Eläväiset alakouluikäiset pojat koulussa

Piiskaa sitä nulikkaa. Koivuniemen herralla olisi asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi poikien lukutaito ja käsien motoriikka ovatkin usein vuosia jäljessä tyttöjen vastaavista! Aina ei voi tehdä sitä mikä on kivaa.

Poikakin osasi lukea vasta ekalla ja akuankka kiinnosti vielä yläasteella. Äikästä kirjoitti E:n tosin luonnontieteet ja enkku meni paremmin.

Ketään ei kiinnosta. Opin minäkin lukemaan jo 4-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Onko tähän ketjuun vastanneilla opeilla vikaa sisälukitaidossa vai asenteessa? Itse ymmärsin ap:n kirjoituksesta että kyse on normaaleista pojista jotka oppitunneilla höpöttelevät vieruskaverin kanssa.

Nämä haista paska-tyypit tai luokasta karkaavat ovat käytöshäiriöisiä, sen kai pitäisi jokaisen open (ja maallikonkin) jo erottaa.

Kukaan ei täällä puolusta käytöshäiriöisten lasten oppituntikäyttäytymistä.

Opeilla lisäkoulutuksen paikka?

Lapsen käytös häiritsee luokan työskentelyä. Se riittää syyksi Wilma viestiin. Onko luokan häiritseminen sallittua puheliaalle pojalle, mutta ei sitten ADHD riiviölle?

Lapsen käytös on todennäköisesti ihan erilaista koulussa kuin kotona.

t. äiti, jonka lapsen luokalla jääkiekkopojat pitivät ihan omaa showtaan, kunnes pistettiin eri luokille

Miksi sille omalle lapselle ei voi sanoa, että vaikka olet tehnyt tehtäväsi, niin et saa häiritä muita? Lapselle voi opettaa erilaisia rauhoittumiskeinoja ja miettiä, mitä hän ei osaa ja mitä hän voisi harjoitella sillä aikaa, kun muut vielä tekevät tehtäviä. Noin 90% pojista hyötyisi käsialaharjoituksista, joten pulpettiin vihko, johon opetella kirjoittamista kirjain kirjaimelta. Ei ole tarvetta olla vilkas ja eläväinen, kun pyrkii tekemään mahdollisimman sujuvaa tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettakaa ne poikanne olemaan hiljaa. Jos tunnilla tekeminen loppuu niin pulpetista voi kaivaa kirjan ja lukea. Voi myös piirtää tai tehdä muuta hiljaista homma joka ei häiritse muita. Voi myös opettaa pojan tekemään annetut tehtävät huolellisesti, jolloin niihin menee enemmän aikaa kuin hutaisten tehtyihin.

Uusi opetussuunnitelma linjaa toisin. Ihan tiedoksi vain.

Muiden häiritseminen tunnilla ei ole minkään OPSin mukaista.

No useimmissa koulukirjoissa on aina kertausosio. Jos saa tehtävät etuajassa valmiiksi, voi siirtyä sinne. Tai esim kielissä kerrata sanastoa tai kielioppia.

Inhoan näitä ”eläväisiä” jotka katsoo oikeudekseen pilata muiden koulunkäynnin.

Mielestäni on erittäin hyvä, että huonosti käyttäytyvästä lapsesta voi syyttää opettajaa. 

Olisi noloa, jos syyllinen olisikin vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Google löytää varmasti tutkimuksia siitä että toiminnallisuus parantaa oppimistuloksia, näitä tutkimuksia on tehty viime vuosina useampiakin.

Tutkimusten mukaan myös tytöt ja pojat kehittyvät eri tahtia.

Kaikenlisäksi jokainen kai tietää myös sen, että edes aikuinen ei pysty keskittymään yhtäjaksoisesti yli 45 min?

Tutkimustietoa ja asiantuntemusta lasten kehityksestä löytyy ja SILTI meidän koululaitoksemme yhä edelleen yrittää saada lapset istumaan paikoillaan jopa 1,5 tuntia kerrallaan!?! Tähän vielä yhdistettynä uusi opetussuunnitelma mikä edellyttää lasten olevan itseohjautuvia ja kykenevän sellaiseen työskentelyyn mikä on ikätasolle liikaa.

Ihmekös että Pisa-tulokset laskee.

Juu, tuo itseohjautuvuus ja itsensä arviointi 10-vuotiaana on kyllä ihan sairasta. Kuka 10-vuotias jaksaa ja haluaa arvioida itseään? Miksei lasten anneta olla lapsia?

Se on se aktiivimalli. Mikä 10-vuotias se on, joka ei jo tuota yhteiskunnalle tuottoa.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa olla täydellinen kasvattaja niin kauan, kun omat lapset ovat rauhallisia ja/tai mukautuvaisia temperamentiltaan. Palataan asiaan siinä vaiheessa, kun kasvatatte täydellisen 10v koululaisen hieman vahvemman ja kyseenalaistavamman temperamentin lapsesta.

Jostain syystä helpoilla lapsilla on aina mukavat vanhemmat ja temperamenttisilla lapsilla tuuliviirit, jotka osaavat raivostua hetkessä mistä tahansa. Voisiko kyse olla opitusta mallista?

Touche!

Olen itse käynyt ala-asteen Ruotsissa ysärillä ja siellä oltiin ainakin silloin jo valovuosia edellä pedagogiikassa. Meillä oli kaksiosainen luokkatila, välissä lasiovi, että opettaja näkee. Toinen osa oli normaali opiskelutila, toisessa esim säkkituoleja, keinutuoli, jumppapalloja, iso piirtelyseinä jne ja sinne sai mennä tehtävät tehtyään. Kirja mukaan, tai piirustuskamat tms. Jos kiusasi muita, takaisin rauhalliseen tilaan.

Teimme valtavasti esitelmiä, osallistuimme tiedekilpailuihin, kävimme retkillä, teimme näytelmiä, kaikki suunniteltiin hyvin ja lapset sitoutettiin toimintaan. Esim ennen luontoretkeä tehtiin tarkka lista siitä, mitä pitää löytää, opiskeltiin mikä se vaikkapa tammi on jne. Kerran kuussa koululla vieraili tiedebussi täynnä mikroskooppeja jne ja lapset saivat tutkia löytöjä. Tiedekilpailujen vuoksi oltiin todella motivoituneita. Luokkaretkiä tehtiin joka lukukaudella. Luokan yhteisiä discoja tms oli myös kuukausittain, näillä luotiin kaverihenkeä. Väittelytaitoja ja kyseenalaistamista opeteltiin ja esiintyä piti käytännössä melkein päivittäin. Kädentaidot ja luovuus olivat erittäin vahvasti mukana, käsityöt, kuvataide jne :)

Ylipäätään homma oli äärimmäisen toiminnallista ja se hiljaa nököttäminen oli enemmänkin ei-toivottua kuin oletus. Ja täytyy sanoa, järjestyshäiriöitä ei ollut käytännössä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa olla täydellinen kasvattaja niin kauan, kun omat lapset ovat rauhallisia ja/tai mukautuvaisia temperamentiltaan. Palataan asiaan siinä vaiheessa, kun kasvatatte täydellisen 10v koululaisen hieman vahvemman ja kyseenalaistavamman temperamentin lapsesta.

Jostain syystä helpoilla lapsilla on aina mukavat vanhemmat ja temperamenttisilla lapsilla tuuliviirit, jotka osaavat raivostua hetkessä mistä tahansa. Voisiko kyse olla opitusta mallista?

Jostain syystä olet väärässä. Joillakin noin voi olla, mutta keskimäärin lapsen temperamentti ei kerro vanhempien mukavuudesta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt ala-asteen Ruotsissa ysärillä ja siellä oltiin ainakin silloin jo valovuosia edellä pedagogiikassa. Meillä oli kaksiosainen luokkatila, välissä lasiovi, että opettaja näkee. Toinen osa oli normaali opiskelutila, toisessa esim säkkituoleja, keinutuoli, jumppapalloja, iso piirtelyseinä jne ja sinne sai mennä tehtävät tehtyään. Kirja mukaan, tai piirustuskamat tms. Jos kiusasi muita, takaisin rauhalliseen tilaan.

Teimme valtavasti esitelmiä, osallistuimme tiedekilpailuihin, kävimme retkillä, teimme näytelmiä, kaikki suunniteltiin hyvin ja lapset sitoutettiin toimintaan. Esim ennen luontoretkeä tehtiin tarkka lista siitä, mitä pitää löytää, opiskeltiin mikä se vaikkapa tammi on jne. Kerran kuussa koululla vieraili tiedebussi täynnä mikroskooppeja jne ja lapset saivat tutkia löytöjä. Tiedekilpailujen vuoksi oltiin todella motivoituneita. Luokkaretkiä tehtiin joka lukukaudella. Luokan yhteisiä discoja tms oli myös kuukausittain, näillä luotiin kaverihenkeä. Väittelytaitoja ja kyseenalaistamista opeteltiin ja esiintyä piti käytännössä melkein päivittäin. Kädentaidot ja luovuus olivat erittäin vahvasti mukana, käsityöt, kuvataide jne :)

Ylipäätään homma oli äärimmäisen toiminnallista ja se hiljaa nököttäminen oli enemmänkin ei-toivottua kuin oletus. Ja täytyy sanoa, järjestyshäiriöitä ei ollut käytännössä koskaan.

Toisaalta oma kokemus vastaavasta on se, että kun työelämässä (ja jo keskiasteen opinnoissa) piti osata hiljentyä kuuntelemaan ja kuulemaan, niin sepä ei sitten onnistunutkaan kaikilta, kun puuttuivat ne puolapuut, joissa roikkua. Hiljaa nököttäminen kun on usein opitun prosessointia, joka helposti jää tekemättä, kun pyöritään jumppapallolla. Harvassa työssä voi tehdä asioita pyrähdyksinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa olla täydellinen kasvattaja niin kauan, kun omat lapset ovat rauhallisia ja/tai mukautuvaisia temperamentiltaan. Palataan asiaan siinä vaiheessa, kun kasvatatte täydellisen 10v koululaisen hieman vahvemman ja kyseenalaistavamman temperamentin lapsesta.

Jostain syystä helpoilla lapsilla on aina mukavat vanhemmat ja temperamenttisilla lapsilla tuuliviirit, jotka osaavat raivostua hetkessä mistä tahansa. Voisiko kyse olla opitusta mallista?

Jostain syystä olet väärässä. Joillakin noin voi olla, mutta keskimäärin lapsen temperamentti ei kerro vanhempien mukavuudesta yhtään mitään.

Miksi sitten niillä joustavilla, lapseensa aikuisesti suhtautuvilla vanhemmilla ei ole koskaan temperamenttista lasta, joka häiritsee muita? Mutta sillä vanhempainillan kovaäänisimmällä kiljukaulalla on aina lapsi, jota pitää ymmärtää, koska sillä on temperamentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt ala-asteen Ruotsissa ysärillä ja siellä oltiin ainakin silloin jo valovuosia edellä pedagogiikassa. Meillä oli kaksiosainen luokkatila, välissä lasiovi, että opettaja näkee. Toinen osa oli normaali opiskelutila, toisessa esim säkkituoleja, keinutuoli, jumppapalloja, iso piirtelyseinä jne ja sinne sai mennä tehtävät tehtyään. Kirja mukaan, tai piirustuskamat tms. Jos kiusasi muita, takaisin rauhalliseen tilaan.

Teimme valtavasti esitelmiä, osallistuimme tiedekilpailuihin, kävimme retkillä, teimme näytelmiä, kaikki suunniteltiin hyvin ja lapset sitoutettiin toimintaan. Esim ennen luontoretkeä tehtiin tarkka lista siitä, mitä pitää löytää, opiskeltiin mikä se vaikkapa tammi on jne. Kerran kuussa koululla vieraili tiedebussi täynnä mikroskooppeja jne ja lapset saivat tutkia löytöjä. Tiedekilpailujen vuoksi oltiin todella motivoituneita. Luokkaretkiä tehtiin joka lukukaudella. Luokan yhteisiä discoja tms oli myös kuukausittain, näillä luotiin kaverihenkeä. Väittelytaitoja ja kyseenalaistamista opeteltiin ja esiintyä piti käytännössä melkein päivittäin. Kädentaidot ja luovuus olivat erittäin vahvasti mukana, käsityöt, kuvataide jne :)

Ylipäätään homma oli äärimmäisen toiminnallista ja se hiljaa nököttäminen oli enemmänkin ei-toivottua kuin oletus. Ja täytyy sanoa, järjestyshäiriöitä ei ollut käytännössä koskaan.

Toisaalta oma kokemus vastaavasta on se, että kun työelämässä (ja jo keskiasteen opinnoissa) piti osata hiljentyä kuuntelemaan ja kuulemaan, niin sepä ei sitten onnistunutkaan kaikilta, kun puuttuivat ne puolapuut, joissa roikkua. Hiljaa nököttäminen kun on usein opitun prosessointia, joka helposti jää tekemättä, kun pyöritään jumppapallolla. Harvassa työssä voi tehdä asioita pyrähdyksinä.

Hermosto kehittyy lapsella vahvasti ja yleensä murrosikään mennessä alkaa jo olla ihan kohtalainen kyky myös rauhoittua aloilleen. Toki murkkuikä sinänsä tuo monelle takapakkia käytöstavoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa olla täydellinen kasvattaja niin kauan, kun omat lapset ovat rauhallisia ja/tai mukautuvaisia temperamentiltaan. Palataan asiaan siinä vaiheessa, kun kasvatatte täydellisen 10v koululaisen hieman vahvemman ja kyseenalaistavamman temperamentin lapsesta.

Jostain syystä helpoilla lapsilla on aina mukavat vanhemmat ja temperamenttisilla lapsilla tuuliviirit, jotka osaavat raivostua hetkessä mistä tahansa. Voisiko kyse olla opitusta mallista?

Jostain syystä olet väärässä. Joillakin noin voi olla, mutta keskimäärin lapsen temperamentti ei kerro vanhempien mukavuudesta yhtään mitään.

Miksi sitten niillä joustavilla, lapseensa aikuisesti suhtautuvilla vanhemmilla ei ole koskaan temperamenttista lasta, joka häiritsee muita? Mutta sillä vanhempainillan kovaäänisimmällä kiljukaulalla on aina lapsi, jota pitää ymmärtää, koska sillä on temperamentti.

Väität siis tosissaan, että temperamentti ja kypsyyseroja ei lapsissa ole?

Olet kyllä aivan harhainen.

Meillä poika ja kaverit väittivät että opettaja suosii tyttöjä. Tytöt saa hölistä eikä opettaja välitä. Opettaja saattaa alkaa keskustelemaan tyttöjen kanssa. Poikien pitää olla vain hiljaa eikä opettaja puhu heille kuin vihaisena.

Nyt yläkoulussa luokka ja opettajat vaihtui. Ja taas kuulema tytöt on häiritsijöitä, ilkeitä ja valveksivia poikia kohtaan. Tunnilta otetut videot tukee tätä.

Näinköhän kasvatetaan niitä omia miehiään mollaavia naisia?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on erittäin hyvä, että huonosti käyttäytyvästä lapsesta voi syyttää opettajaa. 

Olisi noloa, jos syyllinen olisikin vanhempi.

Lapsi on 9 vuotta koulussa. Jos siellä ei ole mitään hänen persoonansa tukevaa, jossain on vika. Kaikki nyt vain ei ole samanlaisia. Sitten on pari liikuntatuntia joista ne hiljaa istuvat taas valittavat suureen ääneen. Eivätkä edes tajua omaa ristiriitaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa olla täydellinen kasvattaja niin kauan, kun omat lapset ovat rauhallisia ja/tai mukautuvaisia temperamentiltaan. Palataan asiaan siinä vaiheessa, kun kasvatatte täydellisen 10v koululaisen hieman vahvemman ja kyseenalaistavamman temperamentin lapsesta.

Jostain syystä helpoilla lapsilla on aina mukavat vanhemmat ja temperamenttisilla lapsilla tuuliviirit, jotka osaavat raivostua hetkessä mistä tahansa. Voisiko kyse olla opitusta mallista?

Entä jos se on geeneissä? Tunnen adhd pojan joka on alueen paras tyyppi. Hän selvittää kaikki konfliktit ja pitää huolen ettei kukaan pääse kiusaamaan ketään. Hän ottaa mukaan kaikki erilaiset kun lapset. Hän käy vammaisten naapurilasten kotona leikkimässä vaikka muut lapset syrjii niitä. Silti toiset vanhemmat ei tykkää kun hän on niin eläväinen. Itse en voi ymmärtää.

Eikö pressammekin ole tällainen eläväinen poika ollut kouluss?

Joku muukin ex tai nyk ministeri kertoi vastaavaa.

Koulujärjestelmä ei vain tue poikia.