tietää, mistä heidän kohdallaan on kyse.
- Joku voi olla ujo.
- Joku toinen taas ajatuksissaan.
- Kolmas taas ei ole varma, tunnistatko sinä häntä, joten hän ei halua sinun tuntevan oloasi kiusalliseksi tervehtimällä ensin.
- Neljäs taas ei ehkä vaan PIDÄ sinusta, ja siksi välttelee tervehtimistäsi.
- Viides ehkä on kasvosokea (juu, se on oikea diagnoosi, ja sitä voi esiintyä sellaisenaan tai johonkin muuhun diagnoosiin liittyen).
- Kuudes taas ei oikeasti tunnista sinua, koska ei ole tottunut sinua näkemään juuri siinä ympäristössä.
- Seitsemäs haluaa näpäyttää sinua "katsomalla lävitsesi".
- Kahdeksas ei uskalla katsella kadulla vastaantulevia silmiin, koska hänellä on huonoja kokemuksia siitä, mitä ventovieraat saattavat tehdä. Ventovieraat voivat alkaa huudella tai vaikkapa lähtevät seuraamaan sinua.
- Yhdeksäs kokee, että ohikulkijoiden kyylääminen on epäkohteliasta ja moukkamaista.
- Kymmenes taas ei huomannut sinua, koska tuijotti vaikkapa näyteikkunassa olevaa vaatetta.
- Yhdestoista on epäsosiaalinen/introvertti ja haluaa olla rauhassa, eikä siksi ota sitä riskiä, että joku haluaa tervehtimisen jälkeen jäädä juttelemaan kuulumisia.
- Kahdestoista on niin kiireinen, ettei halua tervehtiä ja ottaa riskiä, että haluat jäädä juttelemaan.
Ja NIIN EDELLEEN.
Menikö jakeluun, ap? Syitä riittää. Voin kertoa, että sosiaalinen käyttäytymisnormi on se, että otat katsekontaktin. Jos toinen katsoo sinua ja osoittaa ilmeillä, eleillä tai puheella tunnistavansa sinut, voit tervehtiä.
Jos toinen katsoo muualle, anna katsoa. Älä ala huutaa, älä arvailla toisen diagnoosia.
hui kuinka agressiivista. Yritin lähinnä ymmärtää ihmisten käytöstä, jotta en saisi heitä enempää vaivaantuneiksi kuin mitä he jo valmiiksi ovat. Anteeksi nyt kuitenkin jos pahoitin mielesi. En tosin ymmärrä ihmisiä ketkä suuttuvat anonyymeillä keskustelupalstoilla.
Jos haluat avata omaa diagnoosiasi, olen kuulolla.
Siis mitä, pitäisikö kadullakin tuijotella ihan ventovieraita ihmisiä? Jos on minkäänlaiset käytöstavat saanut, se on todella kiusallista muille. Vaikka siellä Karjalassa varmaan tuijotetaankin ja jopa täällä Helsingissä jotkut möllöttää muita ihmisiä (esim. bussissa tuijotetaan ikään kuin ei ennen olisi ihmistä nähnyt). Epäkohteliasta!
Mulla on paha karsastus joten vaikka katsoisin suoraan silmiin niin se ei näytä siltä. Siksi välttelen.
Joskus ei tule ajatelleeksi nähdä ketään ja pää kiinni likanen lumppu!!
On todella outoa kun ollaan samassa seurueessa niin ei lainkaan katsota silmiin.
Vain esim. jos puhun niin sen aikaa uskalletaan katsoa silmiin.
Eli siinä käy niin että minä voin katsoa muita ja kukaan ei katso mua.
Vai onko mussa jotain kamalaa?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä, pitäisikö kadullakin tuijotella ihan ventovieraita ihmisiä? Jos on minkäänlaiset käytöstavat saanut, se on todella kiusallista muille. Vaikka siellä Karjalassa varmaan tuijotetaankin ja jopa täällä Helsingissä jotkut möllöttää muita ihmisiä (esim. bussissa tuijotetaan ikään kuin ei ennen olisi ihmistä nähnyt). Epäkohteliasta!
Se onkin hassua, että täällä Helsingissäkin kyllä ihmiset osaa tuijottaa. Keskimäärin ei kuitenkaan niin paljoa kuin pienessä kaupungissa tai kunnassa, mutta silti. Kyllä välillä kävelee vastaan ihmisiä, joiden huomaan katsovan ehkä normaalia pidempään. Mutta tosiasia on se että täälläkin on paljon muualta muuttaneita, kylistä jne joten mulkoilijoita riittää.
Vierailija kirjoitti:
On todella outoa kun ollaan samassa seurueessa niin ei lainkaan katsota silmiin.
Vain esim. jos puhun niin sen aikaa uskalletaan katsoa silmiin.
Eli siinä käy niin että minä voin katsoa muita ja kukaan ei katso mua.
Vai onko mussa jotain kamalaa?
Juuri tätä tarkoitan. Ehkä me silmiin katsojat olemme jotenkin "viallisia".
t:ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella outoa kun ollaan samassa seurueessa niin ei lainkaan katsota silmiin.
Vain esim. jos puhun niin sen aikaa uskalletaan katsoa silmiin.
Eli siinä käy niin että minä voin katsoa muita ja kukaan ei katso mua.
Vai onko mussa jotain kamalaa?Juuri tätä tarkoitan. Ehkä me silmiin katsojat olemme jotenkin "viallisia".
t:ap
Eiköhän se oo toistepäin.
Kerran kyllä kävi niin etten kestänyt uutta tuttavaa. Se tuijotti herkeämättä silmiin ja pirteänä ja mulla oli paha ahdistus.
Oli tuskallista kun toinen oli niin pirteä.
Lopetin suhteen.
Ei vain jaksa lukea ihmisten katseilta asioita. Katsella pilkkaa ja ylenkatsetta. Tai uhamishaluja. Ei aina jaksa haastaa maailmaa.
Minä. En vaan koe katselun kannattavan. Komeat miehet eivät kiinnostu. Eivät pyydä treffeille. Naiset taas ovat niin yhdentekeviä ettei naisten katselu kiinnosta. Kauiniita naisia on mediat
ja lehdet pullollaan joten naisten kauneuskaan ei naisena kiinnosta. Rumahkot miehet katsovat takaisin ja äitini ikäiset vanhat mummot ne vasta tuijottavatkin. Näitä ikäviä ihmisiä ei maksa vaivaa katsoa!
Vierailija kirjoitti:
Ei vain jaksa lukea ihmisten katseilta asioita. Katsella pilkkaa ja ylenkatsetta. Tai uhamishaluja. Ei aina jaksa haastaa maailmaa.
Ylianalysoitkohan nyt hieman? Ei kaikilla vastaantulevilla ole katseessaan mitään piiloviestiä. Välillä se kyllä siltä tuntuu, etenkin jos on muutenkin mieli maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vain jaksa lukea ihmisten katseilta asioita. Katsella pilkkaa ja ylenkatsetta. Tai uhamishaluja. Ei aina jaksa haastaa maailmaa.
Ylianalysoitkohan nyt hieman? Ei kaikilla vastaantulevilla ole katseessaan mitään piiloviestiä. Välillä se kyllä siltä tuntuu, etenkin jos on muutenkin mieli maassa.
Tiedostan vaaran, ja joskus se saattaa mennä ylitulkinnan puolellekin, mutta yllättävän usein olen myös oikeassa ja ihmiset eivät ole tällöin niin neutraaleja kuin toivoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jotain autismia. Itsestäni tuntuu todella tungettelevalta tuijottaa silmiin.
Etkö katso edes jutellessa silmiin? En itsekään tuijota kaikkia vastaantulijoita tuimasti. Kadulla kävellessä kyllä katselen ja saatan hymyilläkin kivan näköisille tyypeille.
Minä en katso, kun en tiedä kumpaan silmään pitäisi katsoa. Sitten alkaa silmätkin harittaa. Onkohan muilla tätä ongelmaa
Miksi mun pitäisi pällistellä vastaantulijoita? Tai koittaa rakentaa katsekontaktia heidän kanssaan? Onko joillakin sitten niin hillitön huomionkaipuu, että kaipaavat vierailta vastaantulijoilta vahvistusta olemassaololleen?
Mä en halua katsoa edes rumia ihmisiä, katson vain kauniita ja komeita asiakkaita silmiin.
Tuijottaminen on toki epäkohteliasta mutta kyllä esim jossain kaupassa huomaa että joku tuttu huomaa sinut mutta esittää ettei ole näkevinäänkään! Ettei vain tarvitsisi tervehtiä🙄
Ap: Ihmisen, JOTKA. Ketkä on kysymyssana, ei koskaan käytetä tuollaisessa yhteydessä. Ikinä.
Älä ala psykologisoida ihmisiä. Selittäviä tekijöitä on paljon, et voi tietää, mistä heidän kohdallaan on kyse.
- Joku voi olla ujo.
- Joku toinen taas ajatuksissaan.
- Kolmas taas ei ole varma, tunnistatko sinä häntä, joten hän ei halua sinun tuntevan oloasi kiusalliseksi tervehtimällä ensin.
- Neljäs taas ei ehkä vaan PIDÄ sinusta, ja siksi välttelee tervehtimistäsi.
- Viides ehkä on kasvosokea (juu, se on oikea diagnoosi, ja sitä voi esiintyä sellaisenaan tai johonkin muuhun diagnoosiin liittyen).
- Kuudes taas ei oikeasti tunnista sinua, koska ei ole tottunut sinua näkemään juuri siinä ympäristössä.
- Seitsemäs haluaa näpäyttää sinua "katsomalla lävitsesi".
- Kahdeksas ei uskalla katsella kadulla vastaantulevia silmiin, koska hänellä on huonoja kokemuksia siitä, mitä ventovieraat saattavat tehdä. Ventovieraat voivat alkaa huudella tai vaikkapa lähtevät seuraamaan sinua.
- Yhdeksäs kokee, että ohikulkijoiden kyylääminen on epäkohteliasta ja moukkamaista.
- Kymmenes taas ei huomannut sinua, koska tuijotti vaikkapa näyteikkunassa olevaa vaatetta.
- Yhdestoista on epäsosiaalinen/introvertti ja haluaa olla rauhassa, eikä siksi ota sitä riskiä, että joku haluaa tervehtimisen jälkeen jäädä juttelemaan kuulumisia.
- Kahdestoista on niin kiireinen, ettei halua tervehtiä ja ottaa riskiä, että haluat jäädä juttelemaan.
Ja NIIN EDELLEEN.
Menikö jakeluun, ap? Syitä riittää. Voin kertoa, että sosiaalinen käyttäytymisnormi on se, että otat katsekontaktin. Jos toinen katsoo sinua ja osoittaa ilmeillä, eleillä tai puheella tunnistavansa sinut, voit tervehtiä.
Jos toinen katsoo muualle, anna katsoa. Älä ala huutaa, älä arvailla toisen diagnoosia.