Ihmiset jotka sanovat että heillä on se-ja-se sairaus, mutta oikeasti ei ole diagnoosia

Vierailija kirjoitti:

Jostain ihmeen syystä ihmiset haluavat nykyään olla erikoisia ja siihen kelpaa niin sairaudet kuin erikoisherkkyydetkin.

Itselläni on todella vaikea ocd, ja kyllä raivostuttaa kun on näitä ihmisiä joilla ei todellakaan ole diagnoosia ja muutenkin todella pintapuolinen käsitys kyseisestä häiriöstä, ja kovaan ääneen voivottelevat miten heidän ocd triggeröityy vaikka vinossa olevasta kaivonkannesta.

OCD ja OCD triggeröityy :""D Myötähäpeä ihmisistä, jotka luulevat kuulostavansa todella hienoilta sekoittaessaan suomea ja englantia :DD noloa, se on vain NOLOA.

Sana on PAKKO-OIREINEN HÄIRIÖ. Ja LAUKAISTA.

Sana kirjoitti:

Sairas saa apua, vapauksia ja myönnytyksiä. Sairas saa myös tavallista enemmän kehua saavutuksistaan: "Hän on sairas, ja silti pystyi tähän vaikeuksistaan huolimatta! Todella ihailtavaa." Varmaan jotkut näistä sairaina esiintyvistä näkevät sairaana olemisen statuksena.

Vierailija kirjoitti:

Varsinaisten sairauksien lisäksi jotkut "diagnosoivat" itsensä erityisherkiksi tai vaikka introverteiksi ja odottavat ilmoituksen perusteella saavansa erityiskohtelua. Olen kuluneen vuoden sisällä ollut kolmesti tilanteessa, jossa työprojektin yhteydessä tehtäviä jaettaessa on vedottu jompaankumpaan ikävien työtehtävien ja -tapojen, kuten myynti- ja tiimityön, välttämiseksi. Olisikohan ollut paikallaan tuoda jo työhaastattelussa esille, ettei pysty työskentelemään tiimissä tai tekemään myyntityötä osana asiakaspalvelua sen sijaan, että kaataa nämä hommat työkaverin niskaan?

Introverttius ei ole sairaus, joten sitä ei voi diagnosoida. Se ei myöskään ole häiriö, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko tai esiintymiskammo. Introverttius ei aiheuta sitä, ettei pysty työskentelemään tiimissä tms. Kuvailemasi ilmiö on eri kuin ap:n esiin ottama.

Siksipä käytinkin ilmaisua "varsinaisten sairauksien lisäksi" ja sana "diagnosoida" oli laitettu lainausmerkkeihin, Captain Obvious. Jotkut tosiaan puhuvat introverttiydestä ikään kuin kyseessä olisi sairaus, jonka varjolla voi kieltäytyä tiimityötä, ja kuvaamani tilanteet ovat kohtaamiani tosielämän tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin kyllä diagnoosin, mutta kun en pääse lääkärille. Matka tyssää aina työterveyden kerberokseen, joka ohjaa joko hoitajalle tai fysioterapeutille.

Viime vuonna jouduin leikkauspöydälle. Ensimmäistä kertaa sairauden aikana näin lääkärin vasta 20 min ennen leikkausta. Sitä ennen asiaani olivat hoitaneet kaksi fysioterapeuttia. Monta vuotta hoin että minulla on tämä sairaus, vaikkei ollut sitä diagnoosia. Oma diagnoosini oli lopulta se oikea, vaikkei lääkärin diagnoosia ollutkaan.

Nyt on uutta vaivaa, itse olen diagnoosia tehnyt. Pitäisi soittaa aika lääkärille, mutta saas nähdä joutuuko taas fysioterapeutille.

Mene yksityiselle. Mikäli olet oikeutettu työterveydenhuollon palveluihin, on sinulla varmastikin työpaikka eli varaa pistää satanen yksityislääkärin vastaanotolle.

Täällä ei ole sellaista. Lähin yksityinen on kaukana. Miksi maksaisin sellaisesta, mikä minulle kuuluu työnantajan puolelta? Kyseessä vaiva, joka on työperäinen, eli kuuluu työnantajan kustannettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin kyllä diagnoosin, mutta kun en pääse lääkärille. Matka tyssää aina työterveyden kerberokseen, joka ohjaa joko hoitajalle tai fysioterapeutille.

Viime vuonna jouduin leikkauspöydälle. Ensimmäistä kertaa sairauden aikana näin lääkärin vasta 20 min ennen leikkausta. Sitä ennen asiaani olivat hoitaneet kaksi fysioterapeuttia. Monta vuotta hoin että minulla on tämä sairaus, vaikkei ollut sitä diagnoosia. Oma diagnoosini oli lopulta se oikea, vaikkei lääkärin diagnoosia ollutkaan.

Nyt on uutta vaivaa, itse olen diagnoosia tehnyt. Pitäisi soittaa aika lääkärille, mutta saas nähdä joutuuko taas fysioterapeutille.

Eli olit liian kitsas mennäksesi yksityiselle jotta asia ois selvinnyt aiemmin? Itse olen toiminut noin  julkisella puolella ei  hoitoketju toimi, koskaan en ole mennyt turhaan y-puolelle.

Työterveys ei aina kata sairaanhoitoa, se vaatii  erillisen sopparin. Työterveyden tarkoitus on lähinnä ammattitautien ennaltaehkäisy .Ihan vaan tiedoksi.

Meillä kattaa, ja vaiva on työperäinen.

Ap:n esimerkissä epäilyttävää on lähinnä se, että tuttava "ei tarvitse" lääkäriä. Tottakai ihminen, joka on jollain tapaa kipeä, tarvitsee lääkäriä, koska ei sinne mennä pelkän dg:n takia, vaan saamaan hoitoa. Ja nämäkin ovat kaksi eri asiaa, toimivaa hoitoa varten ei välttämättä mitään tarkkaa diagnoosia tarvita. Lääkärin määräämät lääkkeet saa ottaa myös, vaikka oireiden tarkkaa aiheuttajaa ei tiedetä. Usein se dg:kin on sen hetken paras arvaus. On monia sairauksia, joissa dg-vaiheeseen pääsy kestää tyypillisesti vuosia. Ja kyllä: nykyisin joskus potilas tietää jo pitkästi ennen kuin riittävä näyttö löytyy, mikä häntä vaivaa.

Siksi herääkin kysymys, kuka sen dg:n haluaa ja miksi? Luultavasti se on läheinen, joka pitää muita ihmisiä lähtökohtaisesti valehtelijoina. Se voi olla työnantaja, joka haluaa sen numeron lääkärintodistukseen. Se voi viimekädessä olla vakuutuslääkäri, joka ei potilasta koskaan näe.

Sitten tuo, miten työpaikalla nakitetaan mitkäkin työt... Sen pitäisi olla ihan eri keskustelu, ei siihenkään pitäisi tarvita diagnooseja, vaan kelvollista henkilöstöjohtamista. Jos tarvitaan aggressiivisesti kylmäkontaktoiva moottoriturpa buustaamaan myyntiä, oikea paikka ajatella asiaa on rekrytointivaihe. Eivät persoonallisuus ja henkilökohtaiset vahvuudet ja heikkoudet ole sairauksia, mutta ne ovat silti olemassa.

Minä sain halvauksesta diagnoosin 26 vuotta myöhässä. Silti olin jo ennen tuota puhunut tuosta ihan todellisena asiana. Muuttuiko vaivani todeksi kuitenkin vasta kun lääkäri kirjoitti tietoihini diagnoosin?

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetytti naapuri jo 90-luvulla. Lapsi ei saanut syödä juuri mitään, koska oli ihottumaa, tosin oli yksityislääkäriltä haetut ohjeet. Itsellä testattu maidolle ja kotimaisille viljoille vain muutaman kuukauden vanhempi allerginen lapsi, joten vaihdeltiin kokemuksia. Lapsesta ei kuitenkaan huomannut päälle päin mitään atopiaa, joten oli kai tehonnut? Meidän lapsella ei oikein iho rauhoittunut millään silti, vaikka oli rajoituksia. Vähän olin h-moilasena, kun tältä naapurin lapselta oli kielletty kaikki, vaikka selvisi, ettei yhtään mitään testejä oltu tehty. Meille taas oli antu lupa kokeilla varovaisesti niitä ruoka-aineita, joilla ige-arvot olivat vain jonkin verran yli viitearvojen. Selvisi sekin, ettei heillä edes raavittu lähellekään samaa määrää, mitä meillä oli tehty, vaan hiukkasen ollut ihottumaa. Sen perusteella sitten suoraan kiellettiin kaikki,.

Heillä ei raavittu :"""""D Kuinka vaikeaa on kirjoittaa normaalisti???

Olen itse joutunut diagnosoimaan itseni ja sen mukaan yrittänyt kotikeinoin hakea apua vaivoihin. Syy tähän on se että julkisela ei pääse lääkärille ja sitten vihdoin kun pääsin lääkäri ei ottanut ongelmia tosina. Kohautteli vain olkapäitä. Kumma kyllä oireet ja apu niihin sopii kaikki diagnoosiin johon päädyin. Nykyisin lääkärit ei saa laittaa potilaita enää eteenpäin kunnon tutkimuksiin jollei ole pää kainalossa. Tähänkin olisi paremmat tropit kun kotikonstit mutta minkäs teet. Varaa ei ole yksityiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kahden vuoden ajan useita kertoja työpaikkalääkärille, että minulla on verisyöpä, koska olin koko ajan sairaana. Äitini terveyden tuhosi verisyöpä ja tietty veriarvoni oli koko ajan koholla.

Mukavan lääkärin mielestä minulla oli lievempi sairaus, jota hoidettiin särkylääkkeillä.

Onneksi puhuin toiselle lääkärille ja mm. luuta tuhoava ja pitkälle edennyt verisyöpäni lopulta löytyi oikeiden verikokeiden avulla ja hoitoni on jatkunut jo vuosia. 

Toisinaan omadiagnoosi pätee.

Minulla on ollut endometrioosi todettuna lääkärin toimesta 25 vuotta. Ikää minulla on lähes 50 vuotta. Jatkuvasti saan selittää epäilijöille että KYLLÄ, MINULLA OIKEASTI ON ENDOMETRIOOSI. IHAN OIKEASTI TODETTU SELLAINEN. HYVIN AGRESSIIVISESTI LEVIÄVÄ TAUTIMUOTO.

viimeksi marraskuussa joukkopapassa näytteen ottaja kysyi että onko sulla oikea diagnoosi vai itsekö olet dignosoinut😯

Alkanut epailla psykopaattia ja sairauksiaan.

Sairauskortti esiin kun peli kovenee ja haluaa varmistaa asemansa.

Saa taas luvan olla kaamea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kahden vuoden ajan useita kertoja työpaikkalääkärille, että minulla on verisyöpä, koska olin koko ajan sairaana. Äitini terveyden tuhosi verisyöpä ja tietty veriarvoni oli koko ajan koholla.

Mukavan lääkärin mielestä minulla oli lievempi sairaus, jota hoidettiin särkylääkkeillä.

Onneksi puhuin toiselle lääkärille ja mm. luuta tuhoava ja pitkälle edennyt verisyöpäni lopulta löytyi oikeiden verikokeiden avulla ja hoitoni on jatkunut jo vuosia. 

Toisinaan omadiagnoosi pätee.

Minulla on ollut endometrioosi todettuna lääkärin toimesta 25 vuotta. Ikää minulla on lähes 50 vuotta. Jatkuvasti saan selittää epäilijöille että KYLLÄ, MINULLA OIKEASTI ON ENDOMETRIOOSI. IHAN OIKEASTI TODETTU SELLAINEN. HYVIN AGRESSIIVISESTI LEVIÄVÄ TAUTIMUOTO.

viimeksi marraskuussa joukkopapassa näytteen ottaja kysyi että onko sulla oikea diagnoosi vai itsekö olet dignosoinut😯

Minua on leikeltykin endometrioosin takia. Mutta miksi joku näytteenottaja alkaa kyseenalaistamaan?

Vierailija kirjoitti:

Varsinaisten sairauksien lisäksi jotkut "diagnosoivat" itsensä erityisherkiksi tai vaikka introverteiksi ja odottavat ilmoituksen perusteella saavansa erityiskohtelua. Olen kuluneen vuoden sisällä ollut kolmesti tilanteessa, jossa työprojektin yhteydessä tehtäviä jaettaessa on vedottu jompaankumpaan ikävien työtehtävien ja -tapojen, kuten myynti- ja tiimityön, välttämiseksi. Olisikohan ollut paikallaan tuoda jo työhaastattelussa esille, ettei pysty työskentelemään tiimissä tai tekemään myyntityötä osana asiakaspalvelua sen sijaan, että kaataa nämä hommat työkaverin niskaan?

Introverttius ei ole sairaus!

Saavat huomiota, ja erivapauksia, sujuvasti kusettavat toisia ihmisiä silmään eri sairauksillaan, ja puheillaan, onhan heitä.

Vierailija kirjoitti:

Saavat huomiota, ja erivapauksia, sujuvasti kusettavat toisia ihmisiä silmään eri sairauksillaan, ja puheillaan, onhan heitä.

Kyllä on taas akat tyhmiä. Että joku haluaa sairauksia huomion takia. Kyllä itse olisin mieluummin ollut terve.

Mitä väliä? Mulla on diagnooseja mutta ei sairauksia, löytyy struuma, ADHD ja vaivasenluut, mutta silti olen terve 😀

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kahden vuoden ajan useita kertoja työpaikkalääkärille, että minulla on verisyöpä, koska olin koko ajan sairaana. Äitini terveyden tuhosi verisyöpä ja tietty veriarvoni oli koko ajan koholla.

Mukavan lääkärin mielestä minulla oli lievempi sairaus, jota hoidettiin särkylääkkeillä.

Onneksi puhuin toiselle lääkärille ja mm. luuta tuhoava ja pitkälle edennyt verisyöpäni lopulta löytyi oikeiden verikokeiden avulla ja hoitoni on jatkunut jo vuosia. 

Toisinaan omadiagnoosi pätee.

Minulla oli selkäydinkasvain, jonka aiheuttamien pahenevien kipujen takia kävin vuosien mittaan usealla lääkärillä. Aina annettiin ohjeeksi jumpata ja kiinnittää huomiota ryhtiin. Onneksi eräs lääkäri lopulta uskoi, että kannattaa tutkia hieman tarkemmin, ja lähetti röntgeniin. Ei muuten ollut työpaikkalääkäri sekään vaan tk-lääkäri.