Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka sanovat että heillä on se-ja-se sairaus, mutta oikeasti ei ole diagnoosia
10.02.2018 |
Ärsyttävää. Tuttavani on valittanut parista vakavasta sairaudesta ja saanut etuoikeuksia niiden takia, mutta kävi ilmi, että hän on itse diagnosoinut ne itsellään, koska ei tarvitse lääkäriä diagnosoimaan niitä virallisesti. Miksi nykyään jokainen kuvittelee olevansa asiantuntija? Nyt kun mietin, tuttavallani ei selvästi edes ole kyseisiä sairauksia.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvottavaa. Ennenvanhaan tollanen ois ollut ilmiselvää valehtelua, nykyään pitää kunnioittaa toisen kokemusta eikä saa tuomita.
Mielipiteet ovat ohittaneet tutkimustiedon.
Nykyään ei olla riittävän erityisiä jos ei ole mitään diagnoosia.
Varsinaisten sairauksien lisäksi jotkut "diagnosoivat" itsensä erityisherkiksi tai vaikka introverteiksi ja odottavat ilmoituksen perusteella saavansa erityiskohtelua. Olen kuluneen vuoden sisällä ollut kolmesti tilanteessa, jossa työprojektin yhteydessä tehtäviä jaettaessa on vedottu jompaankumpaan ikävien työtehtävien ja -tapojen, kuten myynti- ja tiimityön, välttämiseksi. Olisikohan ollut paikallaan tuoda jo työhaastattelussa esille, ettei pysty työskentelemään tiimissä tai tekemään myyntityötä osana asiakaspalvelua sen sijaan, että kaataa nämä hommat työkaverin niskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kukaan hyvinvoiva kaipaa mitään tuollaista, joten mikä sulla on ap ongelmana asian kanssa?
Mua ihmetytti naapuri jo 90-luvulla. Lapsi ei saanut syödä juuri mitään, koska oli ihottumaa, tosin oli yksityislääkäriltä haetut ohjeet. Itsellä testattu maidolle ja kotimaisille viljoille vain muutaman kuukauden vanhempi allerginen lapsi, joten vaihdeltiin kokemuksia. Lapsesta ei kuitenkaan huomannut päälle päin mitään atopiaa, joten oli kai tehonnut? Meidän lapsella ei oikein iho rauhoittunut millään silti, vaikka oli rajoituksia. Vähän olin h-moilasena, kun tältä naapurin lapselta oli kielletty kaikki, vaikka selvisi, ettei yhtään mitään testejä oltu tehty. Meille taas oli antu lupa kokeilla varovaisesti niitä ruoka-aineita, joilla ige-arvot olivat vain jonkin verran yli viitearvojen. Selvisi sekin, ettei heillä edes raavittu lähellekään samaa määrää, mitä meillä oli tehty, vaan hiukkasen ollut ihottumaa. Sen perusteella sitten suoraan kiellettiin kaikki,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin kahden vuoden ajan useita kertoja työpaikkalääkärille, että minulla on verisyöpä, koska olin koko ajan sairaana. Äitini terveyden tuhosi verisyöpä ja tietty veriarvoni oli koko ajan koholla.
Mukavan lääkärin mielestä minulla oli lievempi sairaus, jota hoidettiin särkylääkkeillä.
Onneksi puhuin toiselle lääkärille ja mm. luuta tuhoava ja pitkälle edennyt verisyöpäni lopulta löytyi oikeiden verikokeiden avulla ja hoitoni on jatkunut jo vuosia.
Toisinaan omadiagnoosi pätee.
Hakisin kyllä diagnoosin, mutta kun en pääse lääkärille. Matka tyssää aina työterveyden kerberokseen, joka ohjaa joko hoitajalle tai fysioterapeutille.
Viime vuonna jouduin leikkauspöydälle. Ensimmäistä kertaa sairauden aikana näin lääkärin vasta 20 min ennen leikkausta. Sitä ennen asiaani olivat hoitaneet kaksi fysioterapeuttia. Monta vuotta hoin että minulla on tämä sairaus, vaikkei ollut sitä diagnoosia. Oma diagnoosini oli lopulta se oikea, vaikkei lääkärin diagnoosia ollutkaan.
Nyt on uutta vaivaa, itse olen diagnoosia tehnyt. Pitäisi soittaa aika lääkärille, mutta saas nähdä joutuuko taas fysioterapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nivelreuma ja ärtynyt suoli -oireyhtymä. Ei virallista lääkärin kirjaamaa diagnoosia, koska en ole toistaiseksi nähnyt tarpeelliseksi pyytää tarvittavia tutkimuksia diagnoosien saamiseksi. Reumaoireilu alkoi jo nuorena ja kerran olen reumalääkärin vastaanotolla käynyt. Lääkärin mielestä oireiluni sopi reumaksi, verikokeissa oli senkka koholla ja reumafaktori positiivinen (voi olla positiivinen, vaikka ei reumaa olisikaan). Oireiluni oli lääkäriin päästessäni tuolta erää helpottanut, joten seurantalinjalle jäätiin eikä virallista diagnoosia kirjattu. Oireilua on säännöllisen epäsäännöllisesti, välillä lievempänä ja välillä voimakkaana. Olen kuitenkin pärjännyt itsehoitolääkkeillä enkä tiedä, mitä lisäarvoa virallinen kirjattu diagnoosi toisi. En myöskään tee reumastani mitään numeroa.
Ap on typerä huomiovajainen vammainen, jota ahdistaa, kun muut saavat apua ja tukea, jota tarvitsevat.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairas saa apua, vapauksia ja myönnytyksiä. Sairas saa myös tavallista enemmän kehua saavutuksistaan: "Hän on sairas, ja silti pystyi tähän vaikeuksistaan huolimatta! Todella ihailtavaa." Varmaan jotkut näistä sairaina esiintyvistä näkevät sairaana olemisen statuksena.
Vierailija kirjoitti:
Varsinaisten sairauksien lisäksi jotkut "diagnosoivat" itsensä erityisherkiksi tai vaikka introverteiksi ja odottavat ilmoituksen perusteella saavansa erityiskohtelua. Olen kuluneen vuoden sisällä ollut kolmesti tilanteessa, jossa työprojektin yhteydessä tehtäviä jaettaessa on vedottu jompaankumpaan ikävien työtehtävien ja -tapojen, kuten myynti- ja tiimityön, välttämiseksi. Olisikohan ollut paikallaan tuoda jo työhaastattelussa esille, ettei pysty työskentelemään tiimissä tai tekemään myyntityötä osana asiakaspalvelua sen sijaan, että kaataa nämä hommat työkaverin niskaan?
Introverttius ei ole sairaus, joten sitä ei voi diagnosoida. Se ei myöskään ole häiriö, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko tai esiintymiskammo. Introverttius ei aiheuta sitä, ettei pysty työskentelemään tiimissä tms. Kuvailemasi ilmiö on eri kuin ap:n esiin ottama.
Vierailija kirjoitti:
Jostain ihmeen syystä ihmiset haluavat nykyään olla erikoisia ja siihen kelpaa niin sairaudet kuin erikoisherkkyydetkin.
Itselläni on todella vaikea ocd, ja kyllä raivostuttaa kun on näitä ihmisiä joilla ei todellakaan ole diagnoosia ja muutenkin todella pintapuolinen käsitys kyseisestä häiriöstä, ja kovaan ääneen voivottelevat miten heidän ocd triggeröityy vaikka vinossa olevasta kaivonkannesta.
Veikkaan et oot ihan samanlainen dramaqueen, joka ei tiedä oikeesti onko jollain noista ihmisistä diagnoosi vai ei. Kunhan eivät vaan tule mitätöimään Sinun kohtaloasi millään tavalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakisin kyllä diagnoosin, mutta kun en pääse lääkärille. Matka tyssää aina työterveyden kerberokseen, joka ohjaa joko hoitajalle tai fysioterapeutille.
Viime vuonna jouduin leikkauspöydälle. Ensimmäistä kertaa sairauden aikana näin lääkärin vasta 20 min ennen leikkausta. Sitä ennen asiaani olivat hoitaneet kaksi fysioterapeuttia. Monta vuotta hoin että minulla on tämä sairaus, vaikkei ollut sitä diagnoosia. Oma diagnoosini oli lopulta se oikea, vaikkei lääkärin diagnoosia ollutkaan.
Nyt on uutta vaivaa, itse olen diagnoosia tehnyt. Pitäisi soittaa aika lääkärille, mutta saas nähdä joutuuko taas fysioterapeutille.
Mene yksityiselle. Mikäli olet oikeutettu työterveydenhuollon palveluihin, on sinulla varmastikin työpaikka eli varaa pistää satanen yksityislääkärin vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Ap on typerä huomiovajainen vammainen, jota ahdistaa, kun muut saavat apua ja tukea, jota tarvitsevat.
7
Älä viitsi. Se että tällä palstalla muutama on osannut päätellä oman sairauden ennen lääkäriä ei tarkoita että kaikki wannabe-sairaat ovat sitä oikeasti. Eri diagnooseilla saa myös huomiota, myötätuntoa ja erivapauksia. Seuratkaapa somepalstoja aina, kun on uutisoitu narsismista tai erityisherkkyydestä. Tutkimusten mukaan näitä ihmisiä on vain muutama prosentti väestöstä mutta kyökkilääkärit ja kyökkipsykologit osaavat diagnosoida välittömästi itsensä ja puolet lähipiiristään.
Sana kirjoitti:
Sairas saa apua, vapauksia ja myönnytyksiä. Sairas saa myös tavallista enemmän kehua saavutuksistaan: "Hän on sairas, ja silti pystyi tähän vaikeuksistaan huolimatta! Todella ihailtavaa." Varmaan jotkut näistä sairaina esiintyvistä näkevät sairaana olemisen statuksena.
Vierailija kirjoitti:
Varsinaisten sairauksien lisäksi jotkut "diagnosoivat" itsensä erityisherkiksi tai vaikka introverteiksi ja odottavat ilmoituksen perusteella saavansa erityiskohtelua. Olen kuluneen vuoden sisällä ollut kolmesti tilanteessa, jossa työprojektin yhteydessä tehtäviä jaettaessa on vedottu jompaankumpaan ikävien työtehtävien ja -tapojen, kuten myynti- ja tiimityön, välttämiseksi. Olisikohan ollut paikallaan tuoda jo työhaastattelussa esille, ettei pysty työskentelemään tiimissä tai tekemään myyntityötä osana asiakaspalvelua sen sijaan, että kaataa nämä hommat työkaverin niskaan?
Introverttius ei ole sairaus, joten sitä ei voi diagnosoida. Se ei myöskään ole häiriö, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko tai esiintymiskammo. Introverttius ei aiheuta sitä, ettei pysty työskentelemään tiimissä tms. Kuvailemasi ilmiö on eri kuin ap:n esiin ottama.
Etkö tosiaan osaa lukea? Tuohan kirjoitti selvästi, ettei se ole mikään diagnosoitavissa oleva sairaus (siksi lainausmerkit) Pointti oli se, että tuollakin tavalla odotetaan erityiskohtelua. Miten joku voi ymmärtää noin pahasti pieleen...
No mulla on kala-allergia, jonka olen itse diagnosoinut. Mutta se on niin selvä, ettei siihen lääkärin diagnoosia tarvita.
En kuitenkaan pidä asiasta älämölöä. En vain syö kalaa, koska siitä tulee a) paha olo b) oksennus c)ihottumaa ja kutinaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Hakisin kyllä diagnoosin, mutta kun en pääse lääkärille. Matka tyssää aina työterveyden kerberokseen, joka ohjaa joko hoitajalle tai fysioterapeutille.
Viime vuonna jouduin leikkauspöydälle. Ensimmäistä kertaa sairauden aikana näin lääkärin vasta 20 min ennen leikkausta. Sitä ennen asiaani olivat hoitaneet kaksi fysioterapeuttia. Monta vuotta hoin että minulla on tämä sairaus, vaikkei ollut sitä diagnoosia. Oma diagnoosini oli lopulta se oikea, vaikkei lääkärin diagnoosia ollutkaan.
Nyt on uutta vaivaa, itse olen diagnoosia tehnyt. Pitäisi soittaa aika lääkärille, mutta saas nähdä joutuuko taas fysioterapeutille.
Eli olit liian kitsas mennäksesi yksityiselle jotta asia ois selvinnyt aiemmin? Itse olen toiminut noin julkisella puolella ei hoitoketju toimi, koskaan en ole mennyt turhaan y-puolelle.
Työterveys ei aina kata sairaanhoitoa, se vaatii erillisen sopparin. Työterveyden tarkoitus on lähinnä ammattitautien ennaltaehkäisy .Ihan vaan tiedoksi.
Aika monta itsediagnosoitua keliaakikkoa on tullut vastaan, puheista saa aina sen käsityksen, että ovat diagnoosin saaneet ja sitten jostain käykin ilmi, etteivät ole itse asiassa lääkärissä asian takia edes käyneet.
Jostain ihmeen syystä ihmiset haluavat nykyään olla erikoisia ja siihen kelpaa niin sairaudet kuin erikoisherkkyydetkin.
Itselläni on todella vaikea ocd, ja kyllä raivostuttaa kun on näitä ihmisiä joilla ei todellakaan ole diagnoosia ja muutenkin todella pintapuolinen käsitys kyseisestä häiriöstä, ja kovaan ääneen voivottelevat miten heidän ocd triggeröityy vaikka vinossa olevasta kaivonkannesta.